1. elokuuta 2023

Lues


Kommentit - nyt Aug. Ahlqvistista - veivät ajatuksia hyvään suuntaan. 

Päivän puheet tuntuvat hakeutuvan seikkoihin, joilla ei ole mitään käytännön merkitystä.

Kova, jatkuva kipu ja esimerkiksi äkilliset kuolemantapaukset vaikuttavat niin vahvasti, että niistä on usein tapana vaieta.

Ahlqvistin selittämätön julmuus monia ihmisiä kohtaan ei ehkä selity sillä, mutta on totta, että hän menetti kolme lastaan noin kahden viikon aikana. Tauti oli tulirokko, silloin mahdoton hoitaa.

Keskustelu naisen asemasta on välttämätöntä, mutta mielen pohjalla saisi olla se tieto, että hyväosainenkin synnyttäjä tiesi runsaat sata vuotta sitten, että vaara kuolla itse synnytykseen tai sen seurauksiin - vanha sanonta oli “lapsivuoteeseen” - oli vakava ja todennäköisyys menettää syntynyt lapsi sen ensimmäisten elinvuosien aikana oli erittäin suuri.

Lukija ei menetä monta tuokiota naputtamalla hakukoneeseen ‘lapsikuolleisuus’. Joskus nähty ajatus muinaisajan elämänmenosta ei käy lainkaan yksiin kansanrunouden eikä varsinkaan Ahlqvistin yhteydessä mainitun Aleksis Kiven kanssa. “Sydämeni laulu” (Tuonen lehto…) on aivan mihin tahansa mistä tahansa maailman maasta peräisin olevaan runoon verrattuna huippu. Se on taidetta, koska se on totta ja osuu lukijaan tavalla, jota tämä itse ei osannut varoa.

Koska tuo laulu, jonka siis sävelsi Sibelius, on yleensä opittu sivuuttamaan siä ajattelematta, kevennän minäkin tunnelmaa huomauttamalla näkökulmasta, joka ei juurikaan tule esiin laajassa Kivi-kirjallisuudessa. Runo on, kuten romaanikin, ja koko Kiven tuotanto, käytännössä ateistinen. Tai ainakaan mitään ylösnousemusta ei ennakoida. Eikä ihanaa jälleen näkemistä.

Kivi oli tässäkin mielessä erikoinen henkilö, kun ainakin tavan katsottiin vaativan uskonnollisia fraaseja.

Lisäksi Kivi oli jumalanpilkkaaja. Laurin saarna Hiidenkivellä on aika hurja. Tuohon saarnan ivamukaelmaan on sekoitettu erittäin alatyylisiä lisiä.

Koska Hannu Salama itse ei osallistunut häntä, kustannusliikettä ja Kari Reenpäätä vastaan ajetun rikosjutun käsittelyyn, olen viimeinen hengissä oleva henkilö, jolla on laajat tiedot asian rikosoikeudellisesta puolesta. Hankin aineistoa isälleni, joka toimi Salaman asianajajana oikeudessa, ja korkeimman oikeuden esittelijänä luin jutun ei-julkiset muistiot ja laput. En lörpöttele niistä, mutta sanon olevani edelleen siinä uskossa, että ilman kirjailijan oikeudelle lähettämää tunnustusta syyte olisi kaatunut. 

Kirjailijan tehtävä on pilkata. Kivi oli ainakin lopulta hullu. Jutun otsikkoa oleva sana tarkoittaa myös syfilistä eli kuppaa. Oliko juuri se Kiven kohtalo, sitä on arvuuteltu, mutta tietoa ei saada. Hiukan se voisi selittää Kiven henkilönä vaikeina vuosinaan kokemaa syrjäyttämistä.

