23. toukokuuta 2007

Yleinen syyttäjä käy päälle

Syyttäjä kanteli asianajajien palkkioista etenkin pörssiasioissa.

Se on syyttäjän tehtävä. Vaikka valitus tehtiin asianajajaliittoon, kantelu käsitellään kunnolla. Liiton päätöksistä saa valittaa hovioikeuteen.

Lukijan tulee tietää, että tätä asiaa käsitellessäni olen esteellinen eli jäävi ja luultavasti epäluotettava. Tunnen myös ainakin yhden jutussa mukaa olleista asianajajista henkilökohtaisesti ja lisäksi tunnen markkinointirikosasioita, niiden tutkintaa ja syyteharkintaa keskimääräistä paremmin. Olen ollut itse mukana. Takapiruna.

Mistä on kysymys?

Kun syyttäjä häviää juttunsa eli syyte hylätään, valtio velvoitetaan suorittamaan korvaus syytettyjen oikeudenkäyntikuluista.

Syytettyjen asianajajan on esitettävä lasku, laskelma tai käsityksensä kulujen määrästä. Ratkaisun tekee tuomioistuin.

Aikaisemmin syytetty ei saanut korvausta. Ajatus saattoi olla se, että aina syytetyssä sen verran vikaa on, että kuluja ei korvata.

Tilanne oli surkea. Muistan Helsingin metron lahjusjutun, joka oli todella suuri ja vaikea. Yksi kaveri oli syytteessä joukon jatkona siitä, että hän oli saanut Siemens-yhtiöltä munanlämmittimen. Puhe on kananmunista, ei syytetyn munista. Kojeen arvo olisi nykyrahassa muutamia kymmeniä euroja. Hänen oikeudenkäyntikulunsa oli jotain sata tuhatta euroa.

Syyttäjä Kalske, joka yhdessä syyttäjä Norosen kanssa on liikkeellä asiassa, on taitavaksi ja rehelliseksi tunnettu henkilö. Jos veljeni kuuntelisi neuvojani, mitä hän ei kyllä tee, hänen kannattaisi yrittää palkata Kalske ja Noronen asianajokonttoriinsa neuvotteleviksi juristeiksi ja sopia sellainen palkka, että riittää. – Asianajajan on näet oltava taitavaksi ja rehelliseksi tunnettu.

Syyttäjä, asianajajaliiton edustaja ja juttua tähän mennessä kommentoineet toimittajat ovat sivuuttaneet kumminkin yhden asiaan vaikuttavan seikan.

Laki on helvetin huono tältä osin. Julkisuuden tuhovaikutus on poikkeuksellisen suuri.

Voi siis olla, että juristit yrittävät laskuttaa aivan mahdottomia ja voi siis olla että juuri nyt on korkea aika panna sulku sikamaisuudelle. En tiedä enkä ota kantaa. Toistan vain taas kerran, että asianajajan ”palkkio” on liikejuristeille virheellinen sana. Asianajotoimistot ovat liikeyrityksiä, joissa on useinkin yli sata juristia töissä ja toinen mokoma henkilökuntaa ja liiketiloina merkittävä osa kivitalosta Helsingin keskustassa.

Puhe on juuri sellaisesta palveluntarjonnasta, jonka perään toiset ministeriöt itkevät.

Liikejuristin toimiston lähinnä mieleen tuleva vertauskohta on yksityinen lääkäriasema, sellainen kuin Diacor tai Mehiläinen. Niillä on koneet ja kapineet ja sairaalakin. Koko kassavirta muodostuu lääkärien laskutuksesta.

Saa nähdä, milloin syyttäjä tehtäviä ryhdytään ulkoistamaan. Asianajotoimistot voisivat kiinnostua esittämään tarjouksia. Tuomarin tehtäviähän on ulkoistettu kautta aikojen. Menettelyä kutsutaan välimiesoikeudeksi.

Mutta sanon kolmannen kerran niin kuin Pietari-vainaa hiilivalkeilla, että en ota kantaa palkkiovaatimusten määriin enkä kerro, miltä ne minusta itsestäni tuntuvat. Olen tottunut siihen, että oppilaani saavat lähtöpalkkaa enemmän kuin minä heidän opettajanaan. En edes kadehdi, koska minusta ei olisi niin kovaan ja ikävään työhön. Puhe on siis tietojenkäsittelyn, viestinnän ja median asiantuntijatehtävistä, etenkin oikeudellisista.

Olen jatkuvati jankuttanut, että optiot ja niihin verrattavat superjärjestelyt, joiden turvin liikkeenjohtajat vetävät valtavia rahasummia aivan laillisesti, ovat paheksuttavia ja yhteiskunnan kannalta demoralisoivia.

Ehkä tämä koskee asianajajiakin - mutta nyt kysymyksessä olevat henkilöt eivät todellakaan saa itselleen näitä rahoja, vaan hyötyjä on asianajotoimisto, joka sitten yleensä suorittaa erittäin korkean kuukausipalkan lisäksi bonukset.

Ongelma on tämä: talousrikokset eivät istu rikoslakiin eivätkä rikosprosessinjärjestelmään. Suurin ja kauhein ongelma on se, että rosvoja ei yleensä saada kiinni. Ne talousrikokset, joista lehdet tietävät, ovat poikkeuksellisen tökeröitä tai hullaantuneitten henkilöitten ”uran” huipennusta.

Laiton kartelli voisi olla esimerkki. Ei pidä sanoa, että kartellipuuhista tavattu eli hinnoista kilpailijoiden kanssa salaa sopiva firma varastaa kuluttajilta. Liiketoiminta tarkoittaa hyvän voiton saamista kuluttajilta. En hyväksy eettisistä syistä taloustieteiden tavallista määritelmää voiton maksimoinnista. Voitto maksimoidaan joskus esimerkiksi ympäristörasituksen hinnalla. Silloin se ei voi eikä saa olla päämäärä ja jos on, johtajat joutavat vankilaan.

