11. joulukuuta 2025

Keskustelen kanssani


 

Politiikassa droonia ei ole keksitty vieläkään.

Kuvassa lennokki. Ne eivät 1950-luvulla, jolloin minäkin liimasin kokoon “Eskon” ja “Esan”, räjähtäneet eivätkä vakoilleet, vaan jysähtivät siipi edellä jäiseen peltoon ja menivät rikki. Itsekin siirryin Rewellin “koottaviin” eli pienoismalleihin, jotka ripustettiin karhulangalla näkösälle keräämään pölyä.

Sana “drone” tarkoittaa mehiläistä, urospuolista kuhnuria. Varhaiset pikku moottorin käyttämät lennokit surisivat.

Kun huomasin “nelikopterin” Verkkokaupassa, ajattelin että on tuokin muoti. Kuukauden kuluttua kukaan ei muista siitä mitään. 

Olin kovin hyvilläni, kun kävi ilmi, että muuan nuori turkulainen tohtori on tehnyt luultavasti hyvän tutkimuksen TV-sarjasta “Perhe on pahin”, josta joku lukija voi mustaa Archie Bunkerin ja Läskipään.

Hänen mukansa poliitikot, nyt viimeksi Trump, keksivät juuri siitä, että suurelle kansalle voikin puhua sopimattomia ja esittää kannattomia kantoja ja että revittely miellyttää katsojia.

Tuon viimeksi mainitun oivalluksen sai meillä Suomessa Spede. Miten voi keksiä jotain niin kamalaa kuin Uuno Turhapuro. Ja mikä pysyvä menestys!

Meillähän Stubb yritti vähän sellaista farssimenoa pääministerinä ollessaan, huonoin tuloksin. Oivallus tosin oli oikea. Meilläkin kiinnostaa enemmän ministerin silmälasit kuin sairaalat, joilta asianomainen on ehkä kuristanut rahoituksen. Eli vanha retoriikan sääntö: keskity aina sivuasioihin. Muuten  katsojat vaihtavat kanavaa.

Ja ensimmäistä kerta kautta aikojen meillä on poliitikko, jolla näyttää myös ulkomailla olevan tilanne hallussaan. Kuka muistaa erittäin lahjakkaan Ahti Karjalaisen, jonka onneton englannin kieli laukaisi muotiin tankero-vitsit. Ensimmäinen oli keksitty juttu, jonka mukaan silloinen pääministeri Karjalainen olisi sanonut radion haastattelijalle, että Lontoossa eläintarhassa oli tankeroita. Kylteissä oikein luki, että oll änimals aar tankeros.

Poliittisella droonilla tarkoitan kaukokatseisuutta. Olin lääpälläni, kun näin ensimmäisen kerran Lapin tunturimaastoa parin sadan metrin korkeudesta kuvattuna. Väläyksessä käsitin, mikä sai isäni Kullervon tekemään 89 rasittavaa eräretkeä suurtuntureille ja yrittämään esimerkiksi Luirojärven ja Sokostin valokuvaamista niin monta kymmentä kertaa eri vuorokauden aikoina ja valaistuksissa, että se lopulta onnistuikin.

Hän oli Lapin sodassa lentäjänä ja mainitsi itse, että kun saksalaisten Focke Wulffit kaarsivat kohti Norjan Altan kentältä, he pakenivat isolla Junkers Ju 88:lla, ainakin muutaman kerran Luirojärven tai Muorravaarakan päälle. Jolloin hän ajatteli että jumalauta. Mitä kaikkea täällä on! Tänne on tultava jalan, jos sattuu selviämään hengissä. Se oli lokakuuta 1944, ja syyskesällä 1946 hän oli ensimmäistä kertaa siellä nykyisessä kansallispuistossa, josta ainoa karttakin oli 1 : 100 000 ja niin päin seiniä, että siinä Lutto virtasi Kemijokeen. Sellaista oli ennen. Itse Fellman mainitsi “Luirotunturin” luultavasti tarkoittaessaan Sokostia. 

