19. lokakuuta 2006

Kaislikossa jupisee

Olen mielestäni löytämässä tekijän- ja patenttioikeuden keskeiset oivallukset ja kohtalokkaat aukot keskiajan eli kirjapainotaitoa edeltäneen aikakauden juristien ja teologien kirjoituksista.

Tällainen puuha on tietysti pettämätön merkki siitä, että miehellä eivät ole enää kaikki kuvakortit tallella, ainakaan oikein päin.

Paavi Gregoriuksen dekretaaleissa on lystejä pohdintoja muun ohella siitä, miten sitten suu pannaan, jos menee vahingossa naimisiin.

Eräät oikeussäännöt ovat hyvin selkeitä - puoliso ei voi syyttää toista puolisoa huoruudesta, jos on siihen itsekin syyllistynyt.

Keskiajan ehkä suurin nimi oli Bartolus de Sassoferrato. Löysin ja suomensin kerran hänen tutkimuksensa heraldiikasta, joka sattuu olemaan samalla ensimmäinen kirjiotus tavaramerkeistä eli brändeistä. Onhan vaakuna merkki - tavaramerkki. Eikä Umberto Eco suinkaan ollut ensimmäinen, joka huomasi semiotiikan eli merkkien ja merkitysten valtavan merkityksen sydänkeskiajan ajattelussa.

Bartolus selvitti esimerkiksi aikaprioriteettikysymyksen ja vesittymisongelman - miten menetellään, jos kaupunkiin ratsastaa eri suunnilta kaksi vihaista aatelismiestä, joilla on sama vaakuna ja kilpi. Vanhemman oikeus voittaa. Ja jos heraldisen tunnukset muuttuvat runsaan käytön vuoksi mitäänsanomattomiksi, yksinoikeus niihin katoaa.

Kirjoitus on nimeltään De Insigniis.

Olen joskus tolkuttanut tuttavapiiriin kuuluville luddiiteille, että väitteen mukaan paha ja barbaarinen Internet mullisti muun muassa keskiajan ja antiikin tutkimuksen tuomalla verkkopaikoille jokseenkin kaikki keskeiset tekstit ja niiden selitykset.

Erikoisen aktiivisa ovat olleet muutamat USA:n katoliset yliopistot ja Vatikaani. Saksassa on kaksikin yliopistoa, jotka ovat siirtäneet verkkoon säästyneiden kokoelmiensa aarteet.

Niinpä - hiukan liittyen eilisen blogin keskusteluun - en lainkaan käsitä, miksi pidämme itseämme jollain tavoin viisaampina ja kehittyneempiä kuin 900 vuoden takaisia edeltäjiämme. Esimerkiksi keskeiset moraalifilosofian ongelmat ovat ihmiselle samoja ja niihin on vastasttu hyvin ja huonosti kautta aikojen.

Kysymys totuudesta ja totuuden relativointi on etevästi esillä fransiskaani William Ockhamin ja hänen seuraajiensa kirjoituksissa ja ainakin yhdellä itäisellä isällä.

Lähes kaiken sen, minkä Nietzsche oman käsityksensä mukaan oivalsi, kävi kirjoituksissaan läpi ihmeellinen Nikolaus Cusanus (joka muuten esiintyy romaanihenkilönä Waltarin "Nuoressa Johanneksessa").

George W. Bushin hengenheimolaisia on ollut aina. Neljännes lateraanikokouksessa 1215 he kaappasivat enemmistön ja tietty renessanssi pysähtyi siihen.

Näin sinkoilee täällä miehen aatos, kun maassa tapahtuu suurta ja pientä ja paikkakunnilla liikkuu pieniä ja suuria vaikuttajia.

Meillä on aina keskuudessamme henkilöitä, joiden mielestä on toisarvoinen ja filosofisesti kovin monitahoinen kysymys, kuka murhautti venäläisen toimittajan. Mutta on muitakin.

Onneksi sunnuntain sanomalehti ei kysynyt minulta, miten arvoisa valtakunnanjuristi tervehtisi toveri Putinia hänen Suomen suuriruhtinaanmaahan saapuessaan.

Vastaukseni olisi ollut sitaatti, jonka alku kuuluu:"Yippee-ki-yay, motherf..."

* * *

SUMMARY

Writing in a most obscure and profound way about medieval papal decretals and the great lawyer Bartolus the blogger ends up with moral issues of this day and suggests in the last line on the day's posting a nice way of addressing Mr. Putin.

