Tutkin eiliset ylioppilaskirjoitusten äidinkielen kokeet. Siellä oli kirjallisuudesta kolme kysymystä. Keskimmäinen oli saman Charlotte Brontën samasta kirjasta “Kotiopettajattaren romaani”, jonka nostin korostetusti esiin kirjassani “Tekstin kohina”.
Tuo kirja oli osoitettu lukiolaisille ja vastaaville sekä yleisesti kirjallisuuden ystäville. Valitettavasti kustantaja menetti mielenkiintonsa ja hukkasi kai koko painoksen. Onneksi ainakin toimittajan tekijänpalkkio oli vähäpätöinen.
Lukion oppimateriaalista 86,4 prosenttia hankitaan sähköisenä. Tästä ei e-versiota taida olla olemassakaan. Sääli. Tässä asiassa, tukeutuen myös lyhyeen tekstiini, olisi ollut tarjolla hyvät bongot yo-kirjoituksista.
Olen kehitellyt ajatusta. Kouluikäiset joutuvat hyppäämään suoraan lastenkirjoista johonkin tuntemattomaan. Ennen “nuorisonkirjallisuudeksi” sanotut kirjat ovat kateissa tai kadonneet.
Lukiossa luettu tai suositeltava “oikea” kirja on kohtuuttoman vaikea tehtävä nuorelle, jolla ei ole lukemisen taustaa ja perinnettä.
Siksi esimerkiksi kymmenen sivun pätkä voisi olla hyvä vaihtoehto “Kotiopettajattaren romaanille”, joka on normaalimitainen tai romaanille “Ylpeys ja ennakkoluulo”, joka on todella laaja.
Ennen pidin yleisen saamattomuuden merkkinä, että suuri valikoima ihmisiä ja kummallisia paikkoja vaikutti torjuvasti. En jaksanut itsekään lukea “Tohtori Zivagoa” tuosta syystä.
Mestarella on kaksi hyvää keinoa torjua tämä. Esimerkiksi Dickens ja meillä Waltari osasivat rakentaa vaellusromaanin niin että ympärille ilmaantuu aina ihmisiä, jotka ovat oikeasti kummallisia eli siis mielenkiintoisia. Kuten se täti, joka palkkasi David Copperfieldin heittelemään kivillä hanhia, jotteivat me tärvelisi tädin kukkaistutuksia. Ja Daniel oli omalla alallaan. Tai Mikael Karvajalka, joka tutustuu mielekiintoiseen noitatohtoriin joka on sivutoiinen pyövelikin, Lutheriin josta hän ei lainkaan pidä, ja Dürerin, jonka piirtämistaitoa hän pitää uskomattomana. Jos oikein muistan, jossain vilahtaa syrjitty, pitkätukkainen mies. Lahja lukijalle, jonka tehtäväksi jä tunnistaa Leonardo da Vinci.
Toinen keino on Brontën, Tšehovin ja Proustin käsittämätön kykyä raaputtaa joutavanpäiväistä tuntuvista henkilöistä esiin jotain säväyttävää. Lukija kyllä valpastuu huomattuaan teksistä, että…”tuo henkilö - olen minä”.
Tekstin pätkä voi siis houkutella kirjaan, ja etevä kirjoittaja vaikuttaa lukijan dopamiineihin ja serotoniineihin niin että Tiktokin tekijät pillahtaisivat itkuun, jos tietäisivät.
Kertovan kirjallisuuden asiaa ajan, koska se rohkaisee mhyös huonoja luonteenpiirteitämme ja ikäviä tunteitamme. Lukijaa vetää Copperfieldissä kiukku ja kostonhimo - eikö tuo kauhea kelmi Uriah Heep saa rangaistustaan. Tai päin vastoin - kai tuo ylenkatsottu ja vähän naurettavakin herra Micawberg lopulta onnistuukin jossain hankkeessaan, koska hän on oikeasti huolehtiva ja hyvä.
