Keisari Yongle päätti teettää tietosanakirjan ja oli sanansa mittainen mies.
Kirjaan tuli kaikki, mitä tiedetään ja mitä ennen on tiedetty. Vuosi oli 1408. Teokselle tuli laajuutta 250 miljoonaa sanaa. Siitä on tallella kopioina ehkä 3 prosenttia. Eurooppalaiset hävittivät niitä ahkerasti 1800-luvun sodissa, ja kauaskatseiset keksivät ruveta keräilemään kirjarullia. Yhdysvalloissa todella iso raha liikkuu museoissa. Esimerkiksi Suomessa yleisesti hyväksytty ajatus, että muinaismuistot menevät valtiolle eikä sellaisilla ansaitse, on monin paikoin Amerikan mantereella outo.
Runsaat kymmenen vuotta sitten tuo Yonglen tietosanakirja jäi toiseksi. Nyt maailman laajin tietosanakirja on Wikipedia. Se on myös ylivoimaisesti maailman suurin ”kirja”, ehkä kohta 10 kertaa laajempi kuin Encyclopaedia Britannica laajimmillaan. Minulla oli viimeiseksi jäänyt painettu sarja, muutamia kymmeniä isoja niteitä. Käytin sitä viisi kertaa vuodessa. Wikipediaa käytän luultavasti joka päivä. Vaikka sen suomenkielinen versio tuntuu tällä hetkellä kääntyneen kohti vähäpätöisyyttä, en osaa olla ihmettelemättä.
Ennen ihmiset halusivat rahaa ja mainetta ryhtyäkseen johonkin vaivalloiseen. Omien havaintojeni mukaan tuossa verkon tietosanakirjassa on ainakin englanniksi paljon sellaista yhdellä istumalla luettavaa, minkä käsittää mielellään. Katsokaa vaikka ”kantasolu” ja sitten ”solu”.
Wikipediakaan ei valitettavasti sisällä kaikkea tietoa. On syytä epäillä, että menneisyys on kuvattu siinä vajavaisesti. Tulevaisuutta ei selosteta lainkaan.
Kirjailija Jorge Luis Borges julkaisi 1942 novellin tai jotain sen suuntaista britti John Wilkinsin kolmesataa vuotta aikaisemmin ehdottamasta keinotekoisesta kielestä. Siinä Borges tapansa mukaan valehteli sujuvasti kiinalaisesta tietosanakirjasta, jossa oli kiinnitetty suurta huomiota esityksen johdonmukaisuuteen.
Pari vuosituhatta oli haaveiltu kielestä, jossa sanat ja kohteet olisivat sama asia. ”Mies” olisi kirjaiminakin miehen näköinen. Juuri tästä kreikkalaiset kinasivat kovasti.
Kaikki kirjan eli maailman asiat oli jaettu seuraaviin ryhmiin:
- keisarin omat,
- balsamoidut,
- opetetut,
- juottoporsaat,
- merenneidot,
- tarunomaiset,
- kulkukoirat,
- tähän luetteloon kuuluvat,
- hulluna tärisevät,
- lukemattomat,
- hyvin ohuella kamelinkarvasiveltimellä maalatut,
- ja niin edelleen,
- ne jotka ovat äsken rikkoneet astian,
- ne jotka kaukaa katsoen vaikuttavat kärpäsiltä.
Borgesin lista saavutti mainetta, kun Michel Foucault otti sen tutkimuksensa ”Les mots et les choses” (Sanat ja asiat – tiedon arkeologia) alkuun. Hän ei kuitenkaan käsittänyt, että Borgesin ajatus sisältää jotain uutta informaatiosta. Informaatio on fysikaalista, ja se on koodattu kvanttijärjestelmän tilaan.
Wikipediassa vastuu on lukijalla.
VastaaPoista
VastaaPoistaLakikirjan ympärille puristunut koura ja että tähän nojaa maalaisliitto tai että tästä turva heikommille. Sama kaikille. Vaikka siten poikkeustila. Tiskin ali yli ja läpi. Tai betonitiski.
