Bundesarchiv

 Molotov replied that the Soviet Government considered it as its duty definitively to settle and clarify the Finnish question. No new agreements were needed for that. The old German-Russian agreement assigned Finland to the Russian sphere of influence. 

 = = =

Alkuperäisen sopimuksen korjaamiskysymyksessä Liettuaa ja Lublinin vojvodikuntaa koskien Molotov korosti, että Neuvostoliitto ei olisi tiukasti vaatinut näitä korjauksia, jos Saksa ei olisi sitä halunnut. Mutta hän uskoo nyt, että uusi ratkaisu on molemminpuolisille intresseille soveltuva. Tässä kohden valtakunnan ulkoministeri tokaisi, että Venäjä ei todellakaan ole tehnyt näistä oikaisuista ehdottomia vaatimuksia, mutta on joka tapauksessa toiminut voimakkaasti niiden toteuttamiseksi.    

Molotov toisti uudelleen, että neuvostohallitus ei olisi kieltäytynyt jättämästä asioita sellaisiksi kuin ne alkuperäisessä sopimuksessa olisivat olleet. Joka tapauksessa Saksa on vastaantulostaan Liettuassa saanut vastakorvauksena alueen Puolasta.    Johtaja tokaisi tässä, että taloudellisesti katsoen ei tässä vaihdossa voi puhua vastakorvauksesta.    

Molotov otti sitten puheeksi Liettuan aluekaistalekysymyksen ja korosti, että neuvostohallitus ei ole vieläkään saanut Saksasta mitään selvää vastausta tässä kysymyksessä. Se odotti kuitenkin kannanottoa.    Bukovinaa koskien hän myönsi, että tässä on kysymyksessä ylimääräinen salaisessa pöytäkirjassa mainitsematon alue. Venäjä on rajannut vaatimuksensa lähinnä pohjois-Bukovinaan. Nykyisessä tilanteessa täytyisi Saksalla olla ymmärtämystä Venäjän intresseihin etelä-Bukovinassa. Myöskään tässä Venäjä ei ole saanut sitä koskevaan kysymykseensä mitään vastausta. Sen sijaan Saksa on taannut Romanian koko valtioalueen ja jättänyt etelä-Bukovinaa koskevat Venäjän toivomukset täysin huomiotta.    Johtaja vastasi, että Saksalle merkitsisi huomattavaa vastaantulemista, jos Venäjä miehittäisi ylipäänsä osankin Bukovinaa. Suullisen sopimuksen mukaan tulisi entisen Itävallan alueiden kuulua Saksan vaikutuspiiriin. Muutoinkin Venäjän vyöhykkeeseen kuuluvat alueet on nimeltä mainittu kuten Bessarabia. Bukovinasta ei sopimuksessa ole sanaakaan. Lopuksi vielä sanan 'vaikutuspiiri' tarkkaa merkitystä ei ole laajemmin määritelty.Joka tapauksessa Saksa ei tässä ole vähimmässäkään määrin toiminut sopimusta vastaan. Molotovin vastaväitteeseen, että Liettuan aluekaistaleilla ja Bukovinaa koskevilla korjauksilla verrattuina niihin korjauksiin, joita Saksa on toisaalla aseiden kautta saanut, ei ole suurta merkitystä, vastasi Johtaja, että ns. aseelliset korjaukset eivät ylipäänsä ole sopimukseen kuuluvia asioita lainkaan.    

Molotov pysyi kuitenkin aiemmin lausutussa mielipiteessään, että molemmat Venäjän toivomat korjaukset ovat vähämerkityksellisiä.    

