23. syyskuuta 2007

Kuole jo, Sibelius

Jospa Jean Sibeliuksen oikeudenomistajat siirtäisivät Sibeliuksen tekijänoikeudet Creative Commonsiin niin että kuka tahansa saisi soittaa, äänittää ja julkaista nuotteja.

Tekijän kuolemasta tuli juuri 50 vuotta. Koulussa kuunneltiin radiolähetystä. Oli vähän samanlainen juhlallinen tunne niin kuin Veikko Hakulinen olisi katkaissut laskussa suksensa.

Tekijänoikeuden suoja-ajan jatkaminen vanhan 50 vuoden sijasta 70 vuoteen tekijän kuolinvuodesta oli virhe. Tietokoneohjelmissa ja koulu- ja oppimateriaalissa se on naurettava. Tosiasiassa kustantajan valvonnassa tehdyissä tietosanakirjoissa ja hakuteoksissa se on yleisön edun vastaista.

Sibeliusta ajatellen esitän ehdotukseni vakavissani. Suurmiehillä on ollut tapana antaa kokoelmansa museoihin ja arkistoihin ja avata kotinsa museoksi. Niin teki Mannerheim. Niin teki Kekkonen. Viimeksi katselin arvostamani juristin Sakari Sohlberg –vainajan toimia. Hän oli sukuyhtiönsä ja monien muiden firmojen hallituksen jäsen ja varakas mies. Rouva Päivikin, omaa sukuaan Tulenheimo, kuoltua muutamia vuosia sitten heidän asuntonsa muutettiin kotimuseoksi. Pääsin sinne kerran jonkin asian varjolla kahville. Harvinaisen hieno ja mielenkiintoinen ja arvokas ”yläluokkainen” asunto Katajanokan komeimmassa talossa.

Siis Sibelius, jonka jälkeläisten en ole koskaan kuullut kärsivän puutetta toisin kuin Mestari itse, joka tosin oli aika etevä myös hävittämään rahaa.

Ajattelisin että tässä maailman vaiheessa Sibeliuksen musiikin leviäminen laajalle olisi se tärkein asia. Mahdolliset harmit – esimerkiksi teosten huono sovittaminen – ei tunnu kovin dramaattiselta.

Luopuminen ei muuten vaikuttaisi esitysten eli levytysten oikeuksiin. Ne ovat suojattuja periaatteessa 50 vuotta, ja se tuntuukin oikealta, koska minustakin ennen vuotta 1956 tehdyt äänitykset kuulostavat jotenkin opettavaisilta.

Teen toisen ehdotuksen.

Tarvitsen siihen hiukan apua, mutta tunnen pari pätevää juristia ja tietotekniikan ammattilaista ja muutaman graafikon.

Ehdotan että perustaisin kotisivun, johon halukkaat voisivat maksaa vapaaehtoisesti vähäisiä summia vapaan musiikin ja muiden tekijänoikeussuojansa menettäneiden teosten käyttämisestä. Todellisuudessa haluaisin ohjata varat yliopiston kirjastolle, mutta siinä on ylivoimaisia juridisia ongelmia.

Perustettaisiin Teostosta riippumaton rahasto, joka sitten tukisi lähinnä vähälevikkisten ääni- ja kuvatallenteiden valmistamista ja levittämistä suoraan tekijöille osoitettavalla rahalla. Myös voitaisiin tukea pipejä ja pöpejä.

Arvoisat miljoonamiehet ja –naiset – pieni siemenraha ei olisi pahitteeksi. Kaavailen että kun maksaminen verkossa helpottuu jatkuvasti, ihmiset voisivat maksaa todella pieniä summia – euroja, kymmeniä euroja.

Haluaisin itse maksaa jotain etenkin mp3-faileistani, joita on paljon.

Arvoisa Osuuspankki, Sinä joka muutat toiminimeäsi koko ajan – olisiko takana sen verran vanhanaikaista aatteellisuutta, että ottaisitte junaillaksenne maksuliikenteen niin että tilisiirto olisi mahdollisimman helppo ja turvallinen.

Arvoisa Nokia – merkittävänä sisällön käyttäjänä voisitte ehkä valmistaa widgetin, jota käyttäen pikkumaksujen suorittaminen onnistuisi matkapuhelimella?

