8. marraskuuta 2026

Dada


 

Otsikko ei tarkoita sadan vuoden takaista taidesuuntaa, joka on minulle rakas, vaan “dataa” pohjalaisittain äännettynä. Murteessani aakkoset alkavat aa, pee, se, ree. Seinäjoella joku rehti pohjalainen oli pyytänyt perunalastujen kanssa “rippiä”. Toispaikkakuntalaine tarjoilija oli mietittyään neuvonut häntä kirkkoon, Lakeuren Ristiin. Lapsuudessani Kauhavalla myymälän ovessa saattoi olla mainos “Dario 500 mk”. Tavoiteltu sana oli siis “radio”. Naapuriliikkeen ikkunassa ilmoiteltiin “tuaresta silakkaa”. Ja kolmannessa oli Huhtala Toivon neronleimaus: osta televisio - saat kirveen kaupanpäällisiksi.

Olen tukeutunut datakeskukseen. Alkujaan määrä oli selvityttää OpenGT:n tekoälylllä, paljonkomeidn kylillä todella oli hedelmäpuita ja leikkokukkia kasvihuoneissa ennen kun Talvisodan pakkaset veivät kaikki. - Alle kymmenen hehtaarin alueella 400 omenapuuta, sama määrä kriikunaa, keittiökasveja paljon, mansikkaa myös ja ruusuja määrättömästi. Yksi keskeinen viljelijä oli meille tämän paikan 70-luvulla myyneen miehen isä, maisteri V. Liljelund, Suomen Sokerin konttoripäällikkö mutta intohimoinen sivutoiminen viljelijä.

Mutta sain selville, että ennen sotia nykyisen linja-autoaseman alueella olevaan meijeriin toimitettiin täältä 45 000 litraa maitoa päivässä. Se on valtava määrä. Termi “maitojuna” on muuten tuota perua. Haminasta RUK:sta aamumaidot lähetettiin junalla Inkeroisiinm ja kyytiin pantiin kurssilta erotetut, joista nimekkäin saattoi olla U. Kekkonen. Kuten tiedetään, termi on edellee käytössä, vaikka Suomi ei hankkimieni tietoje mukaam enää ole maailman ylivoimaisesti eniten maitoa juova kansa. Esimerkiksi Jorvaksen Shellin baarissa maito oli itsestään selvä juma esimerkiksi porsaanleikkeen kanssa. Lapsuudesta tiesin, että maalla juotavaksi otettu maito oli usein kuorittua.

Mahtoiko - nyt on isäinpäivä - oma isäni olla viimeinen mohikaani, jonka vaatimuksesta myös Espoossa kotiin ostettiin punaisessa tölkissä kaikkein rasvaisinta maitoa, ja kahviin pantiin kolme palaa sokeria kuppiinsa. Pullaa piti aina olla ja aina kysyttiin, oliko se emännän itsensä paistamaa.

Kauhukseni luin jostain, että palasokerin valmistus lopetettaisiin. Soeripalojahan me juuri varastelimme, kun aikuisten silmä vältti! Pulmu oi paremmpaa kuin Siro. Äitini oli kuulemma tyytynyt omassa rikollisuudessaan jyystämään piikillä murusia sokeritopasta. Ja miusta oli erikoisen tyylikästä, kun jou heino herra pyydysti liivintaskustaan litteän rasian, jossa oli oikein sakariinia! Ymmärsin hämärästi, että se oli kahvin seassa hienompaa kuin sokeri.

Kotipaikkakunallamme Uiton Eeli väitti, että hänellä oli kahvitassilta ryystämisen Suomen ennätys, 11 senttimetriä. Sievä tapahan oli kaataa kahvia kupista asetille, panna sokeripala etuhampaidem väliin, jos sellaiset oli, vähän puhallella kuumaa juomaa ja sitte ryystää äänekkäästi.