Kartellioikeudenkäynti on aivan oikeasti hyvin iso juttu, vaatii epätavallista asiantuntemusta ja voi johtaa satojen miljoonien eurojen sakkoihin per firma. Siinä ei juristin palkkio pahemmin kiinnosta.

Ongelma on erikoisesti tämä: markkinarikokset, kuten ”vedätys” ja sisäpiirinkaupat, on kirjoitettu lakiin ja perusteltu hallituksen esityksissä merkittävän vähällä asiantuntemuksella. Toisin kuin rikoslaissa on tapana teonkuvaukset eli lain kiellot ovat utuisen epämääräisiä.

Nykyisillä rahamarkkinoilla pelin sääntöjen kehittäminen ja kiristäminen on välttämätöntä. Aivan liian pahoja väärinkäytöksiä on tapahtunut. Mutta kun lehdet ja kansalaiset eivät erota toisistaan suuria toiveita eli omaa katteetonta optimismiaan ja katalaa harhaanjohtamista.

Useat riippumattomat tutkimuslaitokset sanovat tälläkin hetkellä, että taloudellinen kasvu jatkuu ja ihmisten kulutusluottojen määrä on siedettävä. Valtiovarainministeriö ja Suomen Pankki ovat suunnilleen yhtä mieltä, vaikka viimeksi mainittu on jo ottanut sordiinon käyttöön.

Itse en omista ainuttakaan osaketta (paitsi asunnon) enkä harrasta rikastumista, mutta seuraan asioita. Olen jokseenkin varma siitä, että edessä on taas paha pudotus, josta kärsivät ensimmäisinä asuntovelkaiset ja pienet yrittäjät. Velanotto on liian huimaa ja taloudellisen kasvun ylläpitämien kuluttamalla eli kierrättämällä rahaa on ollut läpinäkyvä harha kautta aikojen.

Tämä on esimerkki mielipiteestä ja ehkä katteettomasta aavistelusta. Nyt rikoslaissa on yhtä pehmeitä teonkuvauksia. Kukaan ei todellakaan tiedä, mikä markkinoilla ja rahamarkkinoilla on kiellettyä ja mikä sallittua.

Jos jostain tapauksesta aloitetaan poliisitutkinta, asia tuodaan joskus julkisuuteen karkeasti yksinkertaistettuna ja usein faktoiltaan virheellisenä. Veronmaksajat ovat oppineet kauhistelemaan oopperalippujen tai virka-autojen hintoja ja ovat siksi sokeita satakertaisille summille.

Olen ennenkin itkeskellyt sitä, että kukaan ei tarjoa minulle kohtuuttomia korvauksia. En yleensä anna maksullisia lausuntoja, vaan maksuttomia. Silloin harvoin kun olen maksusta mukana jossain asiassa - sivutoimi-ilmoituksen tehtyäni - laskutan hurjimmillani 150-200 euroa tunti. Mutta valitettavasti sellaista ei juurikaa esiinny.

En muuten hyväksy syyttäjä Kalskeen ajatusta, että oikeudenkäynti olisi äärimmäinen muoto tutkia, onko rikos tapahtunut. Ei se ole tutkimista. Kun syyttäjä on lain kriteerien mukaan vakuuttunut, että hänen on vaadittava rangaistusta, silloin mennään oikeuteen. Syyttäjä ei saa lähteä koettelemaan kepillä jäätä. Jos syyte hylätään, syyttäjä on hävinnyt mutta oikeus on toteutunut.

Toimenpiteestä ja kannanotosta kuultaa, että syyttäjämme ovat edelleenkin omaksuneet vaillinaisesti kontrtadiktorise periaatteen uuden muodon. Sen nimi on amerikaksi mm. adversary system. Kansalainen voi haastaa valtion oikeuteen ja valtio kansalaisen. Tuomari on puolueeton eikä edusta edes kuluja arvioidessaan valtion etua eikä intressiä.

Tämä on nykyinen järjestelmä. Valitettavasti se on aidosti kallis. Aikaisempi systeemi oli se, että alamainen meni reuhka kourassa kysymään virkamieheltä, että mitähän laki asiasta sanoo, ja virkamies sanoi, että lain mukaa tämä sinun asiasi on ratkaistu ja alahan laputtaa siitä parkettia likaamasta.

37 kommenttia:

  1. Asiallisesti Kalskeen väite saattaa tuoda mieleen, että asianajajat (XYZ) olisivat edustaneet itselleen taloudellista etua, joka on selvästi epäsuhteessa vastikkeeseen. Sellaisen tutkimiseen ei yleensä tarvita asianajajaliittoa vaan syyttäjä voi kääntyä suoraan käräjäoikeuden puoleen, jos arvioi menestyvänsä ja syyteoikeus on.

    Asianajajista annetun lain mukaan syyttäjäpuolella voi valvontamielessä tehdä ilmoituksia oikeuskansleri.

    Liiton valvontalautakunnan ratkaisusta puolestaan valitetaan Helsingin hovioikeuteen jossa kai ne palkkioiden määrätkin on kyseisissä jutuissa ratkaistu - että vähän erikoista logiikkaa nyt tuo kantelu. Hyvä on tietysti keskustella.

    Mutta jos on esitetty lasku, jota ei ole ollut tarkoituskaan velkoa päämieheltä täydestä määrästä, ellei tuomioistuin satu tuomitsemaan sitä vastapuolen maksettavaksi... yrittäisikö joku silloin erehdyttää jotakuta? Jos taas päämies maksaa erotuksen (mikä MOK:ssa ei ole mahdollista), niin asiahan on kunnossa - vai?

