Olemassaolon tarkoitus

 

 

Kuvassa esiintyvä renttu on jo poistettu kiinteistöstä.

 

Perttu Immosen ja muiden esittämän arvion mukaan savolaisten suunnaton leviäminen 1600-luvulta alkaen ei johtunut niinkään kruunun asutustoimista eikä verotuksesta kuin näännyttävistä sotaväkeen otoista.

 

”Suomen rahvaan historia” käsittelee ahkerasti myös Erosia eli Kiiskisiä, joita on meidän kylällä edelleen. Kinnusia ja Korhosia on tietysti, kuinkas muuten, ja kylän Hopolaiset olivat Säämingin historian mukaan levittäytyneet aikoinaan Ihamaniemeen ja Kangaslammelle, missä riitti hyviä kaskimaita, ja sieltä eteenpäin.

 

Nyt kuulin paljon paikalla viihtyviltä, että soutaminen tai melonta Koloveden kansallispuistoon on muotia, ja Oravista saa vuokratuksi kelpo kulkuneuvon.

 

Isäni ehti sekaantua tähänkin. He valokuvasivat Koloveden seutua ahkerasti veljeni kanssa ja ajatuksena lienee ollut Uapi Tirkkosen paikallistuntemukseen perustuva kirja, mutta se jäi hankkeeksi, kun toinen tekijä vammautui ja toinen kuoli, ja sitten toinenkin.

 

Itse ajattelin, että jospa olisi aikaa kuin oravannahkoja, kiihtelys kumminkin, niin mielelläni näkisin vielä kerran sillalta Paasiveden kraaterijärven rannattomalle selälle. Se on hieno näköalapaikka.

 

Hotellii Punkaharjussa en ole edes käynyt, vaikka ruokalistalla näyttää olevan Juha ”Norppa” Taskisen kalaa, kukkakaalia ja sipulia. Taskisella on näyttely siellä meillä päin, Juvolan ja Oravin välillä. Hänen Laaatokka-kirjansa teki aikoinaan vahvan vaikutuksen.

 

Tänäkin päivänä juuri tuo Koloveden seutu sopisi sissisodankäyntiin paremmin kuin hyvin. Isäni tunsi nuo paikat yksityiskohtaisesti vedettyään välirauhan loppupuolella pitkän pitkiä ilmakuvajonoja yhä lähempää ja lähempää rajaa. Luuloni mukaan ilmavoimien tähystäjistä monilla oli sotien ajan ja kukaties sen jälkeenkin hyvät suhteet sotilastiedusteluun.

 

Näen joskus unta Ukonvuoren luolasta, jossa on vuorikristalleja. Siellä olen käynyt. Isäni muuten saattoi saada vihiä seudun luonteesta ollessaan sosiaalitapauksena kesäpoikana Jänttien Koukunpolvessa aika monta vuotta ennen sotia, vähän samalla tavalla kuin setäni Olavi oli Ruovedellä kunnanlääkäri Palménin perheessä, kiipesi puuhun ja lauloi kuin lintu. Hän olikin soitto-oppilas ja keskittyi käyrätorveen, koska hänelläkin sattui olemaan absoluuttinen korva.

 

Itse kävin 80-luvulla varhain aamulla katsomassa, onko pelkoni kynyt toteen ja onko Saimaa kuivunut. Ei ollut eikä ole edelleenkään. Luettuani Saimaan jääjärvestä haluaisin joskus nähdä runoilija Aaro Hellaakosken väitöskirjan, jonka aihe oli Saimaan muinaisrantaviiva.

 

Mahtoi se olla jytinää, kun Vuoksi syntyi, historiallisesti hyvin myöhään. Ennen Saimaan vedet laskivat Kymijoen kautta mereen ja vielä ennen sitä Pyhäjoen tienoilta Selkämereen.

 

Katselin ja kuuntelin. Vesi, tuo selittämätön aine, on minulle tärkeä. Poikasena luin kirjoista, miten muualla on sellaisia järviä. Kauhavalla ei ollut kuin kaksi tai ehkä kolme, eikä niissäkään kehumista. Kyllä järvi on hyvä keksintö!