23. tammikuuta 2008

Kilpakirjoitukseni II

Jos Suomi olisi jäänyt Ruotsin yhteyteen, Helsinkiä ei olisi koskaan tarvittu eikä siis rakennettu eikä Viipuriin olisi uskallettu investoida. Talvisota olisi käyty 1914, koska Saksan keisarikunta ei olisi mitenkään voinut vastustaa kiusausta marssia Kymijoelta Karjalan kannakselle ja siitä Pietariin.

Venäjä käsitti vaaran ja kaatoi rahaa etenkin Helsingin seudun linnoittamiseen todella paljon. Kantalinnoitettu vyöhyke oli kallista teräsbetonityötä, ja kuten tiedetään, siitä on hämillisesti jätetty osia jäljelle.

Kun saksalaiset sitten liikkuivat täällä 1918 muka auttamassa valkoisia, Saksa ja Venäjä eivät olleet sodassa keskenään. Lenin oli päässyt valtaan lupaamalla irrottaa maan sodasta ja aselepo oli tehty joulukuussa 1917. Brest-Litovskin rauha tehtiin maaliskuussa 1918. Juuri silloin Saksa oli voittamaisillaan maailmansodan. Keväthyökkäys länsirintamallakin menestyi lupaavasti, mutta australialaiset (Anzac) ja kanadalaiset onnistuivat pysäyttämään etenemisen.

Leninin oli pakko miettiä maailmansodan tulosta. Massiivisiin myönnytyksiin Saksalle kannatti suostua. Saksahan jopa jatkoi sotaa jonkin aikaa, kun Lenin ja Trotski niskoittelivat. Siihen Venäjällä ei ollut varaa. Heillä oli vihollisia omastakin takaa.

Leninin on väitetty jopa olleen Saksan leivissä. Ainakin saksalaiset olivat hänelle syystä suopeita vuonna 1917. Mutta Lenin valmistautui myös Saksan tappioon.

Saksan tappio 11.11.1918 kello 11 aiheutti voittajille niin valtavan kotiuttamisurakan, ettei kenelläkään ollut tarmoa ryhtymään siinä välissä listimään Neuvosto-Venäjää, vaikka haluja ei puuttunut. Venäjällä toki oli pieniä ranskalaisia ja englantilaisia joukkoja ja erittäin merkittävä tshekkien joukko-osasto, mutta se oli sittenkin pientä.

Ihailijat ovat pitäneet Leniniä idioottina ja vastustajat intohimojen riivaamana murhamiehenä. Kumpikaan tulkintasuunta ei tunnu vakuuttavalta. Lisäksi 1918-1924 kävi ilmi, että hänellä oli ilmiömäisen päteviä apulaisia, ylimpänä heistä Trotski ja tämän apulainen Tuhatshevski.

Myös pyövelit olivat tehokkaita ja salainen poliisi Tsheka organisaatio, jonka rahoitusta ei pihistelty.

Ihailijoiden tulkinta – pienten kansojen itsemääräämisoikeuden edistäminen – ei saa tukea Leninin myöhemmistä teoista. Ihailijoiden toinen tulkinta – Suomessa edelleen suosittu – eli ajatus maailmanvallankumouksesta, joka selvittäisi pian pelin, toistuu kyllä puheissa mutta ei lainkaan teoissa. Lenin oli tekemässä mm. Suomessa Tarton rauhana 1920 muistettua järjestelyä, johon oli suostuttava, koska sosialistinen vallankumous oli mennyt myttyyn muun muassa Saksassa ja Unkarissa.

Sikäli kuin Lenin ylimalkaan uskoi kommunismin voittoon, hän piti sitä aivan oikein taivaanrannan takaisena tapahtumana.

Yksi suomalaisten hellimistä myyteistä on Vapaussota vapautuksena ryssän vallasta. Maa oli täynnä venäläistä sotaväkeä – mutta millaista! Pari jääkäriä ja joukko isäntämiehiä riisui eri kaupungeissa kokonaisia varuskuntia aseista. Maassa oli venäläistä sotaväkeä mutta ei venäläistä armeijaa. Eivät ne sotilaat olleet kenenkään komennossa. Osan upseereistaan he olivat upottaneet Pohjoisrantaan jo talvella 1917.

Ryssän valta oli kaatunut maaliskuussa 1917 eli melkein vuotta ennen Vapaussotaa. Suomi julistautui sekasortoisen kesän jälkeen hätäpäissään itsenäiseksi, ilmeisesti Norjan mallin mukaan, tämä kun oli yksipuolisesti sanonut irti unionin Ruotsin kanssa ja selviytynyt siitä (vaikka läheltä piti).

Kaikki järkevät ihmiset, joihin Svinhufvudia ei voi lukea eikä liioin ulkopoliittisesti taitamatonta Paasikiveä, tiesivät pienten asioiden ratkeavan suursodan ratkaisun mukaisesti. Kuningasta haettiin Saksasta. Kenellekään ei tullut mieleen kysyä Ruotsista ti Tanskasta, eikä siitä olisi mitään tullutkaan, koska ainakin Ruotsissa tiedettiin kesällä 1918, mikä Saksan todellinen tilanne oli. Ja Suomihan oli laittautunut juuri Saksan liittolaiseksi tai oikeastaan alusmaaksi.