    VastaaPoista
  2. Ikuinen ongelma tuo laskun määrä.

    Partit valitsevat avustajansa. Tilaamisvaiheessa puolustus ei minimoi avustajansa osaamista eikä uutteruutta, mikä näkyy hinnassa.
    Mielummin Obstbaum kuin Oik yo. Virtanen.

    Hävinnyt, syyttäjän tapauksessa valtio, maksaa molempien kulut. Toimitusjohtajalla voi olla oikeusturvavakuutus tai yrityksensä kassa käytettävissään. Tuomioistuin vähän höylää laskuja päältä, jos laki sallii.

    Syyttäjillä ei ole mahdollisuuksia satsata juttuihin samaa määrää kuin yritysasiakkailla. Hankalimpien harkintaa voisi ulkoistaa. Halvemmaksi se tulisi kuin viedä kiikun kaakun käräjille.

    Epäsuhtaisen edun kiskomisesta säädetään muistaakseni rangaistus rikoslaissa. Ei sellaisen tutkimiseen kanteluja tarvita vaan syyte. Kaatuisikohan tuo? Voisi kannattaa ulkoistaminen...

    VastaaPoista
  3. On kai niinkin, että jälkikäteen tarpeettomalta tuntunut toimenpide on siihen ryhdyttäessä ollut perusteltu. Neuvotteluissakin puhutaan joutavia välillä vaikka aika mitataan kokonaisuudessaan. Jotkut toimenpiteet eivät johda toivottuun lopputulokseen, jolloin kokonainen toimenpiteiden sarja voi osoittautua "tarpeettomaksi" jälkikäteen. Melkoinen suo.

    Pitäisikö kuluosuus erottaa pääasiaratkaisun jälkeiseksi jatkoprosessiksi (kuluja lisää - kiistäjä maksaa, jos häviää)

    Laskuilta pitäisi kai vaatia suurempaa dokumentaatioastetta: Neuvottelu, aihe, neuvottelun tulos. Kiistämiseltä pitäisi myös vaatia yksityiskohtaisuutta. Ja todistelua - tämä neuvottelu oli tarpeellinen - kuulen päämiestäni todistajana tässä - mutta kun neuvottelu päämiehen kanssa on luottamuksellinen. Vai olisiko taakka kiistäjällä: tämä neuvottelu oli tarpeeton, kuulen päämiestäsi todistajana tässä. Yhtä tyhmä lopputulos.

    Viran puolesta laskujen leikkely ei vaikuta hyvältä sekään. Valtaosalla tuomioistuinjuristeista ei ole perskohtaista tuntumaa asianjotoiminnan kulurakenteeseen, mutta on kyllä asenne, että liikaahan ne vaativat.

    Ainoa tapa lienee, että laskut hyväksytään jonkun valtakunnallisen taksan mukaan ja sen kalliimpaa käyttävä maksakoon itse. Silloin pitää vain huolehtia palveluiden riittävyydestä. Julkista oikeusapua lisää ja juristeja TE-keskuksiin. Mutta näin sosialisoitaisiin yksi ammattiala: asianajotoiminta.

    VastaaPoista
  4. 1. Mutta entäs jos markkinarikos-
    ten teonkuvaus on tarkoituksella
    jätetty hämäräksi?
    2. Kyllä,loppu tästäkin noususuh-
    danteesta tulee ja nyt voimme vain
    arvailla tulevan romahduksen suu-
    ruutta.Voin jo sieluni silmillä
    nähdä kuinka meitä kaikkia taas
    kerran tullaan kutsumaan Kansalli-
    siin Talkoisiin isänmaan pelasta-
    miseksi.
    Pari tyhmää kysymystä:
    -miksi Suomen Pankin väki ei ole
    vähentynyt vaikka ajat sitten siir-
    ryttiin euroon ja hylättiin oma
    valuutta?
    -miksi oli tarpeen tehdä ex-
    keskusta poliitikosta lastenasiain
    valtuutettu? Minä kun luulin,että
    niitä asioita oli jo ennestään hoi-
    tamassa tuhannet ja taas tuhannet
    virkamiehet Helsingin ministeri-
    öissä ja maakunnissa.
    Virkoja,virkoja,virkoja...

    VastaaPoista
  5. Erään asianajotoimiston tilinpäätöstiedot

    2006/04 2005/04
    liikevaihto(TEUR) 1570 1404 Tulos (TEUR) 97 75
    Liikevoitto% 21.15 35.26

    Notta jos leikataan 20 % palkkioista, päästään nollatulokseen

    Palkkioiden kohtuuttomuutta voisi lähestyä tilinpäätöstiedoista käsin. Korjattaisiin palkkamenoista ja voittopalkkioista ylisuuri osa tuonne liikevoiton puolelle ja katsottaisiin sitten paljonko leikataan. Kunnon sosialismia peliin. Laitettaisiin asianajajille tulokatto vaikka tuohon 7 000 euroon tai Kalskeen palkan määrään. Päästäisiin otsikoihin Euroopassa.

    VastaaPoista
  6. Syyttäjän tehtävänä on edustaa valtiota ja pyrkiä laskemaan asianajajien korvauksia valtion eduksi. Tässä tapauksessa välineenä on Asianajajaliitto.

    Talousrikokset ovat tosiaan ongelmallisia. Niissä syytetty usein menettää työnsä jo joutuessaan poliisitutkinnan kohteeksi, mikä tarkoittaa sitä, että epäillyn oikeusturva on kehno. Suurin ongelma on kuitenkin se, ettei kerran syytetty pääse koskaan eroon rikosepäilystä, vaikka oikeudesta tulisikin vapauttava tuomio. Tämä on äärimmäisen väärin.