Miten niin kirjailijan tehtävä on pilkata? Esimerkiksi ahdasmielisyyden, niin sanotun poroporvarillisuuden ja täysin onttojen puheiden ja tekojen pilkkaaminen on ollut tavoite sekä Euroopassa että Japanissa ja Kiinassa vuosituhansia. Vaikka kyseenalaistaminen ei totisesti ole Venäjällä perinne, ensimmäinen venäjäksi julkaistu suurteos oli suurta pilkkaa, Gogolin “Kuolleet sielut”. Kiihkokatolisen Espanjan “Don Quijote” oli ritarimaailman pilkkaa. Rabelais keskittyi 1500-luvun lopulla pilkkaamaan muun muassa typeriä tuomareita.

Ongelman nimi on politiikka. Pilkkaan vastataan pilkalla ja häpäisyyn häpäisyllä. Pietari Suuri häpäisi pajarit 1700-luvulla leikkauttamalla heiltä parrat.  Saksan natsit aloittivat juutalaisten vainoamisen häpäisemällä juutalaisten uskonnon harjoittamista ja sitten juutalaisia ja vasta sitten seurasi teollinen tappaminen.

Eräät ääriliikkeet oikealla ja vasemmalla lietsovat väkivaltaa rajoittamalla vapauksia ja lisäämällä kieltoja. Venäjällä lienee rangaistavaa arvostella armeijaa. Suomessa oli silloin kun itse valmistuin juristiksi rangaistavaa panetella viranomaisia. Ja 1960-luvulla erilaiset punaiset prikaatit polttivat kauppoja ja lopulta tappoivat ihmisiä saadakseen hallitsevan luokan osoittamaan luokkaluonteensa.

Ihmisoikeuksia on halpaa kunnioittaa, jos ne eivät maksa mitään. Entä jos Ruotsin ja Tanskan vastaavat ministerit sanoisivat: meillä uskontoja ja poliittisia aatteita ja puolueita saa vastustaa. Uskonnonvapaus on meillä taattu. Miten teillä?



38 kommenttia:

  1. Nytpä, nyt hän laittoi pukstaavit riviin.

    Ylen helpot säännöt olivat pitkään ettei äitejä tai pappeja saa halventaa, halveksua.

    Maanpuolustushenkinen on niin kummallinen sanaotus että parempi on kun ei vertaa sitä mihinkään.

    Kun oli vaikeaa määrittää lupamaksua niin verolla asia hoitui. Vieläkään ei tiedetä lesken ropon kurssia.

    Miksei vain veloitettaisi tietoliikenteestä, julkinen vs. yksityinen ja anneta markkinavoimien näyttää mahtinsa? Upsis, olen hiukan myöhässä tässä asiassa, anteeksi vain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Markkinavoimat ovat hoitaneet ainakin maikkarin persnetolle.

      Poista
    2. Totisesti, maikkarivoimassa on taikaa. Nehän kyllä muutti tässä hiljan. Että voi olla vähän laskuja rästissä. Hiton vähän kunnon piirrettyjä ne näyttää, ja suomenkielistä dubbausta ei saa päältä pois. Ei voi mitään, ei auta valittaa, ei niilä hymy hyydy, pöllöpäillä.

      Laitteli ne napit vastakkain P. Toverin ja Penttiumiriston tässä aamuna muutamana.
      Tosiaan taas meni pittejä haaskuun. Olis näyttäny vaikka Väiski Vemmelsäären ja Viiksi-Vallun linnakesotajakson.

      Poista
  2. Jumalanpilkan kuuluisi kai olla asianomistajarikos, mutta ymmärrän miksi ihmisten uskonrauhaa halutaan suojella. Ruotsin ja Tanskan tapauksessa vaikuttimena ei selvästikään ole se, että haluttaisiin pilkata jonkin uskonnon jumalaa, vaan että on huomattu miten halpaa on saada aikaan mellakoita sekä tehdä haittaa Ruotsin ja Tanskan kansainvälisille suhteille. Saa nähdä kuinka kauan tätä jatkuu.

