Aulis

Opettajani Aulis Aarnio on kuollut. Ehkä saan yhteisiltä ystäviltämme näin kiertoteitse tiedon tähän asantilaan ehkä liittyvistä menoista. Upa? Rami? Selvästi olisi säädyllisintä olla tässä vaiheessa vaiti, mutta minä en osaa nyt olla aivan mykkänä.

Asian laita on se, että virallisina opponenttina olivat silloin, vuosikymmeniä sitten, professorit Aarnio ja Litzen. Vaikka oikeudellisesta tuotannostani hankittiin ja saatiin myöhemmin kaikki tarvittavat lausunnot, tein väärin, kun en kertonut ajoissa, mitä opin heiltä.

Aarnion perustiedoista ei näe, miksi hän oli opettajana niin hyvä.

Hän rohkaisi ja näytti esimerkkiä. Oppilaan pit kaikin mokomin tehdä myös sellaista, mihin hänellä ei ollut erikoisia edelytyksiä. Ja hän siis näytti mallia. Olen itse istunut kesäteatterissa katsomassa, miten hän näytteli muiden harrastelijoiden rinnalla esimerkiksi nuorta sissiluutnanttia, itse jo tukevoituneena ja ainakin luutnantiksi oudon ikääntyneenä. Olen lukenut hänen romaanikäsikirjoituksiaan ja sanonut, että ei ole hyvä. Joistakin sanoin, että tämä ei olekaan huono ja kolmansista, että tästä saa ihan kivan.

Tiesin että koulupoikana tuleva professori keskitti tarmonsa 60 metrin juoksuun ja huonosti pestyjen perunoiden myymiseen Tampereen Tammelan torilla. Sitä ennen hän oli ehtinyt hankkia lukiolaisena ennätysmäisen määrän huonoja numeroita todistukseensa.

Yritin itse noudattaa Aarnion oppia, kun omakin urani on kirjava. Joku kysyi, mitä minun olisi mielestäni pitänyt tehdä toisin, kun itse opiskelin ja tein opinnäytteitä. Sanoin: olisi pitänyt suorittaa yliopistolla laudatur matematiikasta tai yrittää väitellä tohtoriksi teoreettisesta fysiikasta. Minua katsottiin hitaasti. Olen aina ollut huono matikassa, mutta silti innostunut siitä. Tutkin nytkin Teichmüllerin avaruuksia, vaikka en ymmärrä niistä mitään. Kun opiskelin sosiaalisista syistä differentiaalilaskennan alkeita, se oli vaikeaa. 

Aarnion seurassa tutustuin Suomessa ja maailmalla alan (oikeusteorian) koviin nimiin, jotka olivat kiinnostuneempia siitä, mitä he eivät tienneet eivätkä olleet tulleet ajatelleeksi, kuin siitä, mikä oli heille tuttua tai helposti ymmärrettävää.

Oli se erikoinen tapaus tämä Aulis, ja nimensä mittainen mies. Toisaalta aulis, toisaalta aarnio.

Kysyin kerran huippuihin kuuluvalta muusikolta (Ensti Pohjola), miksei NN ollut edennyt urallaan aivan huipulle. Syy oli musikaalisuus, hän sanoi. “Hän oli niin musikaalinen, ettei harjoitellut tarpeeksi.” Kysyin, sitäkö “musikaalisuus” oikeastaan tarkoittaa. - “Sitä.” Siis että harjoittelee kaikkea sellaista mitä ei oikein osaa.