    Syyttäjä ei kuitenkaan voi näille yhteiskunnallisille ilmiöille mitään. Hänen tehtävänsä on syyttää, jos siihen on perusteita. Jos laki on epäselvä, syyttäjän toimintaa pitää mielestäni ohjata omatunnon: jos syyttäjä itse uskoo esittämänsä laintulkinnan oikeellisuuteen, syyte on perusteltu.

    VastaaPoista
  7. Monet jutut voitaisiin ratkaista duellilla, paljon vähemmän käninää ja väninää, kun terän tutkaimella taitais selvän tehdä asiasta.

    VastaaPoista
  8. Mutta välillä kyllä tuntuu syyttäjällä olevan harkintakyky vuorotteluvapaalla, ellei kokonaan eläkkeellä, kun aiheuttavat ihan tahallaan turhia kuluja, vaikkakin tässä EFFIn rahankeräysjutussa aika pieniä. Tuuraamassa ollut syyttäjä oli omana käsityksenään tokaissut olevan ihan turhaa valittaa hoviin ja tuhlata valtion varoja, mutta varsinainen syyttäjäpä ei tyytynyt...

    VastaaPoista
  9. Olkm olmk öö kl

    Olemisen ja ajan analyysi.
    Onpa kuuma. Silmälaseissa on oivariinia, en jaksa pestä. Kirjahyllyssä on kiinalainen kello joka tikittää.
    Tikittää.

    Faija muisti joskus kun oli böndellä kaupan rappusilla ja Hella Wuolijoki ajoi siihen valkoisella amerikanautolla - avoautolla - ja se Brecht oli mukana siinä.

    Brechtistä en tiedä, kirjoitti joskus että ;

    Hyvin hallituissa maissa ei tarvita mitään erityistä oikeudenmukaisuutta.Niissä oikeudenmukaiselta puuttuu epäoikeudenmukaisuus,kuten valittavalta kipu. Sellaisissa maissa oikeudenmukaisuudella ymmärretään jotain kekseliästä,hedelmällistä menettelytapaa,joka yhdenmukaistaa erilaisten ihmisten etupyyteet.


    Puhe ei varmaan ollut DDR:stä.

    ja jossakin että;

    syötiin mitä oli tarjolla
    niille annettiin, jotka tarvitsivat.
    Niiden kanssa puhuttiin, jotka olivat paikalla.
    Työtä tehtiin käyttäen niitä voimia,sitä viisautta ja sitä rohkeutta
    mikä oli käytettävissä.


    Tästä asiastahan minulla ei oikeastaan ole muuta sanottavaa, mutta vita activa.

    Hannah Arendt kertoo yhdessä kirjassaan Adolf Eichmannin oikeudenkäynnistä Israelissa 1961. Keskeinen väite taisi olla, että Eichmannia ja muita samanlaisia ei oikein voi arvioida sanomalla heikäläisiä vain paskiaisiksi tai pahoiksi tai mulkuiksi.

    Ongelma taisi olla siinä, että heikäläiset ovat ihan tavallisia ihmisiä, jotka vain seurasivat sääntöjä.

    jaa?

    Arendt kirjoitti moraalisesta mielikuvituksesta. Toisilla on toisilla ei ole.

    Natsisetä ei oikein bonjannut sitä mitä puuhasi, edellytyksiä asioiden kyseenalaistamiseen ei ollut.

    Hyvän ja pahan taistelu käytiin siis silloin, kun Pikku-Führer meni vessaan tai kauppaan tai maksoi sähkölaskunsa.

    Onkos tämä nyt sosiaalinen vai poliittinen kysymys?

    Hannah Arendt makes the following claim, “…every attempt to solve the social question by political means leads to terror.”

    jos vaihteeksi pitäytyisi kotimaisissa ja siinä pienessä erossa joka nekin yhdistää;

    "Maailmassa yhdessä eläminen tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että esineiden ja asioiden maailma on niiden välillä joille se on yhteinen, kuten pöytä on sen ympärillä istuvien välissä. Maailma, kuten kaikki muukin välissä oleva, samanaikaisesti yhdistää ja erottaa ihmisiä."

    "Makten förverkligas bara där ord och handling inte skilts åt, där ord
    inte är tomma och handlingar inte brutala, där ord inte används för
    att dölja avsikter, utan för att avslöja verkligheten, och handlingar
    inte för att utöva våld och förstöra, utan för att etablera relationer och
    skapa ny verklighet."

    Siksipä muistelen erästä sijoittaja K:ta, joka myi yhtiöidensä osuudet Rauma-Repolasta -

    (wikipedia; Rauma-Repola Oy oli suomalainen metsä-, metalli- ja telakkateollisuutta harjoittanut pörssiyhtiö, joka sulautettiin vuonna 1990 Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n kanssa Repola Oy:ksi.)

    - ja vakuutusyhtiö Pohjolasta Securus Oy:lle.Samalla omistusjärjestelyin rauhoitettiin Kansallispankin -

    (wikipedia;Kansallis-Osake-Pankki eli KOP (myös Kop) oli vuosina 1889 - 1995 toiminut suomalainen liikepankki. STS-pankki fuusioitiin KOP:hen 1992 ja 1995 KOP sulautui Suomen Yhdyspankkiin muodostaen Merita Pankin.) -

    Minkä merita pankin?

    ja Pohjolan väliset riidat ja epäluulot rahoituslaitosten omistuksessa. kaupan arvo oli yli 1,4 miljardia markkaa.

    - paskaakos se nyt enää on -

    Se oli lyhyesti kertomus Kemijärveläisen suurperheen pojan tiestä pörssimiljonääriksi.

