Numero on luvun nimi. Se on kieltä eli merkkien käyttöä.
Joku vastusti lukuviisautta tai kirjatietoa. Olisi hyvä saada sellaista sivistystä, että miten esimerkiksi auton paikkoja kootaan.
Puhuja ei ehkä ajatellut, että esimerkiksi vanteella olevaa auton rengasta ei saa paikalleen, ellei käytä pultteja. Niitä on erikokoisia ja eri autoihin erilaisia. Jotta toimi onnistuisi, tarvitaan kirjatietoa. Tällaiseen autoon tuollainen pultti. Ennen pitkää tulee vastaan muutakin vaivalloista tietoa, kuten ilmiöt johdin, hihna ja neste.
Sain aiheen hakea tietoa aikamme ilmiöstä, lukemisen loppumisesta.
Ei kai se asiaan vaikuta - mutta pelien myyntitulot koko maailman huomioon ottaen (viimeksi 347 miljardia dollaria vuodessa) ovat verrattomasti suuremmat kuin kirjojen, lehtien, television ja musiikin, yhteensä.
Kulutuselektroniikaan käytetään 3 kertaa enemmän kuin pelkkiin peleihin ja puhelinten osuus oli viimeksi 419 miljardia vuodessa.
Tämäkin on tullut mieleeni, kun olen ehdotellut, että tekoälystä pitäisi julkaista mielellään sähköisessä muodossa jotain Suomesta käsin kirjoitettua. Meillä on tämä kieli, lait, verot, jopa liikennesäännöt, joissa on kansallisia piirteitä.
Ehdotus ei ole herättänyt kiinnostusta. Olen koettanut sanoa, että tekoäly voisi neuvoa puheena, miten sitä autoa korjataan ja kuinka moottori pannaan käyntiin. Sehän neuvoisi jopa, mistä kirves käynnistetään, koska tätäkin on kuulemme ihmetelty vähemmän kokeneissa piireissä.
Tein mielessäni listan 20 huippuhyvästä kirjasta. Kävin sen sitten läpi. Kaikkia niitä löytyi pääkaupunkiseudun kirjastoista (Helmet). Kaikkia oli hyllyssä eikä ainuttakaan ollut lainattu kertaakaan vuoden kuluessa.
Katselin sitten verkosta, olisiko joku ostanut hyvän kirjan. En löytänyt merkkiä sellaisesta.
Mielessäni kävi, että olisikohan tämä nyt merkki siitä, että olisi aika mennä metsään ja ampua kuula otsaan.
Tulin siihen tulokseen, että jos ei kuitenkaan. Sofi Oksasen uusimmasta kirjasta “Samaan virtaan” oli kirjastoissa 1047 varausta.
Osallistun parhaillaan Ukrainian Film Days - tapahtumaan Kinopalatsissa, ja eilen nähtiin avauselokuva Dovbush. Olen oppinut tänä syksynä ukrainan sanan "volia", joka tarkoittaa "tahtoa" mutta myös erityisesti "taistelutahtoa". "Slava Ukraini" on kuulemma nykyään perustervehdys.
VastaaPoistaMiten tämä liittyy "tekoälyyn", joka ei ole älyä? Koska ihmisälyssä, joka on lähellä käsitettä logos, on kysymys myös tahdosta, tarpeen tullen taistelutahdosta. Voima sisällämme tahtoo tietää, ilmaista ja toimia, ja kaikki liittyy yhteen, kun on kyseessä ihmissubjekti, ja kaikki liittyy myös toisiin, koska ihminen yksin ei ole täysi ihminen.
Blogisti (ja muut ns. klassisen sivistyksen vuosikymmeniä sitten ja siitä eteenpäin hankkineet henkilöt) pitävät laajaa lukeneisuutta itsestäänselvästi tavoittelemisen arvoisena asiana, kenties jopa valveutuneen kansalaisen velvollisuutena. He ovat mahdollisesti jopa oikeassa.
