Nuorisokoulusta

 

Kuvassa Smolna. Valtioneuvoston juhlahuoneisto Espalla sai haukkumanimensä siitä, että punaiset pitivät talossa päämajaa talvella 1918. Juuri samaan aikaan Lenin piti kortteeria Pietarissa säätyläisperheiden tyttärille tarkoitetun Smolnan tiloissa. Nimi on peräisin lähellä olevan luostarin nimestä ja tarkoittaa pikeä. Kaiketi kaupunkia hätäisesti Jänissaaren ja Nyenin erittäin epäedulliseen paikkaan rakennettaessa piki oli poikaa.

 

Muistan pureksineeni pikeä lapsena. Purukumia ei ollut vielä keksitty, Suomessa. Kirjoitan tällaisia, koska muistan maun. 

 

Sekä kadettikulu että paasikoulu (kerran se kaikkein hienoin, mm. Venäjällä) viittaavat nuorisoon. ”Kadetti” on ”nuorempi”. Helsingin Rautatienkadun kulmassa oleva Elukkamuseo (Luonnontieteellinen museo), entinen Venäläinen poikakoulu, oli neljä vuotta kadettikouluna, ja sen katolla korkeimmalla olevaa puoliavointa koppia käytettiin putkana. Olen joskus lukenut muistelman, jossa kerrotaan, millaista siellä oli palautua humalasta krapulaan vienoisessa viimassa.

 

Rakennuksen takana, etenkin Temppeliaukiolla, joka on tätä nykyä pyhitetty hartaudelle ja turisteille, majailivat mäkipeurat. Nimitys oli kiertoilmaus ja tarkoitti maksullisia naisia, tässä tapauksessa huokeita. 

 

Koulusta johtuu mieleeni blogin kommentti, joka oli mielestäni tarpeellinen mutta epätäydellinen. Uskottavan muun lähteen mukaan sangen useissa yliopistoaineissa menestyminen pääsykokeissa ei korreloi opintomenestyksen kanssa, eikä opintomenestys ammatillisen menestyksen kanssa. Viimeksi mainittua ei tietenkään oikeastaan voi mitata.

 

Lisäksi professorit pitäisi poistaa tältäkin listalta. Omien, vain runsaat sata vuotta ja kolme tiedekuntaa käsittävien havaintojeni mukaan myöhemmät professorit ovat usein olleet tolkuttoman hyvin ja opiskelijoina. Tunnen henkilökohtaisesti neljä ”opiskeluneroa”, mutta yleisesti osataan mainita vain muulle alalle päätyneet – Risto Ryti oli kaikki hämmästyttänyt opiskelija, joka vielä auskultoidessaankin mykisti ukkotuomarinsa osaamisellaan.

 

Kaikkien aikojen paras kadettikoulun opiskelija, joka sai täydet pisteet aina ja kaikesta ja lisäksi esimiesten ja opiskelutovereiden suosion, kompastui portaissa, sai keuhkokuumeen ja kuoli. Tämä oli joskus 30-luvulla. Sotakorkeakoulussa kai kaikkien aikojen välkky oli Paavo Talvela, joka ei jättänyt ketään epätietoiseksi tästäkään tosiasiasta.

 

Sotasankari Lagus kuului yhteen maan merkittävimmistä kulttuurisuvuista (jonka muuan haara otti nimen Hirvensalo), ja hänen isoisänsäkin oli yliopiston rehtori ja ansioistaan aateloitu valtioneuvos.

 

En viitsi sanoa nimiä, mutta sodassa monipuolisen vaikeissa tilanteissa kunnostautuneissa kenraaleissa oli useita sellaisia, jotka eivät olisi päässeet korpraaleiksi, jos ”palikkatesti” tai muu vippaskeino ns. älykkyyden selvittämiseksi olisi ollut heidän aikanaan käytössä.

 

Suomi 1900-luvulla… Sanoisin että Kekkonen. Kuten lukija tietää, en ole Kekkosen ihailija, vaan valmis uskomaan hänestä kaikkea ikävää. Mutta jos kerran puhun älykkyydeksi kutsutusta lahjakkuudesta, kyllä hän oli samaa luokkaa sensaatio kuin Paasikivi. Edellisellä vuosisadalla valinta on selvä: Lönnrot. Hänellä henkeä salpaavan monipuolisuuden kokosi valtava sosiaalinen pelisilmä. Suurmieheksi korotettunakaan hänellä ei juuri ollut panettelijoita ja vasta superlahjakas E.N. Setälä otti asiakseen skamfiilata suurmiestä välillä ja kuin ohimennen.