Syvä kivi

 

Tutkijat ovat piilottaneet hämmennyksensä. Pohjois-Amerikan muinaismeren pohjan alta kivestä esiin kaiverretut hirmuliskojen jäänteet eivät käyneet ihmeestä. Onnenpotku oli löytää niin paljon niin pieneltä alueelta. Ihme se ei ollut. Selittämättömän suuria luun palasia korjattiin talteen jo 1600-luvulla, ja etenkin Mary Anning etsi ja löysi niitä järjestelmällisesti Englannin etelärannikolta 1800-luvun alussa. Hän näytti niitä miehille, jotka pistelivät ne liivintaskuihinsa ja näyttivät niitä henkilökohtaisina saavutuksinaan kokouksissa. Mary ei saanut kunniaa edes kokonaisen liskon - ichtyosauruksen - luurangosta, jonka hän kokosi löytämistään palasista, koska hän oli vain nainen.

Salaisuus oli humanoidin luuranko, joka raaputettiin esiin allosauruksen alta hiekkakivestä. Selittämätöntä on, että tuo luuranko on puoliksi kiinni peruskalliossa, sen sisällä.

Peruskallio on syväkiveä eli maapallon hitaasti miljardeja vuosia sitten kiinteytyessä muodostunutta kalliota. Sitä on Suomessa näkyvissä runsaasti. Myös viimeisin jääkausi, joka poistui runsaat kymmenen tuhatta vuotta sitten, höyläsi meillä maanpintaa, juuri peruskallioon asti. Yksi sen tyypillinen kivilaji on kaikkien tuntema graniitti, rantakalliomme.

Tässä tapauksessa luuranko on nykyihmistä miljoona vuotta sitten edeltäneen homo erectuksen. Nimi tarkoittaa pystyä ihmistä eli kahdella jalalla kävelemistä.

Luurangon kädessä on Sveitsin armeijan linkkuveitsi. Punainen kuori, jonka sisään terät lukkiutuvat, on hiukan tummunut. Terät ovat kirkkaita ja toimivia. Koska tuollaisen kiven sisällä ei yleensä ole huokosia eikä siis vapaata happea, metalli ei ole ruostunut edes kivessä näin pitkään maatessaan. Happea syväkivessä on vähän, lähinnä maasälpään tai kiilteeseen sitoutuneena.

Tutkimusten mukaan tämän upseerimallisen veitsen ikä on noin 150 miljoonaa vuotta. Ajoituksissa ei tietenkään voida käyttää hiili-isotooppia, mutta esimerkiksi eloktroluminisenssin tulos on sinänsä selvä.

Ainoa puhtaasti tieteellinen selitys on aikaritsa. Joku on jossain keksinyt ritsat, joilla voidaan ampua tavaraa menneisyyteen. Tuo joku, joka ei ole halunnut nimeään julkisuuteen, on kokeillut onnistuneesti linkkuveistä ja sen perään tuon kädellisen tyypin luita.

Jos tuo vanhan haaveen toteuttanut keksijä oli hullu niin kuin keksijät usein tahtovat olla, hän ei ehkä jaksanut hillitä mieltään, vaan ampui menneisyyteen seuraavaksi itsensä. Ritsat hän vei varmaan mukanaan, koska niistä ei ole tietoa eikä edes huhua.

Oletettavasti hän harhailee jossain jurakauden kortteiden keskellä. Kukkakasveja ja meille tuttuja puita ei vielä ollut, mutta ilma oli hengitettävää, kenties jopa reipastuttavaa. Nisäkkäitä ei juuri ollut, mutta petoliskot olivat niin kovia kulkemaan, että pakoon juoksemisessa mahtoi olla tekemistä.

Suuren suvun viimeinen vihanta krokotiili juoksee lähdeteosten mukaan jopa 20 km/h, eli pakoon pötkivä ihminen voi hyvin jäädä toiseksi.

Elokuvan kuuluisaksi tekemä raptor pisteli yli viittäkymppiä. Vaikkei se ollut suurensuuri, siinä olivat kyllä ritsat tarpeen. Ja linkkuveitsi, joka tarkasti katsoen onkin myöhäinen tekninen versio hirmuliskosta.