Tunteet pinnassa

 

Kahdessa tai kolmessa vuodessa tunteet ovat tulleet Suomessa muotiin. Syy on tietymätön. Sodan ja niukkuuden unohtuminen? Sukupuolierojen romahtaminen? Perusopetus?

 

Jopa poliittisen vallan huipulla miehekkäimmät henkilöt ovat nuoria naisia, jotka käyvät välillä synnyttämässä.

 

Itse opin välttämättömät roolit 40-luvulla. Ankaria opettajia olivat keskenkasvuiset enoni, joiden oppeja suvun naiset yrittivät vastustaa. ”Mies ei itke, se kiroilee vain.” ”Likkojen kanssa leikkiminen on suuri häpeä.” Jos housuihin lorahtaa jotain, parempi verta kuin pissaa. Vielä koululaisena minulle esitettiin ihannemiehenä Pentti ja Paavo, jotka olivat lyöneet poliisia. 

 

Tämä on luettava sitä taustaa vasten, että olin lellikki ja mammanpoika.

 

Omituisten olympialaisten aikana televisiossa on nyt näytetty itkeviä nuoria miehiä ja riemusta kiljahtelevia nuorukaisia, jotka eivät ole pysyä elastaaneissaan. Tappiosta haastatellut toistelevat, että kyllä nyt sattuu. 

 

Urheilu on tieteellisen rasismin, armeijan ja koulusadismin tuote. Esikuviksi nostettiin mestarit, jotka olivat kuuluisia ilmeettömyydestään ja henkilöinä usein myös tunteettomuudestaan. Vanhanmaailman hengessä naisia pilkattiin, kun hekin yrittivät muka urheilla, vaikka ”kaikki” tiesivät, ettei heistä ole siihen. Alan kirjoista luin jo aivan pienenä, ettei neekereistä ole juoksijoiksi, koska he ovat liian lyhytjänteisiä ja tyhmiä. Tämä piti todistaa Berliinin olympialaisissa 1936.

 

Tuo tieteellinen rasismi on muuten painettu villaisella. Etenkin Harvardin yliopiston ympärillä kuhisi. Maailman johtava tiedemies Louis Agassiz, joka oli todistanut jääkauden ja sen että se alkoi Alpeilta ja oli erikoisen paha Brasiliassa, julkaisi yleisteoksia kymmenin painoksin. Amerikkalaisille todistetiin ”tieteellisesti”, että väärän värisillä ihmisillä on pienet ja tyhmät aivot ja heidän aidossa ympäristössään marakatitkin jäävät kovin kehittymättömiksi. Ruotsalaiset ottivat tämän opikseen ja julkaisivat kirjoituksia myös siitä, että juutalainen ei opi soittamaan viulua (kysymyksessä oli J. Heifetz), eikä ymmärtämään fysiikkaa. Nämä kun molemmat edellyttävät hengenlahjoja, jota heikäläisillä ei ilmene.

 

Tieteen ja tiedon vastustamisella on historiansa, mutta sitä ei ole oikeastaan tutkittu. Siksi voi vain epäillä, että huono tiede ja virheellinen tieto ovat vaikuttaneet vaiheisiimme ja maapallomme vaiheisiin yhtä paljon kuin hyvä. Fysiikan perusteet ovat yhä hakusessa, ja biologia on kokenut suuren mullisuksen useita kertoja sotien jälkeen.

 

Darwinismi menestyi, koska siitä luettiin ajatus, että amerikkalaiset ja englantilaiset ovat luomakunnan huippu. Jopa Hitler oli samaa mieltä, lisäten huipulle kuitenkin saksalaiset. Darwinhan ei tiennyt periytymisestä mitään. Vielä 1950 todettiin arvovaltaisesti, että geenin todellinen ydin on tuntematon. Kun DNA ymmärrettiin, se ymmärrettiin jokseenkin väärin. Kantasolun toiminta ja merkitys alkoi hahmottua 1960-luvulla. Esimerkkinä tässä esiteyltä tieteelliseltä rasismilta meni pohja vasta 100 vuoden kuluttua sen noususta eli meidän elinaikanamme. Ja nyt on aihetta epäillä, että nämä virukset ja bakteerit eivät olekaan ohimenevä ja taltutettava riesa.

 

Ujo vastaukseni itkevien urheilijoiden nousuun, joka siis on mielestäni todella hieno ja innostava muutos, ellei pieni vallankumous, on – pandemia. Taloudellisen ja terveydellisen vaikutuksen paketissa on kulttuurinen vaikutus, joka saattaa olla se kaikkein suurin.