Johtaja vastasi, että jos Saksan ja Venäjän yhteistyön tulee näyttää positiivisia tuloksia tulevaisuudessa, täytyisi neuvostohallituksen ymmärtää, että Saksa on kamppailussa elämästä ja kuolemasta, jonka se haluaa tulee kaikissa oloissa päättyvän menestyksellisesti. Sitä varten tarvitaan joukkoa taloudellisia ja sotilaallisia edellytyksiä, mitkä Saksa kaikissa oloissa haluaa varmistaa itselleen. Jos Neuvostoliitto olisi vastaavassa tilanteessa, Saksa tulisi ja sen täytyisi silloin osoittaa puoleltaan samanlaista ymmärtämystä Venäjän vaatimuksille. Vaatimukset, jotka Saksa haluaa varmistaa, eivät ole Venäjän sopimuksen vastaisia. Saksan toive välttää tuntemattomiin seurauksiin johtava sotaa Itämerellä, ei merkitse rikkomusta Saksan-Venäjän sopimukseen, minkä mukaan Suomi kuuluu Venäjän vaikutusvyöhykkeeseen. Romanian hallituksen toivomuksesta ja pyynnöstä annettu takuu ei ole mikään Bessarabiaa koskeva sopimusrikkomus. Neuvostoliiton tulee tehdä itselleen selväksi, että minkään laajemman yhteistyön puitteissa tulee kummankin maan tavoitella aivan toisen suuruusluokan etuja kuin niitä merkityksettömiä korjauksia, jotka nyt ovat keskusteltavana. Paljon suurempia onnistumisia on siinä tapauksessa saatavilla edellyttäen, että Venäjä ei nyt etsi etuja niillä alueilla, joista Saksa on sodan kestäessä kiinnostunut. Tuleva menestys on sitä suurempi, kuta enemmän Saksa ja Venäjä onnistuvat, selät vastakkain ulospäin taistellen, ja on sitä pienempi, mitä enemmän kumpikin maa rinta rintaa vasten seisovat vastakkain. Ensimmäisessä tapauksessa maailmassa ei ole mitään mahtia, joka voisi vastustaa näitä molempia maita.    

Molotov ilmoitti vastauksessaan olevansa samaa mieltä Johtajan viimeisestä johtopäätöksestä. Hän korosti tässä neuvostojohtajien ja erityisesti Stalinin näkemystä, että tulisi olla mahdollista ja tarkoituksenmukaista syventää ja aktivoida molempien maiden välisiä suhteita. Mutta jotta näillä suhteilla olisi kestävä perusta, tulee ratkaista sellaisetkin kysymykset, joilla tosin on vain vähäinen merkitys, mutta jotka pilaavat saksalais-venäläisten suhteiden ilmapiirin. Suomi kuuluu näihin kysymyksiin. Venäjän ja Saksan välisellä hyvällä yhteisymmärryksellä voitaisiin tämä kysymys ratkaista ilman sotaa, mutta Suomessa ei tule olla saksalaisia joukkoja eikä maassa tule esiintyä poliittisia mielenosoituksia neuvostohallitusta vastaan.    

Johtaja vastasi, että toinen asiakohta ei missään tapauksessa ole keskustelun kohde, koska Saksalla ei näiden asioiden suhteen ole vähäisintäkään tekemistä. Muutenkin demonstraatioita on helppo järjestää ja jälkeenpäin on vaikea selvittää, kuka todellinen alullepanija on ollut. Saksan joukkoja koskien hän voi vakuuttaa, että kun yleiseen yhteisymmärrykseen päästään, Suomeen ei saavu enää yhtään saksalaista joukkoa.    Molotov vastasi, että katsoi suomalaisten valtuuskuntien lähettämisen Saksaan tai suomalaisten merkkihenkilöiden vastaanoton Saksassa olevan mielenosoituksia. Saksalaisten joukkojen maassaolo on muutenkin seikka, joka on tuonut Suomelle kaksijakoisen asenteen. Esiintyy esimerkiksi iskulauseita kuten "sellainen ei ole suomalainen, joka julistaa hyväksyvänsä Venäjän ja Suomen rauhansopimuksen" ja vastaavia.    Johtaja vastasi, että Saksa on aina toiminut tasoittelevasti ja niin Suomi kuin ennen kaikkea Romania on saanut neuvon hyväksyä Venäjän vaatimukset.    

Molotov vastasi, että Venäjän hallitus katsoo velvollisuudekseen saattaa Suomen kysymyksen järjestykseen ja selkeäksi. Siihen ei tarvita mitään uusia sopimuksia. Vanha Saksan ja Venäjän sopimus asettaa Suomen Venäjän etupiiriin.    Johtaja ilmoitti yhteenvetona tähän kohtaan, että Saksa ei halua Itämerelle mitään sotaa ja että Suomi nikkelin ja puun toimittajana on ehdottomasti tarpeellinen. Se ei poliittisesti ole kiinnostava eikä, toisin kuin Venäjä, Saksa ei ole yhtään Suomen aluetta miehittänyt. Saksalaisten joukkojen läpikulku päättyy muutoinkin näinä päivinä. Myöhempiä kuljetuksia ei sitten tapahdu. Ratkaiseva kysymys on, onko Venäjällä aikomus ryhtyä sotaan Suomea vastaan.    

