”Hulluuden historia” on suora ja oikea käännös Michel Foucaultin kirjan nimestä. Kirja ilmestyi 1961. Tässä blogissa on yli kymmenen vuotta varoiteltu, että ranskalaisten filosofien kulloistakin kukkoilijaa ei pidä uskoa. Tarkoitan sellaisia kuin Foucault ja Sartre, kauan sitten esimerkiksi Henri Bergson. Toisin kuin saksalaisilla ranskalaisilla näyttää olevan kova halu esittää pysäyttäviä kysymyksiä. Saksalaiset ovat kovia vastaamaan, silloinkin kun ei ole kysytty.
Foucaultin ”hulluus” – ei siis ”mielisairaus”, jollaisia ei ollut vielä tunnistettu – oli hallitsemisen väline. Suosittu keino pysytellä vallassa oli julistaa osa ihmisistä ”hulluiksi” ja lähettää heidät vuotavalla veneellä jokea alas tai sulkea heidät lukkojen taakse. Seuraavaksi Foucault otti kohteekseen tieteellisen kielen, sitten muun muassa vankilat ja sukupuolisuuden.
Kirjat ovat viime vuosikymmenten tärkeimpiä ja lähes mahdottomia lukea. Puhun kokemuksesta. Jouduin käymään yhden paksun suomennoksen läpi sana sanalta. Vaikka siitä on kauan, painajaismainen muisto pysyy.
Blogisti ei ole opettaja eikä luennoitsija. Näiltä voi odottaa johdonmukaisuutta ja asiallisuutta. Vaikka blogit ovat enimmäkseen huonosti kirjoitettuja verkkosivuja, ne voivat olla myös kirjallisuutta. Niitä siis kirjoitetaan luettaviksi. Tämän blogin kommenteista huomaan usein, että joillekin lukijoille on vaikea ymmärtää, että en myy mitään. Koska olen outo lintu (Rara avis), kirjoitan miten milloinkin. Eilen lopetin viittaukseen siihen, että Einstein tunsi suurta vastanmielisyyttä satunnaisuuteen eikä ollut yhtään hyvillään siitä, että hänen teoriansa selitti uudella tavalla melkein kaiken. Yhteyttä hyvin pienen maailman kvanttimekaniikkaan etsitään yhä. Molemmat, suhteellisuusteoriat ja kvanttimekaniikka, ovat terveen järjen vastaisia eli kohdittain mahdottomia kuvitella, mutta toimivat ja ovat olleet kauan myös arkemme perustaa. Töpselistä saatava sähkö tutuu ymmärrettävältä, mutta täsmällisyyttä tavoitteleva selittäminen kilpistyy lopulta. Emme tiedä, mitä sähkö ”on” (siis sähköinen varaus).
Koska Foucault on valehdellessaan oikeassa, pidän totena, että kunnan, yhtiön tai maan johto ei välttämättä pyri auttamaan ihmisiä, vaan rohmuamaan itselleen mitä milloinkin. Ja ihmistä joka pitää heidän puhettaan säännönmukaisesti totena, voi hyvin sanoa hulluksi.
Saksan keisarikunnan pääesikunnassa päätettiin loppuvuodesta 1915, että jos tässä maailmansodassa hävitään, syytetään juutalaisia.
Näin tehtiin. Juutalaiset, raukat, olivat taistelleet rintamalla hienosti, mutta lihavat kenraalit ajattelivat, että vaikka voissa paistaisi… Ja viiksekkäät korpraalit ajattelivat, että on ylivoimaisesti hienointa maailmassa olla saksalainen. Kun on oikein saksalainen, saa mielellään esimerkiksi teloittaa naisia ja lapsia Belgiassa.
Hulluus on tarttuva tauti. Suomessa vuoteen 1944 vastustettava kommunismi merkitsi venäjää äidinkielenä. Ihmiset ovat joustavia. Nyt vastustamme Venäjää, vaikkei kommunismia ole, vaan sen paikan on ottanut aivan tavallinen sortovalta. Minun ikäiseni muistissa on vielä aika, jolloin kirkko karsasti kärsivien auttamista, koska se oli Jumalan tahdon vastaista. Sen muistan oikein hyvin, että varakkaiden mielestä köyhyys oli köyhien oma vika.
