Teos?

Kommentoija ihmettelee, onko vitseihinkin tekijänoikeus. Vähän aikaa sitten toinen kommentoija sanoi verkosta poimitun kuvan ottamista blogin otsikkokuvaksi varastamiseksi.

Oma syyni. Olisi pitänyt nostaa jokapäiväiseen otsikkoon: EN ANNA OIKEUDELLISIA NEUVOJA.

Toistelin tuota jo vuosikymmen ja yli vuosikymmen sitten.

Syy on yksinkertainen. Jos annan lakimiehenä neuvon, olen vastuussa siitä. Näin on, vaikka minulta kysytään usein ilmaisia neuvoja. Perusteluna mainitaan, että kun ne paremmat lakimiehet ovat niin kalliita.

Joskus kuulen kysymyksestä, mikäli se on ehditty minulle esittää, että tässä ei ole koko totuus.

Tekijänoikeusriidoissa on sama piirre kuin tieriidoissa ja kiistoissa rajan tarkasta paikasta. Tunteet saattavat kuohua mielettömästi ja pikkumaisuus ottaa vallan. Siksi olisi usein hyvä keskustella vastapuolen kanssa. Isälläni oli mainio keino rauhoittaa kiihkeää asiakasta. Hän laskutti tilille tonnin tai kaksi etumaksuna.

Mutta itse kysymys on hyvin mielenkiintoinen ja hyvin vaikea. Jos vitsi tarkoittaa huvittavaa käännettä, siihen ehkä ei ole tekijänoikeutta. Sellaisen käänteen - että pappi kumarsi piispalle niin syvään että housut repesivät - voi esittää monin tavoin ja sanoin. Ideaan ei ole tekijänoikeutta, Oikeus kohdistuu siihen omaperäiseen eli persoonalliseen eli luovaan muotoon, joka ajatukselle annetaan.

Näin helppo asia ei ole. “Hyvää joulua” ei ole suojattu teos, koska se on vailla omaperäisyyttä.

Mutta toisaalta sutkaus tai jopa metafora saattaa muuttua kansan omaisuudeksi, kun kaikki käyttävät sitä. Hakukoneen mukaan “tuuleen puhaltaminen” (Blowing in the Wind) oli Dylanin oma oivallus vuodelta 1962, eikä kukaan ole tähän mennessä ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa. Asiayhteydestä päätellen se - esimerkiksi ihmisen vapaus - on joko itsestään selvää tai täysin mahdotonta.

Tuli vahingossa hyvä esimerkki runon tekniikasta. Monen mielestä tuo laulu on hyvin kaunis juuri selittämättömyydessään. Moni protestilaulaja saarnasi tuohon aikaan jotain totuutta. 

Kulttuuriin sekoittumista kuvastaa “Jabba-dabba-duu”. Hannan ja Barberan Retu Kivinen alkoi hänkin vuonna 1962 huutaa noin, ja siitä erin huutoa on pidetty myönteisenä innostuksen osoituksena, ja sitä saa käyttää rajoituksitta. Tietääkseni suomen kielen uutuus “kääk” tuli Aku Ankkaan 1950-luvulla, jolloin nerokas tekijä voisi olla Sirkka Ruotsalainen Erkon sihteeri…

Kuvassa nyt paras alan käsikirja, hinta 245 euroa ja kieli tanskaa. Bently - Sherman on hyvä, mutta laajuutta on puolitoista tuhatta sivua, ja täysäivätoiminen tarvitsee niistä muutamaa kuukaudessa. Kustantaja Oxford University Press. Kuka tekee Haarmannin jälkeen seuraavan version “Immateriaalioikeudesta”, se jää nähtäväksi. Järjestöjen ja vastaavien verkkosivuilta saatava tieto on yhtä tyhjän kanssa.