Ehdotukseni johtuu siitä, että paheksun lievästi teleoperaattoreita, jotka eivät rakenna portaaleihinsa keinoja osallistua esimerkiksi Yhteisvastuukeräykseen ja Punaisen Ristin linkkejä. Punaiselle Ristille voisi joku antaa ensiapua – verkkolahjoitus on juuri niin kömpelösti toteutettu, että se torjuu liian paljon halukkaita. Anonyymi ja nopea maksaminen on mahdollista, mutta lomakkeeseen on sotkettu liikaa muita kenttiä, jotka hämäävät halukkaita.

Ja Osuuspankki – missä viipyy digitaalinen kukkaro? Minä ainakin haluaisin käyttööni oman pankkini ”kukkaron”, jossa voisin pitää esim. 50 euroa ja mennä sisään pelkillä tunnareilla. Verkkopankkiin kirjoittautumisesta tulee aina paha mieli ja sellainen tunne, että olisi muutenkin maksettava laskuja. Lupaan olla kitisemättä jos rosvo vie tällaisen pikkurahan.

= = =

Muuten – HIITin epävirallisessa blogissa inhiit selvitetään vertaisverkkotutkimusta eli käyttäjien omia asenteita. Normaalimmasta käytännöstä poiketen tutkimusaineisto eli kysymykset ja vastaukset ovat saatavissa tarkasteltaviksi blogissa olevasta linkistä.

Ei hullumpaa.

Kun en ollut tuon tutkimuksen kanssa juurikaan tekemisissä, saan ehkä sivustakatsojana yhtyä mielipiteeseen. Demonisoimiseen, jota on hiukan harjoitettu puolin ja toisin, ei ole aihetta eikä sillä ainakaan päästä asioissa eteenpäin.

Täytynee toistella jatkuvasti, ettei kukaan kadehdi tekijöiltä heidän ansaittua korvaustaan ja kunniaansa, mutta sen sijaan alan elinkeinotoiminnan arvoketjuissa kyllä riittää miettimistä. Eikä loppukäyttäjän eli kuluttajan asema ole ongelmaton.

19 kommenttia:

  1. Kemppinen heittäytyy surutta taas ärsyttämään ikäänkuin sivulauseessa ..."asunto Katajanokan komeimmassa talossa"...

    Katajanokalla on paljon komeita taloja, joista on vaikeata poimia komeinta. Kauppiaankatu 9 eli Sohlbergin talo ei ole lainkaan sieltä komeimmasta päästä. Ettäs nyt sen kuulit Kemppinen.

    VastaaPoista
  2. Asian vierestä, oletko huomannut että marginaalissasi oleva Google Ad Sense katkeaa huonosta kohtaa? Uskoisin että piiloon jää juurikin "hae tästä blogista". Pystytkö leventämään marginaalia?

    VastaaPoista
  3. Kemppisellä on tällä kertaa tökeröstä otsikosta ja kömmähtelevästä tekstistä huolimatta varmaan taas hyvä tarkoitus, ideat e-kukkarosta ja Punaisen Ristin -lahjoitusten helpottamisesta olivatkin hyviä.

    Todetaan nyt kuitenkin varmuuden vuoksi, että Sibeliuksen arkistot ovat aktiivisen tutkimuksen kohteina, kaikki teokset kattava levytyssarja ilmestyy (BIS) ja kotikin ihan oikeasti on museoitu, jopa meillä kulttuuripiireissä aika suosituksikin paikaksi; kahvia ja hyvää kahvileipääkin sieltä saa kohtuullista korvausta vastaan. Jopa teoksia sieltä saa ostaa levyllä matkamuistona, toisin kuin Tamminiemesssä, Kaivopuistossa tai - veikkaan - Katajanokalla. Mistä päästään siihen varsinaiseen asiaan, eli kohtuuttomaan rinnastukseen Kekkosen, Mannerheimin tai Sohlbergin kanssa: heidän paperiensa osuus heidän työpanoksestaan ja jälkeläistensä saamasta perinnöstä on laiha verrattuna Sibeliuksen sävellysten vastaavaan merkitykseen. Ja vaikken tiedä Sibeliuksen perillisten olevan puutteessa, en tiedä heidän elävän suuremmassa vauraudessakaan, paitsi osa omalla työllä hankitussa.

