Muuan oppinut julkaisi kaksikin tutkimusta unissasaarnaamisesta. Jotkut poikkeusyksilöt vaipuivatg uneen tai horrokseen ja saarnasivat tai luulivat saarnavansa. Puheesta sai selvän tai ei saanut. Luultavasti mukana oli ”supermuistia”. Nukkuja lateli kirkossa kuulemaansa, jonka sisältöä hän ei välttämättä ymmärtänyt.
Ymmärrän ristiriidan. Kun luen nykyisin aika paljon teoreettisen fysiikan perusteita käyttäen kirjoja, jotka asiantuntijat ovat osoittaneet muille kuin asiantuntijoille, minusta tuntuu, että ymmärrän niitä paljon paremmin kuin vielä muutamia vuosia sitten. Katselen Hamiltoneita. Lorenzin yhtälöt ovat tuttuja, Mutta matriisilaskennasta kehitettyyn tensorilaskentaan tyssää.
Olen ajatellut pyrkiä Teknlliseen korkeakouluun eli Aalto-yliopistoon tai sitten Verstaalle opiskellakseni filosofian maisterin verran matematiikkaa. Kollegat ja ystävät kuitenkin sanovat, että älä kuule viitsi. Onhan sinulla värikynät ja roskalaatikosta löytyy paperia, joka on kyllä ilmankin halpaa.
Havaintoni että olen tullut vanhoilla päivilläni fiksummaksi, on aika vahva todiste, että tyhmennyn jatkuvasti.
Jos tyhmyyttä haluaa kuvailla käsitettävästi, sanoisin että kysymys on taipumuksesta luulla ymmärtävänsä asioita, joita ei ymmärrä. Seurannainen on perusteeton luulo selvittelyjen ja lisäponnistelun tarpeettomuudesta. Arvaan unohtavani ensi viikolla, mikä on Burkina Fason pääkaupunki. Käsitin jo lapsena, että viisauden merkki on tietää paljon pääkaupunkeja. Meillä oli perheessä yksi, joka osasi ne kaikki, maailmankartalta ja seinäkartasta löytyvät. Tai taisi niitä olla kaksi…
Heitin luovin vasemmalle ja menin katsomaan, kun televisiossa joku lauloi erittäin hyvin joululaulua. Bassobaritoni. Elja Puukko, kukas muu! Vanha ystävä. Espoonlahden kanttori. Tietämäni mukaan hän olisi yhdessä vaiheessa päässyt itsensä Fischer-Dieskaun oppilaaksi, vaikka tämä ei juurikaan pitänyt oppilaita. No nyt Espoossa oli ymmärretty pitää joululaulutilaisuuksia kerrostalokorttelin sisäpihalla. Ihmiset lauloivat kukin parvekkeellaan toppatakki päällä. Elja lauloi edellä ja pieni soitinryhmä säesti. Suurenmoinen ajatus.
Minä sitten kelasin puoli yötä joulu lauluja mielessäni. Tuohon pihaan mahtuisi turvavälein parikymmentä ihmistä ja kuistilta olisi hyvä laulaa ja soittaa puuseinä selän takana. Mehän olemme järjestäneet konsertteja. Vahinko että olen hiukan yksinkertainen. Kun suositellaan, että nyt ei tavata ketään, niin ei sitten.
Mutta sen olen oppinut, että yhteislaulu - kauneimmat joululaulut - ei ole musiikkia, vaan jotain hyvin syvällisesti yhteistä. Ei tarvitse osata. Riittää että mölisee. Niin muutkin eläimet tekevät.
#– Aivojen hermosoluissa on nanotasolla mikrotubuleita, niin sanottu soluluuranko. Penrose ja Stuart Hameroff ovat kehittäneet idean, jonka mukaan kvanttikoherentit tilat säilyvät hengissä aivojen mikrorakenteissa, kertoo Paavo Pylkkänen." Ja näissä kvanttikoherenteissa tiloissa ihmisen luova ajattelu syntyy, luulen ymmärtäväni.
VastaaPoistaTässä toinen Pylkkänen:
Poista"– Carex pilulifera, murahti Ojasto hajamielisesti.
Konsta teroitti kuulonsa äärimmilleen. – Mitä sanoi tuo mies?
– Deschampsia flexuosa, steriili korsi! Puheli Ojasto itsekseen.
– Se on velho, parasta lajia! rimastui Pylkkänen kuusen takana. – Oikein teki Mooses kun kirjeen kirjoitti."
Pääkaupunkien opettelu oli voimissaan vielä omanakin kouluaikaan, vaikka muuten ei ulkolukua harrastettu. Maantiedossa opeteltiin yläasteella kaikkien maailman maiden sijainnit ja pääkaupungit.