Eli karkeasti yleistäen: hulluus – Einsteinin tai jonkun muun – on enemmistöpäätös. Itse olen vähemmistöhullu.
Tuosta lasten ja naisten teloittamisesta voisi todeta, että siinä Saksan armeijan toiminta oli itse asiassa "sodan tapojen ja lakien" mukaista. Jos katsotaan 1700- ja 1800-lukujen valtiokäytäntöä, niin kapinaan nousseen siviiliväestön summittainen massamurhaaminen oli tapana ja siis laillista. Sitä ei edes pidetty kauhean pahana. Lähtökohtana oli ajatus, ettei sota kuulu kansalle. Jos se sotkeutuu siihen, sitä kohdellaan kuin oman maan talonpoikaiskapinaa. Saksalaisten raakuudet Belgiassa eivät siis eronneet olennaisesti siitä, miten venäläiset pistivät Pohjois-Karjalan talonpoikien puolisotilaallisen vastarinnan kuriin kesällä 1808.
VastaaPoistaTässä kohdin vanha aristokraattinen sotakäsitys törmäsi kansallisuuskäsityksen mukaiseen sotakäsitykseen: sota on aina koko kansan asia, ja jokaisen kansalaisen velvollisuus on tuottaa vahinkoa viholliselle. Belgialaiset nousivat vastarintaan moraalisesti oikein perustein, ja tässä mielessä saksalaisten rangaistustoimet olivat moraalittomia.
Geneven sopimuksissa on sitten annettu myöhemmin laillisen taistelijan asema aseisiin nousevalle väestölle, joka ei ole ehtinyt vielä muodostua osaksi valtakunnan sotavoimaa hyökkäyksen äkillisyyden takia. Sitä en tiedä, onko yksikään maa oikeasti käsitellyt ketään tämän pykälän perusteella sotavankina.
Nämä blogit taitavat olla kirjallisuutta. Nautin niiden lukemisesta ja oikein hykertelen niiden joskus yliampuvistakin mutta niin ajateluttavista väitteistä. Kommenntteja en olekaan pitkiin aikoihin ehtinyt lukea. Jotenkin maailma ja elämä ovat vain niin absurdeja, että niitä ei voi aina loogisesti ja vakaasti kuvata. En kuvittelekaan olevani kaikesta edes samaa mieltä, mutta mitä sitten...
VastaaPoistaWannabe saksalaiset, vaikka jotkut Itävallan Linzissä syntyneet korpraalit, ajattelivat että on hienoa olla saksalainen, ja muuttivat tuotapikaa sinne. Saatuaan sotaväkeä mukaansa he sitten valloittivat Itävallan. Tämä tapa hirtti heillä kuitenkin kiinni, eivätkä he valtionvelkasyistäkään voineet muuta kuin valloittaa lisää, kunne vastaan tuli liian suuri maa. Sen jälkeen korpraali kavereineen hirtettiin. Opimmeko tästä jotakin.
VastaaPoistaHitler oli maahanmuuttaja. Samoin taisi olla myös Stalin. Vaan mitäpä kaksi tapausta todistaa?
PoistaKolmas tapaus: Arne Somersalo. Kelpasi taistelemaan keisarillisen Saksan väreissä ja riveissä, vaikka oli kaiketi vihollisvaltion alamainen, tiukasti tulkittuna. Tuolloin ei ollut tapana piitata dokumenteista, joista oli vain haittaa tavoitteelle. Ainakaan aina.
PoistaHirveä Trump on mamun pojanpoika. Kamala Harris on mamujen lapsi.
Poista... pidän totena, että kunnan, yhtiön tai maan johto ei välttämättä pyri auttamaan ihmisiä, vaan rohmuamaan itselleen mitä milloinkin. Ja ihmistä joka pitää heidän puhettaan säännönmukaisesti totena, voi hyvin sanoa hulluksi.