    Jännempi ja ajankohtaisempi rinnastus olisi Heimo Kaskeen, mutta hänenkin teostensa oikeuksien ja paperien löytyminen Ylelle on sekin eri merkityssarjaa. Vrt. Ylen suunnittelemia Heimo Kaski -talkoita vaikka Lontoon Sibelius and beyond -sarjaan, joka sekin on vain pisara tämänkään vuoden Sibelius-esityksistä maailmalla.

    Viittaus yliopiston kirjastoon tarkoitti varmaankin Kansalliskirjastoa.

    VastaaPoista
  4. Ad Toipila:

    Porttikäytävä on ainakin reteä.

    Muutenkin olen kanssasi samaa mieltä ja jatkan vielä, että toisin kuin Eirassa Katajanokalla haiskahtalee hyvin käytetty vanha suomalainen raha.

    - Kun joku yritti toivottomasti laskea KKO:n tuomareiden "sosiaalisuutta", kävi ilmi että tämä suurporvari Sakari S. oli ratkaisuissaan kirein pankkeja ja suurteollisuutta vastaan.

    Entinen sotaviskaali äänesti aikoinan myös purkuhakemuksen hyväksymisen puolesta ns. sotamies Hytin tapauksessa.

    Sellaista jotenkin kunnioittaa.

    VastaaPoista
  5. Ad Dr. Blind:

    Otsikko johdatti Sinutkin suoja-ajan pituutta koskevaan kysymykseen.

    Tarpeettomaksi leimaamani pidennys 7o vuoteen kuolinvuodesta tapahtui runsaat kymmenen vuotta sitten.

    Sibelius on hyvä esimerkki myös siitä, ettei vanha amerikkalainen tapa X vuotta teoksen ensi julkaisemisesta ole mitenkään mieletön.

    Toistan myös varmuuden vuoksi perusajatuksen: samassa hengessä kuin on perustettu Rockefeller-säätiöitä ym. olisi hienoa, jos Sibeliuksen tuotanto jaettaisiin stipendeinä kaikelle maailmalle. Se olisi Suomelle hyvää mainosta ja löisi kansainväliset levy-yhtiöt häpnaadilla.

    Sellaista sävyä en tarkoittanut, että vieroisin Sibeliusta tai hänen jälkeläisiään. Pois se!

    Hänellä on niin paljon kovimman kansainvälisen luokan nuorukaismusiikkia (kuten Satu) ja lisäksi erektiomusiikkia keski-ikäisille herroille (kuten 2. sinf.).

    VastaaPoista
  6. ET-lehti 9/79

    Naurussa suin prof. W.J. Kaipainen kertoo Sibeliuksen maininneen haastattelijalle, joka oletti liikunnalla olleen merkitystä säveltäjämestarin hyvään kuntoon vielä 90-vuotiaana: "On varmaan ollut merkitystä. Yhtään turhaa askelta en ole ottanut"

    VastaaPoista
  7. Suoja-aika olisi hyvä laskea julkaisemisvuodesta tai kuolinvuodesta, kumpi aikaraja ekaksi rikkoutuu. Kuka vain saisi hyödyntää 50 vuoden kuluttua: a) pöytälaatikkokaman kuolemasta lukien ja b)julkaistun julkaisemishetkestä lukien

    VastaaPoista
  8. Sibeliuksella olo Ainonsa:
    http://helanes.blogit.kauppalehti.fi/2007/09/20/kaiken-takana-on-nainen

    VastaaPoista
  9. Sohlbergin talossa Skatalla asui paljon vuokralaisia. Sakarilla oli erittäin hyvä ja humaani maine erittäin kohtuullisena vuokraisäntänä ja muutenkin hienona ihmisenä, jolla oli sydäntä.

    VastaaPoista
  10. Pelastusarmeijan Joulupata on netissä kauhonut rahaa jo vuosia, nimen omaan tässä kuulutetun helppokäyttöisyyden avulla.

    Mm. Arvopaperi.fi:n AP-areenan ja MuroBBS:n keskinäiset "lahjoituskisat" tuolla vetivät alkuvuosina huomiota iltapäivälehtiä myöten.

    SPR on jälkijunassa!

    www.joulupata.fi

    VastaaPoista
  11. "Tekijänoikeustuloja perhe (Sibeliuksen kuolinpesä) on saanut tähän asti puolestatoista kahteen miljoonaan euroon vuodessa. Vaikka tulot tavaramerkistä olisivat vähäisemmät, niistä riittänee siivu myös suomalaiselle kulttuurielämälle."
    Lähde: Google sekä SK:n nettiversio

    Peukalosäännöllä perikunta on ansainnut 50.000.000-100.000.000€!