7 kommenttia:

  1. Nietzsche lienee perehtynyt hyvin Cusanuksen ajatteluun, ja käyttänyt tämän coincidentia oppositorum - Jumala vastakohtien ykseytenä-käsitystä oman "metafysiikkansa" eräänä lähtökohtana.

    Schopenhauer, joka tutki inhimoisesti keskiajan kristillisiä mystikkoja, on varmasti vaikuttanut Nietzscheen tässä(kin)asiassa.

    Sanoin jo vuosia sitten dos. Arto Siitoselle erään vanhan ajan filosofian luennon jälkeen - keskustellessamme siitä, miten paljon perimmäisiä filosofisia ideoita ja suuntauksia (esim. uusplatonismi - mm. Cusanus) on "kierrätetty" kautta aikain, että minusta Nietzscheä voisi pitää jopa filosofian historian parhaimpana plagioijana.

    Eli mitään perimmältään uutta hän ei esitä (vallantahdon ajatuskin on Thukydideeltä ja Macchiavelliltä), joskin osaa kyllä "päivittää" sanomansa ja ilmaista sen jopa häikäisevällä retoriikalla.

    Mutta oliko se Friedell, joka sanoi, että jo tyyli itsessään on psykologia...

    VastaaPoista
  2. No nyt päästiin asiaan. Onkohan asia pikemminkin siten, että keskiajan jälkeen kuvakortit ovat olleet yleisestikin loppu. Esimerkiksi: Eihän esimerkiksi logiikassa ole keksitty Aristoteleen ja stoalaisten jälkeen muuta kuin Duns Scotuksen modaalilogiikka ja Rosetuksen deonttinen logiikka. Fransiskaanit irtaantuivat runsauden periaatteesta ja kehittivät mahdollisten maailmojen teorian, jonka mukaan voi olla sellaistakin mikä ei ole toteutunut, siitäpä mielikuvitus liikkeelle! Tuomas esitti enkeliopin, jonka mukaan enkeli computoi ja lähettää viestejä radio-nimisellä välineellä. Enkelin paikkaa ja liikettä ei voi mitata kuten ei hiukkasen. Ockham sanoi, ettei tehdyllä ja luodulla ole muuta eroa kuin se, että tehdyn on tehnyt artifex creatus ja luodun artifex increatus, näin saatiin luonnon muokkaamisen oikeus ja yhdistettiin se mahdollsiten maailmojen teoriaan. Fransiskaanit panivat liikkeelle hyvinvointivaltioteorian ja omistuskäsitteen muokkaamisen, joka alkoi olla valmis 1500-luvulla. Mitä muuta tämä loppuaika on ollut kuin intellektuaalista degeneroitumista ja hillittömän määrän sovelluksia tekemistä?

    VastaaPoista
  3. "Esimerkiksi keskeiset moraalifilosofian ongelmat ovat ihmiselle samoja ja niihin on vastasttu hyvin ja huonosti kautta aikojen."

    Huonot vastaukset ovat aivan käypäisiä, jos ovat kyllin köykäisiä.

    VastaaPoista
  4. Jarvelaisen kattavan tiivistyksen jälkeen ei ole enää paljonkaan lisättävää...Se on siinä!

    VastaaPoista
  5. Olen aivan ällikällä lyöty näin moderneista kommenteista.

    VastaaPoista
  6. ... niin, että mitä tämä loppuaika on ollut, muuta kuin ...?

    Sellaisia ihan pieniä "sovellutusten tekemisiä" -varmaan ihan pikkujuttuja? - on vielä ihan silleen pikkaisen vain, mutta kuitenkin, ainakin esim fyysikoiden mielestä, vähän auki, kuten aineen ja avaruuden eli koko olemisen todellinen luonne, vai pitäikö sanoa "olemisen sietämätön keveys"? Sitä on niinkuin helppo viisastella asioista, joita ei voi oikeasti testata - mutta entäpä viisastella asioista, joissa viisastelua voitaisiin jotenkin testata?

    VastaaPoista
  7. Ad Pi Kappa Phi:

    Pysyäksemme aiheessa, näitä samoja fransiskaaneja, joihin keskustelu kiertyi, oli mm. doctor mirabilis Roger Bacon 1214-1294, jota et empiiristä metodia ja luonnontieteitä ajatellen tuomitsisi vallan nössönköökeliksi.

    VastaaPoista