Molotov vastasi tähän kysymykseen jonkinverran välttelevästi todeten, että kaikki sujuisi ongelmitta, jos Suomen hallitus luopuisi kaksijakoisesta asennoitumisesta SNTL:ää kohtaan ja kun väestössä lakkaisi kiihotus Venäjää vastaan (sellaisten iskulauseiden esille tuominen, joista edellä mainittiin).    Johtajan argumenttiin, että hän pelkää Ruotsin puuttuvan seuraavalla kerralla Venäjän ja Suomen sotaan, Molotov vastasi ettei hän osaa sanoa Ruotsista mitään, mutta hänen täytyy kuitenkin korostaa että niin Saksalla kuin Neuvostoliitolla on intressiä Ruotsin puolueettomuutta kohtaan. On itsestään selvää, että molemmilla mailla on intressiä rauhaan Itämerellä, joskin Neuvostoliitolla on täysi mahdollisuus varmistaa rauha tällä alueella.    J

ohtaja vastasi, että kenties toisaalla Euroopassa on koettu, kuinka myös maantieteelliset seikat voivat yllättäen rajoittaa myös parhaita sotilaallisia aikomuksia. Siksi hän voisi kuvitella, että uuden konfliktin sattuessa Ruotsiin ja Suomeen pystytettäisiin jonkinlainen vastarintapesäke, joka tarjoaisi lentotukikohdan Englannille ja jopa Amerikalle. Tämä pakottaisi Saksan puuttumaan asiaan. Hän (Johtaja) tekisi sen kuitenkin kovin vastahakoisesti. Hän jo eilen mainitsi, kuinka Salonikissa on ehkä syntynyt tarve väliintuloon ja Salonikin tapaus riittää hänelle täysin. Hänellä ei ole mitään halua joutua ryhtyä jälleen toimiin myös Pohjolassa. Hän toisti, että tulevassa yhteistyössä molempien maiden kesken voidaan saavuttaa aivan toisenlaisia tuloksia ja rauhan jatkuessa Venäjä kyllä tulee saamaan kaiken, jonka se katsoo sille kuuluvan. Kysymys on ehkä vain 6 kuukauden tai vuoden viivästymisestä. Sitäpaitsi Suomen hallitus on juuri lähettänyt nootin, jolla se haluaa sitoutua mitä läheisimpään ja ystävällisimpään yhteistyöhön Venäjän kanssa.    

Molotov vastasi, että sanat eivät aina vastaa tosiasioita, ja pysyi jo aikaisemmin ilmoittamassaan näkemyksessä, että rauha Itämerellä voidaan varmistaa absoluuttisesti kun Saksan ja Venäjän kesken Suomen tilanteesta voidaan saavuttaa täysi selkeys. Hän ei ymmärrä näin ollen, miksi Venäjän tulisi lykätä toivomustensa realisoitumista puoli vuotta tai vuosi. SaksanVenäjän sopimus ei sisällä mitään aikamääriä eikä kummankaan osapuolen kädet etupiirialueellaan ole sidottuja. Viitaten Venäjän toivomuksesta tehtyihin sopimusmuutoksiin Johtaja totesi, että Itämerelle ei saa syntyä sotaa. Konflikti Itämerellä aiheuttaisi Saksan-Venäjän suhteille ja tulevalle suuren luokan yhteistyölle suuren rasituksen. Hänen käsityksensä mukaan tuleva yhteistyö olisi kuitenkin tärkeämpää kuin toisen luokan kysymysten ratkaisu tällä hetkellä.    

Molotov vastasi, että kysymys ei ole sodasta Itämerellä vaan Suomen kysymyksestä ja sen ratkaisemisesta viimevuotisen sopimuksen puitteissa. Johtajan kysymykseen hän vastasi, että hän näki tämän ratkaisun olevan samaa mittakaavaa kuin Bessarabiassa ja reunavaltioissa ja pyysi Johtajaa ottamaan kantaa.    Kun Johtaja vastasi siihen, että että hän voi vain toistaa, että Suomeen ei saa syntyä sotaa, koska sellaisella sodalla voi olla kauaskantoisia vastavaikutuksia, Molotov totesi, että tällä kannanotolla keskusteluun on sisällytetty uusi edellisvuotisessa sopimuksessa ilmaisematon momentti.    Johtaja vastasi, että Venäjän-Suomen sodan kuluessa Saksa, huolimatta vaarasta, että Skandinaviaan voitaisiin siinä yhteydessä perustaa liittoutuneiden tukikohtia, noudatti velvollisuuksiaan Venäjää kohtaan ja neuvoi Suomea aina myöntymään. Tässä yhteydessä valtakunnan ulkoministeri korosti, että Saksa oli mennyt jopa niin pitkälle, että se kielsi Suomen presidenttiä käyttämästä saksalaista kaapelia radiopuheessa Amerikkaan.    