VastaaPoistaNämä henkilöt ovat myös järjestään sokeimpia sille, miksi heidän itsestäänselvyytensä ei ole sitä kenellekään muulle. Tilanne muistuttanee uskonnollisen herätyksen kokemusta ja siitä seuraavaa kyvyttömyyttä nähdä, miksi jokainen kadulla vastaantuleva henkilö ei jaa heidän vakaumuksensa ilmiselvää totuutta. Lukemisharrastuksenkaan arvokkuus ei ole selviö juuri kenellekään, joka ei jo ole hyvän matkaa harrastuksessa sisällä.
Miten ja miksi aiemmin lukematon henkilö päätyisi lukemaan kirjallisuutta? Itsestäänselviöläiset eivät ymmärrä, että kyse on markkinoinnillisesta ongelmasta. Tällä en tarkoita mainontaa, enkä laajemmin edes kaupallista toimintaa, vaan pyrkimystä injektoida ideoita ihmisyksilöihin. Jotkut uskonnollisesti heränneet ovat kovin tarmokkaita näissä yrityksissään, kirjaoppineet eivät niinkään.
Tyhjän taulun tilassa varttuvan nuoren ihmisen huomiosta kilpailee lähes rajaton määrä erilaisia virikkeitä ja ajanvietteitä. Lukemisen evankelistat eivät ole omahyväisessä itsestäänselvyyden tilassaan koskaan ymmärtäneet, että lukeminen ei heidän lahkonsa ulkopuolelle näyttäydy yhtään sen houkuttelevampana elinajan kuluttajana kuin videopelit, YouTube, kutominen tai karting-ajo. Social proof on kaikki kaikessa: mitä vertaisryhmäsi tekee, sitä sinäkin olet todennäköisesti tekevä.
Itse luen harvakseltaan ja melkein yksinomaan genrekirjallisuutta. Ymmärrän laajemman lukeneisuuden arvon abstraktilla tasolla, mutta se ei edes minulle konkretisoidu muuttuneeksi toiminnaksi. En edes tietäisi mistä aloittaa, jos yhtäkkiä päättäisin pakottaa itseni yleisen kainokirjallisuuden harrastajaksi. Mistä nimikkeistä, ja millä sellaisilla perusteilla nämä nimikkeet on valittu, mihin yhtyminen ei vaadi vuosikymmenten aktiivista lukemista pohjala? Pidän hyvin todennäköisenä, että mikä vain laajimminkin arvostettu maailmankirjallisuuden klassikko eteeni työnnettynä jättäisi minut kylmäksi.
Hieno homma, että luet.
PoistaEi sillä ole väliä, luetko ns. genrekirjallisuutta, muuta kaunokirjallisuutta, tietokirjallisuutta tai vaikka sarjakuvia - kunhan luet. Katsos kun uusimmat sukupolvet eivät lue *yhtään mitään* (lyhyitä somepäivityksiä ei tässä yhteydessä oteta lukuun).
Omassa nuoruudessani niille, jotka eivät lukeneet sitä "oikeaa" kaunokirjallisuutta vähän naureskeltiin; Barbara Cartland tai Arto Paasilinna eivät olleet hip. Ja sitten oli niitä, jotka eivät ajan näkemyksen mukaan lukeneet ollenkaan: auto- ja musalehtiä, harlekiineja, korkkareita ja muuta sellaista ei pidetty lukemisena ollenkaan. Mikä virhepäätelmä!
Loppujen lopuksi hyppäys jostain toimintadekkarista (se genrekirjallisuus) Dostojevskiin on äärimmäisen pieni verrattuna loikkaan, joka pitäisi tehdä toimintapelistä vaikka siihen dekkariin. Kirja on tylsä! Ei jaksa, pysty eikä kykene.