Paitsi että lakikirjatotemin kiduksista löytyy kullekin säädylle eri luvat ja pakot. Tämän kertoi kirjapoju-meikälle O. K. Hainari Gummeruksen historiasarjan Mahtavuuden aikakaudesta 1617 (Stolbova) - 1721 (Uusikaupunki) osassa 4. Nimensä suomennoksen Forströmmistä ja kuolema sekoittivat sarjan valmistusta. Mutta kantsi ventata. Tämä 1617-1721 tuli kauppoihin 1922 eikä millään tahtonut löytyä jalkatyöllä divareista.
Poistokorin oljenkorsi tuli teinille hädässä apuun. Kansan arkiston (SKDL) eteisessä. Ei tarvinnut edes sisään nousta ja pelätä jonkun sivarin halpaan katsomista tai virkavirkailijan valtiotukiryhdikäs-status opastusta tieteellisestä kirjastosta. Työväenarkistosta (SDP) ylitseni vuodatettuna sellainen korjasikin tapani, hiivin äkisti asiani enkä potkiskele hevosen huumoria. He tekevät sen itse, hevonp-skassaan.
No kuitenkin. Tuosta eri säätyjen eri kohtelusta samassa laissa, noin sivulla 750 asiaa avataan. Se oikeastaan on sitä yhteismaalakia. Rahvas busines ja ylimys kukin kohtalossaan. Kunnes sitten ei enää. Toinen jänskä oli Gezeliukset. Ne kun käännätti ja julkaisi isoakirjaa ja tiivistelmä katekismusta. Jotta kukin säätynsä poisheittäen voisi itse -jumalankuvana- perehtyä ja arjessa soveltaa tuntonsa mukaan J:n sanaa ikilakia ja ojentautumista. Nuorempi poikesi puritaanien tykönä hakemassa uskonveliapua. Sallittiin kansan tulla Herransa tykö ja lukea ihan itse. Otti pitkän aikaa kunnes kansakoulu opetti tavata hokemaan oikein kun naimattomat säätypudokas sisaret pääsivät seminaaritietä sekoittamaan maakansan.
Että ihan toisin kuin ennen tätä Hainaria olin uskotelluksi tullut. Hyvä Foucault kun sen oikein ymmärtää. Arkeologia auttoi, polttouunikuormasta kirjan pelastin. Sen se tekee että entistäkin absurdinpaa on ottaa aikaa fillarilta ja Kirjalta ja huonollakäsialalla itekirjoittaa. Mutta tämä energisoi. Ja vinkkaa aiheita, joista sitten jatkaa rumamuistista ja sekakirjojen selailusta. Tapsan vinkistä hain sen Liekkejä laulumailla. Kiestingistä kohti Valkeatamerta juuri laukaistaan rataa. Pelkään. Kalle ei. Mutta kohta haavoittuu, minä en. Synnyin Neuvolaan. Kalle ei. Hän teki itsensä.Jukka Sjöstedt
Ei kommentoitavasti asiaa, enempi nimellisesti. Muistin etten muista ostivatko Luftwaffe ja muut saksmannit pöristinmoottoreihinsa sataoktaanista POOLista sodan jo alettua vai oliko kyse BPn puuhista. Wikipä ei tätä tiennyt. Täältähän se löytyi. Kaikkihan sen tietävät että täällä tiedetään kaikki.
VastaaPoistaKielifiksautuneista oman ryhmänsä muodostavat ne, joiden on täytynyt kehittää ihan oma kieli. Borges pyöritteli mielellään sanoja, mutta ne ovat enempi harvojen huvia.
VastaaPoistaMelkein oikea kieli tuli esperantosta, jota puhuu äidinkielenään tuhat ihmistä, Suomessakin yksi! Wikipedian mukaan, pitäneekö paikkansa. Täytyy olla aika erikoinen ihminen, jos alkaa puhua lapselleen tekokieltä. Paljon niitä harrastajia on, ja he sanovat, että se on hyvä taito matkustettaessa, sillä aina voi ottaa yhteyttä paikallisiin esperantisteihin, maailmalla on aina ystäviä.
