Lähdetys

 

Abortti oli lakikielessämme ”sikiönlähdetys” ja ihmisiä, jotka tapasivat ottaa sellaista toteuttaakseen, sanottiin enkelintekijöiksi.

 

Yhdysvalloissa abortti on yksi niistä asioista, joita on aidosti vaikea käsittää. Siellä oli asiasta korkeimman oikeuden ennakkopäätös vuodesta 1973. Lukijoita ajatellen paneuduin eiliseen päätökseen selittääkseni sitä.

 

Kysymys on, voiko liittovaltio määrätä tästä asiasta lailla, vai onko se osavaltioiden asia. Melkein 50 vuotta vastaus oli liittovaltio. Eilen vastaukseksi tuli osavaltiot. Ainakin muutamat osavaltiolait, jotka tulivat voimaan heti, vaikuttavat hyvin oudoilta. Esimerkiksi se ei ole raskauden keskeyttämisen syy, että nainen on alaikäinen ja tullut raskaaksi sukulaisen raiskaamana.

 

Ratkaisun teksti herättää syvää huolta. Tässä kirjoituksessa sivuutan itse kysymyksen. Näkökohdat puolesta ja vastaan on jauhettu silpuksi, ja tiedämme vain, että asia ei ole helppo.

 

Suomessa ja suurimmassa osassa Eurooppaa tällainen asia ei voisi päätyä tuomioistuimen ratkaistavaksi. Niin on hyvä. Myös USA:n korkein oikeus toisti nyt ratkaisussaan, että asia on saatettava ihmisten ja heidän valitsemiensa edustajien ratkaistavaksi eli siis osavaltioihin. 

 

Oman arvioni mukaan enemmistön kanta – tämä oli äänestyspäätös – on kirjoitettu tuomioistuimen tavanomaiseen tasoon verrattuna epätavallisen huonosti.

 

Se ajatus, että tuomiossa esitetään tunnustetut ja nyt todetut tosiasiat, viitataan lakiin ja tehdään johtopäätös, on ylimalkainen yleistys. Todellisuudentajuinen lukija saa odottaa ymmärtävänsä perustelujen avulla lopputuloksen, ja häneltä edellytetään joidenkin perusasioiden tuntemista.

 

Teksti on sekava ja rönsyilevä ja sinä on ikävä kiistakirjoituksen sävy. On keskitytty esittelemään vanhan ratkaisun puutteita ja virheitä, joita on, mutta täällä meillä päin tavoitteena pidetty puolesta ja vastaan vaikuttavien seikkojen esittely, sic et non, on sivuutettu jokseenkin kokonaan.

 

Kun maassa on käytössä kuolemanrangaistus, tuomioistuin ei voi kirjoittaa ”ihmistä ei saa tappaa”. Siitä olisi helppo jatkaa selvittämään, mistä alkaen sikiö on oikeudellisesti ”ihminen”. Olisi outoa käyttää käsitettä hyvin varhaiseen keskenmenoon, ennen 12. viikkoa.  Käsikirjatasolla mainitaan usein 24. raskausviikko. Näissä tapauksissa sikiö ei päädy väestörekisteriin eikä äidin henkilötietoihin.

 

Korkein oikeus vetoaa siihen, että 1700-luvun perustuslaissa ei mainita aborttia. Kirjaimellinen tulkinta näkyy samana päivänä annetussa New Yorkin aseiden kantamista koskevassa ratkaisussa. Huomiotta on jätetty, että myös tuliase tarkoitti 250 vuotta sitten kovin eri asiaa kuin nyt.

 

Tuomarina en olisi päästänyt tällaista julkisuuteen. Tuomioistuin itse toteaa perusteluissaan, että sanalle ”vapaus” on listattu yli 200 toisistaan poikkeavaa merkitystä.

 

Pelkään, kun ajattelen, millaiset markkinat maassa on nyt edessä. Pelkään tuomioistuinta, joka tavoittelee ”oikeita” ratkaisuja. Sellaisia eivät tunne luonnontieteetkään. Ehkäpä eurooppalainen perinne sittenkin tavoitti jotain toistelemalla sanaparia ”oikeus ja kohtuus”.