Johtaja selitti edelleen, että kuten Venäjä aikanaan oli maininnut, että Puolan jako voi johtaa Saksan-Venäjän suhteiden kiristymiseen, hän samalla suorapuheisuudella sanoo nyt, että että sota Suomessa aiheuttaisi samanlaisen rasituksen Saksan-Venäjän suhteille ja pyysi venäläisiä osoittamaan tässä tapauksessa juuri samaa ymmärtämystä kuin mitä hän oli osoittanut vuosi sitten Puolan kysymyksessä. Venäjän diplomatian nerokkuudella varmaankin sellaiset välineet ja keinot voidaan löytää, joilla sellainen sota voidaan välttää.    

Molotov vastasi, ettei hän voi ymmärtää Saksan pelkoa siitä, että Itämerellä syntyisi sota. Viime vuonna, jolloin kansainvälinen tilanne oli Saksalle huonompi kuin nyt, Saksa ei nostanut kysymystä esille. Täysin siitä huolimatta, että Saksa on miehittänyt Saksan, Norjan, Hollannin ja Belgian, voittanut täydellisesti Ranskan ja uskoo myös kohta voittavansa Englannin. Hän (Molotov) ei näe, mistä näissä oloissa sodanvaara Itämerellä voisi tulla. Hänen täytyy vaatia, että Saksa ottaa saman asenteen kuin edellisvuonna. Jos se sen tekisi ilman ennakkoehtoja, Suomen kysymyksen yhteydessä ei varmuudella syntyisi mitään hankaluuksia.Jos se asettaa ennakkoehtoja, syntyy uusi tilanne, josta täytyy sitten keskustella. Vastauksena Molotovin lausumiin sotilaallisten vaarojen puuttumisesta Suomen kysymyksessä Johtaja korosti, että myös hän ymmärtää jotakin sotilasasioista ja että on täysin mahdollista, että Ruotsin osallistuessa mahdolliseen sotaan Amerikka saa jalansijaa noilla alueilla. Hän (Johtaja) haluaisi lopettaa sodan Euroopassa ja voi nyt vain toistaa, että uusi sota Itämerellä toisi rasitteen saksalais-venäläisille suhteille ja sen seuraukset Ruotsin tuntemattomasta asenteesta johtuen eivät ole nähtävissä. Julistaisiko Venäjä sitten sodan Amerikalle, jos se Suomen konfliktin yhteydessä suorittaisi väliintulon?    

Kun Molotov tähän totesi, että tämä kysymys ei ole aktuelli, Johtaja vastasi, että on liian myöhäistä päättää silloin, kun asia tulee aktuelliksi. Kun Molotov sitten ilmoitti, ettei hän näe mitään merkkejä sodan puhkeamisesta Itämerellä, Johtaja vastasi, että siinä tapauksessahan kaikki on kunnossa ja koko keskustelulla on vain puhtaan teoreettinen luonne. 

Yhteenvedossaan valtakunnan ulkoministeri korosti, että    

(1) Johtaja on ilmoittanut, että Suomi pysyy Venäjän etupiirissä ja että Saksa ei tule ylläpitämään joukkoja siellä:    

(2) Saksalla ei ole mitään tekemistä Suomen Venäjän vastaisissa mielenilmauksissa. Se tulee käyttämään vaikutusvaltaansa vastakkaiseen suuntaan;    