VastaaPoistaNiin,
Mauno Koivisto sanoi Lippu-lehdessä: ne jotka arvioivat poliittisen moraalin alhaiseksi, eivät tiedä kuinka alhaalla se on ollut.
Ei minunkaan kotikaupungissani, yksi korruptoituneimpia, enää kaavoiteta parkkipaikkoja, keskuspuistoja ydinalueille, ja lunasteta pilkkahintaan ihmisten tontteja.
Menipä siinä joku yrityskin työpaikkoineen. Ja kas, kaava vaihtui pikaa-pikaa, huimien E= teholukujen moodiin.
Ei ne ihan vapaaehtoisesti lopettaneet, tosin, sisäministeriö puuttui ko. kaavakähmyihin.
Ajat muuttuvat (lakien voimalla).
Kuka meistä on "normaali ihminen" tai "täydellinen ihminen"? Eihän sellaista voi sanoa, itse kullakin on omat piirteensä, ominaisuutensa - ja omituisuutensa, ja juuri tämä moninaisuuksien kirjo ihmisissä on kiinnostavaa. Ja yhteisön kannalta hyödyllistä, yksi osaa yhtä, toinen toista. Jollain poikkeavan älykkäällä on ehkä vain yksi ominaisuus tai kyky, jonka hän sitten kehittää huippuunsa ja tekee mullistavia keksintöjä. Jos tällainen yksilö kasvaa ja saa elää ymmärtävässä ympäristössä, kaikki päättyy hyvin, mutta aina ei käy niin. Hullun nimen saa helposti, jos on erilainen, "se on vähän erikoinen," saatetaan ainakin sanoa. Suvaitsevaisuus on meille ihmisille vaikeaa.
VastaaPoistaNäin kyökkipsykologialla - johon usein syyllistyn - ja ympäristöä tarkkailemalla.
Se on just noin.
PoistaKemppisen toistuvasti harrastama kommentointi milloin kenenkin taiteilijan tai tieteilijän mielenterveydestä ja psyykkisistä ominaisuuksista on varsin turhaa. Jos hän joskus löytäisi jonkun henkilön, joka olisi niin viimeiseen asti normaali, sepä vasta epänormaalia olisikin.
Eikä muuten ole mitään näyttöä siitä, että Kemppisen (monialaiseen ja arvostettavaan) osaamiseen kuuluisi sen enempää psykologia kuin psykiatriakaan, joten niiden piirissä hänen lausahduksensa ovat lähinnä valistuneen amatöörin mielipiteitä.
Eivätkä ammatti-ihmiset tietenkään lähdekään heittelemään satunnaisheittoja oman alaansa kuuluvista asioista. Se on viihdekirjoittajien puuhaa.
Jostain syystä parin päivän blogit palauttavat minua maailmankuvani alkulähteille: pinnasängyn pohjalle radiosta kuului bossanovaa ja Yves Montandin laulua ja myöhemmin radion mietelauseina Herbert Marcusea.
VastaaPoistaBlogisti kirjoittaa: emme tiedä mitä sähkö "on". Juuri näin, insinöörit kyllä tietävät siitä yhtä ja toista mutta mitä se "on" on parasta jättää teologien selvitettäväksi
VastaaPoistaSatuja selitykseksi, joopa joo...
PoistaVielä vähemmän me emme tiedä, mitä gravitaatio on.
PoistaMutta kylläkin sen ulkoisia käyttäytymisen lainalalaisuuksia hyödyntäen, me rakennamme me lennämme.
Kuka antoi kulmakertoimet pydamidien rakentajille?
No niin, tätä taas.
Poista"Insinöörin" selitys on, että sähkö tulee töpselistä ja mikään muu ei ole sähköä kuin se töpselistä tuleva.
Hiilidioksidi paha - tuulivoima hyvä.
Sota on rauhaa. Väkivalta on tärkein välittämisen muoto mitä yhteiskunta voi ilmaista.
Kuka antoi kulmakertoimet pyramidien rakentajille, kysyy kommentoija.