Mannerheim oli yksi näistä järkevistä ihmisistä. Hän ei suostunut saksalaisiin vaan lähti muille asioille. Vuoden 1919 tilanne saattoi sitten kierouttaa hänen luonteensa pysyvästi. Judenitshin siivellä Pietarin olisi valloittanut vähällä, väellä – mutta Mannerheim ymmärsi miettiä, mitä sitten tapahtuisi. Aunukseen ja Vienaan tehdyiltä retkiltä kertynyt kokemus ei rohkaissut.

Saksalaisten kanssa veljeilleet käänsivät kiireesti rintamansa. Kesäksi 1918 koottiin vankileireihin kaikki se väki, joka olisi ollut Saksan sodanpäämäärien kannalta harmillista Pietarissa. Oletettavasti saksalaisten vihjeestä punaisia, jotka olivat omasta mielestään tehneet aidon vallankumousyrityksen, ryhdyttiin ampumaan maanpettureina eli siis Venäjän liittolaisina, vaikka Venäjää ei ollut siinä vaiheessa olemassa.

Ryssäviha oli valkoisten alibi, jossa yhdistettiin sortokausien liioitellut muistot, syvä vastenmielisyys ja pelko bolshevikkejä kohtaan ja jälkikäteen hankittu oikeutus lukemattomien punavankien (ryssän kätyreiden) epäinhimillisestä kohtelusta.

Ruotsi oli muuten ainoa maa, joka esitti vastalauseita Suomen vankileireistä.

Lenin oli tottunut asiakirjojen allekirjoittaja ja Stalin puolestaan nopea oppimaan. Asiakirjat, kuten itsenäisyyden tunnustukset ja rauhansopimukset, olivat mainos- ja markkinointipuolen asioita, jotka eivät kiinnostaneet suuria johtajia, koska sellaisilla papereilla ei ollut merkitystä.

Tämä oli ollut venäläinen käsitys ainakin 350 vuotta ja näyttää olevan edelleen.

Suomalaisesta ryssävihasta on esitetty mielenkiintoisia teorioita. Teorioita tärkeämpi on käytäntö. Vuoden 1930 jälkeen alkanut kehitys antoi runsaasti aihetta pelkoon.

Ryssänvihaa on analysoitava kielitaistelun yhteydessä. Suomi käytti jokseenkin kaiken sen energian, jota olisi tarvittu yliopistolla ja teknisessä koulutuksessa, ihmeelliseen nahisteluun suomen- ja ruotsinkielisten väestöryhmien kesken. Ryssänvihassa toimineet henkilöt olivat jokseenkin poikkeuksetta suomenkielisiä, paitsi nyt joku Bertel Gripenberg. Jääkäreiden johto oli ollut enimmäkseen suomenruotsalaista.

Suomi eristäytyi ja menetti teollisuutensa kasvupotentiaalin ja sen kansallisen kulttuurin, josta oli ylpeilty aiheellisesti 1890-1920. Suomi jäi luokalleen Euroopan oppikoulussa ja palautettiin sisätöihin soveltumattomana kansakouluun.

Vuodet 1924-1938 olivat harvinaisen synkkää aikaa. Maata johti taitavasti Tanner, joka ei uskonut Jumalaan eikä maailmansotaan. Ryti ja Ståhlberg eivät harrastaneet ulkopolitiikkaa eikä Eljas Erkko ollut poliitikko.

Sotien välistä aikaa on tarkasteltu kommunistisen solutuksen otsikolla, joka on kovin riittämätön. Kommunismin vaaraa on joka tapauksessa törkeästi liioiteltu.

Stalinin Neuvostoliitto oli jo 1920-luvun puolella erinomaisessa yhteistyössä Saksan ja sitten Hitlerin ja Saksan armeijan kanssa. Puheet olivat puheita, eikä Ribbentrop-sopimus ollut välttämättä yllätys. Vaikka Stalin oli Hitlerin ystävä, Stalin ymmärsi olla luottamatta ystäviin.

Neuvostoliiton valtapoliittinen tavoite oli selvä: Baltian maat ja Suomi olivat sinänsä vähäisiä häiriötekijöitä, jotka oli likvidoitava. Tämän täysin loogisen päätelmän mukaan sitten toimittiin 1939-1940, vaikka Suomi aiheutti hyvin harmillisen yllätyksen.

Sodassa 1941-1944 Suomi oli sivunäyttämö, joka ei aiheuttanut Neuvostoliitolle sanottavia ongelmia eikä menetyksiä, mutta harmia kyllä.

Jos Suomi olisi ollut Ruotsin yhteydessä, Saksa olisi voittanut ensimmäisen maailmansodan. Valloittamalla Pietarin ja ottamalla käyttöönsä vihollistensa Venäjälle lähettämän ase- ja elintarvikeavun se olisi päässyt neuvottelurauhaan Ranskan, Englannin ja Yhdysvaltojen kanssa.

Samalla Saksa olisi tietysti valloittanut tai alistanut Ruotsin, kun siellä oli niin hyvä teollisuus ja mainioita raaka-aineita ja omaa väkeä valmiiksi hovissa asti.

Suomi ei siis ole pelastanut Ruotsia yhtä kertaa, vaan kolme kertaa. Vuonna 1809 Venäjän armeija oli Uumajassa eikä Ruotsilla ollut panna mitään vastaan. Silloin Venäjä tyytyi valloittamaan tämän alueen, jonka sotilaallinen merkitys tuli hyvin selväksi jo Krimin sodassa 1850-luvulla.