Tämä seuratapa näyttäisi viime aikoina kadonneen. Ei ole ainakaan sattunut silmääni. Ja kahviakin juodaan mukista, mikä ei olisi ennen tullut kuuloonkaan.

Meillä on täällä aarteena oikeita neuvostoliittolaisia kahvikuppeja, jotka ovat kaksin käsin maalattuja. Niitä sai tosi halvalla Kansankulttuurin liikkeestä Annankadun kulmasta. Hiukan huonommat vieraat saavat tyytyä Arabian ruusukylkisiin kuppeihin.

Jos tätä juoma-asiaa lähestyy toisesta päästä, mummollani oli komuuti ja sen kaapissa todella juhlallisen kokoinen yöastia.

Sellaisia en ole havainnut myytävän menneisyyden muistoina. Ei sillä että olisin ostamassa.

Kerran aikaan tuo väite oli sanontanakin. Jos poikaporukassa joku leventeli tai puhui aivan mahdottomia, yksi tapa vaientaa hänet oli sanoa: niin, ja sitten sinä heräsit ja olit pudonnut sängystä lattialle ja sinulla oli pissapotta päässä


42 kommenttia:

  1. Kommuuti (näin se meillä vähän pohjoisempana Siika- ja Oulujoen tienoilla lausuttiin)… mummolassa oli sellainen. Sehän on aivan loistava keksintö - kannen alla oli vati aamupesua varten, sitten laatikko piippuja ja tupakkia varten ja alempana kaapissa professorin mainitsemia muita tärkeitä tavaroita.

    Pienenä poikana istuin usein sen päällä ja kuuntelin aikuisten juttuja. Pappakin alkoi muistaa kummasti vanhoja asioita, kun isä pani putelin pöydälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jo vain kannattaa paeta ympäröivästä todellisuudesta, eihän se hyvinvoivaa koske. Muistot ja uni on niin mukavia ja pehmoisia että oikein.

      Poista
    2. Jos nyt minuun viittaat, niin huti tuli. Ei työläisperheessä paettu eikä pelätty.

      Poista
    3. Riippumatta taustasta kyllä perheissä on pelätty ja paettu. Vähintään vaimot ja lapset turvakoteihin (ennen hankeen ja pakkaseen) jos on sopinut. Viittaan uutiseen espoolaisen turvakodin tilanteesta.

      Poista
    4. Taas alkoi paisuttelu ja kiihkoilu. Turvakoteihin joutuneet perheet edustavat mitättömän pientä väestönosaa.

      Poista
    5. Tottahan huastelet eskoseni lukumäärien valossa, mutta: Turvakotiasiakkaat ovat siis prosentuaalisesti pieni joukko, mutta he edustavat vain jäävuoren huippua kaikesta lähisuhdeväkivallasta.

      Vaikka kohderyhmä on sanojasi lainaten "mitätön", koko ilmiön hinta yhteiskunnalle on valtava sillä lähes puolet turvakotien asiakkaista on lapsia ja lapsuuden traumat maksavat moninkertaisesti mielenterveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluina tulevina vuosikymmeninä.

      Niitä samoja kustannuksia siis, joita sosiaalipuolelta on karsittu terävin saksin jo ennen persujen (sic!) valtakauttakin aikalaistemmekin lähisuhdeväkivallan perintönä. (itse olen 60+)