    VastaaPoista
  3. Oliko joskus 80-luvulla 7 veljestä piirrettynä? En muista pakkoluettiinko Seitsemän veljestä koulussa vai ei.
    Ruotsin koraaninpoltto estää Nato-jäsenyyttä, mutta Ruotsin strategiaan sopii että Suomi on Natossa, mutta Ruotsille ei kerry Natovastuita.

    VastaaPoista
  4. Meillä Jumalanpilkka on sanktioitu, mutta nyt alkaa tuntua siltä että myös Sanoman pilkka tulisi sanktioida.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä asti kun eräät palasivat maan paosta on se sanoma lehti ollut hallituksen perseen nuolija. Ja pakko englantilainen.

      Poista
    2. Lasitalossa asuvista kivienheittelijöistä voisi olla tässä tarkkaan puhumatta.

      Eivät asu. Eivät heittele. Jotain hyvin kummallista on selvästi tekeillä. Mitä?

      Poista
  5. ”Kirjailijan tehtävä on pilkata.”

    Hyvinkin on, mutta milloin viimeksi olet lukenut vaikkapa suomalaisen romaanin joka pilkkaa yhtään ketään – ja tarkoitan sellaista pilkkaa joka on aito riski kirjoittajalle? Kivelle oli, ja Salamalle.

    Tämä voi tuntua kysymykseltä, joka menee ohi aiheesi, mutta jo kysymys kertonee jotakin olennaista. Tarkoitan tietysti, että omassa mielessäni se jo sisältää vastauksen.

    Salaman tuomiosta saatat hyvinkin olla oikeassa. Salaman tunnustus oli poliittinen teko, joten sellaisena sitä myös on arvioitava. Ehkä Salamalla oli myös yksityisiä tai puolustusprosessin kulkuun liittyviä syitä? Niistä en tiedä.

    ”Eräät ääriliikkeet oikealla ja vasemmalla lietsovat väkivaltaa rajoittamalla vapauksia ja lisäämällä kieltoja. Venäjällä lienee rangaistavaa arvostella armeijaa. Suomessa oli silloin kun itse valmistuin juristiksi rangaistavaa panetella viranomaisia. Ja 1960-luvulla erilaiset punaiset prikaatit polttivat kauppoja ja lopulta tappoivat ihmisiä saadakseen hallitsevan luokan osoittamaan luokkaluonteensa.”

    Tuota kappaletta en ymmärrä. Eivätkö nuo ääriliikkeet pikemminkin uhmaa kieltoja kuin rajoittavat niitä? Seurauksena tietysti saattaa olla lisää kieltoja. Kahdesta seuraavasta virkkeestä en osaa sanoa mitään, mutta miten punaiset prikaatit tähän liittyvät? Nehän syyllistyivät kiistattomiin rikoksiin, joita ei pelkäksi pilkaksi voinut tulkita. Ehkä Saksan virkakieltokäytännöllä oli jotakin tekemistä tuon ajan hengen kanssa?

    Sivumennen: vielä suurista ikäluokista viitisen prosenttia kuoli ennen viisivuotispäiväänsä.

    - QQ -

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuka vielä muistaa Benno Ohnesorgin? Koululaisena katselin järkyttyneenä lehtikuvaa: siinä hän makasi katukäytävällä. Mitähän hän "lietsoi"?

      Poista
    2. Oliko erikoinen nimi enne? Suruton.

      Poista
    3. Kirjoitin: "...pikemminkin uhmaa kieltoja kuin rajoittavat niitä?" Piti olla; "kuin lisäävät niitä".

      Ohnesorgin tappamisestahan koko sen ajan saksalainen sotku taisi kiihtyä.

      . QQ -

      Poista
    4. Stasi ampui Ohnesorgin:

      https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Benno_Ohnesorg

      Onnistunut provo Stasilta, kun kummittelee vieläkin.

      Poista
    5. Entä Mehmet Ali Agka? Entä Mark David Chapman? Entä ketkä muodostivat Romanovien teloitusryhmän?