Suomi pelasti Ruotsin talvi- ja jatkosodassa. Suomi pelasti Ruotsin ensimmäisessä maailmansodassa.

Johtopäätös? On hyvin vaikea uskoa, että Paasikiven ja Kekkosen toiminta olisi vaikuttanut sitä tai tätä Neuvostoliittoon. Stalin muodosti satelliittivyöhykkeensä johdonmukaisesti ja taitavasti, henkilöihin katsomatta. Niskoittelijat hirtettiin, välillä kannattajatkin.

Ainoa uskottava selitys Suomen selviytymiselle sodista on Ruotsi.

Ruotsi oli avustanut Suomea talvisodan aikana summalla, joka vastasi Suomen silloista yhden vuoden bruttokansantuotetta. Välirauhan aikana rahat Salpa-linjan rakentamiseen ja armeijan uudelleen aseistamiseen tulivat ehkä osittain Saksasta mutta luultavasti merkittävin osin Ruotsista. Linkkinä toimi sosialidemokraattinen puolue.

Asiasta ei ole olemassa pienintäkään todistetta. Loppuun kulutettu maa oli kuitenkin hyvin varustettu noustessaan ellei Hitlerin kelkkaan niin kumminkin jalaksille kesällä 1941.

Nykyisin on tiedossa, että Ruotsi oli koko kylmän sodan ajan Yhdysvaltojen uskollinen liittolainen ja vastasi ennen kaikkea sotilaallisesta lähitiedustelusta. Kun Ruotsi itse ei ollut sotilaallinen uhka, Neuvostoliitto piti Suomea lyhyessä liekanarussa mutta miehittämättömänä.

Ruotsi on toisin sanoen maksanut monin kerroin takaisin velkansa länsimaiselle sivistykselle…

En väitä että tämä olisi ollut tietoista toimintaa tai suunniteltua. En väitä edes olevani oikeassa. Esitän vain hauskan kertomuksen. Ellette pidä mielipiteistäni, voin vaihtaa ne.

Suomi on ollut kuin humalainen kansimatkustaja, joka kerran toisensa jälkeen putoaa reelingin yli suoraan pelastusveneeseen.

22 kommenttia:

  1. Salpalinja

    "Välirauhan aikana rahat Salpa-linjan rakentamiseen ja armeijan uudelleen aseistamiseen tulivat ehkä osittain Saksasta mutta luultavasti merkittävin osin Ruotsista."

    Oikein mielenkiintoinen argumentti. Mistä sodan jälkeen kiviköyhä Niukkas-linjalainen maa sai rahat lähes Maginot-linjan kaltaiseen (pituudeltaan) kaivauksiin ja betonivaluihin?

    ( http://www.salpakeskus.fi/index.php?l=1&path=1,62,0 )

    VastaaPoista
  2. Kiitokset ajatuksia herättävästä tekstistä.

    "Ihailijoiden tulkinta – pienten kansojen itsemääräämisoikeuden edistäminen – ei saa tukea Leninin myöhemmistä teoista."

    Isaac Deutscher Stalin ISBN 951-0-15770-8 sivu 162-163:
    "Joulukuun 18. (31.) päivänä neuvostohallitus antoi dekreetin, jossa virallisesti tunnustettiin Suomen itsenäisyys. Asetuksen allekirjoittajien joukossa olivat Lenin ja Stalin.
    Tämä jalomielinen teko oli sopusoinnussa sen ohjelman kanssa, jonka Stalin oli hahmotellut vuonna 1913 tutkielmassaan Kansallisuusongelmat ja sosialidemokratia. Siinä hän kannatti tsaarivallan sortamien kansojen itsemääräämisoikeutta ja tulkitsi tämän periaatteen siten, että jokaisella sorretulla kansalla oli oltava oikeus irtautua Venäjästä ja muodostaa itsenäinen valtio. Sosialismi ei tosin suosinut kansallista separatismia ja lukemattomien elinkelvottomien pikkuvaltioiden muodostamista. Sen lopullisena päämääränä oli kansainvälinen sosialistinen yhteisö. Sosialistien mielestä todellinen sosiaalinen ja taloudellinen kehitys vaati kansakuntia erottavien raja-aitojen kaatamista. Mutta kansainvälinen sosialistinen yhteisö - niin Stalin oli väittänyt - saattoi perustua vain siihen liittyvien ihisten vapaaehtoiseen sopimukseen; tämä taas edellytti sitä, että kunkin kansakunnan oli ensin saavutettava täydellinen vapaus. Lenin puolusti tätä näkemystä vertaamalla sitä nokkelasti avioerovapauteen, jota sosialistit myös kannattivat. Hän sanoi: 'Emme suinkaan halua kehottaa naisia eroamaan aviomihistään, vaikka haluamme että heillä on siihen vapaus.'..."

    Pahoittelen pitkää lainausta, mutta tuo tuli mieleeni lukiessani tekstiäsi.