    " hämmästyttävä lahjakkuus, joka nousi rakettimaisesti tiedemaailman huipulle ja mikä uskalias loikkaus liike-elämään "

    "Arvopaperikauppa on riskibisnestä.Voitot ovat suuria,mutta niin ovat tappiotkin",SS esitelmöi.

    Jaaaaaaaa sitteen oli se Modern Masters-näyttely, jonne tunnettu nykytaiteen keräilijä K oli saapunut Neeew Yorkkista.

    Valokuvaajat ja haastattelijat parveilivat harvinaisen Helsingin-kävijän ympärillllllä.

    K poseerasi auliisti ja niisti

    jonkun tiedustellessa, mitä mieltä K oli Yhhdysvaltaain johhtavien taiteilijoiden tuotannon katselmuksesta.

    K piti lyhyyen tauon ennen kuin vasstassi,

    "No, mä omistan suurimman osan näistä töistä."

    jkoo lopss cz

    VastaaPoista
  10. Päämiestään esitutkinnasta asti avustajineen avustaneen asianajajan palkkion vertaaminen syyttäjän työmäärään (istuiko syyttäjä läpi kaikki kuulustelut? opastiko syytettyä kädestä istuntojen välit?) tai istuvan tuomarin virkapalkkaan (kuten Kemppinen tietää, on asianajajan palkkio vasta toimiston liikevaihtoa, ei viimeinen rivi) ei ole taitavaa ja rehellistä. Kansanradiomaista populismia se on sekä taikka tai taloudellisen ajattelun alkeiden syvällistä ymmärtämättömyyttä.

    Ja jos miljardien yhtiöitä miljoonien palkoilla johtavaa henkilöltä pyritään viemään maine ja kunnia, lähes kaikki siis, muutaman tuhannen euron väitetyn hairahduksen vuoksi, ei ole ihme, jos puolustautuminen maksaa. Kun syyttäjä on virkapaikallaan on johtaja töissä. Kun syyttäjä pelaa bingoa, painaa huippumanageri yhä. Vasta kun syyttäjä rentoutuu saunassaan, ehtii liikemies tavata advokaattiaan. Ja kun syyttäjä ja afäärimies uupuneina nukkuvat, pääsee oikeusavustaja kiinni varsinaiseen työhönsä, kirjelmien laatimiseen saamiensa ohjeiden mukaan.

    VastaaPoista
  11. "jos syyttäjä itse uskoo esittämänsä laintulkinnan oikeellisuuteen, syyte on perusteltu"

    Samaa mieltä ja jos syyte kaatuu, valtio maksakoon.

    VastaaPoista
  12. Kuluista tulee helposti pääasia. Vedätitkös kurssia on helpompi vastata kuin se miten tarpeellisia kukin noista 150 toimenpiteestä oli.

    VastaaPoista
  13. "Olen jatkuvati jankuttanut, että optiot ja niihin verrattavat superjärjestelyt, joiden turvin liikkeenjohtajat vetävät valtavia rahasummia aivan laillisesti, ovat paheksuttavia ja yhteiskunnan kannalta demoralisoivia."

    Tämä ei ole ylen kohtelias kommentti, mutta mielestäni kirjoituksesta huokuu, että kirjoittaja on tosiaan tienannnut kapean leipänsä viime aikoina julkisella sektorilla.

    Nokian nousu auttoi suuresti koko Suomea 90-luvun puolivälistä alkaen. Olihan siellä töissä muitakin kuin Ollila, mutta jos hän olisikin päättänyt keskittyä edeltäjiensä tavoin vanhaan TV-tuotantoon, kusessa olisi muukin kuin Nokia. Ollilan palkkio pitäisi mielestäni suhteuttaa saavutuksiin. Työmäärä ei hänelläkään voi tietenkään ylittää jotain rajaa.

    Uskoakseni osa talousrikollisisista on jemmannut omaisuutensa niin, että yhteiskunta maksaa asianajomaksun myös langettavassa tuomiossa. Piruuttaan voisi ehdottaa, että hoitakoot oikeusaputoimistot kaikki yhteiskunnan maksamat puolustukset. Lisää väkeä vain toimistoihin. Erkoistuminen tal.rikoksiin ei ehkä ole huippuluokkaa, vaan samantasoista kuin syyttäjillä ja tuomareilla. Jos tällainen ratkaisu ei miellytä, sitten syytetyn on käytävä kätköllään.

    VastaaPoista
  14. Vai on Kalske taitavaksi ja rehelliseksi tunnettu henkilö? Meikäläisellä on eri käsitys. Kokemusta on.

    Ainakin mulle aikoinaan opetettiin, että voiton maksimointi liittyy hintajouston käsitteeseen. Eli kun tuotteen hintaa lasketaan, niin sen seurauksena kauppa käy vilkkaammin ja voitot lisääntyvät, kun hyödykkeen hintajousto ei ole "jäykkä". Esim suola on "jäykkä" hyödyke. Siinä ei hinnan laskeminen lisää kysyntää, jotta hinnan lasku kannattaisi. Suolan hintaa voidaan jopa lisätä, niin kysyntä ei muutu. Kilpailu markkinoilla tietysti vaikuttaa, mutta voiton maksimoinnin teoria tuli kai periaatetasolla selväksi.

    Voiton maksimoinnin käsitettä käytetään arkikielessä usein kielteisessä ja paheksuvassa merkityksessä. Käyhän se siihenkin, vaikka hinnan asetannassa teoriamielessä ei ole mitään peheksuttavaa.

    VastaaPoista
  15. Kemppinen:"Saa nähdä, milloin syyttäjä tehtäviä ryhdytään ulkoistamaan. Asianajotoimistot voisivat kiinnostua esittämään tarjouksia."