      Maailmaan mahtuu yltiöpäitä typeryksiä. Olisiko liiaksi asti? Voisiko vähentää, apuharventaa edeltäkäsin? Kuinka, tarkkaan ottaen?

      Uhrin nimeä kiljumalla ja hyppien tasajalkaa? Hyppien ääneti? Ehdota jotain.

      Poista
    6. Oliko Salaman tunnustus poliittinen teko? No, mitä poliittisella tarkoitetaan. Varmasti hän halusi tuoda puheeksi asian, jota piti yhteiskunnallisenakin epäkohtana. Milla Peltosen teoksessa Paperilla seisova perkele - Hannu Salaman elämä ja kirjat (2016) muistuttaa oikeudenkäynnin liepeiltä mm. Olof Lagercrantzin Dagens Nyheter -kirjoituksen, niin että Salama tässä keskustelun herättämisessä onnistui maan rajojen ulkopuolellekin (myös kulkulaitosministeri Olof Palme puolusti Salamaa). Salama tuli oikeudenkäyntiin paikalle 20. toukokuuta vahvistamaan tunnustuksensa aidoksi, kun taas "puolustuksen pettymys asiakkaaseensa ilmeni myös kitkerinä puheina mielenhäiriöstä ja marttyyrikehän tavoittelusta" (Peltonen, viitaten Tarkkaan).

      Onko kyseessä poliittinen teko vai kirjailijan mielen sisäisten asioiden julkituonti, ja onko niillä eroakaan. Väinö Linna silloin esitelmöi yhteiskunnan ja kirjallisuuden vuorovaikutuksesta; hänen mukaansa suomalainen sivistyneistö oli edelleen runebergilaista, kun taas Ruotsissa jo Strindberg "hakkasi säpäleille pikkuporvarin sielun".

      Poista
    7. Salaman tunnustus oli miehen työ. Se oli suunnattu typerää lakia vastaan.

      Sitä voisi verrata Neukkulan toisinajattelijoihin, jotka sanoivat että vika on järjestelmässä, vaikka juuri sen sanominen oli laissa ankarasti kielletty.

      Puolustusasiantuntijoiden näkökulmasta teko oli toki kehno, ymmärrän senkin. Ei pidä rettelöidä. Pitää mielistellä.

      Poista
    8. Puolustusasianajajien kannalta Salaman päätös tunnustaa rikos oli ammatillisesti loukkaava. On ihan mahdollista, että juttu olisi päätynyt vapauttavaan tuomioon, koska kyse oli asiallisesti ottaen jo 1960-luvulla sallitusta kirjallisesta vapaudesta: jumalanpilkaksi katsottu puhe on kirjassa humalaisen höpinää, ei kirjailijan itsensä kertojana esittämää. Lisäksi jumalanpilkkaaja kokee vähän ajan päästä surkean lopun autokolarissa. Vähän toisenlaisessa hengessä esitettynä tapauksen voisi nähdä moraalisesti ylentävänä.

      Jos kuitenkin on tarkoitus käydä oikeutta rikoslakia vastaan, sitten tästä pitää kertoa asianajajille heti aluksi, jotta nämä voivat valmistella oman osuutensa sen mukaan, että tarkoituksenakin on saada tuomioksi marttyyrinkruunu ja samalla muuttaa yhteiskunnan asenteita. Salama loukkasi Kullervo Kemppistä muuttamalla asennettaan kesken oikeudenkäynnin.

      Poista
    9. Salama Hannuko vielä tuossa vaiheessa uskoi jumalan olemassaoloon koska tunnusti sitä kiusanneensa? Jos ei uskonut, tunnustus pilkkaamisesta ei millään tavalla ole uskottava. Paitsi kaiten käräjäoikeudessa.

      Poista
    10. Todennäköisesti Salama teki sen pikaistuksissaan, väsyneenä ja turhautuneena. Hän sai ehkä tarpeekseen loputtomasta juridisesta kiemurtelusta, jollaiseen ei ollut tottunut, ja löi ahdistuneena nyrkin pöytään. Ehkä häntäkin myöhemmin kadutti?