Lukija ei arvaa, että vaikka tiesin Orwellin esseestä Dickensin ainutlaatuisuuden luin silmät pyöreinä toisen kirjoituksen, jossa juuri Dickens nostettiin Shakespearen rinnalle eli siis Goethen ja Tolstoin yläpuolelle ihmisen ymmärtäjänä ja kuvaajana.
Niin se vielä uudempi ajatukseni on tekoäly. Näyttäisi mahdolliselta syöttää vaikkapa viisi mielikirjaansa ja viisi jännän tuntuista teosta AI-ohjelmaan, kuten Geminiin. Silloin voisi suoraan ja etsimättä ottaa esiin vaikkapa Sinuhesta tarinan Kaptahista valekuninkaana, kun se laajahko Nefernefer-juttu on hiukan pakkopulla.
Kunnianhimoinen ajatus! Oma valikoitu kirjato! Kun minulle esimerkiksi Odysseia on melkein kokonaan hienonhieno, mutta Ilias kohdittain vastenmielinen.
Kuvassa Brontën sisarukset.
Tohtori on laittanut tehtäväksi tunnistaa virheellinen väite, että olisi olemassa tunnettu valokuva Brontën sisaruksista.
VastaaPoistaKukaan ei opeta valehtelulla mitään arvokasta.
PoistaKymmenisen vuotta sitten samainen valokuva oli laajahkosti esillä brittiläisissä tiedotusvälineissä. Taisi käydä vain niin, että ainoa, joka uskoi kuvan autenttisuuten, oli se kirjailijasiskoksia fanittanut miekkonen, joka kuvitteli tehneensä eBayn kauppapaikalta kaikkien aikojen löydön vain 15 punnalla. Museoalan asiantuntijoiden mukaan mm. kuvassa olevien naisten koltut vaikuttaisivat olleen muotia vasta 1850- luvulla - jolloin kaksi siskoista oli ehtinyt jo vaihtaa maalliset vaatepartensa taivaallisiin tamineisiin.
PoistaToistaiseksi meidän on siis tyytyminen siihen melko kömpelöön(?) potrettiin, jonka veli Bramwell sisaruksista maalasi (ja josta hän myöhemmin suttasi oman kuvansa pois).
Valhe on vaarallista patologiaa ja myrkkyä ihmisen kasvulle.
PoistaKaikki vääryys alkaa valheesta. Valhe on vankila, josta vain Totuus vapauttaa. Valhe on naulan jäljet Totuuden kämmenissä.
PoistaJustkin!
VastaaPoistaToimikunnan perinkeljuusadjutanttien toimisto saattaa täten tiedoksi että
PoistaJukka M. Kemppinen
on ansainnut palkinnon.
Myönnämme täten hänelle
Ensimmäisen luokan
Hanslankarin arvonimen
jota hän onkin oikeutettu kaikilla sopivaisiksi havaitsemillaan työmailla tai muilla paikoilla maan päällä, kaivoksissa ja muilla kuin sinfoniaorkesterin johtamispömpelitelineillä käyttämään uljaasti.
Toimikunnan toimitsija
toimeksisaaneena
/*Hoi laari lii - Kivikasvot Tankeros love soi tätä kirjoitettaessa Aquilan -musteella merikotkansulkakynällä. Tilavuus 1 litra. */
Hatunnosto sensorille. Hän teki oikein poistaessaan nuorten ja miks ei vanhustenkin silmistä ja ajatuksista kirjan, jossa koululapsille suositellaan kirjallisuuden helminä roskaviihdettä, kuten “Kotiopettajattaren romaani” ja “Ylpeys ja ennakkoluulo”. On häpeäksi kirjan kirjoittajalle ja ylioppilasaineitten kysymyksiä väsänneelle, jos tosiaan tuota samaa soopaa abeille serveerataan. Kirjallisuudenopetuksemme lyhyt historia on järkyttävä loppua eli nykyhetkeä kohti.
VastaaPoistaJo 10 v sitten nämä kaksi roskaromaania nousivat nuorten vastauksissa maailmankirjallisuuden huipputeoksiksi. Kuka valehtelija heitä niin opetti, kannattaa kysyä ja vastata.