    Jos muistan lukemani oikein (siitä on jo monta vuotta) niin jossain kohtaa kirjaa Deutsher väittää Lenin antaneen Stalinin tehtäväksi tuon Kansallisuusongelmat ja sosialidemokratia- tutkielman tekemisen, jotta saisi Stalinin tuntemaan itsensä tärkeäksi ja pysymään poissa pahanteosta. Eli ajatus ei ollut Leninin saati muutenkaan sopiva, mutta ei voinut ensimmäiseksi lytätä, kun oli niin monta liuskaa paperia tuohon tuhlattu.

    Eikä siinä tainnut mennä kuin pari viikkoa kunnes Stalinkin muutti mielensä.

    VastaaPoista
  3. Menneisyyden haltuuntotosta on Paavo lipposelta odotettavissa täsmällisempää luettelointia hyviin ja pahoihin henkilötasolla keväällä ilmestyvässä "Seitsemän veljeksen perillisissä".

    Ihmettelen vaan paljonko patsastelu historian edessä jaksaa kiinnostaa tässä ajassa eläviä?

    Tänään Iisalmen maakuntalehti huutaa sukupuuttoon kuolevien kylien apuun maahanmuuttajia, koska viime vuoona syntyneitä riittää ekaluokalle kuuden vuoden päästä pari kolme per pitäjä.

    VastaaPoista
  4. ad Jukka

    Mieleeni jäi näkemyksesi Suomen takapajuisuudesta 1920-30-luvuilla. Itse olisin hieman toista mieltä kanssasi. Ei kielitaistelu ollut se tekijä, joka piti Suomen kulttuurin lamassa. Suomen kulttuuria lannisti itsenäistyminen.

    Ennen maailmansotaa Suomi oli maa, jolla ei ollut armeijaa eikä mainittavaa sosiaaliturvaa tai koululaitosta. Teollistuminen oli alkutekijöissään. Koska poliittinen toiminta oli ollut rajoitettua jo 1800-luvun alusta, kansallisen kulttuurin edistämisestä oli tullut pakkomielle. Runeberg, Lönnrot, Kivi ja Snellman, neljä humanistia, olivat edellisten sukupolvien suurmiehiä. Heidän jäljilleen lähtivät kaikki kynnelle kykenevät. Kaikki liikenevä energia ja ylimääräinen varallisuus kanavoituikin tähän kansallismieliseen kulttuurityöhön.

    Kun maa itsenäistyi, se sai itsenäisen valtion velvoitteet. Nyt yli 10 % BKT:stä meni puolustukseen. Esimerkiksi Aarne Sihvo, josta olisi voinut tulla hyvä kirjailija, ja Erik Heinrichs, aiempi ruotsinkielisen lehdistön nouseva tähti, jäivät armeijan leipiin. Kansakoululaitos levitettiin yli maan, mikä söi valtavasti taloudellisia ja henkisiä voimavaroja. Harjoituskentille, luokkahuoneisiin ja virastotekstejä kirjoittamaan unohtui moni mies, joka olisi muutoin voinut edistää kansallista kulttuuria. Nyt mesenaattien rahat menivät suojeluskunnille, AKS:lle, Lapuan liikkeelle, urheiluseuroille tai lotille. Kansan syvien rivien liikenevät varat menivät samoihin tarkoituksiin tai työväenliikkeelle.

    Suomen kulttuuri laimentui sotien välisenä aikana: aiempien sukupolvien työ levitettiin kansan pariin luokkahuoneissa, suojeluskuntataloilla, kansanopistoissa ja nuorisoseuroissa. Uutta ei luotu, mutta jokainen oppi ulkoa Maamme-laulun, Sotilaspojan ja Pohjanmaan joet (Oulu, Siika, Pyhä, Kala...). Tuloksena oli pohja, jolta oli hyvä ponnistaa teollistumiseen ja sivistystason nousuun 1960-luvulla.

    VastaaPoista
  5. Kemppinen: ..."Ellette pidä mielipiteistäni, voin vaihtaa ne"...

    Tällainen asenne on erittäin sovinnollista ja mukavaa. Mutta entäs sitten, kun osa porukasta hyväksyy nykyiset mielipiteeta osa ei? Mihin sitä ihminen sen jälkeen pystyy kiemurtelemaan. Tai no puhdasverinen poliitikko kyllä pystyy vaikka mihin verbaalisella tasolla.

    Kemppinen: ..."On hyvin vaikea uskoa, että Paasikiven ja Kekkosen toiminta olisi vaikuttanut sitä tai tätä Neuvostoliittoon. Stalin muodosti satelliittivyöhykkeensä johdonmukaisesti ja taitavasti, henkilöihin katsomatta. Niskoittelijat hirtettiin, välillä kannattajatkin"...

    Ainakin meidän on annettu ymmärtää, että henkilösuhteilla ja henkilökemialla on merkitystä myös valtiomiestasolla kanssakäymisessä.

    VastaaPoista
  6. "Suomi on ollut kuin humalainen kansimatkustaja, joka kerran toisensa jälkeen putoaa reelingin yli suoraan pelastusveneeseen."

    Onpa tuttu olo paitsi, ettei ole ollut edes pelastusvenettä vaan on kastunut aika pahasti. Ylös on kiivetty. Suomalaisuuden mitta alkaa siitä: kykeneekö nousemaan kun on kaatunut. Se on tietyllä tavalla hieno ominaisuus sillä sitkeys on yleensä se, joka erottaa mm huonon ja hyvän myyjän eikä retoriikka tai vielä vähemmän pakkosyöttäminen. Hyvä myyjä pureutuu tilanteisiin - sitkeys ei tarkoita sitä, että jahkailee ja jankuttaa toisen väsyksiin vaan se on uudelleen ja uudelleen motivoimista.