      Ymmärrän hyvin, miltä se lakimiehistä tuntui. Heitä vitutti ankarasti. He olivat voitolla pitkässä pelissä ja sitten päämies vetää maton alta.

      Poista
    11. "Stasi ampui Ohnesorgin:
      Onnistunut provo Stasilta, kun kummittelee vieläkin."

      Älähän nyt läpinäkyvästi ("provolla"?) yritä mutkia oikoa. Poliisimies Kurrasin motiivit jäivät lopulta selvittämättä. Luepa siis englanninkielisen Wikipedian artikkeli "oikein ajatuksen kanssa".

      Kannattaisiko

      Poista
  6. Ahlqvist oli ehkä perinyt jotenkin ärhäkän luonteen, ei hän ainakaan lupsakka ollut, vaikka olikin puolisavolainen ja Kuopiossa kasvanut. Ja kun hän oli niin pohjattoman uuttera ja kunnianhimoinen, niin oli ehkä myös rasittunut. Jos näitä syitä koettaa löytää...

    "Seitsemän veljestä" on niin monitasoinen ja -tahoinen, siinä riittää aineksia vaikka mihin. Joka lukemisella löytää jotain uutta. Antti Alaselle kiitos edellisen kirjoituksen kommenttisitaatista. Tuli melkein kyynel silmään. Hyvyyttä harvemmin kuvataan uskottavasti. Ja Sydämeni laulu, äidin huoli lapsestaan ei liene saanut missään kauniimpaa ilmiasua. Sibeliuksen sävellys sointuu siihen kuin itsestään syntyneenä.

    Alex Matsonin englanninnos kaatui aikoinaan siihen, että hän korosti liikaa kielen arkaaisuutta eikä hyväksynyt kustantajan ehdottamia modernimpia ilmaisuja, ja toisaalta hän laimensi teoksen humoristisuutta ja burleskisuutta, jotka myös ovat oleellisia puolia.

    Sisareni sairastui tulirokkoon 12-vuotiaana, mutta oli kuumeisena vielä pitänyt hiihtää koulusta kotiin neljä kilometriä tulipalopakkasessa. Kotona oli sillä välin syntynyt pikku sisko... Sairastuneen piti viettää kuusi viikkoa karanteenissa (missähän?) mutta selvisi hengissä. Ehkä taudille osattiin silloin jo tehdä jotain. Harmillista, kun näistäkään asioista ei tullut kyseltyä tarkemmin aikoinaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä etsivä syitä löytää...

      Ostin aikoinaan SKS:n sarjassaan "Suomalaisen kirjallisuuden klassikoita" julkaiseman Seitsemän veljeksen pehmäkantisen painoksen juuri siksi, että kirjan loppuun on liitetty muutama autenttinen aikalaisarvio. Niistä Ahlqvistin Finlands Allmänna Tidningissä 20.5.1870 julkaistu "arvio" on otettu mukaan niinsanotusti in extenso (suom. Maija Hirvonen).

      Eipä juuri voi tuon kymmenen painosivua käsittävän tekstin luettuaan tulla muuhun johtopäätökseen kuin että sen on täytynyt lähteä harvinaisen pirullisenilkeän ihmisen kynästä, olkootpa oman elämän vastoinkäymiset sitten olleet minkälaisia hyvänsä. Nykyään tuollaiselle persoonallisuustyypille luultavasti olisi oma ns. luokituksensa.

      Minulla on myös joskus alelaarista noukittu Aug. Ahlqvistin kuvaus "Muistelmia matkoilta Wenäjällä 1854 - 1858 (Kariston uusintap. 1986). Olen aikojen kuluessa lukenut sitä vain kohdittain (nykyinen termi kuuluu olevan "välähdyksittäin"). Näytteidenkin perusteella lukija on huomaavinaan saman itseriittoisen asenteen, ikään kuin matkamies kuvittelisi olevansa kohtisuoraan taivaankuvun keskipisteen alla, josta käsin sopii arvostella ja tuomita kaikkea ympärillään liikkuvaa.