      Poista
  2. 1960-luvun alkuvuosina minulle läänitetty tehtävä oli arkisin koulun jälkeen ottaa kassi ja maitokannu sekä kävellä herra P:n K-talouskauppaan. Vieläkin muistelen kunnioituksella kaupan kahden myyjättären huippunopeaa ja erehtymätöntä päässälaskutaitoa, kun he huokoisesta valkeasta käärepaperista repäistyille liuskoille summasivat perheeni sinänsä vähäisten ostosten laskua. Irtomaitoaika veteli viimeisiään ja vaihtui sitten toviksi maitopusseiksi, jotka velttoutensa vuoksi - ja puhe on siis maidon pakkausinnovaatiosta! - tarvitsivat tuekseen erikseen ostettavan muovikaatimen. Lyhyt välivaihe oli myös ruskeiden maitopullojen kausi, kunnes tölkit syrjäyttivät välivaiheet tyystin. Naapuritöllin väkeviin menevä Mikko K. näki sattumoisin pöydällämme äidin työmatkallaan kaupungista tuoman maitotölkin ja sai siitä aiheen moittia meitä "porvareiksi". Kahvin sekaan kaadettiin yleensä soukasta pullosta "Vuokkoa"; sen edeltäjän "Atlantan" muistan vain vaivoin 1950-luvulta sinipunaisesta etikettilapusta aaltoja kyntävine purjelaivoineen. Kaipa sillä tuotemerkillä jotain tekemistä siis oli Atlantin kanssa, tuskin kuitenkaan "transatlanttista".

    Yleensä siis elettiin päivästä toiseen, minä koulun jälkeen pannukahvia juoden ja sen ajan maukkaan, usein vielä lämpöisen "sekapullan" viipaletta haukaten. Vaan parina peräkkäisenä myöhäissyksynä tuli sitten muutakin ajateltavaa, minullekin juuri toiselle kymmenelle ehtineenä. Ensin tuli ns. noottikriisisyksy Novaja Zemljoineen ja muineen. Sen syistä nyt voidaan sanoa ja on sanottu ja tulkittukin aivan mitä tahansa. Itse uskon eri aikoina lukemani perusteella, että kyseessä tosiaan oli kotoisten voimien yrityksestä muuttaa Suomen ulkopoliittista linjaa; henkihän oli sellaiseen altis läpi vuosikymmenien. Kuuban selkkaus vuotta myöhemmin oli verrattomasti pahempi. Kuuntelin radiosta voisi sanoa kauhuissani STT:n harvakseltaan lähetettyjä uutisia neuvostolaivojen lähestyessä saartoa. Vasta seuraavana kesänä alkoi helpottaa, kun suurvallat - kaiketi hulluutensa huomaten - solmivat Moskovassa osittaisen ydinkoekieltosopimuksen, ja siitähän sitten liu'uttiin vähin erin liennytykseen huipentumana kesän 1975 Helsingin ETY-kokous (joka sekin on lopulta saatu kasatuksi tervetulleena lisänä muodollisen puuhamiehensä jo entuudestaan lyijynraskaaseen syntikuormaan).

    Omat "maailmanpoliittiset" kauhuntuntemukseni siis jäivät Kuuban syksyyn 1962, enkä niitä sen koommin ole tuntenut enkä tule tuntemaan. Päinvastoin: asenteeni kireistä tapahtumista kertoviin uutisiin on siitämisin ollut sama kuin sen lehdykän nimi, jota turkulaiset kovanaamat kuuluvat julkaisseen sodan jälkeen, siis "muistintakaisena" aikana: "Mitä NYT". - Siltikään ei voi olla ihmettelemättä, että jotkut tahot taas kaipaavat uutta "kauhun tasapainoa", ikään kuin tässä Euroopan ihmisillä, siis meillä "tavallisilla", ei jo pelkästään 2000-luvulla kylliksi olisi ollut kauhunkin aiheita. Hyvä sentään, että YLE päästi iltauutisiin vastapainoksi lyhyesti livahtamaan järjenkin äänen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava leppoisa muistelu. Tuosta ”kauhun tasapainon” kaipuuta haluaisin vain tarkentaa niin, että kyse on meidän kannaltamme kai vain ja ainoastaan siitä, ettei Venäjän Imperiumi pullistuisi niin mahtavaksi, että alkaisi hamuta länsirajaansa taas Tornionjokeen.

