Drooni

 

Venäläiset keksivät droonin.

Se esiintyy N. Leskovin novellissa “Vasuri”, jonka päähenkilö on vasenkätinen Tulan kaupungin tehtaan seppä. Se on suomennettu, kuten myös Leskovin pääteos “Tuomiokirkon alttaripalvelijat”, ja tekijä on Gogolin veroinen, mahdollisesti hiukan parempi. Gogolin kliininen mielenvikaisuus alkaa näkyä suhteellisen varhain. Leskov puolestaan oli harvinaisen järkevä ja osasi jopa vetää sensuuria höplästä. 

Novellissa kerrotaan, miten tsaari hermostui ja vallan suuttui, kun englantilaiset väittivät osaavansa valmistaa kaikenlaista, mihin venäläiset eivät muka pysty. Ja niinpä kasakat hakivat Tulasta taitajamiehen tekemään jotain sellaista, mikä löisi brititkertakaikkiaan laudalta.

Tuloksena oli aidon kokoinen, mutta raudasta taottu kärpänen, joka oli niin pieni, että sen avainta oli käytettävä mikroskoopin avulla. Se osasi liikkua. Tähän hätään en muista, osasiko se myös tanssia ripaskaa.

Mutta englantilaiset mykistyivät ja halusivat ostaa omiin hommiinsa vasenkätisen sepän, mutta tämä ei oikein viihtynyt lännen mailla vaan kaipasi takaisin kotiin Tulaan, ja palasi.

Tarina on siten saman muotoinen kuin meillä jopa Seitsemässä veljeksessä vilahtava Könnin kuokkamies, joka puolestaan on osa laajempaa tarinaperinnettä, joka taas puolestaan on kansainvälisesti hyvin tunnettu satu-topos.

Parhaiten lukijat ehkä muistavat Kalevalan kultaneidon taonnan, joka heijastelee epälyttävän tarkoin jo vanhassa Kreikassa tunnettua Pygmalion-tarinaa, jonka muuan muoto on G.B. Shaw’n “My Fair Lady”.

Katsoin muuten vain joitakin vuosia sitten restauroiduin My Fair Ladyn televisiosta. Ei pääse yli eikä ympäri: pahuksen hyvä musikaali ja erittäin huvittava tarinan juonne tämä yksityistiedemies, joka tunnisti lontoolaisen hänen puhetavastaan ja korostuksestaan korttelin tarkkuudella.

Ja uskomaton suoritus Audrey Hepburnilta, jonka rooli oli siihen asti ollut olla hiljaa ja kaunis. Hänen puheosuutensa on todella hieno. The rein in Spain comes mainly on the plains. Suomennoskin menettelee. Siinä neiti Doolittle opettelee sanomaan “miekkamies” eikä “miakkkamiäs”. Ja oppii.

Arvelen että ukrainalaiset ovat jo aikoja sitten pyytäneet tulasta tarinan sepän perilliset. Lähettämällä tuollaiset sata tuhatta metallikärpästä esimerkiksi Moskovaan voisi kai oikosuluttaa jokseenkin pitkäksi aikaa koko kaupungin sähkölaitokset.

Jos ne olisi varustettu tekoälyllä, myös vanhanaikaisten pommien väistely onnisituisi vaivattomasti.

Mitähän sloboilta menisi aikaa kehitellä ja miniaritysoida digitaalinen kärpäslätkä?

Vain pieni osa lukijoista ehkä tietää, että kaikkien tunteman avaruus- ja ydinasetekniiikan lisäksi venäläisiä (neuvostoliittolaisia) on korkeamman matematiikan ja teoreettisen fysiikan kansainvälisellä huipulla kolme tai neljä, kuten Perelman. Heillä on perinteitä. Lobatševski teki 1800 luvulla yksin ja kaukana ihmeitä. Ja samaan aikaan Mendelejevin osuus kemian kehittämiseen oli ratkaiseva. Hän keksi alkuaineiden järjestelmän eli atomipainot ja niiden jakatumisen.

Oma suosikkini maan kirjallisuudessa on, jättäen jatkuvasti esillä pitämäni Tšehovin nyt maininnatta, Tolstoin novell Ivan Iljitšin kuolemasta. Se johtunee aiheesta.

Vapaasti ulkomuistista “Lukuisien tarpeettomien virastojen ja toimikuntien turha jäsen, hovioikeudenneuvos Ivan Iljitš oli kuollut.” Ja surua valittelemaan saapuvat miettivät - kertojalla on pääsy heidän salaisiin ajatuksiinsa - että pitipä sattu hienosti. Tästähän avautuu virka eli lisää palkkaa luvassa. Ja niin ikään huojentuneen oloisen lesken kättä puristaessaan kävijät miettivät mielessään ja laskevat virkavuosia, että kenelle tuo vakanssi tulee, ja että surullista, että korttiporukasta puuttuu nyt yksi. Herrat eivät siihen aikaan pelanneet bridgeä eivätkä skruuvia (joka oli meillä Arvo Ylpön suuri intohimo), vaan vistiä.