      Poista
    2. Kiitos Eija G! Tuomaan vaimo oli "ansaitseva mieheksensä Impivaaran oivan uroon":

      Vaimona oli hänellä Härkämäen ainoa tytär, jalo ja vakava nainen, ansaitseva mieheksensä Impivaaran oivan uroon. Salskea, yht'aikaa riipeä, vakava ja tyyni oli tämän naisen muoto ja olento. Uljaasti kohosi povensa; hiuspalmikko, paksu, pellavankeltainen, nähtiin somasti leiskahtelevan hänen tukevilla hartioillaan valkeapohjaisen, punaristillisen liinan alta. Rauha asui hänen otsallaan poistumatta ja hänen sydämessään Jumalan-pelko, ankara ja vilpitön. Hänpä oli Impivaaran emäntä, hän talon pienten, sekä omien että ottolastensa, oivallinen kasvattaja. Usein hänen silmänsä, jalot ja laupiaat, lepäsivät uneksuen vienon tyttösen päällä, joka orpona ja suojatonna kerran oli joutunut heidän huoneesensa.

      Aviottomista lapsista on tullut suuruuksia. Muistamme Mooseksen ja Jeesuksen. Leonardon elämästä kerrotaan, että aviottomana syntymistä ei sen ajan Italiassa pidetty häpeänä.

      Filmitähdistä Charles Chaplin ja Marilyn Monroe olivat aviottomia, isiensä hylkäämiä lapsia, ja myös orpolapsia, jotka joutuivat lapsina mielisairaan äitinsä elättäjiksi. Kun sen tietää, asiaa ei voi unohtaa.

      Poista
  7. Suomalainen neuropsykiatria on nykyisin maailman huipulla. Sen voi nähdä esim käymässä Chappe-museossa (edistyneen lääkäri de la Chapellen idea Tammisaaressa).

    Siellä nobel-leipomoissa on jo kehitetty teoreettisesti toimiva tapa pestä aivosoluista sellaisia asioita, jotka estävät niitä oireita ja tautinimen saaneita syndroomia, joita näissä feedeissä usein löytyy.
    Alzheimer, parkinsonismi, tertiaarikuppa, skitsofrenia, ALS, MS, paranoidinen masennus, pakkoneuroosi, epävakaa persoonallisuus ja jos vaikka mitä.

    Niin kauan kuin sairaudentunto ei lisäänny tai hoitomenetelmät kehity taloudellisesti riittävän toteuttamiskelpoisiksi, joudumme tätä saatanallista "tertiaarikuppaa" käyttämään selittämään yhtä ja vähän toista ja kolmattakin tautia.


    Emme ehdi Kemppisen kanssa tätä nähdä, että laskostuva amyloidi-protetiini voidaan täsmälliselsti aivoalueilta poistaa, aivosyöpäsoluista puhumattakaan, mutta ennen pitkää tämä on hoidettavissa ilman chatGPT4.0 - älyä.

    Sitä ennen on vain siedettävä sitä posttraumaattista stressihäiriötä, jota kuka tahansa asianajaja tai syytetty yrittää käyttää selittämään sitä, ettei ainakaan häntä voi tuomita, olipa vasikoijan (kts Tuomarien kirja 14) ääniala mikä tahansa.

    VastaaPoista
  8. Minä en pysty jumalia pilkkaamaan koska en tiedä, enkä siten voi olla edes uskovinani, niitä olevan olemassa.

    Mutta pilkkatuomioilta en välttämättä voisi välttyä, sillä tekee mieli välillä pilkata niitä, jotka jumaliin uskovat ja uskomistensa ohessa niiden (uskonsa) puolesta maailmanpaloja sytyttelevät jumalisia satuja kertovia kirjoja sytykkeinä käyttäen.