PoistaInternet l. some?
PoistaDickens osasi kyllä luoda erikoisia henkilöhahmoja. Uriah Heepistä on jäänyt oikein fyysinen inhon tunne, kun hän tervehtiessään "ojensi kätensä kuin kuolleen kalan". Höpsö Mr Micawber taas oli suosikkini. "Tohtori Zhivago" oli jotenkin tylsä, luin sen puoliväkisin. "Kotiopettajattaren romaani" ja "Ylpeys ja ennakkoluulo" ovat viihteellisiä, mutta kaukana roskaviihteestä. TV-filmeissä viihteellisyys korostuu - monet eivät ole itse kirjoja lukeneetkaan.
VastaaPoistaYhtenä näytteenä eilisessä äidinkielen YO-kokeessa oli myös pätkä Maria Turtschaninoffin viimeisimmästä romaanista "Suomaa", "Arvejord", joka sai suuren suosion molemmilla kielillä. MT on kirjoittanut aikaisemmin lasten- ja nuortenkirjoja ja on siinä ominaisuudessa valittu yhdeksi 40:stä ansiokkaasta alle 40-vuotiaasta eurooppalaisesta kirjailijasta. Scifi-henkisestä "Maresista" hän sai Finlandia Junior -palkinnon. Meidän kylän tyttöjä, niitä hänen kirjojaan on kyllä luettu.
Nuorille pitää nykyisin tarjota lyhyitä kirjoja, että he pääsisivät lukemisen alkuun, eivät he jaksa pitkiä tekstejä muut kuin erityisharrastajat, valitettavasti. "Suomaa" maagisine elementteineen ja monine ihmiskohtaloineen kiinnostaisi varmaan nuoriakin, mutta se oli liian pitkä. Ajattelin heti, että tästä olisi saanut moniosaisen sukusaagan Sirpa Kähkösen malliin. Kirjailija tuhlasi materiaaliaan.
Käykääpä katsomassa yle.fi:stä, abitreenit, millaisia äidinkielen kokeet nykyisin ovat. Eivät ollenkaan helppoja entiseen pelkkään ainekirjoitukseen verrattuna.
Mites Harry Potter.
PoistaNo tietysti Potterit, ne ovat oikein lahja kaikille vanhemmille ja äidinkielen opettajille. Vanhin lapsenlapsi ei ollut oikein innostunut lukemaan kirjoja, kunnes 10-vuotiaana sai käsiinsä ensimmäisen Harry Potterin ja istui kirja kädessä kaksi päivää. Ne kirjat ovat sitä paitsi aika paksuja. Minäkin luin yhden ja nauratti kovasti. Vähän myöhemmin tuli niitä varhaisteini-ikäisten tyttöjen suosimia rakkausromaaneja, joissa oli vähän seksiäkin. Nuorempi tyttö luki 8-vuotiaana kasoittain, kaksi päivässä, Neiti Etsiviä, kun olin pistänyt hänen käteensä yhden kirpparilta ostamani. Kirjastobussissa koululla oli sanottu, että mihin sinä näitä rahtaat, ei niitä niin paljon saa ottaa. Eivät ne kai niin hyvää kirjallisuutta olleet, mutta pääasia, että lukeminen lähtee alkuun.
PoistaHuck Finnin luulisi kiinnostavan nykyisinkin. Englanniksi nuoret näkyvät lukevankin mieluiten. Esikoulun ja alakoulun opettajat voivat tehdä paljon tässä asiassa, mutta vanhempien pitäisi pystyä rajoittamaan lasten kännykän käyttöä kotona ja opettajien koulussa. Aika on rajallista, lapsillakin.
En ole tietävä onko hyväksi aikamme tavan kuvauksen alta jälttää jäätä kuin tunteileva porohirvas jäkälää sillaikaa kun Isoontalon unkkelin nuija nuori poitsu
VastaaPoistaUncle Sam syöttää vasemmalle ja oikeaan golfviheriötään.
