29. marraskuuta 2007

Päätä lattiaan

Tämä on vakava asia mutta älkää kuitenkaan uskoko minua. En ole todellinen asiantuntija.

Sovittelu eli välitysmenettely eli vaihtoehtoinen riidanratkaisu on vaativa ala, joka vaatii koulutusta. Se vaatii myös soveliaan henkilön.

Minulla ei ole tuota koulutusta. En ole myöskään sovelias henkilö.

Esimerkiksi viimeksi koetuissa Tehyn neuvotteluissa olisin varmasti ruvennut jossain vaiheessa hakkaamaan tehyläisen tai kuntatyönantajan päätä lattiaan. Tai molempien.

Tapaan ilmaista tämän omahyväisesti sanomalla, että kestän kuunnella paskapuheita vain määrälti.

Hyvä sovittelija ja hyvä neuvottelija osaavat käyttää toisten kestokyvyn rajallisuutta päämäärän tavoittamiseen. Olen joitakin kertoja ollut tilanteessa, jossa joku kiusankappale on paasannut kolme tuntia henkeä vetämättä, räkä roiskuen, aivan pelkkää soopaa, ja suurin osa paikalla olijoista vapisee raivosta jo ajanhukankin takia. Ja silloin taitava puheenjohtaja sanoo rohkaisevasti: tuohan oli valaisevaa, mutta voisitko esittää pääkohdat vielä uudelleen, että saan tarkastaa muistiinpanoni.

Kiusankappale esittää vähä vähältä vaimenevan, noin tunnin kestävän version, ja kun puheenjohtaja kiittelee ja ryhtyy vihjaamatta mihinkään ruokatuntiin tai kahvitaukoon tarkistamaan neuvotteluvaatimuksia, niin - vlac! Vaatimukset alkavatkin yllättäen mahtua laajasti tulkiten järjen rajoihin.

Tällaista on joskus komiteoissa, joissa on mukana etujärjestöjen ihmisiä.

Puheenjohtaja tietää, että jos nyt ryhtyy oikeasti johtaman puhetta, se kostautuu viimeistään lausuntokierroksella.

Puheenjohtaja tietää, että etujärjestöjen ihmiset joutuvat myymään kannanottonsa omille kannattajilleen.

Hyvät asianajajat eivät mitenkään häpeile sitä, että asianajajan pahin vihollinen on hänen oma päämiehensä. Hyvät juristit hakevat nopeasti järjellisen neuvottelutuloksen ja miettivät sitten yhdessä, miten kumpikin petkuttaa edustettavansa hyväksymään sen.

Samoin tekevät parhaat liikejuristit.

Kuten sanottu, en ole koskaan ollut erikoisen hyvä juristi. Menen ylikierroksille ja siitä maitohapoille, koska tulkitsen lakia, kun järkevä ihminen hakisi ratkaisua. Kuuntelen sanoja niin että sanojen takana oleva asia voi jäädä huomaamatta.

Yllättävän usein käy ilmi, että asiaa ei olekaan. Ihminen halusi vain, että joku kuuntelisi kerrankin häntä, ottaisi vakavasti. Ja monien on tehtävä pakolliset kuviot ennen kuin pääsevät keventämään sydäntään.

Muutama lääkäri ja pari pappia on myöntänyt selvittäneensä vaikeita tilanteita pelkästään kuuntelemalla.

Liian usein hyvällä neuvottelijalla tarkoitetaan vain sujuvaa huijaria.

Nähtävästi Sirkka-Liisa Anttila osoittautui nyt samalla lailla hyväksi neuvottelijaksi kuin Heikki Haavisto ja Veikko Ihamuotila. Kepulaisia muuten kaikki!

Sellainen nimi on unohdettu kuin Keijo Liinamaa. Hän oli hyvä. Melkein unohdettu on Sakari Tuomioja. Hän oli hyvä mutta teki pari pahaa virhettä. Teuvo Aura oli hyvä. Ja tietysti Päiviö Hetemäki.

Hetemäki oli aina sovittelija, ei neuvottelija. Hän ilmeisesti ajatteli koko ikänsä samalla tavalla kuin Ihantalassa komentaessaan pataljoonaa: mikä on keino minimoida kulloisenkin katastrofin kerrannaisvaikutukset ja pitää terve eli hengissä oleva ydin toimintakykyisenä.

