Uutelo

 

Kirjoittajana kaihdan limboa eli esikartanoa. Otetaan talteen luettavaksi myöhemmin paremmalla ajalla, tai vanhana. Tämä on paljon pahempaa kuin lukematta jättäminen. Arvioni mukaan ainakin 95 % maailman kaikkien aikojen parhaista teksteistä kuuluu ryhmään, jonka on lukenut 0  - 1 ihmistä ja näin on, oli kysymyksessä muutama rivi tai tuhat sivua.

 

Lisäksi on vaikka mitkä määrät sellaisia tekstejä, kuten oman sukupolveni Is- meidän -rukous ja Kymmenen käskyä, jotka opittiin ulkoa, kun oli pakko, mutta joita kukan ei kuitenkaan koskaan ajattele. Kokeilkaapa! Isä meidän on mitä kummallisin teksti, jonka tarkoitettua sisältöä on vaikea arvata. Onko ”jokapäiväinen leipä” kirjaimellinen vai kielikuva ja sopiiko se ihmiselle, joka esimerkiksi hampaiden puuttumisen takia keskittyy puuron ja vellin syömiseen? Ja ajaisiko saman asian, jos rukoilisi jokapäiväistä keskioluttaan?

 

Tästä syystä opin käyttämään punaisia silakoita, kun kirjoitin 10 vuotta kerran viikossa kolumneja Helsingin Sanomiin. Ne muuten olivat parempia kuin nämä blogikirjoitukset, mutta aiheuttivat minulle paljon vaivaa ja harmia, vaikka tuottivatkin myös rahallista tuloa.

 

Punainen silli tarkoitti tuossa houkutinta eli syöttiä, jonka on toimiakseen oltava tökerö. Todellisuudessa tuo kielikuva tarkoittaa väärää jälkeä, ja muuan mahdollinen alkuperä on uskottelu, että vetämällä narusta suolasilliä perässään voi harhauttaa jäljillä olevat vainukoirat.

 

Kirjoituksessa toinen virke tai toinen kappale on ratkaiseva. Haaveilin aina teksteistä, jotka luetaan toinen käsi ulsterin hihassa ja aamukahvikuppi toisessa kädessä. Lukijan mielessä käy ”mitä helvettiä”, ja hän lukee. Kiitos.

 

Eilinen ”uutuuden keksiminen” on tietenkin sietämätön käsitteellinen sotku. Keksiminen tarkoittanee juuri uutuutta, ja sen käsitteen kanssa patenttioikeus on paininut 150 vuotta pääsemättä kehuttaviin tuloksiin.

 

Mainitsemani Justinianuksen koodeksi, Corpus Iuris Civilis, kaiken eurooppalaisen lainsäädännön juuri ja kanta, sisältää tunnetusti osan ”Novellae” eli ”uusia”. Ensin sanotaan, että tässä on kaikki vahvistettu ja voimassa oleva lainsäädäntö ja sillä selvä. Sitten tehdään osa, jossa sanotaan, ettei siinä ollutkaan kaikki, vaan tässä tulee lisää. Sama käytäntö oli muuten jo vanhoilla juutalaisilla rabbiineilla. Pyhien kirjoitusten kokoelma eli kaanoni eli tässä esimerkissä Raamattu, aiheutti jatkuvaa pulinaa 400 vuotta, eikä Uusi testamentti tietenkään ole juutalaisuudessa pyhä. Sitä ei ihmettelekään. Uusi tetamentti eli uusi liitto Jumalan kanssa sisältää tietysti ajatuksen Jeesuksesta eli jumalasuhteen suuresta muutoksesta, mikä tietysti on juutalaisuudelle anateema ja maranata.

 

Ja otsikko on muuten suomen kieleen ehdotettu sana korvaamaan kirjallisuuden termiä ”novelli”. Perussivistykseen kuuluu tieto, että englannin kielessä ”novel” kuitenkin on ”romaani” ja ”novelli” on ”short story”.

 

Lait pettää, hallitukset sortaa. – Oma esimerkkini suuresta uutuudesta on TCP/IP eli Internet 1977 viimeistellyssä muodossa. Ennen oli varattava ja luotava yhteys, kuten lankapuhelimessa. Oma puhelimeni ja naapurin puhelin olivat sähköisesti yhteydessä, kun soitin, ja yhteys lopetettiin käsin, laskemalla puhelin katkaisijana toimivalle telineelle.

 

Internetin uutuus oli sattumanvarainen reitti, jonka viesti ”löysi” muun muassa otsikkonsa ja oikean rajapinnan avulla. Osa sähköpostiani meni Kaliforniaan ja osa Keravalle, mutta koko viesti ilmestyi naapurin tietokoneeseen.

 

Yksi lähtökohta oli pakettikytkentä. Kun iso tietokone lähetti dataa eli sanomaa toiselle samanlaiselle, yhteys saattoi olla varattuna monta vuorokautta. Niinpä keksittiin ensin matemaattisesti ja sitten fysikaalisesti keinot jakaa mikä tahansa digitaalinen sanoma osiin ja koota nämä palaset takaisin. Onnistunut tarkoitus oli keventää kuormitusta. Ja digitaalinen tarkoittaa tässä ”numeroin esitetty”. Vastakohta olisi nyt lukemanne kirjoitus, joka on kirjaimin esitetty.

 

”Rajapinta” on usein erehdyttävästi käytetty sana. Suomen kielessä harvoin mutta englannin sanassa ”interface” usein sana voi tarkoittaa pistoketta. Puhelimessasi on reikä, johon kuulokkeiden pistoke sopii, ja laitteen sivusta saa esiin pienen kortin, jossa on sekä ohjelmistoa että koskettimet. 

 

Se on mielenkiintoista, ett tämä maailmaa perin juurin muuttanut uutuus ei ole uusi. Uutta oli taito toteuttaa nämä ajatukset, Itse asiassa vasta myöhemmin alettiin hitaasti käsittää, että ihmisen ja eläimen hermosto on eräänlainen ”internet”, jossa liikkuu käsittämätön määrä viestejä. Tälläkin hetkellä keino saada itsensä pökerryksiin on opiskella mikrobiologiaa ja kemiaa niin että ymmärtää jotain asiasta ja sen jälkeen luoda käsitys esimerkiksi kuuloaistimuksesta. Lusikka kilahtaa, ja kuulen sen. Järkyttävän monimutkainen tapahtumasarja.

 

Yksi esimerkki ”luonnon internetistä” on maan pinnassa toimiva valtavan suuri ja mutkikas järjestelmä, jonka yksi osa on rihmastot. Sienet ja puiden ja kasvien juuret todella ”puhuvat” toisilleen, ja viestit koskevat luultavasti kosteutta ja ravinteita. Mitä kaikkea muuta, sitä emme tiedä. Jos opimme lisää, ehkä kasvissyönti pitää kieltä…