Maailman suurin mopo vaan putin- put- putin- prut- puttailee eikä keuli enää, ei
enää, ei. Polttoaine vähiin käyneenä se keulampuoli tups tulee piakkoin tonttiin. Pinnaamisen asiaa, siihen sitä on, ja tulee ja piisalta. Sitten on se siin niin, sanoi Wittgenstein. Entä jos tulee liian lujaa? Ei toimi ohjus ei tyyrää nahjus?
Ei vasempaan ei oikealle.
Keppanahetkinen hepp...
Kuink' on sun laitasi, neito Suomi, maamme kaunein maailman?
Vakaa kurssi, vakaa. Ei oikeelle ellei vasempaan.
En tiedä, oliko tämäkin virhe trolli, mutta Kotiopettajatteren romaani on kyllä selvästi pidempi kuin Ylpeys ja ennakkoluulo. Charlotte Bronte oli epäilemättä hyvin lahjakas, romaani on parhaimmillaan loistelias, mutta kokonaisuutena hyvin epätasainen.
VastaaPoistaKyllä niitä nuortenkirjoja edelleen on, mutta uusien lasten- ja nuortenromaanien kirjo painottuu hyvin vahvasti fantasiaan. Kirjakaupoista on kyllä hyvin vaikea löytää lukemista paljon lukevalle pojalle.
Kokeen mallivastaukset osoittavat samaa vaarallista näkemystä kuin yllä oleva blogijuttu.
VastaaPoistaKirjallisuus ja sen tulkinta eivät rakennu knoppologiasta, palapelistä ja mekaniikasta. Ihmisestä on kysymys, eikä ihminen ole kone.
Pikkulapselle kuuluu oikeus soittaa ja säveltää konserttoja, nähdä ja luoda kuvataidetta sekä lukea ja kirjoittaa lyriikkaa ja romaaneja.
Koululaiselle kuuluvat samat oikeudet moninkertaisina.
Ei ole sattumaa vaan itseään jumaloivien päättäjien (professorit yms.) johdatusta, että meillä on vuosikymmeniä ollut Euroopan vähiten kirjallisuuden tunteja, joihin vuodesta toiseen lisäksi ahdetaan uutta pakkosisältöä, joka ei palvele kirjallisuuden lukemista, tulkintaa ja ymmärrystä.
On vastuutonta, moraalitonta ja epäeettistä tukea sellaista taantumista ja sivistymättömyyden lisääntymistä.
Ihmistä ei kuulu kasvattaa peluriksi, opportunistiksi ja hyötyjäksi. Tietysti he jotka anastivat hankkeisiinsa, tarpeettomiin aloihinsa tai kavereilleen sulle-mulle-kirkolle-tyyliin kotimaisen kirjallisuuden, klassisten kielten, musiikkitieteen ja semiotiikan resursseja yliopistoissa tai niitä lahjoittelivat, jatkavat samalla linjalla vielä hautaan vaipuessaan. Suomen sivistyksen vaarallisin joukko elää yhä keskuudessamme, joskin Danten infernossa.
Olkoon päämääränä kaiken eriarvoisuuden kasvu, on blogista pääteltävä. Lukutaito lisää yhdenvertaisuutta, mutta näin tuo taito tulee harvojen ylellisyydeksi. Vai huolehtiiko kunnianarvoisa blogisti, että professorien ja juristien lapset ja lapsenlapset eivät opi lukemaan romaaneja kuten eivät muutkaan.
VastaaPoistaKoska Ilias on blogistille inhokki, älkööt toisetkaan sitä lukeko. Niin aina sano Huittisen Laina.
VastaaPoistaKirjallisuus on oppiaine, joka pystyy opettamaan ymmärtämistä ja välittämistä. Siksi vallanpitäjät huolehtivat, ettei siihen tähtäävää toimintaa ole koulussa eikä muualla.
VastaaPoistaNarratologian apinointi oppilaitoksissa vieraannuttaa oikeasta elämästä ja ahdistaa lapsia ja nuoria.