PoistaEgyptiläiset osasivat mitata:
https://en.wikipedia.org/wiki/Seked
Ja he osasivat määrittää ilmansuunnat tarkasti auringon avulla.
Vastaus kysymykseen mistä kulmat ja mitat saatiin on siis aika lailla sama kuin nykypäivän työmailla. Osaavat mittamiehet merkitsevät ne paikoilleen suunnitelmien mukaan.
Kreikkalaisten temppelien mitoitus olikin sitten hienostuneempaa. Niiden mitoitus katsottiin silmällä. Pilarit eivät ole suorapintaisia, sen enempää kuin räystäätkään vaakasuoria. Kun ne on tehty niin, että ne näyttävät hyvältä.
Asemointi laumassa, joukossa ja ryhmässä määrää immuniteetin, hierarkian ja hulluuden rajan. Valta noihin kaikkiin ei voi olla demokratiassa. Tällöin kannattaa hylätä käsitys itsestä vapaana tahtojana ja käyttäytyä kuin muutkin tolkun hallittavat. Tolkku on syrjäyttänyt Jumalan.
VastaaPoistaSatunnaisuus onkin tavattoman kiinnostava fysiikan ala. Matemaatikot karsastavat sitä koska siitä ei oikein saa kiinni eikä käyttäytyminen aina ole determinististä. Fyysikot käyttävät tilastollista fysiikkaa jolla saa aika hyvän niskalenkin asiasta mutta koneisto on melko raskas ja aihe on nykyisin tavattoman laaja.
VastaaPoistaArvelen että Einstein oli jossain määrin perfektionisti ja halusi että kaikki asiat ovat deterministisiä ja täysin hallinnassa. Luonto vain ei käyttäydy siten. Jos meillä on vakuumissa mittaustilassa vain yksi kevyt atomi, sen käyttäytyminen on melko hyvin hallittavissa. Muta jos niitä on kaksi, kolme ja useampia hyvin lähellä toisiaan, asia muuttuu progressiivisesti vaikeammaksi. Kun atomeja on useita tuhansia, miljoonia, miljardeja ja vieläkin enemmän miljoonakertaisesti tiiviisti yhdessä, ei deterministisellä lähestymistavalla pääse minnekään. Termiset prosessit atomien välillä sekoittavat kaiken "normaalin" käyttäytymisen atomien vaihtaessa fononeja jotka siis ovat lämpötilan aikaansaamia värähtelyjä aineessa. Edes kiderakennetta ei tarvita vaan sama tapahtuu nesteessä tai kaasussa tai amorfisessa olomuodossa. Kiteessäkin atomit voivat liikkua pitkin hilarakenteita osoittaen sen että kiinteä aine ei välttämättä ole lainkaan stabiili. Atomit voivat välittää energiaa toisilleen useilla mekanismeilla fononien lisäksi. Kiinteässä aineessa ratkaisu perustuu kvanttimekaanisen kiderakenteen käyttöönottoon ja sitä myöten käänteishilaan ja sen avulla päästäänkin ratkaisemaan hämmästyttävällä tavalla melkoinen määrä ongelmia.
Suprajohtavuus, joka ilmenee hyvin kylmässä, perustuu siihen että atomien vapauttamat elektronit liikkuvat sumuna kiderakenteessa. Elektroni karkottaa ympäriltään muita elektroneja ja siihen muodostuu heikko positiivinen kerros. Se puolestaan houkuttelee jonkin elektronin liittymään pariksi tälle. Yhdessä ne muodostavat kvanttimekaanisen Cooperin parin joka voi liikkua ilman kitkaa kiteessä. Siitä puolestaan avautuu aivan uusi ilmiömaailma. Tätä ei Einstein täydessä laajuudessaan ehtinyt saada tietoonsa koska Nobelin saanut BCS-teoria julkaistiin vuonna 1957, mutta voin kuvitella että sanottu herra olisi repinyt viimeisetkin harmaat hiuksensa tämän takia. Toisaalta, hän oli kuitenkin joustava kun näki pätevät perustelut joten kyllä hänen mielensä olisi saattanut muuttuakin toiselle kannalle.