VastaaPoistaTällä on pitkät perinteet. Maailman pääkaupunkien osaaminen oli olennaisena osana mm. keisarillisen Venäjän yleisesikunta-akatemian pääsykokeessa. Eversti Gyllenbögel kertoo muistelmissaan anekdootin nuoresta ruhtinaasta, jolta tentattiin pääsykokeessa jonkin saksalaisen pikkuvaltion pääkaupunkia: "Minulla ei ole kunnia muistaa, missä tuo valtio tarkalleen on, mutta muistan, että se on pienempi kuin maatilani Donin varrella. Jos herra kenraali sallii, lähden tästä sinne."
Hauska tarina. Sotilasakatemioissa pääkaupunkeja päntätään varmasti nytkin ohjuksien suuntaamiseksi. Ja sitten vielä ne erikieliset nimet: Helsig, Berlim... Jos nimittäin inarinlappilaiset ja portugalilaiset...
PoistaEi se vielä meitä täältä päästä. Tässäpäässä ollaan varttikoltan verran täysin oppineita. Että ei siitä, se.. niin ei tule hosua eikä kolttosia.
PoistaSuurin henkinen ilkeys, jonka ikäpolveni koululaitos sodanjälkeisine opettajineen oli keksinyt, oli laulunopetus. Ei siellä mitään opetettu, koska opettajilla ei siihen ollut eväitä -- siellä tarkistettiin, osaisiko joku luonnostaan laulaa ("omata sävelkorvaa"). Sitten jaettiin oppilaat osaamattomiin ja hyviin.
VastaaPoistaEikä kerrottu, mistä koko asiassa oli ylipäätään kysymys.
Osaamattoman leima ikuisesti otsassa siitä oli hyvä aloittaa hylkiönä. Laulu, kuten protestanttinen uskokin, koettiin kunkin sisäisenä asiana. Kirkossa kannatti aukoa suutaan mölinän tahdissa. Ääntä päästämättä, koska todistettu oli, ettei kuulu pelastuneisiin. Heti meninkin ja tein rikollisuuden.
Minä aina alakoulun laulukokeissa, kun laulaa en osannut, lauloin kovaa "Pieni noookiii poikaaa vaan, uunin piiippuun katoaaa..." Koskaan en päässyt sen pidemmälle kun harmoonilla säestänyt opettaja kiirehti sanomaan "riittää, riittää..." Ja torkkariin tupsahti tuttu vitonen.
PoistaKumma juttu. Minullakin aivan identtinen kokemus. Ja tuo kidutus toistettiin kerran lukukaudessa. Ei tulos toki koskaan olisi miksiin muuttunut, koska amusia on perintötekijöissä. Eipä kyllä itse laulamista koskaan opetettukaan.
PoistaUnissani leijun minäkin, kun näin, että moskeija Stockasta tulee. Minareetti on jo valmiina.
VastaaPoistaJoku öljyvaltio paiskaa rahat pöytään ja muut osatajakandidaatit vetäytyvät kuten Sukari ja Tokmanni.
Kas niin. Arvelen olevan jo aika kertoa nämä yleiset ongelmakohdat asiallisemmin.
Poista"Alttius lähestyä asioita hotoloppanan tavoin juuri ja kun niin s- tekisi mieli sanoa seksin olevan aivan sivuseikka mutta se ei olekaan sopivaa nyt."
"Juu, tralalaa ja kaikkia sen tapaisia asioita sekä myös eräitä seikkoja koskevat tavat, tavat... mikäli niin tuntuu että, niin mikäs siinä sitten. Tuokin tapa on usein erikoinen, toki. Erehdynkö veikatessani ettei ole tuotanoin, khm. Kokemus, siis."
"Niin positiivinen kieroilu; kuten taisin sanoa, ei ole vaikeaa. Tulee huomata ettei mikään suju ellei ensin harjoittele. Täälläkin monesti toistettu tulee tavaksi. Soitonopiskelussa samma sak, eller hur? Tästä jo hoksaakin ettei itsetyydytystä tule ollenkaan hävetä ja se on vain luonnollisen tarpeen tyydyttämistä. Ei tule läksyjä. Loppupäivä onkin liikuntaa."
Puhumalla siitä selviää, lyödäänkö vetoa?
Eilen eräs ystävä sooitti ja kertoi laulaneensa tunnin Kauneimpia joululauluja - kännykän kanssa, oli hakenut oikein lauluvihon ruokakaupan sivupöydältä. Niin minäkin sitten etsin sen ohjelman ja lauloin pienen orkesterin ja esilaulajan kanssa samaisen tunnin. Tuli heti hyvä tahto ja joulumieli ja yhteisyyden tunnekin. Normaalisti sellaista yhteisyyttä kokee tuttujen kanssa laulaessa, vaikkapa opettajaseniorien joululounaalla, jossa on säestäjänä eläkkeelle jäänyt kanttori. Tänä vuonnahan sekin tilaisuus oli peruttava.