    Englannissa ja Walesissahan näin toimitaan. Jos juttu menee Crown Courtiin, syyttäjävirasto (Crown Prosecution Service) antaa syytteen asianajajan ajettavaksi.

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia:

    Olin hyvin kiinnostunut reaktioistanne.

    Nyt, kun on ilta, kirjoitan näkyviin, että yksi uutisen aiheuttajista on Borenius & Kemppinen, ja että muuankin Kaitsu on mielestäni maan parhaita asianajajia.

    Tämä on siitä erikoinen blogi, että silloin tällöin kirjoittaessani tiedän mistä puhun. Monet asiat ovat luottamuksellisia, mutta tunnen tarvetta tähdentää, että kun kirjoitan optioista, tarkoitan nimenomaan optio-palkanlisiä, joista luullakseni kaikki ovat yksimielisiä. Järjestelmä sellaisena kuin se on vielä voimassa esimerkiksi Fortumisissa, on huono. Sitä vastoin Nokia optiojärjestelmä 1990-luvun lopulla oli erittäin hyvä; sen piirissä oli pari tuhatta henkilöä.

    Se pitää paikkansa, että vietän hiljaista ja itseskelevää professorin elämää. Toisaalta on väitetty, että olisin usein nähty kävijä Munkkiniemen kartanossa tai kirjoittamassa sanoja toisten suuhun.

    VastaaPoista
  17. Ad Dr. Blind et alii:

    Tässäkin tulee salassapitovelvollisuus vastaan, mutta tietääkseni ei ole vieläkään tavatonta, että kun valtio on mukana todella vaikeassa asiassa, käänytään asianajajan puoleen. Isäni Kullervo lienee muistelmissaan myöntänyt "konsultoineensa" tuollaisissa tilanteissa.

    Itse olen kertonut, että tosi vaikeissa tilanteissa - kun öljyvaltio jäädytti maksunsa - Ranskan hallinto-oikeuteen tai Haagiin lähetettiin Curt Olssoin ja Matti Ylöstalon preppaama juristi.

    Silloin maassa ei ollut syyttäjää, joka olisi todella ymmärtänyt kansainvälisiä pääomamarkkinoita.

    Kritiikkini tausta on tietenkin se, että rahamarkkinarikosta koskeva tutkimus tai syyte saattaa heijastua miljardiluokan markkinoille ja koskettaa välillisesti erittäin suurta yksityisten ja institutionaalisten omistajien joukkoa.

    Entisen kollegani Kuusimäen luvalla arvaan, että tuo maailma olisi jopa valtiosyyttäjien tasolla vieras.

    Kävimme taannoin Lontoon Docklandilla juttelemassa asianajosta. Toimistossa, joka ei todellakaan ollut halpa, oli patentti- ja tekijänoikeusasioita käsittelemässä oin 1 000 juristia.

    VastaaPoista
  18. Jonkin asian ajo saattaa olla erittäin pätevää ja osaavaa, mutta kun siellä tuomioistuinlaitoksessa tuomarit tekevät kuitenkin mitä lystäävät välittämättä näytöstä. Asianajan huippupätevätkin ponnistelut menevät ainakin pankkijutuissa täysin hukkaan, kun juttu on päätetty jo etukäteen jossain hämärässä takahuoneessa pankin eduksi. Käsittely salissa on vain muodollisuus, josta nykyään kiemurrellaan eroon jo valmistelevassa istunnossa, jossa kanne hylätään väärämielisesti sekavin ja tekaistuin perusteluin.

    VastaaPoista
  19. Kun juristia syytetään, asioista päättää juristi.

    VastaaPoista
  20. Mutta mutta,..

    Eikös ole luonnollista että ostaja (syytettty) tahtoo maksaa menestyksekkäästä palvelusta paremmin? Toisaalta kun ilman menestystä tehdystä työstä ei taitaisi maksaa monikaan ostaja (Syytetty)? Siksi siis kaksi laskua. Ikävää tässä on se että toisen maksaa vapaa piikki. Ei enempää.

    Kuten puolesta ja vastaan perusteluista voimme täällä lukea, nykyinen systeemi on erittäin huono mutta toisaalta parempi kuin mikään toinen mitä kokeiltu.

    Olisin tosin vahvasti sitä mieltä että (taloustieteilijänä) sanoisin lakien ja byrokratian olevan tietyllä tapaa taloudellisen hyvinvoinnin este. Byrokratian tuottavuus on kuitenkin varsin rajallista.

    Esimerkiksi täällä monesti Kemppisen kritisoimat lait aiheuttavat paljon niistä pulmista joita lakimiehet pohtivat. Voi helposti kysyä, miksi alunperin tehdä sutta joka luo niin paljon sekaannusta?

    Toisaalta, säätäisikö lakimies lakia joka veisi työn toiselta lakimieheltä? ;)

    Juristeilla on myös oma kielensä. Onko se siksi että asiat ovat yhteisölle siten helpompia vai siksi että yhteisö helpommin tunnistaa ulkopuoliset sekaantumiset sen asioihin? (Ja tarvittaessa tällöin torjua ja tuhota ulkopuolisen uhan?) ;)

    Näitä pohtiessa tulee mieleen että pitäisikö järjestelmää ryhtyä selkeästi miettimäään markkinavihamielisesti? Eli siten että (oikeus-, yhteiskunta-, rikosseuraamus- yms.) järjestelmä olisi mahdollisimman pitkälle omatoiminen, yksinkertainen, halpa ja tehokas?

    Tosin tuhoaisihan se monta nykyistä työpaikkaa mutta olen varma että nykyisessä järjestelmässä on jotain, ellei pielessä, niin korjattavaa ainakin.

    Mitä, onkin jo toinen juttu.


