Valete

 

Valiumin nimi on johdettu otsikon roomalaisesta toivotuksesta: voikaa hyvin. Mielenkiintoni aiheeseen johtuu osittain siitä, että lähes 50 vuotta sitten jouduin taas tekemisiin lääkityksen kanssa. Vika oli sydämessä. Sittem se taas helpotti. Siinä vaiheessa.

 

Niinpä olen tiennyt hyvin kauan, että bentsodiatsepiinit aiheuttavat minulle iltaöisen olon. Tietenkään en ole lääkäri, mutta olen ollut lääkkeiden tikkatauluna. Lääketeollisuus ja etenkin farmakologian patentit taas tulivat tielleni varhain. Pahimpia olivat nuorena miehenä ollessani antibioottien patentit, koska niissä mentiin reippaasti myös biologian puolelle.

 

Aihepiirin ottaminen esiin johtuu Keefen kirjasta ”Empire of Pain: The Secret History of the Sackler Dynasty”. Otsikossa väitetyt ”salaiset historiat” herättävät vastenmielisyyttä. Tässä tapauksessa dokumentointi on suorastaan hyvä, ja työtä on todella tehty.

 

Sacklerin ihmeperheen ja sen omistamien tai hallitsemien lääketehtaiden, tutkimuslaitosten, mainostoimistojen ja tieteellisten julkaisujen tarina oikeastaan alkoi mitään tarkoittamattoman termin ”laajaspektrinen antibiootti” keksimisellä. Se keksittiin mainostoimistossa. Jo 1960-luvulla lääkäreille ilmoitettiin, että resistenttien eli antibiooteille vastustuskykyisten taudinaiheuttajien ongelma on nyt voitettu.

 

Kun Valiumin patentti vanheni, markkinoilla oli jo Librium ja 300 muuta mainiota valmistetta. Ja tien päässä oli tämä oksikodoni. Kyllä se on ongelma muuallakin kuin television sarjafilmeissä.

 

Ainakaan minä en selosta kenellekään, mikä Suomessa oli eräiden kotimaisten lääketehtaiden ja eräiden kotimaisten lääkäreiden suhde. Olin varmaan 10-vuotias eli juuri ensimmäisen sydänpussin tulehdukseni saanut, kun korviini tarttui tutun lääkärin vähemmän tutusta lääkäristä mainitsema: se mies määrää vain Medican lääkkeitä. 

 

Kauan myöhemmin käsitin, että eräs suosittu keino rikastua oli tuoda maahan patentin suojaamia lääkkeitä ja myydä ne sellaisinaan tai rinnakkaisvalmisteina Neuvostoliittoon. Tämä ihanuus loppui, kun Suomi painostettiin luopumaan lakiin kirjoitetusta poikkeuksesta, joka oli kukaties ollut perusteltu sodan aikana, mutta varmasti ei ollut sitä rauhanteon jälkeen.

 

Kirjan kertomukset avaavat miljarditeollisuuteen sellaisen näkökulman, jota ei yleensä esitellä lehdistössä. Ei esitellä, koska ei uskalleta. Talousrikollisuudessakin on jatkuvasti se ongelma, että kiellettyjen menettelyjen esittämistä julkisuudessa voi tuskin perustella todeksi julkisuudessa. Sellainen voi onnistua vain tuomioistuimessa rangaistuksen uhan alla.

 

Venäjä liittyy tähän siten, että viimeksi tarkistaessani Neuvostoliitossa – Venäjällä ei ollut vielä koskaan hylätty  syyttäjän esittämää syytettä. Kuka syyttäjää opastaa, se on helppo arvata. Meillä Pohjoisessa jo hyvä kuningas Kustaa II Aadolf kiukutteli 1600-luvulla Turun hovioikeudelle, jota hän oli toistuvasti käskenyt tuomitsemaan ”meidän korkean mielemme mukaan” eikä jonkin ihmeellisen oikeuden mukaisesti.

 

Tehostaakseen sanojaan hän uhkasi leikkauttaa hovioikeudenneuvoksilta korvat ja naulata ne tuomarinpöytään kiinni. – Niin helppoa se on, kun sen osaa.