Ei osaa sanoa

 

Kivinen valitti jatkuvaa yskäänsä Karhuselle. Jälkimmäinen sanoi, ettei hän määrää tähän mitään lääkkeitä. ”Otat välillä jotain pastilleja.” Viiden viikon kuluttua Kivinen oli kuollut.

 

Nähtyni vuosikymmentä myöhemmin elokuvan ”Ikiru, tuomittu” (Kurosawa) ja muistaakseni julkaisseeni siitä arvostelun sekä Ylioppilaslehdessä että Elokuva-Aitassa olin ottanut selvää asiasta.

 

Tuo elokuva on edelleen mielessäni yksi elokuvahistorian parhaista. Se ei kuulu tähän asiaan, että Mizoguchin ja Ozun runouden mieleen tuova hitaus tuntuu joskus vieläkin paremmmalta.

 

Loppukohtauksessa virkamies Ikiru keinuu yöllä yksin lasten keinussa kaupungin puistossa. Lunta sataa. Hän on vaikuttanut pikkuvirkamiehenä siihen, että tähän on saatu puisto ja puistoon keinu. Hän tietää kuolevansa kohta.

 

Elokuvan vähän liian taiteellinen juoni on hiukan hyypiöksi kuvattu virkamies, Ikiru, joka menee lääkäriin, eikä saa tietää mitään merkittävää. Odotushuoneessa kuitenkin tungetteleva vuoroaan odottava potilas kysyy vain hiukan kaarrellen, ovatko ulosteet mustia. Ikiru ei ehdi edes närkästyä käsittäessään, että näin kyllä on. Eikä lääkäri kysy sitä asiaa. Tietäväisten potilaan kertoman mukaan se on merkki pahasta syöpäsairaudesta.

 

Pyydän – älkää muistelko tätä, vaan katsokaa Duodecimin sivulta. Ruuansulatuskanavaan voi päätyä eri kohdista verta eri syistä. Varmaan tavallisin on pukamat. Älkää painako asiaa mieleenne, koska puhe on Donald Trumpista.

 

Silloin kerran sain tietää, että Ranskassa ja Japanissa lääkäri ei kerro potilaalle, että nyt on löytynyt hyvin paha syöpä. Suomessa olen keskustellut monen lääkärin kanssa. Jotkut ovat olleet hiukan hämmästyneitä, koska heidän mielestään asian sanominen heti ja suoraan on lääkärin velvollisuus. Jotkut ovat kertoneet jopa että tuollaisen asian sanomista opetetaan lääketieteellisessä. Olen jopa kuullut kerrottavan, että keskustelua potilaan kanssa opastamaan on pyydetty teatteri tai elokuva ammattilainen.

 

Itse – myös aitoja tilanteita kokeneena – olisin viimeksi mainitun vaihtoehdon kannalla, kuitenkin huomautuksin, että jotkut lääkärit ovat tällaisessakin asiassa hiton hyviä.

 

Tuholainen Trump aiheutti tänäänkin onnettomuutta; toimittajat eivät ainakaan vielä huomanneet. Trumpin kerrotaan selittäneen, että hän tiesi korona-pandemiasta varhain mitta ei halunnut aiheuttaa paniikkia. Tämä oli vastaus amerikkalaisen toimittajan kirjoittamaan, että Trump valehteli kuulijoilleen. Uutispätkässä Trump yritti tehdä ilveilyä asiasta näytellessään, miten hän ei toimi.

 

Luulen ettei monelle suomalaiselle ole uutinen, että USA:n presidenttinä on henkilö, joka ei sano tilanteen sellaista vaatiessa: minulla on ikävä uutinen.

 

Ollessani itsekin lapsi käsitin, että eräälle toiselle lapselle oli sanottu: ”Ei äitisi ole kuollut. Hän on vain mennyt taivaaseen.” Minulle muodostui tietty käsitys sanojasta. Käsitykseni Trumpista ei muuttunut. Tämä kirjoitus on jatkoa edellisille. Ja olen selvillä siitä, että hyvin monet ihmiset, ehkä kaikki, haluavat että heille valehdellaan. Ja olen selvillä siitä, millaisia ponnistuksia valtiot, puolueet, armeijat ja muut ryhmät toteuttavat varjellakseen ihmisiä totuudelta. Jos minut olisi kutsuttu pitämään Veikko Litzen -luentoa – ei koskaan kutsuttu – määrittelisin kulttuurihistorian kulttuurin tutkimukseksi ja kulttuurin keinoiksi pettää ihmisiä.

 

Terveisiä Mikko V:lle osastolle ja vielä kiitos viestistä! Olemme molemmat juristeja, Mikko ja minä. Osaamme siis käsitellä taiten totuutta. Totuus ei palaa tuulessakaan.