Mielenkiintoista juttua suprajohtavuudesta. Tällainen on mielestäni parasta Henrikiä.
PoistaKansan enemmistö on päättänyt että Trump on hullu. Vaarallinen hullu.
VastaaPoistaEikä populisti voi tämän edessä mitään.
MMM...
Pikku trumpetistilla on taas niin vaikeaa, niin vaikeaa,...
PoistaViime vaalien alla musta, harvahampainen kadunmies todisteli haastattelijalle miksi aikoo äänestää Trumpia: "Trump on menestynyt ja rikastunut liike-elämässä niin hyvin, että hänen ei enää presidentin virassa tarvitse ajaa omaa etuaan".
PoistaJestas, mikä vedätetty tampio, ajattelin.
Noita oli sitten niin paljon, että saivat mieleisensä presidentin.
Sitä on vaikea sanoa onko Trump ollut hyvä vai huono presidentti. Se on ihan eri asia ottaako päähän Trumpin tyyli ja erikoinen tapa twiittailla sekä puhua välillä kaikenlaista kummallista kuin että hän olisi aikaansaanut jotain suurta vahinkoa. Ei ainakaan mitään isompaa sotaa ole aloittanut. Tiettävästi ei.
VastaaPoistaSekin on niin kaksipiippuinen juttu, että tuleeko toimeen Putin'in kanssa vai pitäisikö olla vihaväleissä ja sormi ydinasesalkun laukaisunapilla valmiina. Ainahan sitä voidaan moralisoida ja kauhistella, mutta eipä taida löytyä pyhimystä minkään suurvallan johtajaksi.
”Saksan päämajassa päätettiin 1915, että jos sota hävitään, syytetään juutalaisia.”
VastaaPoistaTälle on varmaan lähdekin olemassa? Samoihin aikoihin Saksan päämaja kai päätti myös ottaa Suomen alueen luonnonvaroineen käyttöönsä maailmansodassa.
ar
Tuota en osaa kommentoida mutta Hitlerin elämäkerran mukaan hän oli jo silloin korpraalina sodan kestäessä ottanut juutalaiset vihamiehikseen ja päätti että heidät pitää tuhota. Pohjimmaisena vaikuttimena oli varmaankin perinteinen juutalaisviha ja juutalaiskateus jota Saksan alueella ja Itävallassa oli perinteisesti ylläpidetty vuosisatoja. Todellisia aiheutettuja syitä Hitlerillä tuskin oli.
PoistaAinakin päämajassa päätettiin syyttää sodan häviämisestä siviilejä, "marraskuun rikollisia", kuten natsit heitä myöhemmin kutsuivat. Sodanajan tosiasialliset hallitsijat ja päähäviäjät Hindenburg ja Ludendorff painoivat päihinsä marttyyrinkruunut ja olivat myöhemmin keskeisesti auttamassa Hitleriä valtaan.
PoistaBlogistin vääjäämättä häntäkin lähestyvä kuolema saa hänet nostamaan oman erikoisuutensa korkeuksiinsa. Rara avis in terris. Mutta kun olin niin erinomainen (saanhan olla lisää...).
VastaaPoistaTämä käy niin erinomaisesti silmääni, koska ikätoverini kuvataiteilija sai lähteä täältä aivan liian aikaisin varsin pitkän prosessin kautta. Oman taidon vajaahyödyntämisen tuoma hätä nostaa parahduksen terssiin "vain minä osaan!".
Kepeät mullat kaikille. Kukin meistä oli vain ihminen, ei lentävä lintu.
"Time to die." -- Roy Batty
Nyt muistat väärin tai olet sosialistien aivopesemä: " Minun ikäiseni muistissa on vielä aika, jolloin kirkko karsasti kärsivien auttamista, koska se oli Jumalan tahdon vastaista. Sen muistan oikein hyvin, että varakkaiden mielestä köyhyys oli köyhien oma vika." Diakoniatyö on ollut aina tärkeä osa kirkon työtä.
VastaaPoista