Vastavirtaan

 

Kiitoksia Alaset ja se toinen elokuva-alan pariskunta. Perun puheeni. Kyllä Puruveden muikku myös säilykkeenä on herkuista suurin.

Antille en ehtinyt sanoa vihjettäni: tarvitaan helvetinkone, ja se on rakennettavissa. Anti tekee todella hienoa työtä muun muassa selvittelemällä hiljan kuolleiden ihmisten kirjastoja. Kysymys on elokuva-alasta, jonka hän tuntee. Talteen on saatu merkittävien alan toimijoiden kirjat ja osittain paperit.

Kalifornian firmoja kiinnostaa vain raha ja Trumpin vaalikampanjan kustantaminen. Niitä ei kiinnosta ihmisten hyvä olo, kunhan mokomat pysyvät aisoissa ja maksavat. 

Ja meilläkin presidenttiehdokkaiden olisi hyvä muistaa, että ehkä vuoden kuluttua meillä on 1300 kilometriä maarajaa Kiinan kanssa. Kultainen horda ei hyökännyt keskiajalla Novgorodiin eikä tänne, kun täällä ei ollut keksitty edes heinäseivästä.

Jos IT-firmat haluaisivat edistää kauan estäviä asioita, kuten lukutaitoa, he olisivat tuoneet markkinoille hinnaltaan kohtuulliset tulostimet. Ne ovat päinvastoin kadonneet. Koska etenkin Google ja Microsoft ovat kehittäneet niin hyvät AI-ohjelmat, niillä on käytössä keinot louhia valtavia määriä sekä dataa että tekstiä.

(Data voi olla sattumanvaraista numeroiden ja kirjainten jonoa, teksti taas tarkoittaa jollain kielellä luettavaa ja ymmärrettävää.)

Röntgenin kaltaisella tekniikalla ison kirjan pystyisi skannaamaan sekunnissa. Kirjahyllyllinen kirjoja muuttuisi tiedostoiksi muutamaa sekunnissa. Sivujen muuntaminen tekstiksi eli OCR on ollut käytössä jo kauan, eikä yleisön versioita ole juurikaan kehitetty.

Röntgen ja luullakseni lidar ja laser pystyvät lukemaan kansien läpi kirjaa sivun kerrallaan, myös kääntöpuolet. Painopaperin paksuus on suuruusluokkaa 100 sivua = 1 cm. Röntgensäde etenee väliaineessa eri tavin, lihassa nopeammin kuin luussa. Varsin helppo ajatus on lukea kirjan lehden painojäljen ja puhtaan sivun sähkönjohtavuuden erot. Niin päästään sivulta toiselle ja voidaan skannata esimerkiksi rullaksi kääritty lehti.

Oma “kirjaluetteloni” on valokuvia kirjahyllyistä. Niissä näkyvät tietysti vain kirjojen selät, mutta kyllä esimerkiksi työhuoneeni hylly 20 vuotta sitten on kiinnostava, samoin kouluvuosien kotini hylly, joka näkyy useissa ryhmäkuvissa olohuoneesta.

Ensi viivakoodi ja sitten QR ovat tulleet tutuiksi kaupoissa. Tietämäni mukaan nykyisin pystytään lukemaan suhteellisen etäältä laivan ruumassa satamaa lähestyvästä laivasta konttien sisällä olevien pakettien tiedot, joissa on toivottavasti tullia kiinnostava informaatio ja osoitteet. Uskoakseni lähivuosien elinkeinoelämässä lentokentän tai sataman tullin läpäiseminen ja tavaran siirtäminen esimerkiksi maakulkuneuvoon on aivan ratkaiseva firman tuottavuuden kannalta.

Näen tilanteen, jossa Matti Salon tai Jerker A. Erikssonin kirjastossa oleva elokuva-alan kirja valmistetaan kirjastossa asiakkaan odottaessa. Alkuperäiskappaleiden säilyttämiseen on tilaa. Tiesittehän että kirja kestää kovaakin pakkasta, ellei sitä tuo yhtäkkiä lämpimään.

Edellä hahmotellun tekniikan toteuttaa tekoälyohjelma. Olen itse käyttänyt satoja työtunteja skannatun ja tekstiksi tunnistetun aineiston oikolukemiseen. Adobe Acrobat ei tuntenut erään urakkani keskeistä otsikkoa “Oottako kuullu”, koska se ei ole oikeaa suomea, eikä se oppinut sitä.

Tavoite on kaiken suomeksi julkaistun uudelleen masterointi, joka muuten kuvapuolella on kovin kallista.

Yksi este on tekijänoikeus. Teostolla, joka on nykyisin Tanskassa toimiva järjestö ja amerikkalaisten peukalon alla, ei ollut ongelmia tuoda lakiin kollektiiikorvauksia, jotka musiikissa tunnetusti suosivat jo menestyneitä. Jukka Liedes taas töihin… (Tämä oli ilkeää ironiaa.)