Ymmärsin jotain, kun pääsin tästä puita viemäriremontin vuoksi kaadettaessa nosturiauton koriin kameroineni. Oma pihapiirini ja kotikyläni muuttui jo noin 10 metrin korkeudessa jokseenkin tuntemattomaksi. 

Historia kirjoitetaan edelleen jalka- tai ratsumiehen näkökulmasta. Niinpä se näkökulma on edelleen vieras, että 1918 kuningasseikkailun ja 1941 Jatkosotaan Saksan rinnalla ryhdyttäessä Saksaa ei kiinnostanut pätkääkään Suomi.

Vuonna 1918 Saksa oli jo maaliskuun alussa sopimuksin sitonut Suomen siirtomaakseen ja ottanut oikeuden muun muassa määrätä kaikesta viennistä. Itämeren divisioona ei tullut “auttamaan Suomea”, vaan pitämään silmällä pahantapaisia Pietarin bolsheikkeja. Ja niinpä esimerkiksi Mannerheim sai mennä ja kaikkea valtaa täällä käyttivät saksalaiset ja heidän paikalliset ihailijansa.

Hitler arvioi 1939 Ribbentrop-sopimuksen tehdessään Suomen sotilaallisesti ja muutenkin täysin merkityksettömäksi, joten rakkaat, ihannoidut aseveljemme eivät panneet tikkua ristiin Talvisodan aikana. Vasta täysin odottamaton ja järkyttävä menestyminen Ranskaa vastaan kesällä sai saksalaiset kiristämään aikatauluaan. Hyökkäys Venäjälle edellytti Norjan valloitusta ja hyväntahtoisten hölmöjen löytämistä Suomesta Muurmannin suunnan tulppaamiseksi.  

Tänäkään päivänä ei kirjoihin kirjoiteta, että jo kansalaissodan aikoihin keksitty “Suur-Suomi”-aate ja siis rajan vetäminen miekalla Vienanlahdesta Laatokkaan oli paitsi yleisesti järjetöntä myös käytännössä mahdotonta. Suur-Saksa oli syntymässä. Sellaisten vankkureiden kulkiessa suomalaisille oli tarjolla korkeintaan veräjän aukaisijan - kerjäläispojan - tehtävä.

 


18 kommenttia:

  1. Piirretyt hauskat hakkaamiset lapsille, ja vähän varttuneemmille ja aikuisille pudotuspelit ja valmiiksinauretut ovat hyvä valinta joka pohjusti nyk/y/isen yhteiskunnan synnytyksen.

    VastaaPoista
  2. Kaukaisia Karjalan maita ryhtyi Talvela muutaman kumppaninsa kanssa haikailemaan kansalaissodan jälkeen ja saivat joukon ihmisiä vimmautumaan ajatukseen. Niinpä he ase kädessä hyökkäsivät sinne. Paljon miehiä kaatui ja tuhoa tekivät. Koko retki oli varsinainen hölmön töytäys jollaisia Talvela teki myös jatkosodan aikana edettyään sotilasurallaan. Nämä heimosodat olivat häpeälliset toimet Suomen historiassa.

    VastaaPoista
  3. Sanana "Suur-Suomi" saattoi syntyäkin vasta pienen Suomen ensin itsenäistyessä, mutta käsitteenä "Suur-Suomi" syntyi jo edellisellä vuosituhannella. Ja mikä jännittävintä, sen perusta ei edes ollut kielipoliittinen tai kansatieteellinenkään vaan ihan konkreettisesti - peruskallio.

    Vuonna 1899 ilmestyneessä Suomen kartastossa (silloin vielä fiktiivisen) Suomen rajat oli määritelty "luonnollisella tavalla" eli geologisesti. Peruskallio ulottuu idässä aina Ääniselle ja Vienaan asti, mutta ei sen edemmäs Venäjän aroille. Toisaalta myös Kuolan niemimaan katsottiin kuuluvan Suomeen, mutta Fennoskandian peruskallioalueeseen kuulumaton toinen käsivarsista, vasen, puuttui kartasta.