    Pitää kiittää Kemppistä hienosta kotimuseovinkistä. Museo taitaa olla ainoa suomalainen yksityiskotimuseo, jota pyöritetään yksityisellä rahalla. Ainola myytiin valtiolle 1970-luvulla, sen museotoimintaa pyörittää säätiö, jonka taustoista en tiedä, mutta luulen museon rahoituksen tulevan veronmaksajilta.

    Muistaakseni Kemppinen lupasi joskus käsitellä patenttisuojaa.
    Lääkemolekyyli, joka kehittäminen voi maksaa reilusti yli 100.000.000€ saa vain kahden vuoskymmenen suojan. Miksi tekijänoikeus saa helposti yli sadan vuoden suojan. Tekijänoikeus kun voi syntyä kynällä ja paperilla, jotka saa kaupasta alle kymmenellä eurolla?

    VastaaPoista
  12. Ad Sattuma:

    Tiedän tapauksia, joissa tekijänoikeuden suojaaman teoksen luominen on tullut todella halvaksi - nuotinlukutaidoton säveltäjä on viheltänyt melodian Toivo Kärjelle, joka teki loput työt ilman tekijänoikeutta. Tango "Pettäjän tie" on sellainen. Miten osuva nimi!

    Sohlbergeista vielä se, että heidän säätiönsä näyttää myös jakavan paljon rahaa erittäin harkitusti hyviin tieteellisiin hankkeisiin.

    Taustalla on parin sukupolven takana yksi Suomen ensimmäisiä metallialan yrityksiä, Viipurin naulatehdas, per. 1878, sittemmin G.W. Sohlberg Oy.

    VastaaPoista
  13. Tekijänoikeudelle:

    Missä välissä tekijän oikeudet ovat pikku hiljaa valuneet lakimiehille? Eihän tekijällä ole nykyisin juuri mitään oikeutta päättää omasta teoksestaan.

    Ainut mahdollisuus on, että heivaamme lakimiehet hornan tuuttiin puuttumasta tekijän oikeuksiin.

    Tekijällä olisi tällöin ihan oikea tekijänoikeus päättää esmes kustantajan kanssa mitä hänen teoksilleen tapahtuu kuollessaan. Teoksen saisi sopimuksen mukaan polttaa ja tuhota tekijän kuollessa tai antaa kaikille ihmisille vapaat ja täydet oikeudet teokseen. Tai antaa kaikki oikeudet ikuisiksi ajoiksi vain poikapuolisille perillisille. Tai määrätä ettei sinfoniaani saa kuolemani jälkeen koskaan julkisesti esittää.
    Ihan miten TEKIJÄ haluaa omia OIKEUKSIAAN käytettävän.

    Pian huomaamme kaikkien oikeuksiemme valuneen lakimiehille. Ihmisoikeuksista lähtien. Jossain vaiheessa tämä ketju olisi syytä katkaista. Puhaltaa peli seis.

    Tekijänoikeuksissa TEKIJÄT on heivattu huitsin nevadaan. Tekijän oikeuksista päättävät vain joidenkin etujärjestöjen lakimiehet lakia säätävien/soveltavien lakimiesten kanssa.
    Kysykää joskus tekijöiltä mitä he haluavat, älkääkä toimeenpanko mitään ilman tekijän oikeuksia.

    JarMom

    VastaaPoista
  14. Unohtui loppukommentti edelliseen.

    Mikä muu ryhmä kuin lakimiehet pystyy laskuttamaan selvityksestään jonka selvittämiseen tarvitaan useamman lakimiehen laskutus ja selvitys siitä mitä on selvitetty. Kun selvitys on lakimiesten kesken yhteisesti sovittu tulee se kolmas lakimies joka laskuttaen selvittää että muiden selvitys on vieheellinen, jolloin selvityskierto alkaa alusta.
    Selvityksen tässä vaiheessa on veronmaksajien rahoja palanut aivan mölön lailla.

    Entä jos putkimies korjaisi vesijohdot tuolla tavalla? Vaatisi varmaan lakimiesten selvitykset missä oikein putkimies selvitti väärin.