      Poista
    2. Ei se Tornionjoki niille riitä. Jo Brežnevin aikana oli valmiit suunnitelmat koko Skandinavian kaappaamisesta. Mihin ne nytkään olisivat kadonneet, kun Neuvostoliitto on siellä kaiken malli?

      Poista
    3. Ei ne vanhat valheet toistelemalla todeksi muutu.

      Poista
    4. Faktahan on, ettei Venäjä ole ikipäivänä mihinkään hyökännyt, vaan hieman vain joskus harvoin sattumoisin pikkuriikkisen ikään kuin puolivahingossa erikoisoperoinut.

      Poista
  3. Lisäys: Kun lähdin vääntämään tuota tarpeettoman pitkäksi venähtänyttä muistelmanluonteista litaniaani, lähtökohtani oli sokeri, siis palasokeri. No sehän sitten unohtuikin kokonaan. Niitä oli siihen aikaan kahta tuotemerkkiä: "Pulmua", joka oli hupa sulamaan, ja kovarakenteista "Sirkkua". "Sirosta" ei meilläpäin kukaan ollut kuullutkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siro ei ollutkaan palasokeria, vaan erikoishienoa kidesokeria.

      Poista
    2. Kuka tuo anonyymi Vääntäjä on ja minkä Vääntäjä?

      Poista
    3. Kuka tuo anonyymi Kyselijä on, ja mitä asia ylipäätään Kyselijälle kuuluu?

      Poista
  4. " Sievä tapahan oli kaataa kahvia kupista asetille, panna sokeripala etuhampaidem väliin, jos sellaiset oli, vähän puhallella kuumaa juomaa ja sitte ryystää äänekkäästi."

    Hyvin samantyyppinen tapa on viinialan kovimmilla konossööreillä edelleen.

    Saa aromit parhaiten esille noin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varhaisissa kupeissa ei muuten ollut korvaa, ja tassilta juominen oli aikanaan tapa jota harrastettiin mannermaan ja Englannin korkeissa seurapiireissäkin.

      Poista
    2. Englannin korkea seurapiiri, oksymoroni?

      Poista
  5. Muistan hyvin 1960-luvun maitopussit. Niitä piti kaupasta raahata polkupyörän korissa ja korit punokset puhkoivat reikiä ja tuloksen arvaa. Jos joku pussi saatiin ehjänä perille, se piti laittaa hassuun pitimeen joka ajatuksena oli mahdoton. Vetelä pussi ei voinut mitenkään pysyä siinä vaan läsähti johonkin syrjään ja alkoi valua pitkin pöytää. Se piti siis kaataa isompaan kaatimeen jotta voitaisiin hyödyntää. Kyse oli harvinaisen turhanpäiväisestä aivopoksauksesta jolla tehtaat arvelivat säästävänsä jotakin. Yhtä typerä keksintö oli lähes 30 vuotta sitten tullut WC-paperirullien litistäminen jotta tehtaat saisivat kuljetukseen mahtumaan enemmän rullia. Litistyneitä rullia oli erittäin vaikea käyttää eivätkä ne lainkaan sopeutuneet kulutusautomaatteihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vessapaperista tuli mieleen 1970-luvun alkupuolen versio, joka oli arkkeina pakattu, silkki- tai voipaperia muistuttava. Erään ison laitoksen hankintoja hoitava henkilö sai niitä kokeiltavaksi ja kertoi palautteessaan, että tarkoitus olisi pyyhkiä eikä levitellä.

      Poista
    2. Muistan myös maitopussit katimineen ja mietin, otetaanko vastaava kaadin jossakin vaiheessa käyttöön nykyisille maitopurkeille. Ne tuntuvat olevan niin lötköjä että meinaavat livetä otteesta maitoa kaadettaessa.

      Poista
    3. Ehkä, 3D -tulosteena.

      Poista
    4. Mitä koulukuntaa olet, miten päin vessapaperirulla kuuluu telineeseen? Potalle opettamamme päättäjät ja muut palstaa saavat osaavat ja saavat neuvoa ja peitota meidät joka asiassa.