    Mikko Oksanen

    Ps. pahoittelen että sotkin asiaa ja ironiaa keskenään.

    VastaaPoista
  21. "Kun syyttäjä pelaa bingoa"

    Ettei vain olisi sopupeliä...

    VastaaPoista
  22. Ad Anonymous:

    Aivan. Pidän Coasen teoreemaa totena. Tukinnanvaraiset ja epäuskottavat säänöt lisäävät trtansaktiokustannuksia ja koituvat siten myös yleisön vahingoksi.

    Rahallisen voiton tavoittelusta meidän ei kannata keskustella, koska tiedämme jo, että markkinamekanismi toimii ja tiedämme senkin, että hintateoria on korkean tason abstraktio. Hyödyllistä erimielisyyttä on rajoittavan lainsäädännön rakenteesta. Esimerkiksi kilpailuoikeus on välttämätön ja samoin tekijänoikeus. On mietittävä, millainen kilpailuoikeus ja millainen tekijänoikeus.

    VastaaPoista
  23. Vapaassa maailmassa näin: Most large law firms in the United States bill between $200 and $500 per hour for their lawyers' time, though fees charged by smaller firms are much lower.

    Laffeyn Matrixin mukaan: For June 1, 2006 to May 31, 2007 the rates are as follows: 20+ years of experience, $425 per hour; 11-19 years, $375; 8-10 years, $305; 4-7 years, $245; 1-3 years, $205; and Paralegals/law clerks $120.

    Esim. meikäläiset maksuttomien taksat ovat sihtreerien taksoja!

    Free advice miten ulkomailla joskus palkkioista sovitaan. Viisi tapaa, mm: Clients and lawyers usually may work out any fee arrangement that they wish, so long as the fee the client will pay is "not excessive or unconscionable."

    VastaaPoista
  24. Markkinarikoksista annettu lainsäädäntö on kieltämättä epäselvää. Siitä huolimatta se on tarpeellista. Olisikin hyvä huomata, ettei tämä osa rikoslaista ole periaatteessa lainkaan sen epäselvempää kuin vaikkapa virkarikoksista tai sotilasrikoksista annetut blankorangaistussäädökset. Yhteiskunnalla on tarve säätää rangaistavaksi tiettyjä epämoraalisia tekoja, jotka voivat olla niin monimuotoisia, että teonkuvauksista tulee yleisluontoisia. Terveen ihmisen tulisi kyetä vetämään raja sallitun ja kielletyn välille omantunnon ääntä hyväksi käyttäen.

    Erona on se, että virkarikossäädökset ovat olleet voimassa vuosisadan ajan, ja niiden oikeuskäytäntöä vakiinnuttavat monet jo 1900-luvun alussa tehdyt ratkaisut. Siitä huolimatta epäselvyyksiä tulee. Ottakaapa esimerkiksi vaikka tapaus KKO 2003:64, jossa pohdittiin, oliko palvelukseen saapumatta jäänyt, heti kiinnijäämisen jälkeen palveluskelvottomaksi määritelty varusmies syyllistynyt karkaamiseen vai luvattomaan poissaoloon. Miettikääpä, miten hyvin tämä varusmies pystyi ennustamaan tekoon syyllistyessään, millaisen rangaistuksen hän saisi.

    Olennainen ero tällaisen sotilasrikoksen ja yhtä epäselvien talousrikosten välillä on siinä, että talousrikoksiin syyllistyvät merkittävämmät henkilöt. Ketään ei kiinnosta, saako joku pikkurikollinen nuori hiukan kovemman tuomion karkaamisesta. Sen sijaan suuri määrä yhteiskunnallisesti merkittäviä ihmisiä kykenee samaistumaan talousrikolliseen ja kuvittelemaan itsensä syytettynä samankaltaisista teoista.

    Ongelma onneksi helpottuu muutamassa vuosikymmenessä, kun oikeuskäytäntöä tulee lisää. Valitettavasti tämä merkitsee kymmeniä tuhoutuneita ihmiskohtaloita. Fiat justitia, perat mundus.

    VastaaPoista
  25. Ad Erastotenes Aleksandrialainen:

    Mielessäni ovat sellaiset ongelmat kuin sisäpiirintiedon käyttäminen yritysoston yhteydessä. Jos johtajat ostelevat itselleen myydäkseen, tunnusmerkistö täyttyy. Sitä vastoin käytännössä hyvin tavallinen menettely, että ostetaan muutama osakenippu ja katsotaan, miten kurssi reagoi, ja sitten ostetaan kaikki 91 %, perustuu puhtaasti sisäpiirintietoon, jota saadaan due diligence -menettelyllä ostettavalta yhtiöltä itseltään.

    Jos tällainen hanke menee puihin ja ostajaehdokkaalle tai sen puolella olevalle investoijalle jää osakkeita, hänet saa käden käänteessä näyttämään lainrikkkojalta.

    Vähän sama koskee pörssitiedotuksia. Tiedän tapauksia - ymmärrätte etten halua yksilöidä niitä - joissa villin virheelliset tiedotukset on annettu faktojen perusteella täysin vilpittömästi.

    Ja IPOilla kusettaminen ei näyttäisi olevan lainkaan rangaistavaa.

    VastaaPoista
  26. Täs oli joku yhtiö, kun ilmoitti toimialamuutoksesta ja sai kurssin sillä pilviin - meni hetki ja omistajat möivät - jättivät muutoksen ostajille - eikä tainnut ihan toteutua.

    Siis fakiiri pitää olla, jottei mitään sisäpiiritietoa käytä, jos johtajana myy optioitaan tai ostaa niillä osakkeita. Osakeomistus pitäisi kieltää johdolta kokonaan... mikä taas ei ole minkään nykyisin hyväksytyn kannusteajattelun mukaista.

