Kouluampuja irrallaan

 

 

Eilen jokainen näki tavallisen epätavallisuuden. Poliitikkomme, joiden vähättely on ollut usein ymmärrettävää, ja järjestelmämme, jota on kuvailtu vähemmän huonoksi, näkyvät äkkiä voimana.

 

Neljä puoluejohtajaa puhuu selkeästi järkeä tilanteessa, jota ei osannut odottaa. Kukaan ei langennut edes ylisanoihin, vaikka kaikki sanoivat omalla tavallaan, että edessä on verta, uurastusta, hikeä ja kyyneleitä.

 

Lopuksi – televisiossa – entinen pääministeri esitti napakan yhteenvedon ja leimasi erään ison päätöksensä ydinvoimalasta virheeksi juurikaan selittelemättä.

 

Älkää ymmärtäkö minua oikein. Sössiminen tulee jatkumaan taas. Sellaista sanotaan elämäksi.

 

Otsikon kouluampuja tarkoittaa tässä itäisen naapurimaan päällikköä. Nimitys perustuu siihen, että suojattomien ja pahaa aavistamattomien ihmisten surmaaminen on helppoa. Riittää että luopuu ihmisyydestään.

 

Poliitikkojen suoritus 1.3.2022 menee aikakirjoihin. Jossain vaiheessa palataan tavalliseen, ja kaikki käsittävät, että nykyisen tyyppinen parlamentaarinen demokratia on toimiva järjestelmä, koska jatkuvuus on rakennettu siihen sisään.

 

Tämän jutun kuvassa esiintyy Mussolini muutamine kannattajineen. Monissa Hitler- ja Stalin-elämäkerroissa olen jäänyt kaipaamaan mainintaa kuolemanpelosta. Shakespeare, joka ei ollut historiantutkija, on useassa  näytelmässään näyttänyt, miten väkivalta synnyttää väkivaltaa, ja sitten tulee kuolema. Macbethin yksinpuhelun kuuluisuus voi johtua harvinaisen tilanteen vangitsemisesta sanoiksi. 

 

Ihmisiä kieehtoo peruuttamattomuus. Teknisesti sanaan joskus ”emergenssi”. Piparkakku on emergentti, koska sen palauttaminen ainesosiinsa uunista ottamisen jälkeen ei ole käytännössä mahdollista. Puu on emeregentti. Kun tukkipuu on kumossa, sen pystyttäminen pysyvästi pilviä pitelemään ei onnistu. Ja ihminen on sitä.

 

Siksi menneisyyteen palaaminen kiinnostaa meitä niin kovin. Jokainen fiktiivinen kirja on aikakone, koska se perustuu niin suuresti siihen, mikä ei palaa.

 

Eli mitä voi tehdä? Ukrainan hyväksi ei ehkä paljon. Pelkään, että Suomi on lähinnä seuraava uhkailtava. Historiantutkimjs on hutiloinut siinä, mutta kun Suomi on tällainen mantereen laituri, luonnon rakentama sotasatama, saamme olla jatkuvasti varuillamme. Jo puolitoista tuhatta vuotta sitten ne saman alueen asukkaat, joita sanotaan harhaanjohtavasti viikingeiksi, matkaansaattoivat suuren hulinan Euroopassa. Muun ohella gooteiksi sanotut joukot osoittautuivat koviksi tappelemaan, ja ”kansainvaelluksista” puhuttiin kirjoissa kauan, tietenkin unohtaen, että kaikki kansat vaeltavat. Aina. Sitä ”kansa” tarkoittaa. Matkaseuraa.

 

Ajattelen samoin kuin poliitikot. On käyttäydyttävä kuin hermostunut seiväshyppääjä. Askelmerkit on mitattava moneen kertaan, jotta ponnistus onnistuisi. Olemme sen velkaa syntymättömille, ja kuolleille. Tyranneissa puolestaan on se piirre, että heitä kohtaa kuolema. Aina joskus seuraava sukupolvi ottaa opikseen.