24. elokuuta 2007

Hotakainen lyömässä

On tullut joskus sanotuksi jotain pahaa Hotakaisesta ja hyvää Tervosta. Kummallakin kerralla uhattiin järjestää liemiruokintakuntoon.

Tosin heillä on mielestäni molemmilla vanha suomalainen ongelma: teksti ei tahdo mahtua sivulle tai sitten sivut syövät tekstin.

Joku alan ihminen voisi puhua rakenneongelmasta. Sama vaiva on Arto Paasilinnalla ja sama oli Haanpäällä: luuli kirjoittavansa romaania, vaikka tekeillä olikin novelli.

Hotakaisen Finnhits-kirjanen ilmestyi tänään. Siihen liittyvän erikseen hinnoitellun ja sen hinnan arvoisen CD-levyn mukaan kysymys on pikkutarinoista elämän suurista taitekohdista. Luonnehdinta on huti. Sellaista sattuu sitä pesäpallossa.

Pelkkä "pikkuteksti" eli fragmentti on ongelmallinen, koska yleensä kirjallisuudessa kaksi tunnetta tai useampia kohtaa. Eheinkään tunnelmakuva ei ole runo, koska sellainen ei liikahda eikä siksi liikuta. Leinon "Nocturne" on hieno runo, koska maiseman jälkeen tulee sisään isoilla saappailla lyyrinen minä, joka ei sano murehtivansa, mutta uhkaa sitä vastoin väsätä sydämensä laulun.

Parhaita ovat kaivo-tekstit, joissa maa äkkiä aukeaa ja silmien alla on pelkkä pyörre.

Hotakaisen kirja kannattaa ehdottomasti ostaa ja lukea lähimmällä penkillä. CD on aarre: tekstit lukevat Niko Ahvonen, Paula Koivuniemi, Marjo Leinonen, Tuomari Nurmio, Lasse Pöysti, Jope Ruonansuu, Kari Tapio, Ritva Valkama, Maija Vilkkumaa ja Kari Väänänen.

Jostain vikistäkseni - näyttelijät lukevat häiritsevän paljon paremmin kuin muusikot. Ymmärrän tietysti vitsin. Tämä on irrallinen huomio, koska mietin jatkuvasti, miksi hyviä radioon puhujia on niin vähän. Uskon rajusti, että äänikirja tuli nyt jäädäkseen. Lukijoita tarvitaan.

Siinä olisi oivallinen toimi esimerkiksi Ylen reippaille eläkeläisille. Tarkoitan eräitä todella hyviä, joiden ääni ei ole personoitunut liiaksi.

Olen tilannut muutaman kalliin saksankielisen levypaketin. Heillä kun on se ääneen lukemisen perinne. Katsotaan sitten, kunhan tulevat. Brittien Shakespeare-levyt ovat joka tapauksessa aivan uskomattomien hyviä.

Mutta Hotakainen ja Suomi.

On tämä niin olennaista, että kustantajan kannattaisi lähettää pakkopullana kirja kaikille kansanedustajille. Tässä Hotakaisen "Spoon Riverissä" ovat enimmäkseen äänessä ne, joita valtavähemmistö ei kuuntele tai ole kuulevinaan.

Huumori on terävä ase. Sen ansiosta näitä syvän totisia tarinoita toivoakseni luetaan.

Näyte eli sitaatti:

Lukoil osti Teboilin, mutta ei sen asiakkaita. Venäläisyritys teki asiakaskartoituksen ja tuli siihen tulokseen, että heillä on jo omasta takaa samantapaisia. He halusivat välttää turhia päällekkäisyyksiä. Teboilin ikkunapöydässä ostajan päätös otettiin ilolla vastaan. Repa, Jukkis ja Tane ostivat sen kunniaksi santsikahvit ja jatkoivat symposiumia, jonka pääaiheina olivat bensan hinta, autoverotus ja pakolaispolitiikka. Bensasta ja autoista vallitsi yksimielisyys, pitkän keskustelun jälkeen pakolaisia päätettiin vastaanottaa neljä. Pääsyvaatimuksena kielitaito, taloudellinen valmius omistusasuntoon ja putkiasentajan paperit."

10 kommenttia:

  1. Puhesynteesin myötä tietsikalla onnistuu tehdä viissataa sivuisesta opuksesta äänikirja muutamassa minuuutissa. Työmatkalla voi sitten kuunnella harjoitusaineet tms rattia pyöritellessä.