Jos ei ole koskaan lukenut mitään, on tosiaan vaikea - ellei mahdoton -aloittaa mistään. Tyhjä taulu pysyy tyhjänä. Kun kummipoikani, nyt jo aikamies, oli teini-ikäinen, ehdotin hänelle sarjakuvia. Olinpa dinosaurus! Poika nauroi makeasti: eihän kukaan lue sarjakuvia (ellei törmää noihin n sähköisessä muodossa netissä)!
Kirjaimet paperilla ovat mennyttä maailmaa, samoin kuvat, jotka eivät liiku. Katsokaa me siis sarjoja, jotka joku on jo kuvitellut (pureskellut) puolestamme ja pelatkaamme pelejä, joissa mielikuvituksen rajana toimii vain... peliyhtiöiden työntekijöiden mielikuvitus. Ensi vuonna taas uudet pelit ja päivitykset!
Niitä odotellessa.
"Kirjaimet paperilla ovat mennyttä maailmaa," - äänikirjat voisivat ollakin sopiva väylä fiktion maailmaan, jos ne vain ovat sopivan tasoisia aluksi. Olen kertonut pojanpojasta, joka pitkällä pyörämatkalla kuunteli 40 päivässä 25 ihan hyväntasoista helpohkoa romaania - oli ollut sellainen tarjous parilla kympillä, ja sitten hän halusi lisää suosituksia.
PoistaEilen hän tekstaili, että oli juuri lukenut viimeisen sivun suosittelemaani McEwanin "Sovitusta" ja kokenut sen pohdiskelun arvoiseksi intensiivisen opiskelun (ja teekkarikeltanokkana juhlimisen, tosin ilman alkoholia) lomassa, kun oli vähän aikaa. Ennen sitä räpläili kännykkää tai sellaista, romaanin aloittaminen tuntui tosi työläältä, mitä nyt lukiossa oli pakko lukea muutamia, hän jatkoi. Annoin pari lisäkoukkua, jotka voisi ostaa paperisina Black week -tarjouksena joululomaksi - mummi maksaa. Ja voi lopuksi lukea ne itsekin ja toivottavasti joku muukin.
Sofi Oksasen muotikirjojen kysyntä nyt ei osoita mitään. Ehkä se kuitenkin osoittaa laumasieluisuutta, eli lue samaa kuin muutkin. Samat henkilöt on varmaan aikaisemmin varannut kirjastosta Harry Potteria ja Da Vinci koodia.
VastaaPoistaKyllä ei ole Sofi Oksanen muotikirjailija. Kirjoittaa äärettömän tärkeistä ja vakavista asioista.
PoistaLue enemmän niin luulet vähemmän.
> Ehkä se kuitenkin osoittaa laumasieluisuutta, eli lue samaa kuin muutkin.
PoistaJa ennen muuta: ajattele samoin kuin muutkin. Vrt. "johtavien" verkkolehtien kommenttipalstat ns. pienellä laitolla läänityksekseen saanut älämölöstö.
Alkoi kiinnostaa, että mitä kirjoja sillä top-20 listalla on. Jos vaikka tarttuisi kirjaan, ehkä.
VastaaPoistaSamoin. Miellläni vertaisin olenko lukenut yhtäännkirjaa hovioikeudenneuvos Kemppisen listalta. Sofin kirjan olen jo lukenut ja vahva suositus.
PoistaAnolle Minäkin olen huomannut, että täällä on erikseen hovi ja rahvas.
PoistaHovioikeus on harvoja sanoja, joissa eriarvoinen yhteiskunta paljastaa itsensä. Toki vain koska ei se sitä huomaa eikä ymmärrä.
PoistaEn tiedä mutta sen olen huomannut, ettei Ellibsistä löydä juuri mitään vanhempaa suomalaista kirjallisuutta. Luulisi olevan jonkinlainen prioriteetti kerätä vähemmänkin klassikkoja kotimaisia kirjoja sähköiseen tietokantaan. Nyt siellä on lähinnä jotain aivotonta amerikkalaista chick litiä.
VastaaPoistaNumero on merkki, ihan samoin kuin kirjainkin on merkki.