      Poista
  6. Oliskohan viime vuonna, kun ihmettelin nimekkääseen huutokauppaan ilmestynyttä isoa yöastiakokokoelmaa. Onpas ollut jollakin harvinainen harrastus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa katsoa netistä. Valikoima sairaille vanhuksille esittelee kalliita pottia. Moni muukin apuneuvo heille on kallis ja ostettuna käyttökelvottomaksi osoittautuva, ihan pitkävartisista kynsisaksista alkaen.

      Poista
  7. Nyttemmin riesaksemme ovat ilmestyneet muovikorkit maito-piimä- ja jugurttipurkkienkin katoille. Yritäpä pöydälle loikuttamatta kaataa vaikka kahviisi ensimmäistä lorausta täydestä purkista maitoa!

    Puolet jugurteista and paksummista piimistäkin jää purkkeihin koska eivät ne uju edes puolen tunnin valuttamisella lasiisi siitä pyöreästä, kynnyksellisestä p#*#*-mästä.

    Leikkaamalla kyljet auki, saa ne naama happamalla voideltuna kyllä puhtaaksi, mutta moniko siihen ryhtyy?

    Miksi tässäkään asiassa ei tyydytty hyvään ja koeteltuun, peräti nerokkaan yksinkertaiseen malliin jossa ne "siivekkeet" vain käännetään erilleen ja mutjautetaan kaatonokka tarkoitettuun asentoonsa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nenää raapiva pullonkorkki on EU:n suurin innovaatio siinä, missä elonmuskit tekevät valtavia juttuja niin maalla, merellä, ilmassa kuin avaruudessakin.

      Poista
    2. On sinua siunattu ja varjeltu, kun ongelmasi on tuota luokkaa.

      Poista
    3. Minulla ainakaan ei ole mitään ongelmaa noiden korkkien kanssa. Tämä nyt on taas sellainen katso orava -juttu. Ihan kuin se käyrä kurkku, jota tosin ei koskaan ollutkaan.

      Poista
    4. Merkittävimpänä sosiaalisena innovaationani pidän juotavan jogurtin valmistusta tavallisen version jämistä. Purkkiin lorautetaan sopivasti vettä, ravistetaan ja kaadetaan lasiin tms. Purkin saa tyhjäksi kun sen avaa katonharjalta.

      Poista
    5. Meillä Elon-ihailijat lakkauttelevat rahoituksia sieltä sun täältä ihan fiilispohjalta.

      Poista
    6. "Minulla ainakaan ei ole mitään ongelmaa noiden korkkien kanssa."

      Pointti oli se, että EU:ssa ei ole syntynyt *mitään muuta* innovaatiota kuin tuo hölmö korkki. Ja samaan aikaan muualla maailmassa syntyy kaiken aikaa tuhansien miljoonien arvoisia innovaatioita.

      Poista
    7. "On sinua siunattu ...".

      Ongelma ei ole yksin minun. Se on myös laaja yhteiskunta- ja ympäristökysymys jossa viemäreitä ja puhdistamoja tukkeennutetaan rasvaisten juomantähteiden valtavilla virroilla.

      Yksistään piimää juodaan Suomessa n. 100 000 litraa/pv ja jos viemäriin huuhdellaan jokaisesta purkista puolikin desiä sekin on valtava määrä.

      Kaiken päälle voi saman määrän laskea sokerilla vuoratuilla jugurteilla ja muilla tarpeettomilla juomanlillottimilla josta voisi päätellä, että suomalaisista on tullut juottovasikoita.

      Vaikka toisaalta äitini tuskailua muistellen isän viinanhimon äärellä: "Hyvä vasikka ellää juomallae!"