    Synteesiääni on muuten jo huomattavasti parempaa kuin aikaisemmin. Omankin äänen voi periaatteessa taltioida niin, että saa koneen lukemaan henkilön omalla äänellä.

    VastaaPoista
  2. Olen kuullut sanottavan, että urheilu on kansakunnan syöpä ja pesäpallo urheilun mätäpaise.

    Pesäpalloilusta en tiedä kuin kaksi nimeä. Pihkala keksi, miten lyödään ja Stålhammar löi.

    VastaaPoista
  3. Meillä oli muutama viime vuonna äänikirjojen kesä.
    Vaimon loman ja pitkän sairasloman ajan, kun hän joutui yksikätisenä laistamaan mm.kirjapitelyä, kuuntelimme runsaasti äänikirjoja.


    Omissa blogimerkinnöissänihän on myös ääneenluettuja merkintöjä, mutta niitten kuuntelu suhteessa luettuihin on niin marginaalista etten ole viitsinyt.

    Tänään sain käyttööni videokameran ja tulevaa kirjaani varten teen vielä joukon haastatteluja, joista tulee sitten osa verkkoon, kirjan internet-sivuille.

    VastaaPoista
  4. Minä en ymmärrä Hotakaista. Olen lukenut paljonkin fiksujen lukiolaisten aineita ja vertaisin Hotakaista hyvän kirjoitustaidon omaavaan lukiolaiseen.

    Anonyymille: Olen katsonut jakson Rangaistuspataljoonaa tv:stä. Vahingossa laitoin äänipuolen päälle ja se oli vallan hirvittävän kuuloista.

    Anus Mundi on nyt löydetty maailmankaikkeudesta. Lähdenpä sinne viikonlopun viettoon.

    VastaaPoista
  5. Ei Pihkala keksinyt varsinaisesti muuta kuin miten tuoda ja laimentaa pallopeli maanosasta toiseen.

    VastaaPoista
  6. Tervossa häiritsee kirjailijan pakonomainen tarve ujuttaa vitsejä tai muita vastaavia sukkeluuksia joka jumalan lauseeseen. Kuin Ujopiimää lukisi.

    VastaaPoista
  7. Olen aina pitänyt Hotakaisesta lyhyenä. Novelleissa ja kolumneissa hänen tyylinsä pääsee oikeuksiinsa, mutta pitkässä proosassa se jotenkin väljähtyy ja muuttuu ponnettomaksi. Minulle Hotakainen on aina näyttäytynyt enemmän toteajana ja jonkinlaisena asioiden eri näkökulmien paljastana - ei niinkään tarinankertojana.

    Finnhits vaikuttaa kiinnostavalta, täytynee hankkia.

    VastaaPoista
  8. "On tullut joskus sanotuksi jotain pahaa Hotakaisesta ja hyvää Tervosta. Kummallakin kerralla uhattiin järjestää liemiruokintakuntoon."


    Tuli kirjoitettua pahaa Kemppisestä ja vielä nimimerkin takaa. Pahoittelen tässä ja pyydän anteeksi, näin julkisesti, tekoani; lokaavia lauseitani ja sapekkaita sanojani... Kateushan tunnetusti köyhien viuhkojen takana läpättää...



    Tämän jälkeen voinen puhtain mielin lukea Kemppistä päivittäin Hesarin ohella....



    24.8. 2007 Linnunradan laidalla


    Catulux

    VastaaPoista
  9. Tervo ja Hotakainen ovat kuin paita ja perse: ovat ihan erityyppisiä kirjoittajia, mutta tulivat kavereiksi lyhyeksi jääneenä opiskeluaikanaan Hgin yliopistossa. Ryhtyivät tietoisesti kirjailijoiksi, eivät kirjallisuudentutkijoiksi. Lyön vetoa, että ainakin Hotakaisen tekstit elävät väh. 50 vuotta. Tosin en ole vetoa maksamassa.

    VastaaPoista
  10. Tervo istuu äänikirjaksi kuin nakutettu, vain Minun sukuni tarina toimi paremmin itse luettuna. Sukkelointi soljuu luontevasti, jos lukija vain on sen tasolla eli lukee kuin pokerinaamalla. Hotakaista olen kuullut vain Honkasen lukemana, kolisee tyhjyyttään pahemmin kuin tekstikokemus.

    Kaikki luennan ystävät: tutustukaapa maailman parhaan aikakausilehden, The Economistin (arviooni saattaa vaikuttaa, etten lue ranskaa enkä juuri osaa saksaakaan) nettisivuihin (www.economist.com), uskomatonta.

    VastaaPoista