Du Fu ja Cao Zhi

 

Tilastoistani näen, että lukijoiden asenne on sama kuin ennenkin. Tarkoitan Suomessa viimeksi kuluneita 200 vuotta.

 

Runot ovat tarpeettomia. Hyvät runot ovat erikoisen tarpeettomia.

 

Tuon asenteen järjettömyys on helppo osoittaa. Sekä maassa että näkymättömässä maailmassa runous on yleensä ollut poliittinen ase. Sitä kumarretaan, joka esittää runoja tai laulaa virsiä. Uhka on kauan katkaiseminen tai vähintään talon ja tavaroiden menettäminen.

 

Ylimysrunot selitettiin valheellisesti poikkeuksiksi. Sellaisia olivat Suomessa veisut puolijumalista, kuten Väinöstä ja Ilmarista, Euroopassa trubaduurirunot ja antiikissa suurimpien sankareiden eepokset, kuten Odysseia ja Ilias, sekä merkittävä osa Vanhan Testamentin psalmeista.

 

Syvästi yksilöllinen runous on saman ikäistä Kreikassa (Sapfo, Arkhilokhos ja monet muut). Kun osaan lukea noita tekstiä alkukielellä, asetun muiden todistajien joukkoon ja huomautan myös, että kehittynyt tietotekniikka sallii jossain tilanteissa hakea yksilölliset ”sormenjäljet” sanavalinnoista ja kieliopista.

 

Lukijoista osa on lukenut viimeksi runoja koulussa ala-asteella ja ajatellut, että outoa ja vastenmielistä. Luullakseni tätä nykyä voi mainiosti käydä koulun ja kirjoittaa ylioppilaaksi lukematta yhtään säettä läksykirjoista. En sano että se olisi helppoa, vaan mahdollista. Silti: olisi yllättävää tavata nuori ylioppilas, joka olisi välttynyt täysin myös lasten loruilta.

 

Maailma on muuttunut. Runous on nyt kaupallista, ja ihmisten teloittaminen on taantunut muuallakin kuin Venäjällä. Jopa Kiinassa joukkomurhaamisella on esteitä.

 

Kaupallista runoa sanotaan lauluksi.  Sopiva kirjanmerkki on Bob Dylan kirjallisuuden Nobeleineen, mutta kyllä Beatles oli uskomattoman hyvä. En ole asiantuntija, mutta mielestäni erinomaisia lauluja syntyy ja eitetään jatkuvasti, myös suomeksi. Historiallisesti runous on ollut melkein aina esitettyä, ei luettua. Koskenniemen kuuluisin runo on Finlandia ja Leinon Lapin kesä, edellinen valmiiseen sävelmään kirjoitttu ja jälkimmäinen vuosikymmeniä tekstin julkaisemisen jälkeen sävelletty.

 

Maailman varovaisesti sanottuna paras runous tekee uutta tulemista. Saksaan sijoittuvat kustantaja De Gruyter on panostanut hyvinkin paljon avoimeen aineistoon, joka siis julkaistaan verkossa ilmaiseksi.

 

”Library of Chinese Humanities” on huikean hieno. Olen ladannut pysyvään, ylenaikaiseen jäyttöön pdf-muodossa Du Fun koko tuotannon ja samoin Wang Wein ja Cao Zhin. Mukana ovat pinyin-kirjoitusmerkit eli perusvereio alkutekstistä, englanninnos, alaviitteet, selityksiä, johdantoja ja hakemisto.

 

Ranskalainen Plèiade-sarjan ”Anthologie de la poèsie Chinoise” sai siis heti rinnakkaisteoksen. Mainitsemistani ja etenkin Li Baista (Li Po) on helposti saatavissa kymmeniä käännöksiä Euroopan eri kielille, ja käännöksistä näkee kymmeniä eri tapoja lähestyä näitä merkillisiä tekstejä vuosilta 200 – 800. Ja niissä on tietysti hyviä ja vähemmän hyviä. 

 

Du Fu katastrofista. Kuvassa hänelle tärkeä vuori.

 

”Lehdettömiä runkoja, revenneitä puita, lohkareita röykkiöinä pidättelemässä. Veden jyry pudotti pilvistä jumalat ja henget, Niin äkkiä ihmisen maailma muuttuu. = = = Ihmisten maailmassa voi vaivoin löytää itselleen sijan – kenties livettävän kielekkeen seistäkseen jalat haralla.”