Kekkonen ei ollut hyvä neuvottelija. Hän oli loistava asianajaja eli litigaattori, joka oli erikoisen taitava viivyttelemään, bluffaamaan ja uhkailemaan. Ne ovat tarpeellisia taitoja mutta eivät riittäviä.

Pitkällä tähtäyksellä Suomen historian paras neuvottelutulos oli Talvisotaa edeltänyt neuvottelukierros Moskovassa. Kuten tunnettua, meillä ei oikein uskottu sotaan, vaan arveltiin että Neuvostoliitto bluffaa tai että jostain taivaasta ilmestyy apu.

Olen täysin vakuuttunut siitä, että järkevä neuvottelutaktiikka eli osittainen myöntyminen Stalinin jalomielisiin tarjouksiin olisi ollut maan tuho. Siitä on nykyisin paperit ja kaikki. Kyllä Stalin oli liittämässä Suomen Neuvostoliittoon samalla tavalla kuin Baltian. Onneksi hän oli koulutukseltaan maantierosvo eikä neuvottelija ja se taivaan lahja oli Terijioen hallitus. Se vaiensi äkkiväärät. Heitähän meillä riittää. Nyt kuuluvat olevan pystyttämässä Leninin patsasta edustavalle paikalle. Seuraavaksi sitten varmaan Pol Potille patsas?

Lenin lahjoitti Suomelle itsenäisyyden ja sisällissodan.

17 kommenttia:

  1. Vaatimaton ehdotukseni on Vladimir I Putininille patsas vartiopystin tilalle presidentinlinnan ja StoraEnson pääkonttorin väliin. Saisimme yhdellä ruskeakielisellä nuolaisulla ilmaistua etteivät rekkajonot ja puutullit ole oikea kiristyskeino ystäviä kohtaan.

    VastaaPoista
  2. Miksi pitäisi sovitella?
    Sovittelu on jotekin...
    Miksi ei vain hyväksytä sitä, että riidoissa?

    VastaaPoista
  3. Ei Stalin olisi hukannut tänne voimavarojaan. Suomi oli viimeinen pelilaudan nappula, johon Stalinilla oli pelinappula merkittynä, hän piti meitä niin varmana nakkina ja jälkipelinä, aluksi. Hänen tähtäimessään oli voimavarojen säästö ja kaikkien vihollisuus ongelmien siirto Ribbentrob-sopimuksessakin. Mitä minä olen kuullut niin suomalaiset diplomaatit olivat Moskovassa uskomattoman röyhkeitä räyhääjiä, koska hulluudessaan luulivat olevansa toveri-Saksan arjalaisten suojeluksessa. Sama sotakaveruus ihmeellisesti ylösnousi jatkosodan uhon ja hyökkäyspolitiikan muodossa. Suomalaiset luulivat todella olevansa Hitlerin erityissuojeluksessa. Suomen poliittinen johtoa ja varsinkin Mannerheim olivat lumoutuneita Saksan sotilasvoimasta ja pitkäaikaisesta kaveruudesta Saksan kanssa. Saksahan sai kiittää sukellusvenearmadansa perustamisessa suomalaisia Versaillesin sopimusten rikkomisesta Turun salaisessa koulutuskeskuksessa, jossa saksalaisille insinööreille annettiin teho-opetusta ja kehitysresursseja jo vuonna 1930.

    Osaatko nimetä yhtään yliopistossa aktiivisesti työskentelevää historioitsijaa, joka julkisesti sanoo Stalinin hyökänneen joka tapauksessa? Vaikka Suomi olisi selkeästi sanoutunut Saksasta eroon?

    VastaaPoista
  4. Ad Petja

    On riitoja, jotka on ratkaistava tavalla tai toisella, koska niitä ei voi jättää roikkumaan. Esim tieriidat ovat tällaisia ja monet muut kuten avioero, perinnönjako...

    VastaaPoista
  5. sd Toipila

    No meillä oli eräs riita 1649. Ei sovittu.

    VastaaPoista
  6. Entäs Ahtisaari. Siinä kai on kansainvälisestikin tunnustettu neuvottelija, joka on käsittääkseni onnistunut joskus ratkaisemaan jopa "ratkaisemattomia" kysymyksiä neuvottelemalla - sekään ei tosin Kosovossa tainnut riittää.

    VastaaPoista
  7. Ei Suomessa äkkivääriä olla, vaan äkkisäyseitä.

    VastaaPoista
  8. "Hyvät juristit hakevat nopeasti järjellisen neuvottelutuloksen ja miettivät sitten yhdessä, miten kumpikin petkuttaa edustettavansa hyväksymään sen."