    Kumma juttu, ettei sisäpiiritiedon käyttämisestä omaksi tappiokseen rangaista. Saahan siitä tappiontasaushyötyä toisaalla hankittuihin voittoihin. Eli kun et voi myydä voitolla rikkomatta sisäpiirisäännöksiä, kata edes tappiolla muualta keräämäsi voitot.
    Eli käytä sisäpiiritietoa siihen?


    joo... ei täs oo päätä ei häntää

    VastaaPoista
  27. ad ei päätä ei häntää

    Oman lukunsa tuo yrityksen lukuun tehdyt osakekaupat. Jos mä esitän osakeantia tai muutan firmani positiota - eihän se voi tuulesta temmattuun tietoon perustua. Välikäsien kautta valuu kaikenlaista tietoa, joka ei varmuudella ole kaikkien markkinatoimijoiden samanaikaisesti saatavilla. Kun tarpeeksi suurista positiomuutoksista puhutaan, on varmaa, että se näkyy ,myös tasoissa - jossain määrin ennakoitavissa olevalla tavalla. Ei tieto tule lappu kaulassa, että tämä on sisäpiiristä ja tämä hevosmiesten uutistoimistosta.

    VastaaPoista
  28. Suositeltavaa lukemistoa:

    Edwin LeFevre -- Reminescenses of a Stock Operator (et voi olla lukematta saman tien kannesta kanteen!)

    The Story of the New York Stock Exchange by Zachary Kent

    The New York Stock Exchange : another century / edited by James E. Buck

    VastaaPoista
  29. Apulaisvaltakunnasyyttäjä Kalske ei tiedä edes, kuinka paljon rivisyyttäjä tienaa. Hän väitti 5-6.000 egee kuussa mutta totuus on 3-4000 bruttona.

    VastaaPoista
  30. ad anonyymi

    Ei Kalske ilennyt... tai on niin kauan aikaa rivisyyttäjyydestä. Tuo 3000 - 4000 on munkin käsitykseni. Kallein tuomari saa ikälisineen tosiaan noin 6000 (T17)
    mutta rivituomari 3 500 - 4 500 (T11)

    VastaaPoista
  31. Die Richter in Irland verdienen sehr gut. Der „Chief Justice” verdient 216.182 € im Jahr und die anderen “Supreme Court” Richter 188.389 €. Der Präsident des “High Courts” verdient 200.741€ und die anderen “High Court” Richter 177.582 €. Der Präsident des “Circuit Courts” verdient 182.212 €, während die sonstigen “Circuit Court” Richter 129.711 € verdienen. Der Präsident des “District Court” verdient 134.343 € und die sonstigen Richter 108092 €. Die Gehälter sind am 1. Juli 2004 um weitere 2% erhöht worden.

    VastaaPoista
  32. Saksa 2005

    Also "normale" Richter verdienen brutto vor Steuern und Krankenversicherung das:

    ALTER / GEHALT:

    27: 3.093,94
    29: 3.235,71
    31: 3.310,35
    33: 3.502,86
    35: 3.695,38
    37: 3.887,89
    39: 4.080,42
    41: 4.272,94
    43: 4.465,45
    45: 4.657,98
    47: 4.850,49
    49: 5.043,02

    ANWALT-VERDIENST

    Ich würd so schätzen, dass die Zahlen oben schon stimmen... zwischen BRUTTO 30.000€ (Anfänger) und 500.000€ (Partner einer großen Kanzlei) pro Jahr ist da sicher alles drin.

    VastaaPoista
  33. Pitäisköhän tätä koko asetelmaa jotenkin uudistaa. Systeemi on oikeastaan niiden aikojen tuotos, kun oli "helppoja" tunnusmerkistöjä, joiden rikkomisesta osasi pidättyä yleistiedon varassa. Jospa tarvittaisiin saman tyyppistä muutosta, kuin vero-oikeuden puolella - havaittu rikkomus johtaa ensin neuvontaan ja toistuessaan vasta esitutkintaan jne. vahingonkorvaukset on sitten erikseen.

    VastaaPoista
  34. The eight-hours mantra has no more scientific basis than the tooth fairy, says Neil Stanley, head of sleep research at the Human Psychopharmacology Research Unit at the University of Surrey in Britain. He believes that everyone has their own individual “sleep need” which can be anywhere between three and 11 hours. “If you’re a three-hour-a-night person, you need three; if you're 11, you need 11.” To find out, he says, simply sleep until you wake naturally, without the aid of an alarm clock. Feel rested? That’s your sleep need.

    VastaaPoista
  35. Kattelin KKO:n ja KHO:n liksoja
    Pressat on vuonna 2001 hankkineet 52705 markkaa (asiasta on erityislaki). jos ton kertoo 1,5:llä päästään ehkä työnantajan kustannukseen.
    Jos siihen lisättäis alvi (22 %), niin päästäis siihen, mitä on laskutettava ilman yleiskuluja ja kannattavuuden turvaavaa voittoa "lakiasiaintoimistolle".
    Unohdetaan yleiskulut ja laitetaan voittotavoitteeksi 10 %, niin kuukausilaskutuksen pitää olla noin 18 000 euroa.
    Oikeusavussahan tunnin (91 + alv) saa puolikkaana (45 + alv), jos ei ole yleiskuluja. Näin ollen tuo
    18 000 pitäis kertoa kahdella, eli päästäis 36 000 euron kuukausilaskutukseen ylimpien oikeuksien pressojen lakiasiainpalveluista jos se pitäis hoitaa itsekannattavasti ja turvata vuoden 2001 tasoinen palkka. 300 000 eurolla sais näin laskien huomattavasti alle vuoden pressojen työpanosta.

    VastaaPoista