Huumehöyryinen angloamerikkalaisen pelin ja kilpailun apinointi on rikos lapsia, nuoria ja Suomea kohtaan.
Tämä lisää koulun kielteisiä vaikutuksia yhteiskunnassa. Kiltit tytöt opettelevat hädissään tätä peliä, johon pakotetaan. Loput sortuvat huumeisiin, putoavat kelkasta ja sairastuvat tai tekevät itsemurhan.
Miksi tämän annetaan tapahtua, on ymmärrettävää. Syylliset ovat panneet yliopiston sekaisin, lisänneet vääryyttä ja eriarvoisuutta Suomessa ja vallan humaltamina sotkeneet oppilaitoksia ja lapsiparkojen ajattelua ja kokemusmaailmaa. Kuin hunnilauma he tuhoavat kaiken siellä minne rynnivät.
Lasten ja nuorten tuhoojille on parempi, että heille... ja että heidät...
VastaaPoistaTuollainen opetus aikaansaa nuoria, jotka eivät ole kotonaan elämässä ja maailmassa. Ja pelureita, joille toinen ihminen on tieltä raivattava este. Ja itseään täynnä olevia, pärjääviä koviksia, suupaltteja ja hymynaamoja jotka sylkevät ja kusevat toisten päälle.
VastaaPoistaOlette tehneet oppilaitoksista koirakouluja ja yhteiskunnasta eläintarhan, jossa pedot pärjäävät. Teidän palkkanne on oleva rakentamassanne infernossa suuri: ruoskanheiluttajan korkea palkka ja status.
VastaaPoistaKetkä te?
PoistaPaskaa paketissa myy päättäjistä ja professoristo syötettäväksi lapsille.
VastaaPoistaKaiken ikäiset ansaitsevat saada sivistyskasvatusta. Kuvatunlainen kirjallisuudentutkimus ja -opetus eivät sitä ole, vaan se antaa lapselle ravinnoksi kiven korpussa.
VastaaPoistaEsimerkki koulutuksesta, joka opettaa temppuihin, koneeksi ja kilpailijaksi. Fiksut nuoret eivät tuohon ansaan astu.
VastaaPoistaNuorille kuuluu välittää toivoa, ei kuolleita päämääriä. Ilmaa siipien alle, ei lennon estoa.
Mitäpä he eivät olisi lapsiltamme vieneet. Turvaa, hyvinvointia, hyvää koulua, oikeudenmukaista kohtelua ja tulevaisuutta. Miksi annoimme silmänkääntäjille luvan hirmutekoihin?
VastaaPoistaNo nii-in. Seuraavissa vaaleissa me teemme sen taas.
PoistaSanoisin: riittävä enemmistö meistä.
PoistaMinkä teette yhdellekään näistä pienimmistä
VastaaPoista.. sen kuittaatte bonuksina.
PoistaTekstin kohina on loistava lahjaidea kaikenikäisille nuorille. Tutut tekstit eivät olekaan tarpeeksi tuttuja. Mukana on tuntemattomiakin.
VastaaPoistaMaailman elokuvafestivaaleilla esitetään tietokoneohjelman luomia elokuvia, joissa esimerkiksi Audrey Hepburn laulaa uusia lauluja, kuten parhaillaan Pariisissa Festival de la Cinémathèquessa. Tai Bibi Andersson on korvattu Alma Pöystillä Ingmar Bergmanin Personassa. Harjoituksen lopullinen tarkoitus on kalliiden näyttelijöiden eliminoiminen.
Kuitenkin vakaumukseni siitä, että tietokone ei milloinkaan läpäise Turingin testiä ("imitation game"), kasvaa. Esimerkkinä määritelmäni blogi-isännästä: lateraalinen ajattelu.
Brontë Menu (teetä ja skonsseja) oli eilen tarjolla Smith & Son Caféssa, seurana pino kirjoja, kuten kauden puhutuin pamfletti, Emmanuel Toddin La Défaite de l'Occident. Siinä on Suomea koskeva luku, jota nykyisessä mielipideilmastossa kukaan tuskin tohtii edes referoida.