    Kirjoitan tämän häveliäisyyssyistä anonyymina.

    Olen itse ollut tilanteessa, jossa vaadin laittoman työsuhteen purun perusteella korvausta vastapuolelta, jonka ihmiset olivat osin tomppeleita. Heidän asianajajansa eivät olleet, paitsi yksi, jonka toimisto pisti ojennukseen. Jossain vaiheessa näille fiksuille asianajajille ilmeisesti selvisi, että vaatimukseni oli kohtuullinen, eli alle sen, mitä oikeudesta olisi voinut tulla ja suunnilleen sen verran kun oikeus todennäköisesti olisi määrännyt. Kun sitten vielä hieman protestoin sovinotsopimuksen joitain pykäliä, pääsi aa:lta melkein itku: "Me ollaan nyt saatu tämä läpi päämiehellämme, ei nyt enää viitsitä vatvoa, please" suostuin minäkin, kun olin ensin varmistanut, ettei sopimuksen tietyillä kohdilla tarkoiteta ihan niitä pahimpia tulkintavaihtoehtoja. Ja pahimman koukut oli jätetty pois, minun edukseni.

    Jotenkin jäi se tunne, että olin tässä tapauksessa kohtuufiksu asianajajaton asiakas. Käytin tosin lakimiestä lukemaan läpi sopimustekstin.

    VastaaPoista
  9. Suomessa tiedettiin ilmeisesti huhuja salaisesta lisäpöytäkirjasta. Saattoi olla että oli suhteellisen varmaakin tietoa, mutta sitä emme voi ilmeisesti tietää.

    Sopimus (molotov-ribbentrop) sinänsä ei tullut yllätyksenä, esim. eräs eräässä tv-ohjelamassa haastateltu kertoi oleensa paikalla kun tammikuussa 39 eräs sotilas oli sanonut vuoden sisällä NL:n ja Saksan tekevän sopimuksen ja jakavan etupiirit. Puhujaa oli pidetty hulluna, mutta noin 8 kk. myöhemmin asia oli totta.

    Jos mitään varmaa ei olisikaan tiedetty (ehkä ei tiedetty) lisäpöytäkirjan olemassaolosta, sen mahdollisuus oli olemassa.

    On erittäin mielenkiintoista, että Suomi teki kaikki mahdolliset valinnat "oikein" tai riittävän "oikein" ennen sotaa ja sota oli häpeällinen nöyryytys NL:tolle.

    Tuo sota antoi Saksalle liiallisen hyvänolontunteen. Sotaa johti populistinen poliitikko joka uskoi omaan erinomaisuuteensa. Adolf ei pystynyt muuttumaan sodan jatkuessa, mutta Iosif pystyi, hän mokasi äärimmäisen raskaasti, mutta oppi sen verran että voitto tuli.

    Itseasiassa tulee mieleen, että Neuvostoliiton tuhon alku oli tasan tarkkaan sodan voittaminen, se söi resursseja, väkeä ja sodan jälkeen jälleenrakennus oli äärimmäisen tuskallista. Tämä johti mm. syntyvyyden vähenemiseen ja eräs tutkija on väittänyt nähneensä jo noin 1975 juuri syntyvyystilastoista maan tulevan romahtamaan (en tiedä millainen höyrypää mahtaa mies olla).

    Nyt Venäjän asukasmäärä laskee melko nopeasti ja se on suuri ongelma.

    VastaaPoista
  10. Kotkassa, synnyinkaupungissani, on helvetin iso Leninin pronssipää. Se kelpaa seppelöitäväksi. Mustien autojen letka liikkeelle ja sinne.Ystävällismielisen naapurin pommittama kaupunki sekin on. Eivät säästäneet työväentaloa, mutta jäihän sentään Kairo.

    VastaaPoista
  11. Suunnilleen sama vähän lyhyemmin:
    http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/11/20/jarki-voitti

    VastaaPoista
  12. Näinhän se lienee että Suomesta löytyy nyt ja todennäköisesti aina niitä jotka kuvittelevat Suomelle olleen varattuna syksyn 1939 neuvotteluissa jonkin kumma erityisasema Isä Aurinkoisen suojeluksessa vaikka itse Stalin nousisi haudastansa ja kertoisi suoraan kuinka asiat olivat..