Tietosanakirja tulee avattua kerran vuodessa, hyllyä siivotessa.
Kerran Pieksämäellä kuljeskellessani menin paikalliseen Kirjastoon. Koska minulla oli vessahätä. Pois tullessani huomasin eteisen "Tästä saa ottaa" -hyllyssä "Nykysuomen sanakirja I - III". Olin aina haaveillut ko. kirjasta, pikkupojasta lähtien, mutta se oli niin kallis, ettei siihen ollut varaa, ja nyt... Nappasin sen ja olin kamalan onnellinen ja vein kotiini.
PoistaNo, muistaakseni pari kertaa olen sen näiden vuosikymmenien aikana avannut. Ja toisella kertaa tarkistin vain tekstin typografian. (Pirun pientä pränttiä.) - Nykyisin etsimänsä löytää paremmin, paljon paremmin digitaalisesti.
Sinänsä on koomista että latinaa ei tietääkseni puhu kukaan äidinkielenään. Kuitenkin sitä opetetaan täällä ja muualla maailmassa yllättävän paljon. Onko latinaa oikeastaan kukaan koskaan puhunutkaan nykyisessä muodossaan sillä Italiassa aikanaan puhuttiin murteita jotka lienevät olleet aika erilaisia. Herra blogisti varmasti tuntee tämän seikan.
PoistaKeinotekoinen kieli esperanto on minustakin merkillinen sekoitus jonka tarkoitus oli tulla maailmankieleksi ja olla mahdollisimman helppo jokaiselle opetella. Mutta kielen kehittäjät eivät tiedostaneet sitä että ihmiset ovat laiskoja. Pitää olla pakottava syy, jos ei sisäistä motivaatiota opiskeluun ole, jotta voisi aloittaa ja ponnistella loppuun saakka kielen omaksumiseksi. Ne tekijät yleensä puuttuivat suurilta massoilta ja homma lässähti siihen.
Ei muinaismuistojen päätyminen valtiolle ole mikään "yleisesti hyväksytty" asia vaan perustuu pakkoon eli lakiin. Tätä lakia museoviranomaiset vahtivat kuin haukat ja ovat tehneet mm. rikosilmoituksia löydetyistä esineistä, joita ei ole heidän mielestään riittävän nopeasti toimitettu viranomaiselle. Ei pidä ihmetellä, jos maanomistajat eivät löytöjään kerro.
VastaaPoistaTunnen useita, huvittaviakin, tapauksia vuosien varrelta. Mutta en eri syistä avaa tämän enempää suojellakseni henkilöitä.
PoistaMuinaismuistojen kuuluminen valtiolle on yleisesti hyväksytty oikeuskäsitys, jonka muinaismuistolaki kirjaa. Tämän näkee siitä, ettei asiasta oikeastaan keskustella. Näinhän on laita, kun laki vastaa kansan oikeustajua. Hyvä laki on sellainen, jota ei tarvitse muuttaa.
PoistaTokihan tuntuu vähän hullulta, että sata vuotta on kovin lyhyt aika. Käytännössä metsässä ruostuva haravakone tai maamoottori on irtain muinaisjäännös, koska sen voi olettaa yli satavuotiaaksi. Toisaalta se kertoo siitä, miten vanhaa teollinen kulttuuri jo on.
Tuskin mikään maamoottori on vielä sataa vuotta metsässä ruostunut, ne olivat kelpo pelejä vielä sotien jälkeiseen aikaan asti. Joku kahden hevosen Fiskarsin kymppi saattaisi ollakin jo nimellisesti muinaisjäännös, mutta tuskin sellaisiakaan vielä sata vuotta sitten heitettiin raunioille. Rauta ja teräs oli arvokasta.
Poista