Luo

 

Otsikko on viisimielinen. Ennen pyydetiin ihminen luomaan eli panemaan puille loimilangat. Meillä kudottiin mattoja ja ryijyjä poikien huoneessa. Äiti jatkoi sitä samaa Westendissä vuosikymenestä toiseen. Anoppi kertoi, että Wetterhofin opistossa selitettiin 30-luvulla, miten oli syötävä ja käyttää pissillä ennen luomistyön aloittamista.

 

Olin vierestä katsellen miettinyt niidet ja polkimet, pirran ja syöstävän, niin että ymmärsin. Tämä on vaikeampaa kuin kaksikurkkuisen Weberin purkaminen ja kokoaminen silmät kiinni. Tuota jälkimmäisiä olen seurannut, pimeässä. Kaasutin oli tukossa. Tekijä oli enoni Aku tai Salomaan Mikko.

 

Tänään selitän kahdelle miehelle, jotka tulevat iltapäivällä, miten näen koko yhteiskunnan suuren murroksen ja millä tavalla tässä olisi mielestäni toimittava. Kaikkialla maapallolla siirrytään offensiivista defensiiviin. Ennen sodittiin ja kilpailtiin etenkin luonnonvarojen ja energian tehokkaasta käytöstä. Nyt edessä on yritys pysyä hengissä, sikli kuin porukoilla on sellaisia tarpeita.

 

Tuntemamme talous- ja kulttuurijärjestelmät ovat jo muuttuneet. Nyt meneillään oleva pikku pandemia voi hyvinkin olla kimmahdus. Ehkä sen tulos on liikakäytön ja ennen kaikkea liian suuren väestömäärän katoaminen. Maapallo voisi hyvin elättää noin 20 000 ihmistä. Ja ongelma on hiilen kierto, joka 4,3 miljardia vuotta sitten potkaisi koko homman käyntiin. Kaikkea muuta on maapallolla nähty, mutta ei tätä. Rikkaat ja väkevät tukehtuvat paskaan.

 

Defensiivinen eli puolustautuva maailma ei ole haaste. Toista vaihtoehtoa ei ole. Lämpömittaria ei tarvitse vilkuilla. Politiikka ja sota kertovat kaiken. USA poistui Afganistanista. Se ei ollut sotilaallista huonommuutta vaan poliittinen pakko. Kiina ei selviä vääräuskoisista uiguureistaan eikä Venäjä voi tehdä paljon mitään. Armeija koolla ei ole suurta merkitystä, koska valloitettu alue on nyt taakka, ei saalis.

 

Huvittelen palaamalla menneisyyden ihmisiin, Fredrik II Hohenstaufen keksi ja kehitti hallintovaltion n. 1250. Tämän haukkakeisarin erikoisuus oli kielitaito. Hän hallitsi ranskaa, saksaa, oksitaniaa, sisilian murretta, latinaa, kreikkaa ja arabiaa. Hän suosi hovissaan juutalaisia ja islamin uskoisia ja oli kiihkeän innostunut tieteestä. Samalla hänen ympärillään kehitettiin taidemusiikki ja lyriikka, esimerkiksi sonetti. Hän tapasi Fransiskus Assisilaisen. Assisissa on tänäkin päivän kastemalja, jossa sekä Ransu että Retu on kastettu, seitsemän vuoden välein. Herroja yhdisti kiihkeä kiintymys luontoon eli ympäristöön. Tosin he pohtivat yhdessä myös liikkeellä silloin olleen Tsingis-kaanin tempauksia.

 

Fredrik saattoi hyvinkin olla keskiajan älykkäin ihminen, mutta Fransiskus oli syvällisin ajattelija Jeesuksen jälkeen, eikä toista samanlaista ole näkynyt.

 

Hänen perinteestään eli ruskeakaapuisten kerjäläismunkkien joukosta löytyy tie tämän päivän ongelmiin. Siirrämme talouden piiriin saarnan: tärkeää ei ole tavara, siis kulta, porfyyri ja kalliit kivet. Tärkeää on palveleminen.

 

Nykyhetken kielellä ja uskonnosta riisuttuna tärkeää on palveleminen, toisin sanoen palvelujen tuottaminen. Niistä tärkeimpiä ovat taide, tiede ja opetus. Voisi olla hyvä ajatus keskittää hiiliketjuun. Hiili on maapallon vieras aine ja elämän ylläpitäjä ja tuhoaja. Juuri nyt kuuluu jo ääniä jätteen ja roskan ja etenkin polymeerien eli muovien kääntämisestä takaisin hiilen kiertoon. Ajatus vaikuttaa erinomaiselta, vaikka on taatusti vaikea. Mutta tässä ja nyt on ymmärrettävä, että perinteinen käsite ”työ” ja ”työntekijä” ovat muuttuneet ja uudelleen organisoinnin tarpeessa.