VastaaPoistaLuku on numeroilla ilmaistu suuruuden, määrän ja järjestyksen käsite, ihan samoin kuin ”Kemppinen” on kirjaimilla ilmaistu älyn, järjen ja lahjakkuuden käsite.
Mutta ei tehdä tästä nyt kirjaimellisesti numeroa.
Saisikohan paikalle perinteisen englannin kielen vastustajan huomauttamalla, että englanniksi luku on "number". Numero taas on englanniksi "digit". Niin "numerus" kuin "digitus" ovat tietysti latinaa, mutta liikaa olisi sen muistaminen, kun nyt on siirrytty numeraalisesta ajasta digitaaliseen.
VastaaPoistaAina kannattaa leimata, vai mitä?
PoistaKirjoista olen oppinut muutosvastarintamamieheksi. Se joka vannoo ajan henkeen, innovaatioihin ja "härpäke per päivä"-talouskasvuun on armoitettu jokapaikan panelisti. Jos kuitenkin uskaltautuu takaisin omalle mukavuusalueelleen huomaa, että säilyttäminen ja huolenpito on rutosti fiksumpaa kuin muiden häätäminen epämukavuusalueille.
VastaaPoistaOn mainio idea pitää infrastruktuuri, metsät ja pellot hyvässä kunnossa ja tehdä rakennuksista mahdollisimman pitkäikäisiä. Hyväksi havaittua koulutusta ei kannata pilata, eikä päiväkoteihin tuoda sijoitusneuvontaa, ainakaan lapsille. Vanhanaikaiseksi leimattu perusturva ei ole poisraivattava kulu ekonomisesta elämästä. Se on päinvastoin elämämme säilymisen edellytys.
Kuulaa ei pidä ampua otsaan, koska se saattaa poistaa otsalohkon ja merkittävän osan hallittua dopamiini-tunnelmointia, jolloin invaliditeetti jättää älyn ja elämä jatkuu vailla jarruja, älyissään.
VastaaPoistaTiedän monta tapausta.
Suurin ongelma niissä näkyy olevan, ettei tule humalaan millään ja vasta maksan tai haiman romahtaminen sitten aikanaan tappaa.
Suomalaisessa sotakirjallisuudessa tämä on kuvattu pystykorva-koiran (ei aseen) ja metsurin ystävyytenä.
"Koirankynnen leikkaaja" (Veikko Huovinen).
Anttilan säästökirja yhdisti puolisoni ja minut. Muuta emme lue, ja olemme huomanneet saman lukumieltymyksen tärkeäksi. Onko tässä suosikkisarjassa uusia kirjoja? Kuulin että olisi myös Alkon säästökirja. Mutta saako Alkosta tilata kotiin?
VastaaPoistaOnko sinulla aseenkantolupa?
VastaaPoistaMiksi juuri metsään?
VastaaPoistaLukisimme kunnianarvoisan dosentin, tohtorin, professorin, juristin etc koko tuotannon, jos se olisi netissä. Saatavilla olevat osat olemme jo ahmineet.
VastaaPoistaKannattaisiko kaikin tavoin auttaa niitä, jotka ovat lukemisen ja varsinkin koulujen lukutilanteen asialla?
VastaaPoistaKiitos että täällä puhutaan maan ykköskysymyksestä eli lasten oikeudesta kasvuun ja ymmärrykseen. Meidän on tehtävä kaikkemme ja jätettävä maailma heille parempana kuin se on nyt. Koulujen lukutaito on tärkein asia ja kaikkien yhteinen.
VastaaPoistaEmme pelkää kuolemaa, pelkäämme elämää.
VastaaPoistaPelkoa ei kannata hälventää käyttäytymällä psykiatrisesti eli haavoittamalla ihmisiä. Paljon psykiatriaa lukeneena en tiennyt, että joskut toteuttavat terapiaansa sillä tavalla, oli heidän alansa ja koulutuksensa mikä hyvänsä. Se on harmillinen puoli tässäkin blogissa. Veikkaisin sen poistuvan ja bloggarin tulevan tieteisiinsä.