    Motivaatiota treenataan putousten avulla ilmeisesti ja sitä on suomalaisilla, johtajuutta sen sijaan voisi terävöittää ja se on taas itseensä uskomista. Nämä voivat tuntua vastakkaisilta ominaisuuksilta mutta eivät tarvitse sitä olla. Mennyt on mennyt ja toimii kouluna myös selkärangan osalta - ja tuleva on tuleva vaikka ei ole vielä selkärangassa. Pitää oppia tekemään hyppyjä tuntemattomaan: Eikä se ole ollenkaan niin pahaa koska on kaatunut tähänkin asti. Seuraus on siis pahimmillaan jo tuttua vaikka suunta on uusi, pois pelastusveneiden houkuttelevasta kuivuudesta märän maailman yläpuolelle. Jos on dyykannut voi ruveta lentämään: reitti on oikein ainakin harjoiteltu.

    VastaaPoista
  7. "Suomi on ollut kuin humalainen kansimatkustaja, joka kerran toisensa jälkeen putoaa reelingin yli suoraan pelastusveneeseen".

    Kadehdin kykyäsi saada historia edes jonkilaiseen muotoonsa.

    Historian tankkaaminen johtaa jatkuvaan nestevajaukseen, ei millään tahdo uskoa, että ihminen on ollut niin paha. Tai miten pahuuden keskeltä sheikkaa William ja ja julistaa hyvyyden ajan alkaneen.

    VastaaPoista
  8. Ruotsi on toisin sanoen maksanut monin kerroin takaisin velkansa länsimaiselle sivistykselle…

    Velkaa on enemmän kuin luuletkaan: Abbaa joutuu tässä maassa kuulemaan vähintään kuukauden välein. Tai ehkä Suomi ei ole länsimaa.

    Suomi on ollut kuin humalainen kansimatkustaja, joka kerran toisensa jälkeen putoaa reelingin yli suoraan pelastusveneeseen.

    Heikko antrooppinen periaate. Kaikki hukkuneet ovat myös unohtuneet, joten jäljellä on enää pelastuneita humalaisia ja laidan yli heitettyjä sekä niitä, jotka vastoin todennäköisyyksiä eivät vielä ole käyneet meressä.


    Mikäs kilpa tässä muuten on kyseessä?
    Ei että osallistuisin. Bloginpitäjä ajattelee enemmän sananlaskun mukaisesti. Meille kommentoijille tärkeintä ei ole kilpa vaan jalo voitto.

    VastaaPoista
  9. Jos Suomi olisi jäänyt Ruotsin yhteyteen olisi suomalaiset paljon tyhmempiä nyt.

    Pisa-tutkimuksen tuloksia:

    Lukemisen huippumaat 2006:
    1. Korea 556
    2. Suomi 547
    3. Hongkong (Kiina) 536
    4. Kanada 527
    5. Uusi-Seelanti 521

    Matematiikan osaamisen huippumaat 2006:
    1. Taipei (Kiina)* 549
    2. Suomi 548
    3. Hongkong 547
    4. Korea 547
    5. Alankomaat 531

    Luonnontieteiden osaamisen huippumaat 2006:
    1. Suomi 563
    2. Hongkong (Kiina) 542
    3. Kanada 534
    4. Taipei (Kiina)* 532
    5. Viro* 531

    Linkki tutkimukseen:
    http://www.minedu.fi/export/sites/default/OPM/Julkaisut/2007/liitteet/opm38.pdf?lang=fi

    Ei ihme, että Åbo Akademissa pitää rajoittaa suomenkielisten opiskelijoiden määrää, että he eivät veisi kaikkia opiskelupaikkoja vaikka opiskelukielenä ei ole äidinkieli!

    Lisään vielä: Ruotsinkieliset kielikiintiöt.

    Ruotsin kieli siis tyhmentää todistetaan Suomessa kun luotu ruotsinkielisille kielikiintiöt yliopistoihin.Otan osaa.

    VastaaPoista
  10. Kemppinen kirjoitti:
    "Vuonna 1809 Venäjän armeija oli Uumajassa eikä Ruotsilla ollut panna mitään vastaan. Silloin Venäjä tyytyi valloittamaan tämän alueen, jonka sotilaallinen merkitys tuli hyvin selväksi jo Krimin sodassa 1850-luvulla."

    -------
    Silti Uumajassa pidetään enemmän venäläisistä kuin entisistä Ruotsin alamaisista suomalaisista.
    Todisteenä tässä Uumajan kaupungin matkailutoimen kotisivu:

    http://www.visitumea.se/

    Venäläisten ruplat on tärkeämpiä kuin suomalaisten eurot.
    Tsekatkaa niin ehkä avautuu ruotsalainen sielunmaisema pähkinänkuoressa. Ei ruotsalaisten asenteita muuta edes verorahoin tuettu laivalinja.

    VastaaPoista
  11. Myös Itä- ja Pohjois-Suomessa annetaan turisti-informaatio nykyään kolmella kielellä: suomeksi, englanniksi ja venäjäksi. Venäjä on siis korvannut sekä saksan että ruotsin. US-dollari voittaa kruunun ja euron.