      Poista
    8. Ei täällä mitään ilmakehää ole tarvis ylläpitää. Hengitysilma verolle ja rahoilla Marsiin, siinä se.
      Paljonko se nyt puolitoistatusinaa ilmaa imeksii kun maksajina on loko loppupopula?

      Poista
    9. Minäpähän se olen niin pihisanterien pihein santeri, että lopuksi revin jugurttipurkin sivut auki ja nuolen sisäpinnat, kaksinkertaisesti nauttien - se on hyvää sekä ekologista, kun ei mene pisaraakaan hukkaan. Näin tekee rahasta arka tarkan markan poika parka.

      Poista
    10. "...EU:ssa ei ole syntynyt *mitään muuta* innovaatiota kuin..."? Tarkoitatko EU-elimissä vai unionin jäsenmaissa? Jos ensin mainittua, vertailusi muuhun maailmaan ontuu pahasti.

      Poista
    11. "...EU:ssa ei ole syntynyt *mitään muuta* innovaatiota kuin..." "Tarkoitatko EU-elimissä vai unionin jäsenmaissa? "

      Tarkoitan nimenomaan EU:n jäsenmaita. Täällä ei ole syntynyt yhtään mitään verrattuna nyt vaikka vain Google, Apple, Meta, Elon Muskin yritysrypäs, tekoälyfirmat kaikkiaan, jne.

      Ero USA:aan ja Kiinaan nähden on valtava. Noita vastaan Eurooppa on innovoinnissa pyöreä nolla, vaikka rahaa, "instrumentteja" ja "välineitä" pyöritetään velkarahalla kuinka ja paljon.

      Eurooppaa on täysin riipuvanen USA:n IT-jäteistä, pumppaa niille mielettömästi rahaa eikä saa itse aikaan mitään muuta kuin joko a) lausuntoja tai b) voimakkaita lausuntoja. Myös "vahvoja signaaleita" lähetellään sinne sun tänne, toki.

      Jos Trump käskee vaikkapa Microsoftin hieman himmailla servereitään, kaikkialla Euroopassa hallinnot pysähtyvät sillä hetkellä ja samoin yritykset. Mikään ei tällä liiku.

      Mutta uutta regulaatiota EU kyllä suoltaa. Ehdoton maailman johtaja sillä saralla.

      Olenkin joskus miettinyt, että missäköhän vaiheesa EU:ssa todetaan, että kun regulaatiota meillä on nyt jo X sataa hyllykilometriä, tämä alkaakin nyt olla juuri sopiva määrä, mennään nyt tällä hetken aikaa.

      Tuota aikaa ei vielä ole näkyvissä.

      Usko siihen, että regulaatio jotenkin muuttuu maailmanluokan läpimurtoinnovaatioiksi, tunuu olevan pohjaton.

      Poista
    12. EU:n regulaatio kohdistuu myös kuukkeliin ja mikrosoftaan Euroopassa. Ja usein se on kovin tarpeellista. Eikä mitään ict-regulaatiota vielä silloin ollutkaan, kun nuo firmat syntyivät ja kasvoivat. Syyt ovat muualla.

      Poista
  8. Pissapottia ei taida enää olla? Keskustelupalstoilla olen usein törmännyt ilmaukseen "sitten heräsit ja päästit kissan ulos".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pissapottia ei taida enää olla? Tervetuloa rodellisuuteen. Esimerkiksi hoitamaan monisairaita, joilta heiltäkin unohtuu potta. Käy pissaus ja kakkaus myös lattialle ja matolle.

      Poista
  9. Juttu on jäänyt sevottamati. Kerma röyhää pinnasa ja sokerit jäi pohjalle. Puoli kuppia sokeria ja puolet vispikermaa niinko entisellä äijällä. Vaimoparka tiskasi jämähtäneet, palkallaan maksamansa sokerin ja vispin päivän kupeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outo tapaus. Jälleenkö vaimo joka puhuu läpiä miehensä päähän? Ja eikö pikkuäijä saa häntä kuriin?

      Poista