Toivottavasti se oli viimeinen kerta, kun eräs henkilö täysin kaoottisesti häiritsi koko yön, pari vuorokautta sitten.
Kun näin vanhan koulukaverin, puhuttiin iästä. Sanoin, että se on vain numero. Kaveri huomautti, että meidän iässä se on luku, sillä numeroita ovat vain luvut nollasta yhdeksään.
VastaaPoistaKunnia uhreille, ei uhraajille. Kyllä netissäkin voi tappaa, vaikka mustaamalla julkisesti jotakuta vuosikausia ja lopulta niin, että jokainen tietää, kuka on kohde. Se tuhoaa kohteen, koska kateelliset ja ilkeät ihmiset auttavat tuhotyössä: he kyttäävät mustauksia ja uskovat ja levittävät niitä. Koska uhri on niitä jotka kiertävät kaukaa lyttäykset osallistumatta niihin kuin uhrina, hän kuuluisi sankarihautaan. Oma rehellinen vastaukseni kuuluu, että en ainoatakaan, päin vastoin.
VastaaPoistaMustaus on mestaus.
PoistaTäällä yökodissa kirjahyllyyn nojatessa tuli mieleen että päivätyökodissa on 6-vuotias poika jonka lempilukemista päivälevolla on maailmankartasto. Kanneton repaleinen todella paksu ja tarkkakarttainen kirja, jota hän tutkii päivittäin. Turha väitellä hänen kanssa mitkä ovat Kongon demokraattisen tasavallan lipun värit. Yhdysvaltain osavaltiot - voisitko kysyä jotain vaikeampaa. Muille kelpaavat Disneyn runtelemat Lumikit ja pulleahkon karhun näennäiset seikkailut. Mutta kirjoja on, kyseisessä päiväkodissa kokonainen kirjasto, niitä luetaan lapsille, kirjastoautossa käydään eikä televisiota katsella, näin muissakin päiväkodeissa.
VastaaPoistaHaro
Pakko olla hyllyssäni: Valittujen Palojen Suuri maailmankartasto. Vaikka jopa valtioiden nimet saati rajat ovat muuttuneet, eivät mantereet ja maanosat. Kun lisäksi siinä olivat niin merten syvyydet, planeetat että erilaiset jalokivet, syntyi unohtumaton kokonaiskuva jossa Bosnia on aika samantekevä.
PoistaJohtunee siitä, että olen visuaalinen. Tiedän että on teoreettisia henkilöitä, monet heistä tekemässä tietokantoja. Kullakin leipälajinsa. Itse en kestä kärryillä Sodan ja rauhan sukusuhteista; joitakin ne kiinnostavat.
Numerot ovat hyviä olemassa mm. nopeusrajoituksissa ja kaupan kuitissa.
Mistä saa aseen jos haluaa kuulan otsaan? En luultavasti saa poliisilta aseenkantolupaa.
VastaaPoistaMustasta pörssistä, tai kokeile 3d tulostimella omaa tuotantoa:
PoistaMuutamilla suomalaisella terrorismiunelmoijalla oli jonkinlaisten pyssyjen teko onnistunut kohtalaisesti.
Pulttipistoolin saat rak.välinevuokraamosta vaikka viikonlopuksi kohtuuhinnalla vuokrattua, mutta sovi kaverin kanssa palautus jos satut vaikka onnistumaan itsariaikeessasi. (On kyllä kohtalainen suoritus jos sillä onnistuisit omin käsin omaan otsaan päksäyttämään, kun se on melkoinen pideltävä jo ihan vormun perslankkua anturabetoniin timpurin lujin näpein paksauttelussa.)
Mitäs nämä kirjat ovat? Voin jonkun lukea jos ihminen sen takia ei itseään pistä päiviltä.
VastaaPoista