    Kartaston primus motorina toimi ymmärtääkseni Wilhelm Ramsay.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihmeessä Suur-Suomen käsite syntyi jo
      vuosivälillä 0-999?

      Poista
    2. Ylläolevaan yhtyen lisäisin:
      Tieteellisesti perusteltujen näkemysten suhteen tässä on mentävä 1800-luvun alkuun asti. Suomen luonnollisten maantieteellisten rajojen käsite juontaa juurensa tuohon aikaan.
      Vuonna 1837 kasvitieteilijä Johan Ernst Adhemar Wirzén (1812-1857) määritteli Suomen villikasvien levinneisyysalueen itäisiksi, idän suunnalla kolmen kannaksen siis Valkoisenmeren – Äänisen – Syvärin ääriviivoille.

      Kielitieteilijät olivat reissussa myös varhain, osalle heistä vaikutti ajatus kielellisen yhteyden merkityksestä, hahmoillaan oli ajatus suomalaisten ja karjalaisten ”heimojen” kokoamisesta saman kansakokonaisuuden piiriin.

      Professori Wilhelm Ramsay (1865–1928), tunnettu suomalainen geologi ja Fennoskandia-käsitteen luoja, määritteli Suomen itärajalle luonnontieteellisen perustan 1800-luvun lopulla. Hänen näkemyksensä liittyi osaltaan 1900-luvun alun Suur-Suomi-aatteeseen.
      Ramsayn esittämä luonnollinen itäraja perustui geologisiin ja maantieteellisiin tekijöihin:
      • Geologinen perusta: Ramsay määritteli Fennoskandian (käsittäen Suomen, Ruotsin, Norjan ja Kuolan niemimaan) sen yhteisen peruskallioalueen perusteella. Hänen mukaansa Suomen luonnollinen itäraja kulkisi siellä, missä tämä peruskallioalue päättyy ja Venäjän tasankojen nuoremmat sedimenttikerrostumat alkavat.

      Ramsayn luonnontieteellinen raja-ajatus ei perustunut kielellisiin tai historiallisiin (poliittisiin) rajoihin, vaan puhtaasti fyysiseen maantieteeseen, ja se tarjosi tieteellisen perustelun laajemman Suomen alueellisille tavoitteille.

      Muita varhaisia suur-suomi -aatteen hahmottelijoita olivat aktivisti, Voima-liiton perustajajäsen, jääkäritukija ym. Herman Stenberg. Hänen teoksiaan mm.: Ostkarelien im Verhältnis zu Russland und zu Finnland. Dr Hermann Gummerus, Stockholm 1917.
      Sekä: Kaukokarjala suhteissaan Suomeen ja Venäjään ; avustaneet R. Erich ym. Ahjo, Helsinki 1918, 4. muutettu ja laajennettu painos 1919.

      Historioitsija-poliitikko, ”suomalainen annalisti”, Väinö Wallin (v:sta 1906 lähtien) Voionmaa korosti, että Suomea oli tarkasteltava sen luonnollisen kokonaisuuden yhteydessä, jossa nykyinen Suomi on pääosan ja näin hän hahmotteli "luonnollisen Suur-Suomen" ja hänen mukaansa "suomalaisen heimohengen viaton kirmailu" tulisi lopettaa. Tähän Suur-Suomeen Voionmaan silloisen näkemyksen mukaan kuuluisivat Tornionjoen länsipuolella oleva Ruotsin Länsipohjan suomalaisalue, suomalaisten asuttama Norjan Ruija, suomalaisten Inkerinmaa ja koko Itä-Karjala Jäämeren rannikkoineen.

      Tässä näkyy selvästi maantieteellis-historiallinen ajattelutapa, joka kuvastaa hyvin Voionmaan ajattelumaailmaa. Hän toimi Suomalaisuuden liiton puheenjohtajana 1915-1916. Myöhemmin hän oli leimallisesti oikeistodemari ja tannerilainen realisti.