(3) molempien maiden yhteistyössä ratkaisevaa on pitkän ajan merkitys, mikä sekin menneessä ajassa onkin jo tuonut mukanaan Venäjälle suuria etuja, ja joka tulevaisuudessa tulee osoittamaan sellaisia etuja, joihin katsoen ne asiat, joista nyt keskustellaan, tulevat näyttämään täysin merkityksettömiltä. Suomen kysymyksestä ei ylipäänsä ole mitään syytä tehdä ongelmaa. Ehkä kysymyksessä on vain väärinkäsitys. Muutoin Venäjä strategisesti on rauhansopimuksellaan Suomen kanssa täyttänyt kaikki vaatimuksensa. Mielenosoitukset voitetussa maassa eivät ole aivan epätavallisia ja jos Saksan joukkojen läpimarssi on voinut tuoda esille Suomen väestössä tiettyjä reaktioita, ne tulevat läpimarssin lakatessa kuitenkin katoamaan. Kun näin asioita katsoo realistisesti, ei Saksan ja Venäjän välillä vallitse mitään erisuuntaisuuksia.    

Johtaja korosti, että kumpikin osapuoli ovat siitä periaatteesta yksimielisiä, että Suomi kuuluu Venäjän etupiiriin. Sen sijaan, että jatkettaisiin puhtaasti teoreettista keskustelua, pitäisi mieluummin siirtyä tärkeämpiin ongelmiin. --- Tässä kohden keskustelua Johtaja huomautti myöhäisestä ajankohdasta ja ilmoitti, että mahdollisten Englannin ilmahyökkäysten vuoksi on parempi keskeyttää keskustelut nyt, kun pääkohdat lienevät nyt tulleet riittävästi keskustelluiksi. Yhteenvetona hän totesi, että jatkossa mahdollisuudet varmistaa Venäjän edut Mustalla merellä tutkitaan ja ylipäänsä Venäjän myöhempiä toivomuksia sen tulevaa asemaa maailmassa koskien täytyy ottaa tarkasteltavaksi.    

Loppusanoissaan Molotov totesi, että koko joukko suuria ja uusia kysymyksiä on tullut Neuvostoliiton eteen. Neuvostoliitto mahtavana maana ei voi seisoa syrjässä Euroopan ja Aasian suurista kysymyksistä.    

Hän alkoi sitten vielä puhua Venäjän-Japanin välisistä suhteista, jotka ovat viime aikoina parantuneet. Näyttää siltä, että parantumista tapahtuu vielä nopeammalla tempolla ja kiitti Valtakunnanhallitusta sen ponnisteluista tähän suuntaan.    

Japanin ja Kiinan välisiä suhteita koskien Venäjän ja Saksan tehtävänä on varmasti huolehtia niiden sopimisesta. Kiinalle tulee varmistaa kunniallinen ulospääsytie, vielä enemmän nyt kun Japanilla on nyt mahdollisuus saada "Indonesia". 

Berliini, marraskuun 15. päivänä 1940. Schmidt 

Lähde: Die Beziehungen zwischen Deutschland und der Sowjetunion 1939-1941. Dokumente des Auswärtigen Amtes. H. Laupp'sche Buchhandlung, Tübingen, 1949. 

Lähdemateriaalissa tämä ja toinen Hitlerin ja Molotovin keskustelu on julkaistu kokonaan. Käännös ja lyhentäminen: Pauli Kruhse. Kuvareportaasi Molotovin vierailusta ulkomaille tarkoitetussa "Signal"-propagandalehdessä, Deutscher Verlag, no. 17, Dezember 1940 

chrome-extension://efaidnbmnnnibpcajpcglclefindmkaj/https://histdoc.net/pdf/NaSo1940-11-13.pdf 

https://histdoc.net/history/velikie1939_e.html 

 = = =

Visurin - Murtorinteen kirjasta oli arvostelu Historiallisessa Aikakauskirjassa ja nyt uudessa numerossa tekijöiden vastine (1/2022).

Tässä blogissa on jatkuvasti keskusteltu Stalinin sähkeestä. Edellä on muistio Molotovin ja Hitlerin tapaamisesta, johon sähke oli tarkotettu.

Blogin keskustelussa on epämääräisyyttä ja jopa tarvetta johtaa argumentaatiota johonki suuntaan. En pidä mielekkäänä sen jatkamista ilman lähdeanalyysiä. 

En pidä keskustelun jatkamista vuoden 1940 valtapolitiikan käänteistä tässä blogissa tässä vaiheessa tarpeellisena. Kiinnostunut lukija huomaa tästäkin, ettei keskustelijoilla ollut tarvetta puhua totta eikä ilmaista päämääriään - siis Hitlerillä, Ribbentroplla ja Molotovilla.