    Lakimiehillä pitäisi olla jonkinlainen yhteisvastuu ilman tekijän oikeutta, jolla vääristä selvitysten korjaamisista ei saisi laskuttaa yhtään mitään.

    On jäänyt pääasia unholaan. Jo sana TEKIJÄNOIKEUS pitää sisällään tekijän oikeuden. Tämä on muuttunut lakimiehen oikeudeksi päättää tekijän oikeuksista.

    Luin viime yönä 120 sivua lakimiesten tekstiä tekijänoikeudesta. Valitettavasti konehaulikko on mökillä.

    JarMom

    VastaaPoista
  15. Tekijällä olisi tällöin ihan oikea tekijänoikeus päättää esmes kustantajan kanssa mitä hänen teoksilleen tapahtuu kuollessaan. Teoksen saisi sopimuksen mukaan polttaa ja tuhota tekijän kuollessa tai antaa kaikille ihmisille vapaat ja täydet oikeudet teokseen.

    Kaikki tuottakoot oman taiteensa?
    Tuollaisesta ajattelutavasta puuttuu täysin se yhteiskunnallinen aspekti (ja oikeutus) tekijänoikeudelle, jota nykyään muutenkin vähätellään. Jos tuollainen hyväksyttäisiin päteväksi sopimuksiin, pitäisi koko tekijänoikeuden lainsuoja pudottaa pois, koska yhteiskunnan saama hyöty tuollaisesta olisi mitätön.
    Jos teostaan ei halua muille näyttää, niin miksi se sitten pitää edes julkaista?

    Jo sana TEKIJÄNOIKEUS pitää sisällään tekijän oikeuden.

    Samaa mieltä, mutta kyseessä on kuitenkin vain poikkeus muiden ihmisten ilmaisunvapauteen. Sen tuntuvat monet haluavan unohtaa.

    Järjestelmän voisi ihan hyvin kehittää sellaiseksi, että tekijänoikeuksia ei voitaisi kokonaan myydä eikä yksinoikeuden vuokrauskaan olisi mahdollista kuin n ensimmäiseksi vuodeksi. Tekijälle, jonka tulisi olla oikea henkilö, voitaisiin antaa luovuttamaton oikeus vaikkapa kolmasosaan kerätyistä rojalteista.
    Poikkeuksena tietenkin tilaustyö ja "teolliset" tekijänoikeudet, kuten ohjelmakoodi. Näille voitaisiin määritellä lyhyempi suoja-aika ja suppeammat oikeudet, sekä mahdollisuus oikeushenkilöiden omistukseen.

    Samalla sitten ei-kaupallinen (+ ei-mainostava, ei-advokoiva, ...) käyttö täysin vapaaksi, riippumatta siitä kuinka montaa käyttöehtoa tai sopimusta rikotaan. (Mainosrahalla pyörivät ilmaispalvelut mielenkiintoinen ongelma. Ehkä, jos mainokset olisivat sisällöltään täysin valikoimattomia, tms.)

    Ohjelmistojen binääreille voitaisiin antaa entistä suppeampi suoja. Ohjelmakoodin suojaan asti ulottuvaa lisäaikaa siihen saisi sen perusteella, että annetaan tämän ohjelmakoodi tietokantaan, josta se oikeuden rauettua julkaistaan.

    Ohoh, tuli vähän pitempi..

    VastaaPoista
  16. Anonyymille:
    Kaikki tuottakoot oman taiteensa?
    Tuollaisesta ajattelutavasta puuttuu täysin se yhteiskunnallinen aspekti (ja oikeutus) tekijänoikeudelle, jota nykyään muutenkin vähätellään. Jos tuollainen hyväksyttäisiin päteväksi sopimuksiin, pitäisi koko tekijänoikeuden lainsuoja pudottaa pois, koska yhteiskunnan saama hyöty tuollaisesta olisi mitätön.
    Jos teostaan ei halua muille näyttää, niin miksi se sitten pitää edes julkaista?


    Yhteiskunnallinen aspekti! Haloo!