      Poista
    3. "Myöhemmin hän oli leimallisesti oikeistodemari ja tannerilainen realisti."

      Tämähän on aivan väärin. Realisti hän totisesti oli, mutta että "tannerilainen"! Myös nimitys "oikeistodemari" on täysin kyseenalainen ainakin siinä mielessä, että professori Voionmaa olisi samaistunut Tannerin ja hänen erittäin oikeistolaisen puoluesihteerinsä Aleksi Aaltosen 1930-luvun jälkipuoliskolla Sdp:ssä täyden ylivallan itselleen vyöryttäneeseen ryhmäkuntaan. Voionmaa vastusti Tanneria kaikissa keskeisissä poliittisissa kysymyksissä. Ks. professori Maria Lähteenmäen tutkimus "Väinö Voionmaa. Puolue- ja geopoliitikko" (SKS 2014).

      Jo vuonna 1971 julkaistiin Voionmaan sodanaikaiset kirjeet pojalleen Tapio Voionmaalle nimekkeellä "Kuriiripostia 1941 - 1946". Niissä Voionmaa kritisoi ankarasti Suomen johtavia poliitikkoja, jotka olivat aloittamassa hyökkäyssotaa Neuvostoliittoa vastaan. Voionmaa kertoi, että kesäkuun 1941 päivinä Tanner "kuohui vihaa Neuvostoliittoa kohtaan ja vaati Leningradin hävittämistä maan tasalle".





      Poista
    4. Harmillista että DNAta tutkimalla saadaan selvää kuka on mikäkin ja mitä lähtöä. Voi kunpa sitä ei olisi edes keksitty, niin paljon huvittavia ja upeita keksittyjä toiveunia jää ilman todellisuuspohjaa. Edes tilastotieteellistä tutkimustapaa käyttäen ei voida saada aikaan pätevää finnjävelin prototyyppiä, harmillista sekin. Martti Innanen on ansiokkaasti esittänyt ensimmäisen suokalmukin, tosin.
      Se saattaa olla helpottava seikka, ellei voida tietää tarkemmin sitä sietää tutkia.

      Poista
  4. Rakas aseveljemme Talvisodan aikana kuitenkin pidätti sotamateriaalia, jonka Suomi oli ostanut ja kulki Saksan kautta maahamme. Hitler osoitti silloin todellista liittolaisuutta Stalinin suuntaan. Pian kuitenkin liittosopimuksen allekirjoitukset pyyhittiin historiaan, kun operaatio Barbarossa alkoi. Tästä voi hyvin päätellä mikä paino on kansainvälisillä sopimuksilla, koska esimerkkejä menneisyydestä on kosolti.
    Esko ykköstä minäkin väsäilin aikanaan ja vaellukset Saariselällä jatkuvat edelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ”Rakas aseveljemme Talvisodan aikana” - tämä lipsahdus lienee tahaton (lauseessa väärä sanajärjestys) eli emme olleet saksalaisten kanssa venäläisten 1939 hyökätessä aseveljiä tai edes kumppaneita, kuten Kemppinen kertookin.

      Muuten olen samaa mieltä. Sotilaallisilla sopimuksilla on väliä tasan niin kauan kuin niitä noudatetaan tai uskotaan noudatettavan (tällä viittaan Natoon).

      Kävin eilen katsomassa Nürnbergin. Hyvä leffa, parempi kuin kuvittelin. Mutta palautti taas mieleeni, että voittaja määrää myös sen, mikä sodassa on rikos ihmisyyttä vastaan.

      Venäläiset ovat liian kauan päässeet rikoksistaan kuin koira veräjästä.