Minkä koulun, yliopiston ja alan kasvatit tekevät useimmin itsemurhan, entä pätkätyöntekijät?
VastaaPoistaNo, ne pätkät työntekijät pitkille tarkoitetuisa ammateissa.
PoistaTakarivin poikien pulpeteille voisi heittää pinon Sven Hasselin sotakirjoja. Jos nekään eivät lähde vetämään niin sitten peli on lopullisesti menetetty.
VastaaPoistaOnhan niitä muitakin, eräskin Sotaromaani tulee mieleen.
PoistaSotaromaani on kyllä parempi kuin kaunisteltu Tuntematon. Sisäänheittotuotteena Hassel on kuitenkin mielestäni ylivertainen. Verta ja suolenpätkiä heti ensisivuista lähtien.
PoistaAgapetus aikoinaan kirjoitti huvinäytelmän "Olenko minä tullut haaremiin?" Sen myös SF filmasi vuonna 1938, pääosassa Aku Korhonen. – Nyt tänä some-aikana voisi filmata koomisen tragedian "Olenko minä tullut hourulaan?", pääosassa Jukka Kemppinen.
VastaaPoistaJo vain on. Hänen sivupersoonansa eivät läpäise terveystestejä.
PoistaHuorulalta tämä meno enemmän vaikuttaa. Viittaan myös työmarkkinoihin.
PoistaMinä herra Kemppisen nuha- ja räkänenäisiä kommentoijia kritisoin, en häntä.
PoistaMuistaakseni Ilmari Kianto irvailee jossain päiväkirjateoksessaan em. huvinäytelmää: "ylösrakentava". Sitä esitettiin Suomussalmen kirkonkylälläkin. – JRi.
PoistaTaas vilisemällä kummallisia kommentteja. Lääkitys ei ihan kohdallaan eikä keppanankulutuskaan ih an tolkullisella tasolla??
VastaaPoistaJoku/jotkut ovat alkaneet sarjatulella ampumaan idioottimaisia sekokommentteja. Niistä voi tehdä analyysin jonka loppupäätelmä on aika ankea kirjoittajan henkisen tilan suhteen.
PoistaEräät saavat maineen ilman terveen papereita, oma nimi tosin puuttuu tai on unohtunut. Onneksi se ei vaikuta oikeassa olemiseen.
PoistaLuin vähän hämmentyneenä noita yhtätoista samanhenkistä, loukkaantuneeseen sävyyn kirjoitettua vastausta, ilmeisesti samalta koneelta lähtenyttä. Yliopiston piirissäkö on sattunut jotain kaltoinkohtelua, että se näin säteilee? Sinänsä erikoista, että kirjallisuus herättää intohimoja. Turha blogistiin on viskata vihaansa - mutta ilmeisesti se helpottaa?
VastaaPoista"Ylpeys ja ennakkoluulo" on klassikko. joka kuvaa huumorilla ja ironialla naisten elinehtoja 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun Britanniassa ja samalla lämminhenkisesti perheenjäsenten välistä dynamiikkaa ja heidän luonteenpiirteitään.
Psykologinen ja feministinen "Kotiopettajattaren romaani" kuvaa myös naisen ahdasta roolia ja 1800-luvun luokkaeroja. Arvostettu klassikko. "Tekstin kohinaa" näyttää kyllä olevan saatavilla, ja se toimii varmasti hyvin oheislukemistona, joka johdattelee kokonaisten tekstien lukemiseen. Sellaisia lyhyitä tekstinpätkiähän nuoret kohtaavat nykyisin äidinkielen kokeissaan ja onhan niitä aina ollut oppikirjoissakin.
Minusta "Ylpeydessä ja ennakkoluulossa" ei ole mitään lämminhenkistä. Päinvastoin, suuri(n) osa teoksessa kuvatuista ihmissuhteista on jokseenkin piinallisia - yksilön ja yhteisön välisistä suhteista puhumattakaan!