    VastaaPoista
  12. Ad Jami:

    Pisa-tutkimus mittaa lähinnä kokeen taitoja, miten hyvin pärjää tämäntyyppisisten kokeiden osalta. Jos elämä olisi aina ruksi-ruutuun Suomi olisi harjoitellut sitä varten tosi hyvin. Olisimme myös mestareita politiikassa, taloudessa, kulttuurissa ja luovuudessa.

    Mutta näin ei ole. Muisti ja muistaminen (stimulus-respons) on toinen kapasiteettialue kokonaan kuin oivaltaminen (konstruointi/dekonstruointi) jotka ovat ongelmanratkaisua missä kaavat eivät ole etukäteen opeteltu kuten matematiikassa tai luonnontieteissä.

    Tutkimus osoittaa myös, että suomalaiset lapset eivät voi hyvin koulussa. Voimme selitellä sitä sillä, että lapset valitsevat negatiivisemman sävyn kuin muualla Euroopassa. Meidän lapset olisi sen teorian mukaan valmiiksi negatiivisia kouluun manifestina vaikka käyvät siellä kuitenkin hampaatkin irvistäen.

    Tämä on varmasti osittain totta. Oppiminen ei ole pelkästään miellyttävä tapahtuma vaan myös vastenmielinen mutta ahkeruus palkitaan myöhemmin. Se on tosiasia ja minäkin olen ollut sitä mieltä, että meidän kannattaa pitää tuo tiukka ote.

    Ei siis mennä minunkaan mielestä Ruotsin kaltaisiin "löysiin" koulumalleihin, joissa kaikki on sallittu ja kaikki on jotenkin oikeaa, vaikka se ei sitä voi olla.

    Mutta - tärkein pointtini oli sinun aika karkea yhteenveto ruotsinkielestä, jossa teet ehkä väärän analyysin. Ei ruotsinkieli lingvistisenä kielenä huonompi ole, vain erilainen. Minä olen iloinen siitä, että olen kaksikielinen.

    VastaaPoista
  13. Vallityöt tosin työllistivät 3000 kiinalaisen lisäksi, pelkästään Uudellamaalla, noin 16.000 suomalaista.

    Itse muistelen useista lähteistä lukeneeni saksalaisten useampaan kertaneen pyytäneen/vaatineen suomalaisia eri ryhmittymiä pyytämään, senaatin kautta, Suomelle itsenäisyyttä. Onneksi ei itsenäisyyttä pyydetty sosialistidemokraattien toivomalla tavalla.

    Ja kun noita anteeksipyyntöjä on nykyään alettu eri asioista eri tavoin ja eri puolilta pyytelemään, niin olisiko sitten aika Suomen Asianajajaliiton pyytää anteeksi että Vapaussodan jälkeen punaisia pidettiin vakiloissa niin pitkään, että ehtivät tauteihin ja nälkään kuolla.

    Enempää en uskalla kommentoida, koska syyllistyisin EU-lainsäädännön mukaan ajatusrikokseen.

    Ja jostain kumman syystä uimahalleissakaan ei täällä Helsingissä saa käydä maanantaisin koska ne ovat pyhitetyt silloin ainoastaan musliminaisten käyttöön.

    JarMom

    VastaaPoista
  14. Ad JarMom:

    Koko lakimieskunta, lähes poikkeuksetta, kompromettoi itsensä valtiorikosoikeuksien ja jopa ns. kenttäoikeuksien jäseninä.

    Olen niitä tutkinut.

    Juuri kukaan ei eläessään inahtanutkan näistä asioista. Olen muistavinani, että Br. Honkasalo olisi maininnut toimineensa valtiorikosoikeuden puheenjohtajana.

    Blogissa mainitsemani teosnimike (maanpetos) nyt oli vielä "tulkintaa" - mutta se todistelu!

    Olen pidellyt kädessäni erästä sukulaismiestä koskenutta suojeluskunnan lausuntoa, joka oli ainoa todiste jutussa "Kiivanalainen mies. Ehdoitetaan ammuttavaksi."

    VastaaPoista
  15. Kemppinen: Ruotsi oli avustanut Suomea talvisodan aikana summalla, joka vastasi Suomen silloista yhden vuoden bruttokansantuotetta.

    Tämäkin tuntuu unohtuvan meillä nykyisin kummallisen paljon esillä olevilta svedufoobikoilta ja notoorisilta ruotsivihaajilta. En käsitä mikä saa ihan fiksunkin tuntuiset ihmiset niin usein alemmuudentuntoisesti rienaavan Ruotsia ja ruotsalaisia? Johtuuko se ruotsinopettajista? Ruotsihan on ehdottomasti kulttuurisesti lähimpänä meitä, kaunis maa, mukavia ihmisiä jne..

    VastaaPoista
  16. Kemppiselle:

    Koko lakimieskunta, lähes poikkeuksetta...

    Olavi Honka taisi myös muistelmissaan asiaan kajota.
    Mutta KUKA oli se mies joka päätti punaisia pidettävän vankeudessa laajan ja pitkän tutkinnan ajan, kun vastapainona valkoiset halusivat vain päätekijöitten joutuvan ammuttavaksi ja muiden päästettävän vapaaksi?