      Poista
    2. Stig Jägerskiöld kirjoittaa jossakin Msnnerheim-sarjan kirjassaan, että saksalaisella ja suomalaisella upseeristolla oli ennen talvisotaa hyvät välit. Sitten Saksa muutti virallisen suhtautumisensa kylmäksi NL:n kanssa tehdyn sopimuksen takia, mutta että tämä vaikutti vain virallisesti. Esimrkkinä hän kertoo, että kun eräs upseeri oli luovuttanut virassa saamansa Mannerheim-linjan tiedot venäläisille, upseeritoverit langettivat hänelle tuomion ja valvoivat, että hän teki mitä piti tehdä.

      Poista
  5. Toisella kotimaisella "drönare", kuhnuri, lennokki, drooni.

    "Ja ensimmäistä kertaa kautta aikojen meillä on poliitikko, jolla näyttää myös ulkomailla olevan tilanne hallussaan." Toinenkin, kielitaidon osalta ja muutenkin. Molempia haastatellaan usein myös maailman mediassa.

    VastaaPoista
  6. Olisi se vaan hianoa, että KAIKKI ihmisen paaluttamat rajat maailmasta katoaisivat ja yllemme lankeasisi rajakiistoista vapaa rauha. (Ehkä pian niin käykin.)

    VastaaPoista
  7. Mehiläisten kuhnurien kohtalo on todella karu.

    Kuhnurin tehtävä on ainoastaan lentää mehiläispesätä toiseen ja jossain vaiheessa kesää päästä parittelemaan häälennolla mehiläispesän uuden emon kanssa.

    Emo on neitsyt ja parittelee monen kuhnurin kanssa häälennollaan. Paritellessa kuhnurin sukupuolielimet riistäytyvät irti kuhunrista ja kuhnuri kuolee. Kuhnureita syntyy melkoinen joukko mehiläsipesään. Suuri osa kuhnureista ei pääse parittelemaan ikinä. Syksyn tulle tällaiset kuhnurit häädetään mehiläsipesitä ulos ja ne kuolevat nälkään ja kylmyyteen.

    Kuka meistä miehistä uskaltaisi ryhtyä tositoimiin, jos tietäisi vehkeittensä menettämistä paritellessa ja varmaan kuolemaan sen jälkeen. Pistää vähän miettimään luonnon julmuutta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Evoluution käytännöllisyyttä se vain on.

      Eikä "luonnon julmuus" aivoillaan asioita käsittämään kykenevän ihmisen julmuutta päihitä. Katso Gaza, Ukraina, Holokausti, kommunismin ajat, markkinatalouden julmuudet jota juuri elämme jne jne..

      Aihiuttamaamme imastokriisiä unohtamatta.

      (Lajimme tosin ei enään luontoon kuulu.)

      Poista
  8. Ideana Suur-Suomi oli hahmollaan jo 1800-luvun puolimaissa: "Äänisjärvi, Pohjanlahti, / Auranrannat, Vienansuu, Siin' on Suomalainen mahti, Jok' ei oo kenenkään muun, - -." (August Ahlqvist,1860). Ainakin Hannes Sihvo piti aikoinaan epätodennäköisenä että kyse olisi ollut vain suomen kielen ylistämisestä, "kun muistaa runoilijan rohkean 'Sadun'."

    Ja kun Heikki Nurmio jääkäripataljoonan luppoaikana Libaussa myöhäiskesällä 1917 kirjoitti Jääkärimarssin sanoituskilpailun voittaneen tekstin, siihen tunnetusti sisältyi alun perin säkeet "Viro, Aunus, Karjalan kaunis maa, yks' suuri on Suomen valta". - Muistelen lukeneeni viime vuosikymmenen lopulla julkaistusta Arvi "P" Korhosen muutoin melko kuivakkaasta elämäkerrasta, että 1920-luvulla Heikki Nurmio ja Korhonen yleisesikunnan sotahistoriallista toimistoa johtaessaan hautoivat yhdessä kiivaita "tositoimia" Neuvosto-Venäjää vastaan.