    Aspektia yhteiskunnalle on ihan riittävästi seuraavassa esimerkissä:

    CD-levy. Hinta 22 euroa:

    Valmistus 1,33 euroa
    Artistiroyalty 0,83 euroa
    Teostomaksu 1,25 euroa
    Äänityskustannukset 3,37 euroa
    Markkinointi 1,33 euroa
    Tuotekehitys 0,83 euroa
    Tukkujakelu 1,67 euroa
    Vähittäiskaupan osuus 5,43 euroa
    Levy-yhtiön osuus 1,75 euroa
    Arvonlisävero 3,89 euroa

    Tässä esimerkissä aspekti nappaa itselleen verotuloina 10.99 euroa. Ja aspektin tekijälle jää käteen noin 50 senttiä.
    Sama taso kirjailijoilla.

    Ai miksikö teos pitää muille julkaista?
    Kaikilla teoksen tekijöillä on mahdollisuus julkaista teoksensa ilmaiseksi vaikka netissä. Mikä sen estää.
    Jos joku haluaa teoksestaan maksun ja joku haluaa siitä maksaa, niin tottakai tämä tapa on oivallinen teoksenjulkaisutapa.

    Tässä pointti. Kun kerran kaikilla on mahdollisuus julkistaa teoksensa ilmaiseksi netissä (kun ei ehkä muuten käy kaupaksi) niin nämä hyväkkäät ovat nyt vaatimassa, että kaikkien muidenkin on noudatettava tätä oivallista tapaa.

    kaikkimullenytjaheti on tämän päivän lierojen kuvitelma. Mistään ei pitäisi maksaa yhtään mitään, kun kerran netistä saa kaiken ilmaiseksi.

    JarMom

    VastaaPoista
  17. CD-levy. Hinta 22 euroa: [...]

    En tarkoittanut rahaa. Nimenomaan se ei-rahallinen puoli tuppaa unohtumaan kaikilta - ilmeisesti myös sinulta.
    Minusta kourallista välikäsiä, joita yhdistää sama intressi (=saada levystä rahaa), ei voida pitää yhteiskuntana tai, kuten ilmeisesti haluat sanottavan, "aspektina".

    Jos luet kirjoituksen, huomannet ettei minulla ole periaatteellisesti mitään sitä vastaan, että tekijät saavat lisää päätäntävaltaa. En vain halua, että päädytään (taas) polkemaan yleisön oikeuksia.

    Kaikilla teoksen tekijöillä on mahdollisuus julkaista teoksensa ilmaiseksi vaikka netissä. Mikä sen estää.
    Jos joku haluaa teoksestaan maksun ja joku haluaa siitä maksaa, niin tottakai tämä tapa on oivallinen teoksenjulkaisutapa.


    Hyvin kierretty koko pointti. Väännetään sitten rautalangasta: Julkaistun teoksen tuhoaminen (tekijän vaatimuksesta) on väärinkäyttöä. Tekijänoikeuden perusteena on se, että teos saadaan (sekä jää suoja-ajan jälkeen) yleiseen käyttöön. Teosten tuhoamista pitäisi pyrkiä estämään eikä rohkaisemaan - vaikkapa suoja-aikoja radikaalisti lyhentämällä.

    kaikkimullenytjaheti on tämän päivän lierojen kuvitelma. Mistään ei pitäisi maksaa yhtään mitään, kun kerran netistä saa kaiken ilmaiseksi.

    Taidat lukea minut noihin lieroihin mukaan. Ja voihan se olla niinkin. Epäilen vaan, että ihmiset haluavat maksaa tekijöille.

    Jos käytetään CD:n hintaasi esimerkkinä, huomataan että valtaosa käytetystä rahasta menee veroihin ja siihen, että se varsinainen ostettu sisältö saadaan toimitettua ostajalle. Samassa muodossakin tuo voitaisiin samalla tai suuremmalla loppukorvauksella hoitaa puoleen hintaan. Korvaus ei siis ole kohtuullinen tekijälle eikä ostajalle. Tuohon on olemassa parempia tapoja kuten nettilevitys.
    Myöskin erilaisia menetelmiä voidaan käyttää tekijän vaivan korvaamiseen. Levymyynti on harvinaisen huono esimerkki tekijän kannalta (etenkin Suomessa); elanto kuitenkin tulee keikkailusta. Varmaan T-paitamyyntikin tuottaa enemmän. Voidaan siis perustellusti kysyä, onko ei-kaupallisen käytön (pakko)korvauksissa oikeasti mitään järkeä? Siis muuta kuin että se on jotenkin periaatteellisesti oikein, vaikka varsinainen saatava hyöty jää haittaan verrattuna pieneksi.