PoistaAikalaiset pitivät romaania ilmeisesti ns. tapakomediana (comedy of manners), jolla oli lajityyppinä englantilaisessa kirjallisuudessa pitkät perinteet aina Shakespearesta lähtien. Austen itse mietti jälkeenpäin, tuliko kirjoitettua liiankin kepeästi; osalle myöhempää (tai eri kulttuurista taustaa edustavaa) lukijakuntaa kirjan ironia ja satiiri eivät ole enää auenneet.
Nykyään nimi Jane Austen tuonee useimmille mieleen lähinnä romanttisen viihteen. Austen käyttikin kieltämättä nokkelasti (ja ironisesti!) hyväkseen oman aikansa rakkauskertomusten kaavoja ja lukijan helpotukseksi teosten päähenkilöille käy lopulta hyvin (kuten käy muuten Dickensinkin romaaneissa - tavalla tai toisella). Mutta pohjimmiltaan kyse on silti aina omaisuudesta, rahasta, yhteiskunnallisesta asemasta, luokkaeroista sekä kullekin säädylle tarkoin määritellystä elämäntavasta ja sopivaisuussäännöistä.
Mikäli mieli elää säätynsä mukaista elämää, ei 1700- ja 1800-lukujen taitteessa Englannin maaseudulla asuvalla keskiluokkaisen perheen tyttärellä ollut muita vaihtoehtoja kuin yrittää solmia mahdollisen edullinen avioliitto. Itsellisten (koti)opettajattarien aika tuli vasta myöhemmin.
Jane Austen -paradoksi on, että hänet tunnetaan nykyään filmatisoinneista ja tv-sarjoista, vaikka yksikään ei tee kirjailijalle oikeutta. Niissä tavoitetaan vain juoni, joka on aina sovinnainen ja kirjojen vähiten kiinnostava piirre. Tuomas Anhavalle Jane Austen oli ehkä suurin romaanikirjailija. Austenin tuotanto on puhdasta kirjallisuutta.
PoistaTeokset perustuvat Austenin omaperäiseen lähestymistapaan: vapaaseen epäsuoraan kerrontaan. Siitä kumpuaa Austenin lumoava hienovarainen huumori ja satiiri. Sen tavoittaminen elokuvassa on mahdollista vain lisäämällä off-kertojaääni. Patricia Rozema oli ensimmäinen, joka teki näin, elokuvassaan Kasvattitytön tarina.
Austen oli romantiikan ajan kirjailija, joka oli henkisesti vielä valistuksen ajan ihminen ja kirkas realisti. Tästä syntyy omaperäinen kaksoisvalaistus. Austen kuvaa romantiikkaa epäromanttisesti.
Monelle Austenin viimeinen romaani on paras: Viisasteleva sydän. Juonen merkitys on minimoitu, sisäisyyden kuvaus korostettu. Poikkeuksellisesti aiheena on rakkaus.
Charles Dickens oli Leo Tolstoin suosikkikirjailija aikalaisistaan. Aina kun Dickensiltä tuli uusi kirja, Tolstoi kiirehti lukemaan sen ja innostui kirjoittamaan itse. Joskus yhteydet ovat suoria: Saiturin joulu ja Ivan Iljitshin kuolema ; David Copperfield ja Lapsuuteni.
VastaaPoistaJos halutaan että nuoret, etenkin pojat, alkaisivat lukea merkittävästi ja että siitä jäisi jälki myös aikuisuuteen jatkaen lukemista, on tehtävä jotakin. Pelkkä toiveajattelu ei riitä.
VastaaPoistaOmasta nuoruudesta on jäänyt mieleen että erilaiset nuoria kiinnostavat seikkailuromaanit olivat hyvä lähtökohta lukemiseen. Se innostaa tutkimaan kirjastojen tarjontaa. Silloin oli joukko tunnettuja pojille tarkoitettuja kirjoja jotka vetivät puoleensa ja suuri osa pojista luki niitä (esim. Pertsa ja Kilu) ja joukko amerikkalaisia 1800-luvun tuotoksia jotka ovat kovaa tavaraa tänäkin päivänä. Mahtaako näitä enää kirjastoista löytää tai kirjakaupoista?