    VastaaPoista
  17. Minä ihmettelen näitä juttuja vapaussodasta.
    Niin kauan kun Suomi on pohjoisen loisen siirtomaana, puheet vapaussodasta ovat jotakin maanpetoksen ja huonon vitsin väliltä.

    VastaaPoista
  18. Haluan täsmentää itseäni koska huomaan, että on ihmisiä, jotka pääsääntöisesti käsittävät väärin ja se on kirjoittajan asia ymmärtää.

    1. Pisa siis mittaa muistia enenmmän kuin tajuamista kokonaisuudessaan sillä myös matemaattiset muistijäljet ovat behavioristisesti harjoiteltu sisään ja kaava on tuoreessa muistissa - matemaattinen kaava miten
    jonkin matemaattinen yhtälö ratkaistaan. Sillä on silti hyvin vähän tekemistä elämän tai todellisuuden kanssa koska elämässä ei ole valmiita kaavoja, joita voi harjoitella. On vain kaaoottinen kokoonpano miljoonia asioita ja se on eri kompetenssi kuin harjoittelun tulos. PISA mittaa siis tottuneisuutta tietynlaisen ongelman ratkaisemiseen, EI kaikenlaisten ongelmien ratkaisemiseen varsinkaan jos ongelmat vaihtavat domainia kesken ongelmanratkaisun menettelyä. Sitä eivät matemaattiset ongelmat ikinä tee: ne pysyvät visusti samassa domainissa eivätkä sekoita uusia asioita lähtökohtasiin tilanteisiin. PISA mittaa suomalaisten kykyä suhteessa muihin maihin ja niiden lapsiin mutta ei kerro laadullisesti oikeastaan paljoakaan. Minulle se kertoo kuitenkin sen, että ymmärtämisen harjoittamiseen pitää olla tätä tiukkaa ja epäreiluuttaa mutta kuten oma elämä on sen näyttänyt: jos elämä on tiukkaa ja epäreilua sekään ei johda minnekään.

    Ihminen joka kokee olevansa todella epäreilusti kohdeltu on juuri oman aikalaistensa a r v i o o n joutunut ja jos PISA tuottaa surkeita arvioijia vaikka ovat hyviä asioiden toistamisessa*) emme voi pitää PISA:n sijaa ainoana mittarina. Se on mittarina siis tärkeä mutta laadullisesti se ei kerro vielä mitään - jos haluamme olla itsenäisiä.

    *) myös ongelmanratkaisua voi ns. harjoitella kuten pianonsoittoa ulkoota uudelleen ja uudelleen ja silloin se on se "kappale" jonka muistaa ja toistaa. Jos on oppinut ongelmanratkaisua kaavan kautta se ei enää ole oikeaa ongelmanratkaisua vaan se on teknistä ongelmanratkaisua missä ratkaistavat objektit ovat kiinteitä ja lopullisesti ei-dynaamisia. Mutta elämässä objektit ovat yleensä dynaamisia ja sen takia matemaattinen ongelmanratkaisu on vain tie kohti onnea, ei itse onni.

    Jos haluaa oppia sellaista ongelmanratkaisua jossa on taustalla ns. viisaus tai empattiset kuviot missä objekti nimeltään subjekti on mukana (=ihminen) ei voida enää toistaa tuota ulkootaopittua "kaavaa" sillä se jyrää ihmisten päälle ja käsittelee heitä numeroina, kasvottomina nappuloina ja kuten prof. Uusikylä usein sanoo: massana. Tuotetaan massaa sisään ja tulosta ulos on hänen sanojaan. Kuinka koulu opettaa pois empatiasta voisi sanoa. Niin kauan kun tuotimme insinöörejä sillä oli hyvä kaikupohja heitä varten, mutta muut oppilaat, jotka sijoittuvat elämässä humaanisiin ja sosiaalisiin alueisiin saavat pöyristyttävän pohjakoulutuksen. Tämä saattaa myös olla syy siihen, että voidaan pahoin: koulu on rakennettu tiettyjen tyyppien kasvattamiseen sisällönsä osalta. Pitää siis erottaa koulu kouluna ja koulun opetussuunnitelma opetusssunnitelmana. Tämän lisäksi pitää ymmärtää miten opettaja opettaa (didaktiikka) jolla on suurempi merkitys kuin nuo kaksi yhteensä sillä hyvä opettaja voi käyttää teknisiä metodeja JOS hän kykenee valaisemaan juuri nämä asiat mistä minä olen pian 10 vuotta yrittänyt puhua (turhaan).
    Minun pahin ongelma on ollut juuri nämä kivenkovat kuuntelijat, jotka kuulevat vain lasin, metallin, laaserin, graniitin ym kaltaisia ääniä: kuulevat vain kovat äänet ja minunlaisia pehmoja syljeksitään jo eteisessä.

    Näitä ei pitäisi tuottaa minkään narsismin takia lisää. Ei suomenkielisten narsistien (joilla saattaa olla suomalaisuuskompleksi suhteessa ruotsinkielisiin ihmisiin) eikä ruotsinkielisiin narsistien (joilla sisäänkasvanut omnipotenssi ja ylimielisyys oli asia mikä hyvänsä, He eivät ainakaan enää mitään ota sisään).

    Molemmat ovat siis huono lopputulos ja sen lopputuloksen syy on osittain koulu, joka ei pyri laatuun myös ei-teknisesti mitattuna. Empaattiset ja nerot joutuvat ojaan tällä nykyisellä systeemillä.