    VEK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Presidentin linnan eteen vaan jumalaton rovio ja sinne raamatut ja koraanit ja… ohoh, perkele… raamatut riittäköön!

      Poista
    2. "Presidentin linnan eteen vaan jumalaton rovio..."

      Julkisia kirjarovioita en kannata, koska "sama kaiku on askelten" jos sille tielle enemmälti lähdetään astelemaan. Lämpöä tuottavat polttolaitokset ovat kirjallisuuden nykyisessä alasajossa ylijäämän kohdalla jo ihan riittäviä poiston takaajia.

      Kohdennettuna raamattujen ja koraanien polttamiseen, ei sekään tulisi tässä täyspökiöiden hallitsemassa ja massan siunaamassa maailmassa järkevänä toimenpiteenä onnistumaan.

      VEK

      Poista
    3. Justiisa, koska päästökauppa ja hiilirioksiiti.
      Joteppa sienien kasvatus alustaksi, lehto mettään puoli saappan vartta syvään kuoppaan vaan. Takasi luontoon, on niin ekosyytön olo sen perästä.

      Poista
  9. Ystäväni oli muutama vuosi sitten kuullut radiosta jonkun uskonoppineen toetavan, että turha sitä on mieltänsä vaivata sillä, että onko Jumala olemassa vaiko ei. Käyttäytyy vain sillä tavalla, että ikäänkuin Jumala olisi olemassa.

    Ystäväni harmitteli vain sitä, ettei kuullut kuka siellä radiossa näin puhui. Ne Jeesuksen opetukset ovat kyllä niin vaativia, ettei niitä aina kykene taikka jaksa noudattaa. Armosta voi kuitenkin saada pahat tekonsa ja syntinsä anteeksi. Tosin joidenkin ihmisten pahat teot ovat sitä luokkaa, että vaikka anteeksi annan, niin ikinä en unohda.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaa, että "ystävän" jutustelujen välittäjäksi sitä on ruvettu kun omat tarinat alkavat olla vähissä... Epäselväksi silti jää, mitä yrittää ikuinen toipilas itse tälläkään sanoa.

      Poista
    2. Blaise Pascaliin tuo palautuu, ei siinä ketään radiopuhujaa tarvitse jäljittää.

      Poista
    3. Korjaus. Ei ihan Pascalia.

      Poista
    4. Pascalia koolla?

      Poista
  10. Nyt kuolleet sielut taistelevat meidän puolesta Ukrainassa. Sen palkka-armeija taistelee meidän rahoituksella ja järkyttäviä tappioita ei julkaista. Esimiehet jakavat kuolleiden sielujen palkat keskenään. Lännestä on vuorostaan tullut takapajula. Afrikan maiden johtajat vierailivat Pietarissa ja me kolonialistit saimme kuulla kunniamme. Venäjätietämys on käsittämättömän heikkoa Suomessa. Go east young man!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipas taas harhainen näkemys. Otapa selvää asioiden oikeasta tilasta!

      Poista
    2. Lukemalla Remestä & co?

      Poista
  11. Vastustan kirjojen polttamista, oli motiivi mikä tahansa. Kirjaroviot tuovat mieleeni inkvisition, Goebbelsin ja Juhannustanssit. Juhannustanssien ensipainos tuhottiin, ei kai polttamalla. Ainakin Laulu punaisesta rubiinista poltettiin Naantalin höyryvoimalaitoksessa. "Missä poltetaan kirjoja, siellä poltetaan lopulta ihmisiä" (Heinrich Heine).

    VastaaPoista
  12. Vielä Svetlana Aleksijevitsihin kirjoja ei ole pantu roviolle hänen kotimaassaan, se olisi ehkä liian symbolista ja näkyvää, mutta Valko-Venäjällä aiotaan kieltää tämän nobelistin tuotanto poistamalla kirjat kaupoista, kirjastoista ja ihmisten kodeista. Aletaankohan siis tehdä ratsioita...

    VastaaPoista