VastaaPoistaJoululaulut ovat meidän perinnettämme, niitä on laulettu kansakoulusta alkaen, ne osataan ulkoa, ainakin me vanhemmat osaamme, ne ovat osa meitä. Suomalaiset joululaulut ovat enimmäkseen hartaita, mutta mahtuuhan joukkoon jotkin kulkuset ja tonttu-ukotkin. Ja onhan niitä kauniita uusiakin lauluja, mutta yleensä nekin ovat vanhan suomalaisen joulun hengen mukaisia. Radiosta niitä kaikkia jaksaa kuulla moneen kertaan, mutta varsinaisesti joulunaika alkaa sitten, kun Jussi Björling on laulanut "O helga natt". Osataan sitä naapurissakin.
Oi, että Sinä EG kirjoitat aina niin ihanasti ja positiivisesti. Kiitos.
PoistaEn sanoisi noin negatiivisti kuin Kemppinen, että riittää että mölisee, niin kuin eläimet.
VastaaPoistaKauniimmin saman asian ilmaisi Repe Helismaa (ja ties kuinka moni muu ennen häntä): Äänellään se variskin laulaa!
Jos herra blogisti on aikomassa opiskeluun ilman viistoa hymyä, niin onnittelen päätöksestä. Projektihan on aloitusta vaille valmis, kuten savolaiset sanovat, ja varmasti saa hyvän päätöksensä.
VastaaPoistaSen verran laitan viittoja tien varrelle, että perusmatematiikalla ei FM/DI-tasolla vielä kovasti pärjää teoreettisen fysiikan asioissa jos niihin aikoo syventyä. Teoreettisen fysiikan opinnoissa jo ensimmäisenä vuonna aikanaan, ja varmaan vieläkin, aletaan reippaasti vektori- ja tensorianalyysistä ja edetään ripeästi alkeishiukkasiin ja suhteellisuusteoriaan. Matematiikka on juuri se kieli jota tarvitaan jotta sinne voi sukeltaa. Oleellinen seikka oppimiselle on laskuharjoitusten suoritus koska ne testaavat että on ymmärtänyt mistä oikeasti olikaan kysymys ja kuinka näitä uusia työkaluja käytellään. Asioita voi oppia kirjoistakin mutta vaatii aika paljon päättäväisyyttä ja sitkeyttä sitä polkua yrittää.
Tuosta unissasaarnaajasta muistui mieleeni kuulemani tapaus dementikosta. Lääkäri oli ilmoittanut omaisille, ettei heidän dementyneellä omaisellaan ollut enää mieltä eikä persoonnaa. Sitten kerran tullessaan katsomaan omaistaan toivat mukanaan hänen vanhan tuttunsa ,jolloin tämä yllättäin heräsi eloon hymyillen. Omaiset tästä lääkärille ihmettelemään ,jonka mukaan kyseessä oli vain persoonallisuuden ulkopuolinen refleksi.
VastaaPoistaItse ajattelen ,että voidaanko koko tietoisuutta pitää samanlaisena refleksinä. Ehkä vain näkökulma kysymys.
Joka unohtaa Burkina Fason pääkaupungin nimen, on auttamatta dementti. On se niin typografisestikin päräyttävä, vaikka hieman tuntisikin ranskan kielen ääntämiskäytäntöjä.
VastaaPoistaEllen pidä Sylvian joululaulusta Ari Koivusen laulamana olen pelkkä paska, vaikka se onkin okei kun on noita naamareita millä peittää tunteitansa. Raskasta joulua sen olla pitää.
VastaaPoista
VastaaPoistaMitä ei Kreikka saanut Olli Rehniltä, sen tarjosi Merja Rehn Stockmannille huhtikuussa 2020. Että myy edes joku erä veloistasi, sinä kreikka , stocka Keskuspankille, niin koko velkakanta nousee täyteen arvoon siellä Ilmarisella, Konstsamfundetissa ja Fennia-Elo elinkorko-vakuutusyhdistyksessä. Kun EKP osti 2012 Kreikan lainoja oli mikä oli, Draghi. Niin homma oikeni. Sama Varman kanssa nyt. Sen saamiset Stokkasta omistusosa ja velkoja rutkan päälle, nousivat oitis arvossa. Siis eilen.