    VastaaPoista
  19. Rahat linnoittamiseen:

    Rahat linnoittamiseen tulivat työstä ja kansan syvistä riveistä. Tuntuu useilta unohtuvan että tuohon aikaan valtiolla/julkisella vallalla ei ollut täysin kattavia ja viimeisenkin pennin tietäviä kätyreitä kaikkien perässä. Tästä johtuen rahaa oli pahan päivän varalle. Ja tuolloin oli varmasti "paha päivä".

    Toki Ruotsi luotolla möi ja laski että vaikka luottot jää saamatta, Suomi kuluttaa Neuvosto-venäjän loppuun ettei sen voima riitä Ruotsia vastaan. Jos taas Suomi voittaa (selviää hengissä) voitto on tuplattu, kun jää vastuullinen jolta periä rahat. Kemppinen on hyvin oikeassa siinä että Ruotsi osaa bisneksen.

    Ensimmäisestä maailmansodasta on kirjoittanut erinomaisen kirjan "Tuhon sota" Niall Ferguson. Hänen hauskin kommentti on että Saksa joutui sotaan heikkouttaan. Eli Saksan talouden kasvu oli niin paljon heikompaa kuin koko ajan enemmän aseistautuvan Venäjän ja Ranskan että Saksa ei enää tulisi millään todennäköisyydellä voittamaan ulkovaltojen liittokuntaa. (Samassa yhteydesä Ferguson kyseenalaistaa voimakkaasti Englannin sitoutumisen tähän liittokuntaaan.) Siksi Saksan piti taistella nyt, mieluummin kuin kestää Venäjän ja Ranskan hyökkäys muutaman vuoden kuluttua. Mikä olisikaan todellisuuus nyt? Ja mikä olisi meidän kohtalomme jos I maailmansota olisi käyty 1920 - 30 luvulla ja hyökkääjinä olisi olleet "hyvät" Ranska ja Venäjä, jotka olisivat selvinneet siitä voittajina.

    Ai niin, hauskinta on Fergusonin analyysi siitä mitkä olivat Saksan tavoitteet ennen sotaa: Tietenkin Euroopan tulliliitto. Saman tyyppinen ja laajuinen, joka on nyt toteutettu rahalla. Kysymys on nyt vain siitä kuinka kauan saksalaiset sietää ranskalaisten kukkoilua siitä että "tää oli meidän idea". Euroopan Unionin päivää mm. juhlitaan vääränä päivänä. ;)

    Historia ei ole reilu. Tapahtuneet eivät noudata suunnitelmia ja myös voittajan historia on väärennetty. Siksi keskustelu Suomen itsenäistymisestä sodalla on kysymyksenä triviaali. Punaisten johtajia huijattiin taistelemaan kommunismin puolesta joka tässä tapauksessa täyttää rikollisen tahallisen tuottamuksellisuuden maanpetoksen ja on kuolemantuomion arvoinen.

    Ja kaikki tämä vain koska "humanity is overrated!".

    VastaaPoista
  20. Petja Jäppiselle:

    Minä ihmettelen näitä juttuja vapaussodasta.
    Niin kauan kun Suomi on pohjoisen loisen siirtomaana, puheet vapaussodasta ovat jotakin maanpetoksen ja huonon vitsin väliltä.


    Tarkoitatko tällä "pohjoisen loisen siirtomaalla" EU:ta?

    JarMom

    VastaaPoista
  21. Tarkoitan tietysti tuota Pähkinäsaaren rauhan rajalinjan pohjoispuolella olevaa loisaluetta.

    VastaaPoista
  22. Vastoin Kemppisen sepustusta (sinänsä hauska kirjoitus) ei 1920-39 ollut synkkää aikaa kuin korkeintaan vasemmistoliberaaleille "intellektuelleille" ja muille "Ikkunat sepposen selälle Eurooppaan" besserwissereille. Sitäpaitsi, kuten Timo Vihavainen on todennut, ei siellä eurooppalaisen intelligenssin joukossa juuri muita ollut 1930-luvulla kuin Stalinin Neuvostoliiton hännystelijöitä ja muita hyödyllisiä idiootteja. Moskovan oli varsinaisen länsimaisen opiskelijanuorison poliittisen pyhiinvaelluksen mekka.

    Vihavainen on aivan oikeassa, että Suomen pelasti Neuvostoliiton miehitykseltä tuo ihastuttavan jääräpäinen ja vailla mitään pintasivistystä ollut kirkonkyläläisasenne. Sen ajan suomalaiset olivat suoraviivaista sakkia, eivätkä antaneet hämätä itseään millään naiivilla kirjaviisaudella. He katsoivat asioita silmästä silmään ja havaitsivat ettei NL ollut mikään muu kuin barbaarinen terrorivaltio.

    Me saimme onneksemme ilmeisen välttämättömän (?) idioottiannoksemme vasta 1970-luvulla jolloin eteenpäin "Otto Wille Kuusisen viitoittamalle tielle"-lähtijöitä nousi kuin sieniä sateella maamme yliopistoissa. Onneksi tuo viereinen naapuri alkoi jo siinä vaiheessa vähitellen vajota horroksen kautta koomaan.

    No terve taas ja hyvää päivän jatkoa.

    VastaaPoista