    Ei-kaupallisen käytön vapauttaminen ei millään muotoa poistaisi mahdollisuutta tuottaa ja ostaa fyysistä levyä. Välikäsien ahneutta se voisi hillitä.

    VastaaPoista
  18. Anonyymille:

    Hyvä kirjoitus, etkä ole liero.

    Yleisön oikeuksien polkeminen? Valitettavasti en ymmmärrä tätä? Tajuan, mutten ymmärrä oikeutusta.
    Pointti muuttuisi tekijän saadessa esimerkiksi verovapauden tekoksiensa tuotoista, jolloin hänelle jäisi tiettyjä velvollisuuksia "yleisöä" kohtaan.

    nettilevitys on monimuotoisuudensa ansiosta hyvä tapa saada "oikeutta" kaikille osapuolille.
    Moni vain haluaa räpistellä käsissään omaa levyänsä, tai kerätä hyllyynsä nahkakantisia teoksia. Kirja on hyvä lukaista vessassa, lentokoneessa, soutuveneessä tai sähköttömällä mökillä.

    Nettilevityksessa jää tekijälle musiikkikappaleesta noin 6 senttiä.

    Mutta. Mikä estää kirjailijaa painattamasta kirjaansa itse kirjapainossa? Painatuskustannus 30 euron kirjasta on noin 1,5 euroa.
    Samalla rahalla voi itse kopioida 2000 kappaletta cd-levyä.

    Edelleenkin haluan jonkinlaisen selvityksen kustannusrakenteesta, jolla "artisti eläisi", kuten yleisönsä. Nykyrakenteella ei elä.

    Eräs esimerkki on ammoin tärkeä Joulumyynti. harva nykyisin toivoo ja saa lahjaksi tietokonepeliä. Ne on jo syksyllä imuroitu koneelle ja pelattu puhki.

    Makkaran hinnanpäättäjät polkevat enemmän yleisön oikeuksia, kuin teosten luojat. Forssan makkara maksoi vuonna 2002 85 penniä, nykyisin 1.95 euroa.

    Edelleenkään en näe yleisölle kuuluvan mitään oikeuksia teokseen, paitsi omien ajatustensa tuotoksiin.

    VastaaPoista
  19. Yleisön oikeuksien polkeminen? Valitettavasti en ymmmärrä tätä? Tajuan, mutten ymmärrä oikeutusta.

    En ymmärrä miksi teos pitäisi saada hävittää, jos se on jo julkaistu. Siitähän tämä ainakin osittain lähti. Se on hyvin itsekästä toimintaa, varsinkin kun esimerkin kuolleeseen tekijään tämä ei enää mitenkään vaikuttaisi.

    Katson, että tekijän täydelliset oikeudet häviävät siinä vaiheessa kun teos julkaistaan. Siitä tulee silloin jossain määrin yhteistä omaisuutta.
    Ehkä kyse on "vain" rajanvedosta.

    Se on näitä yhteisöllisyyden haittapuolia; kaikkea ei voi saada, muillekin pitää antaa. Sanoisin, että kulttuurituotokset ovat oleellisesti eri asia kuin makkara. Kulttuuripääoman kasvattaminen on mielestäni ihan itseisarvo, joka ehkä joskus vielä opettaa ihmiskunnan pakenemaan perimänsä varjopuolia. Se ei kasva ellei siihen anneta mahdollisuuksia. Yleisön kannalta on suhteellisen sama, kumpi on artisti/julkaisija-väännössä voitolla, jos yleisöä ei oteta huomioon.

    Toisaalta kai ihan hyvin voitaisiin vanhentuneet makkaratkin takavarikoida elintarvikemyyjiltä yhteiskunnan käyttöön.

    Moni vain haluaa räpistellä käsissään omaa levyänsä, tai kerätä hyllyynsä nahkakantisia teoksia.

    Kuten myös.

    Nettilevityksessa jää tekijälle musiikkikappaleesta noin 6 senttiä.

    Ja ostaja maksaa euron.
    Ongelmana on edelleenkin välikädet ja vanhentuneet rakenteet. Ne vaikuttavat molempien ylläolevien hintaan ja tekijän käteen jäävään osuuteen. Jos siis vaikkapa 20 senttiä/kappale voisi maksaa suoraan tekijälle nettimyynnissä, sekä artisti että yleisö voittaisivat paljon.