Kirjakaupoista niitä ei todellakaan löydä. Kirjastoissa on joitakin kopioita, mutta niitä pääsee lukeman lähinnä jos vanhemmat osaavat opastaa niiden varaamisessa. Lähikirjastosta niitä on yleensä turha etsiä.
PoistaVaikkei olisi omia lapsia, on sangen valaisevaa tutustua kertaalleen jonkin kirjakaupan nuortenosaston valikoimaan. Harry Potter taikoi sen uusiksi. Nykyisin tarjonta on hyvin fantasiapainotteista, seikkailukirjat ovat jääneet historiaan.
Lisätään kirjallisuuden tuntien määrä kymmenkertaiseksi.
PoistaEn tiedä auttaako oppituntien lisääminen asiaan. Innostava ja kannustava opettaja sensijaan voi olla ratkaisevan tärkeä.
PoistaNuorten kirjojen olisi hyvä olla sellaisia että ne innostavat harrastamaan kaikenlaista, myös käsillä tekemistä. Toinen alue on luonnossa liikkuminen ja itse kaiken kokeminen ja seikkailu ilman avustavaa henkilökuntaa. Siitä seuraa monta hyvää nuorille myöhemää elämää varten, myös itsenäistyminen.
Haloo! Älkää nyt olko näin naiiveja! Kirjallisuus meni jo. Elokuvatkin meni. Jopa musiikkivideot tuntuvat piiiitkiltä kuin nälkävuosi.
PoistaElämme skrollaamisen, swaippaamisen ja 15 sekunnin lyhytvideoiden aikakautta, jossa määrä totisesti korvaa laadun ja dopamiinin tuotanto lienee ihmiskunnan historiassa korkeimmalla tasolla koskaan.
TikTokit ovatkin myrkkyä nuorten mielelle. Ne johtavat keskittymiskyvyn rajuun heikkenemiseen ja koukuttavat pahasti syöden kaiken ajan nuorilta.
Poistahttps://www.politico.eu/cdn-cgi/image/width=1024,quality=80,onerror=redirect,format=auto/wp-content/uploads/2024/03/15/283384_1536_rgb.jpg
PoistaTekstin kohina oli hieno iltalukeminen 17-vuotiaalle ääneen, kiitos blogistille siitä. Vaihtelua novellikokoelmille, joista puuttuu mm. innostavat johdannot.
VastaaPoistaSuosittua melko tuotetta kirjallisuutta on Harry Pottereiden lisäksi ollut viime vuosina mm Nälkäpeli-kirjat ja Soturikissat (jälkimmäisten suinennokset on muuten kustantanut Art House). Fantasiaa.
Kirjaa ei näy eikä kuulu. Eikä vastausta kustantajalta, jolta moniaita kuukausia sitten tilasin sen ammattitaitoista kritiikkiä varten.
VastaaPoistaKirjan kirjoittaja on kaikesta päätellen ainoa joka saa sitä arvostella.
Jos on aikaa, Kirjoitan.joka tapauksessa kirjasta ja sen valossa kirjallisuuden opetuksesta maailmanlaajasti ja todenmukaisesti.
Yliopiston ja koulun kirjallisuudenopetuksen nykytilassa on pöyristyttävää ja vaarallista, että 80-vuotias ihan eri alojen toimija julkaisee siitä oppikirjan. Varsinkin jos hän on sanojensakin mukaan nettivalehtelija ja tunnettu keskeisten suomalaisten kirjalijoiden monivuotinen häpäisijä.
Vaikka onhan sandaaleja jo alan ihmistenin oppikirjoissa.
Kommenttisi ei kyllä mihinkään ammattitaitoon viittaa, vaan kyllä ihan johonkin muuhun.
Poista