Uupuva haapa

Kuva: Luontoportti

 

En ollut koskaan kuullut Alivaltiosihteerissä esitettyä upeaa palindromia

 

Uupuva haapa vapisi: oisipa vapaa havupuu

 

Palindromi on siis sana tai lause, joka on sama vasemmalta oikealle ja oikealta vasemmalle eli lopusta alkuun.

 

Tuskin voi välttyä tietämästä esimerkkiä ”saippuakauppias”. Guinnessin ennätysten kirjaan näyttää päätyneen maailman pisimmäksi väitetty sana, joka on palindromi – ”saippuakivikauppias”.

 

Saippuakivi eli englanniksi soapstone on oikea suomen kielen sana, vaikka ”vuolukivi” on yleisempi ja ymmärrettävämpi.

 

Ja tuossa haapa-esimerkissä on tietenkin ”oisipa”, josta voi kiistellä. Minusta se on ymmärrettävää runokieltä.

 

Valitettavasti en ole tämän alan harrastaja. Kunhan huvituin ja halusin jakaa tunteen. Olen tuntenut ihmisiä, joille tällainen on todella mieleen ja kuullut eräistä, joilla huikea palindromi on muodostunut koskaan toteutumattomaksi tavoitteksi.

 

Alkuperää en tunne, mutta kuuluisa taitaa olla espanjan 

La ruta nos aportó otro paso natural – reitti antoi meille uuden luonnollisen askeleen.

 

Lähteeni, Wikipedian espanjankielinen sivu, mainitsee ruotsin kielestä vainn yhden palindromin, ”Ni talar bra latin”, ja englannista jokusen, mukana James Joycen kirjassa käyttämä ”Able was I ere I saw Elba” (olin kyvykäs ennen kuin näin Elban).

 

Riimi on eräänlainen sanaleikki. Niistä pidän kovasti. Yksi suosikeistani on ”Mies tuli vuonolta näyttäen huonolta…” Juicen ”Kaavilainen kantritähti vaipui skitsofreniaan, Mustan miehen mukaan lähti kakkosvaimo Keniaan…” on tosi hieno. Vähän pelkään, että tietotekniikka on vienyt tuosta taidosta jotain. Ennen riimitaulukkoja käytettiin nimenokaan klassisen kiinan runoudessa, ja keski-iän vuosinani suomen kielestäkin alkoi näkyä käänteissanakirjoja ja -listoja.

 

Juicen esimerkistä googlasin viittauksen tähän omaan blogiini (2010). Näillä näkymin en rasita lukijoita aikoinani keräilemillän nimimerkki Pallen ja Hj. Nortamon riimeilä. Niissä on joukossa suorastaan nerokkaita, Kuten ”Häll' ol' ystävä siellä Fredrico, / luo sen saapui ja virkkoi: "Amico, / Pergalese, miss' on WC?" / "Ei oo lainkaan, mee puistoon ja tee se."

 

Lähde puuttuu, mutta pakinoitsija Olli kehitti sanakiepistä ”runomitan” – ”…lampaanreiden syöpi luuhun, / kananmunat lyöpi suuhun. / pian alle pyytää hyllyn, / kylmä maa kun hyytää pyllyn…”

 

Ja rauhoittukaa – tunsin ja olen unohtanut sopimattomat ja härskit sanakiepit, jotka olivat kerran muotia. Taisi joku tehdä niistä levynkin. ”Lokki kivellä?” – auton pelehtiminen kielellä on runouden ydintä.