Kerronta

Hayden White, josta kommentoija mainitsi, oli ja on merkittävä henkilö. Tutkijana hän perusteli, ettei historianfilosofia pyyhi näkyvistä historiallista kertomusta.

“Narratiivi” eli kertomus tapahtumista pyrkii aina pintaan. Jos asia ei tunnu enää kovin polttavalta, tältä päivältä on kammottava esimerkki, Gazan sairaalan tuho.

Puolella maailmaa tuntuu olevan “tieto”, että Israel sen teki. Minustakin tuntuu samalta, mutta tietoa ei ole. Bidenin äsken uutisissa esittämä maininta, että tekijä oli “vastapuoli”, ei tunne aivan mahdottomalta - mutta tietoa ei ole.

En rohkene odottaa, että vakuuttavaa tietoa saadaankaan. En ole halukas uskomaan mitään kovin hyvää Israelin nykyisestä johdosta, mutta toisaalta nyt tapahtunut on myös sotilaallisesti todella suuri asia. Jos tekijä siis oli Israel, se ei ainakaan tavoittanut mitään myönteistä. Olisiko järkevää ajatella tänään, että tapaus oli tavalla tai toisella “vahinko” eli siis jotain muuta kun se, mitä tavoiteltiin, oli tekijä kumpi tahansa?

Aiheemme viittaa myös Belgiaan. Siellä ammuskeli mies, joka oli omaksunut Ruotsista narratiivin, joka nähdäkseni selvästi ei ole tosi. Ampujan kerrotaan sanoneen jotain ruotsalaisten viranomaisten harjoittamasta islamin uskoisten järjestelmällisestä vainoamisesta muun muassa viemällä heiltä lapset.

Tätäkään asiaa en tietenkään tiedä - mutta eikö Venäjä käyttänyt hiljan samaa väitettä eli että Suomessa viranomaiset ottaisivat huostaan venäläisten lapsia? Ja se ei ole totta, että sosiaaliviranomaiset vainoaisivat Suomessa venäläisiä kansallisuuden takia.

Asian vakavuus näkyy Ruotsi-esimerkissä. Mielelestäni kiihkeä poliittinen islam on ottanut Ruotsin kohteekseen, ja tässä ja jossain osassa rikollisjoukkojen toimintaa käytetään hyväksi ruotsalaisten pehmeyttä ja hyväuskoisuutta.

Kunpa emme joutuisi samoihin ongelmiin. Meillä on joitakin vuosia vähintäänkin vihjailtu, että vieraskieliset maahanmuuttajat olisivat maallemme merkittävän suuri ongelma.

Minusta suurempi ongelma on, miten saamme ylimalkaan rahamme riittämään ja mitä tekevät Venäjä, Kiina ja Yhdysvallat.

Ahtisaaren kunniaksi palauttelin mieleen menneitä asioita ja jäin miettimään, eikä Suomen yksi ongelma ole nivelrikko.

Olemme aika kovia olemaan rähmällämme milloin kenenkin edessä. Aikoinaan tuo suuri ja ihana oli Saksa.

Se ajatus, että “hoitaisimme omat asiamme” täällä etäisessä maankolkassamme, on valitettavasti vastuutonta fantasiaa.

Ei auta itku markkinataloudessa.