    Jos Stalinin aikeet eivät olisi olleet hyökkäykselliset niin miksi esimerkiksi Kuhmon-Lieksan suunnalta hyökännyt 54 divisioona oli lähetetty alueelle jo syyskuussa ennen ensimmäisiäkään neuvotteluja ja miksi Divisioonan ensimmäisenä tehtävänä oli niinikään ennen neuvottelujen alkuja alkaa rakentamaan tietä Kolvasjärveltä kohti Suomen rajaa ?

    Perin kummallista toimintaa jos aluksi olisi ollut tarkoituksena voimavarojen säästö puolustuksellisiin tarkoituksiin jolloin tietön taival olisi ollut puolustajan etu ja divisioonaa ei olisi ollut mitään järkeä sijoittaa keskelle korpea...

    VastaaPoista
  13. Molotov sopi Ribbentropin kanssa jotain samaa, kuin suuret Jaltalla.
    Valvontakomissio lähti, mutta saammeko komission kaasuputken valvonnasta? Nähdäänkö Suomi sillanpääsemana - vieläkin.

    VastaaPoista
  14. Minusta Helsingissä pitäisi olla kunnon muistomerkki valtion perustajalle, Suuriruhtinas Aleksanteri I:lla.

    Yliopiston kirjaston puistossa oleva rintapysti ja säätytalon päätykolmio kyllä ovat, mutta toinen on minusta liian vaatimaton ja toinen rakennuksen koriste.

    Oma muistomerkki voisi olla vaikkapa modernikin muistomerkki, samassa hengessä kuin Alli ja Juho-Kusti Kampin Alkon edessä, mutta siinä voisi olla sitten vaikka esittävänä osana valutoisinto kirjaston puiston kasvoista.

    Hyvä paikka voisi olla sitten vaikkapa Kaisaniemen puisto tai Eduskuntatalon edustan kukkaistutukset.

    VastaaPoista
  15. Minulla ei ole tuota koulutusta. En ole myöskään sovelias henkilö.

    Esimerkiksi viimeksi koetuissa Tehyn neuvotteluissa olisin varmasti ruvennut jossain vaiheessa hakkaamaan tehyläisen tai kuntatyönantajan päätä lattiaan. Tai molempien.

    Tapaan ilmaista tämän omahyväisesti sanomalla, että kestän kuunnella paskapuheita vain määrälti.


    Eikö tuo ole jo hyvän sovittelijan merkki? Osoittaa että mitta täytyy jossain vaiheessa ja mahdolliset seuraamukset eivät tämän jälkeen tapahtuvaan "itseilmaisuun" vaikuta? Jos vielä saa tuoduksi esille, ettei seuraamuksia edes voi tulla, on sovittelija vahvoilla.

    Tapoja on monenlaisia. Hulluus on voimavara.

    VastaaPoista
  16. Eilinen kommenttini hukkui johonkin kyberavaruuteen, joten lyhyt kertaus:

    Riita-asian valmistelussa sovittelu on kummajainen; kuinka toimia totisena tuomarina sen jälkeen, kun on empaattisen luovasti hakenut toimivaa ratkaisua? Kuin vaihtaisi väriliidut viivoittimeen ja hiileen. Tai miten olla joustava sovittelija, kun partit näkevät taskussa pullottavan puheenjohtajan sauvan.

    Nyttemmin sovittelu on kehittynyt instituutiona kovasti, en vain oikein tunne kuinka sovittelutoimistot hoitavat siviiliasiat rikosjuttujen lomassa .

    Mielenkiintoisesti Kemppinen erottelee tekstissä kategoriat "hyvät asianajajat", "hyvät juristit" ja "parhaat liikejuristit". Tahdon ymmärtää nämä nousevaksi jatkumoksi (arvannette työkenttäni).

    VastaaPoista
  17. Olen miettinyt, miksi n y t maasta löytyy noin 50 leniniläistä suomalaista.

    Minusta sillä ei alkuunkaan tekemistä aloitteentekijöiden "historia-harrastuksen" kanssa.

    Vaan se on päivitetty venäjälle suunnattu näytös, että sen etujen vaalijoita/ venäjänuskoisia Suomessa riittää.

    Syynä on vakavasti otettavat venäjän pullistelu ja alistelupyrkimykset. Suomi on nöyrtynyt kaiken sen edessä, mitä venäjä on talous- ja muussa hegemonia sodassaan tehnyt.

    Katsokaa tasavaltamme presidenttiä ja pääministeriä - ovatko he tehtäviensä tasalla.

    VastaaPoista