Huhtikuu 2020 tarjosi Helsingin rahamaailmalle uuden toivon näköalan. Amerikan Trumpin Fedin mallia mukaillen -ja maaliskuun 2020 yleismaailmallista panikoitumista seuraten, Lagarde avasi käsilaukkunsa. Otti esiin IIF koodit globaaliin finanssiyhteisöön. Sen taseisiin ja niiden avaruudelliseen laajenemiseen -pysyäkseni blogin asiassa.
Vastahan vai oliko syksyä 2019, Lagarde kummasteli että olisiko meidän asiamme muka varjella osto/myynti korkoeroja ; bondien hintoja. On tietysti. Rikkaiston asialla aina sään mukaan.
Ehkä vain lipsahdus, mutta kun HS pääkirjoitus (=O.R.) asian viikko kaksi sitten otti ilkeästi esiin, niin tölvinpä minäkin. Kumpaa muuten Olliako vai Christineä?
Siis nyt velat voi siirtää Stockmannin taseesta EKP:hen ja keventää ratkaisevasti tavaratalon velkaa. Omistajat pelastetaan konkurssilta ja Merja voi shoppailla luksuskortilla. (Sellaisia ja premiumkorttilaisten ostosiltoja joskus oikeasti oli. Tuo Merja on fiktiivistä riekkuamistani ja ne ostoillat muinaisia kun kaupat suljettiin illansuussa. Vapautuivat kai sellaisten fantasiahahmojen kuin Ahtisaaren ja Maj Rehmalin valitessa, jälkimmäinen Liikeapulaisten ammattiliittoa )
Huhtikuussa 2020 linked tai mikä verkko tiesi ehdottaa asiaa Boreniukselle ja jos keille. Taserunoilijat ja kauppaoikeusbardit ryhtyivät laululle. Tai siis käänsivät amerikasta suomeksi/suomenruotsiksi meiningit. Ja meininki oli pelastaa omistajat. Ja pelastuvat.
Tämä velkojen kippaaminen Frankfurtiin on se uutuus saneerauslaissa minkä innovaation Tähtinen ilmoitti tästä eteenpäin olevan kåypäistä oikeuskäytäntöä. Että jonoon vain. Ainakin Roshcier löytyy Kasarmikadulta ja Snellman (ei Virkkunen) Procope Espalla.
Mitenkä asia oli Virkkusen-Tiivolan ja kansanedustajapomojensa aikana? Minäpä kerron. Sillai että meillä oli keskikorkosäätely. Siis keskiarvo kunniassa. Eikä ääriarvo. Maailman paras.
Jos verstas meni huonosti sen korko pantiin nollaan ja maksukyisten asiakkaiden korkoa nostettiin KOP:issa. Keskiarvo laskettiin kynällä Suomen Pankissa takkatulen äärellä, sikarien juomien kera ja joku emäntäkin oli katsomassa päälle. Oliko viimeisiä Virpi Puisto Turku ja Tuulikki Hämäläinen Kerava ? Sitten tulivat asiamme omistajiksi asiammetuntijat.Jukka Sjöstedt
Pääkaupungeista pitäisi osata joten kuten myös se "skyline". Tämän tiedon puutteeseen perustui etelävenäläisten sotilaiden runsaasti dokumentoitu huijaaminen Viipuria vallattaessa. Esimiehet vakuuttivat, että Helsinki on saavutettu. Tulisi lähtö muihin hommiin.
VastaaPoistaParisen vuotta sitten Zaida Bergroth teki elokuvan Maria Åkerblomista, tunnetusta unissasaarnaajasta. Se sai kehnohkon vastaanoton sekä Suomessa että Virossa, jossa se suureksi osaksi kuvattiin.
VastaaPoistaMinua elokuva miellytti, sillä se oli teknisesti ja taiteellisesti erinomaisesti tehty. Aihekin oli mielenkiintoinen, joten ongelma oli ehkä sekavassa käsikirjoituksessa. (Niinpä en yllättynyt, kun tämä Bergrothin toinen elokuva, Tove, oli menestys.)
Oli se "Marian paratiisi" ihan kohtalainen, mutta vähän hajanainen. Aivan erinomainen sen sijaan oli jo Bergrothin esikoisohjaus "Skavabölen pojat", mutta siinä olikin vahva näytelmä pohjana. Hienoa, että "Tove" onnistui, sen luulisi kiinnostavan ulkomaillakin, mutta juuri nythän ei mikään vedä.
PoistaKatsokaapa joutessanne SVT:n Julkalenderia. Siinä on pieni musta aukko, jonka kautta kaksi nuorta neitoa vaihtaa paikkaa; Mira ja Rakel siirtyvät sata vuotta ajassa - Mira 1920- luvulle ja Rakel 2020 -luvulle. Jätte kiva!
VastaaPoistaEgentligen!
Poista