    Lahjoitusmalli olisi tietysti ainakin itselleni mukavampi, kun se mahdollistaisi kunnon koekuuntelun, mutta eipä toisaalta ole vielä kunnon mekanismeja globaaliin rahansiirtoon pienille summille. Verotus ja rahalahjalaitkin lienevät ainakin osittain esteenä. Blogin pitäjä varmaan tietäisi.
    Lahjoitusmalli mahdollistaisi myös "koekuuntelijat", mutta on vaikea myydä mitään sellaisille jotka eivät mitään koskaan suostu maksamaan. Kiintiöhävikkiä siis, paitsi ettei tappiota tulisi.
    Uskoisin hyvästä materiaalista maksettavan hyvin. Eronahan ei-kaupallisten yksityishenkilöiden ja kaupallisten toimijoiden välillä on se, että kaupalliset toimijat katsovat aina vain rahaa (viivan alla tai muuten). Yksityishenkilöt taas ovat rahankäytössään hyvinkin epärationaalisia ja käyttävät sitä hyvin paljon ns. turhuuteen eli sellaiseen mihin sitä ei tarvitsisi käyttää. Kyse on myös mielihyvästä ja moraalista.

    Mikä estää kirjailijaa painattamasta kirjaansa itse kirjapainossa?

    Hyvä kysymys. Rakenteet kai puuttuvat eli vielä joutuu tappelemaan jokaisen kirjakaupan kanssa erikseen, että saa kirjan myyntiin. Olisi varmaankin tarvetta kirjakaupan Magnatunelle tai Levyvirastolle. Tarpeeksi isona tuollainen voisi toimia myös tavallisten kauppojen vakiintuneena hankintakanavana. Tätä tosin eivät taida Magnatune tai Levyvirasto kumpikaan olla.

    Edelleenkin haluan jonkinlaisen selvityksen kustannusrakenteesta, jolla "artisti eläisi", kuten yleisönsä. Nykyrakenteella ei elä.

    Semmoista en osaa antaa, mutta voisihan jonkun kansalaispalkan tai työttömyyskorvauksen jättää elämisen takeeksi. Toisaalta artistin tuotosten laatu vaikuttaa suuresti niihin tuloihin - ihan vaan kommenttina siihen, että tekijän pitää voida elää työllään.

    Yleisesti kai taide valitaan ammatiksi pääasiassa luomisen tarpeesta eikä pelkän rahan takia. Ainakin tämmöistä suhtautumista olisi varmaan syytä suosia.

    Eräs esimerkki on ammoin tärkeä Joulumyynti. harva nykyisin toivoo ja saa lahjaksi tietokonepeliä. Ne on jo syksyllä imuroitu koneelle ja pelattu puhki.

    Eiköhän tuohonkin vaikuta se, että peleissä tuntuu nykyään olevan sitä sisältöä vähemmän kuin haitakkeita ja efektejä. Mielikuvituksettomia rahastustuotteita, kallita sisältöön nähden. Lisäksi kun vielä vaativat aina uusinta rautaa, ovat markkinatkin tarpeettoman pienet. Ja rahat kuluvat sen raudan ostamiseen.
    Nykyään laittavat mainoksiakin eikä näy hinnassa.
    Voisivat varmaan sen hinnan suhteen katsoa peiliin. Matalampi hinta kasvattaisi myyntiä.
    Muitakin "ominaisuuksia" olisi syytä harkita.

    Toisaalta pelikauppa on nopeimmin kasvava vihdeteollisuuden ala, joten ei kai vielä mistään kriisitä voida puhua.
    Ellei siksi voida laskea sitä, että yleensäkin voidaan puhua teollisuudesta.

    Varmaan alkaa olla molempien mielipiteet aika selvät?
    Ihan mielenkiintoistahan tämä on ollut, mutta mennee vielä jankkaamiseksi viimeistään kolmen, neljän seuraavan postauksen jälkeen. Eli lisänäkökulmia kaivattaisiin, mikäli pitää vielä jatkaa.
    Makuasioita nämäkin - loppujen lopuksi. Konsensusta ei voi saada vaan pitää tyytyä "keskiarvoon". Lempiväreissä se kai olisi jotain epämääräisen sinisenruskeaa.

    Makkaran hinnoista kirjoittakoon joku toinen.

    VastaaPoista