    Heikki Nurmion veli oli historiantutkija Yrjö Nurmio, joka urallaan nousi valtionarkistonhoitajaksi eli arkistolaitoksen pääjohtajaksi. Hänen pääteoksensa historioitsijana oli vasta vuonna 1957 ilmestynyt "Suomen itsenäistyminen ja Saksa". Teos on merkittävä, koska siinä ensi kerran osoitettiin, ettei keisarillinen Saksa suinkaan lähettänyt 1918 divisioonaansa ja prikaatiaan Suomen "auttamaan" vaan ennen muuta omien intressiensä vuoksi maailmansodan yhä jatkuessa. Olihan esimerkiksi Muurmannille pureutunut vihollismaa Britannian joukkoja.

    Nurmioiden perheen haudat sijaitsevat vierekkäin Raision kirkkomaalla. Isä Henrik oli keisarin muodollisesti nimittämänä (Raisio oli ns. keisaripitäjä) valittu 1895 silloisena Soinin kappalaisena Raision kirkkoherraksi.

    Mutta nyt taidan lähteä kävelylenkille, kun ulkonakin loistaa pitkien sade- ja sumuviikkojen jälkeen oikea joulukuinen ”Austerlitzin aurinko”.

    VastaaPoista
  9. Onnellista on, että isäsi vaelsi ja kirjoitti. Niiden kirjojen avulla menin elämässäni yhden vaikean talven yli.

    VastaaPoista
  10. Kullervo syntyi rakkaassa Ainolassa, kuten heidän viisi tytärtäänkin.

    VastaaPoista
  11. Blogi on länsimainen kulttuuri kausineen ja suuntauksineen pienoiskoossa. Sota on tärkeintä, siihen miehet kinuavat jutuissa ja tositoimissa täyttääkseen hinkunsa ja osoittaakseen miehuullisuutensa ja toteuttaakseen siihen kuuluvan homoeroottisuutensa, raiskailutaipumuksensa ja tappomieltymyksensä. Ja jotta luultaisiin heidän olevan jotakin.

    Kolmen tien risteys on pyhitetty julmalle jumaluudelle, ja sodan lisäksi siitä erkanee valtalinjana ns. rauhankin aikainen seksistinen kietoutuminen miehisyyteen, naisen alistamiseen, tarkkailuun ja erilaiseen väkivaltaan häntä kohtaan. Niin katuojissa kuin kirkoissa ja muussa psykiatriassa. Erilaisissa miesten rakentamissa vankiloissa siis.

    Kolmas valtatie on tyhjänpäiväinen miehinen kilpailu kaikesta ja kaikessa, agon, asemista, aaseista, hevosista, rikkauksista, taideteoksista, taloista, urheiluvoitoista, iskelmäkisoista, antiikin draaman tanssista, vallasta.

    Orjuutus on kaiken yhteinen nimittäjä, tietysti myös sairas kiinnostus puukkoihin ja huumeisiin, ajatusten ja lopulta toiminnan keskittyminen niihin, ja uhreihin, naisiin eli naimiseen, alistamiseen, valvomiseen ja tappamiseen.

    Antiikin draamassa vanhat äijät esiintyivät kuorona heilutellen jokainen vaatteen alta vilahtelevaa tekopenistä. Naiset olivat jumalattaria ja orjattaria, jotka seksiin sorruttuaan surmattiin.

    Uskonnot ajavat kaikkien miehisten valtalinjojen asiaa vallankäyttäjinä, miesten leipojina samalla reseptillä ja muotilla, ja naisen alistajina. Poikien ja miesten tiktokkaaminen ja tietysti kaikki muu heidän toimintansa on sitä yhtä ja samaa.

    Maita hallitsevien joukossa rikolliset, portot ja kiihkouskovaiset saavat vuosituhannesta toiseen eniten aikaan, ihan missä vaan, joten myös netissä, roska- ja muun vallasväen parissa, blogeissa ja muissa seinäkirjoituksissa, uskonnoissa ja verisessä senaatissa.

    On syytä puolustaa länsimaista kulttuuria koturneissa sodan ja näennäisen rauhan aikana. Mitäpä muuta miehillä olisi, sillä se ovat he.

    VastaaPoista