Doyle II

 

Kuka kävisi ostamassa minulle piipputupakkaa (Capstan tai Rattray’s Marlin Flake tai Three Nuns tai Erinmore) Tukholman Sturegallerietin Brobergilta tai Kööpenhaminasta W. Ø. Larsenilta? He eivät lähetä millään ilveellä, koska EU on kieltänyt. Käsimatkatavarana saa tuoda niin paljon kuin jaksaa kantaa, ja kannattaa sanoa, että nämä tulevat teknisesti omaan käyttöön eli eräälle vanhalle hupsulle.

 

Sherlock Holmes poltti shagia, mikä on mielestäni käsittämätöntä. Minusta se on sätkätupakkaa. Holmesin merenvahapiippu osoittaa, ettei Doyle tiennyt tätäkään piipunpoltosta. Sellainen on vaikea käsitellä eikä alkuunkaan hintansa arvoinen. Suomesta saa Kasarminkadulta ja Turun teatterin läheltä aivan erinomaisia briar-piippuja, joita taas Lontoosta ei enää löydy helpolla. Yletön tupakointi oli Sherlock Holmesin yksi tunnusmerkki. Minulla on tuossa virginia-rasia, jossa on hänen siluettinsa kannessa.

 

Tuollainen tupakointi on ylimielisyyden merkki (vertaa Stalin), jonka Doyle muuttaa taitavasti ylivoimaisuuden merkiksi.

 

En halua kuvitellakaan, millaista olisi lukea Doylea ja Laurie R. Kingiä selvin päin.

 

Viime aikoina olen lukenut enemmän kvanttikenttäteoriaa, josta Tim Maudlinin yleisesitys on sangen hyvä. Ihmisiä, jotka selviytyvät Diracin yhtälöistä ja niiden kehittelymahdollisuuksista ongelmitta, ei ole Suomessa monta kymmentä. Arvaan että Dirac ei ollut kuullutkaan Holmesista. Raittiusmies Hitler kuuli hänestä liian myöhään. Doyle kuvasi 1890-luvulla, miksi Englanti ei taipunut fasismiin 1941. Täytyy olla todella lahjakas nähdäkseen, että Englanti oli puolihullujen valtakunta. Itse toivon että joku lähettäisi Boris Johnsonille ”Baskervillen koiran” ristisiteenä tai pikkupakettina.

 

Taiteella on vain yksi tehtävä. Olla viihdettä. Taiteen tehtävä on viihdyttää lukijoitaan niin että arjen murheet unohtuvat vähäksi aikaa. Se on suorin tie taikuuteen, koska oikeastaan taide on mahdotonta. Kuunnelkaa jokin yli kymmenestä Bachin pienemmästä fuugasta, niin myönnätte totuuden. Tämä on mahdotonta. Eikä säveliä myöskään ole olemassa. Ne ovat kuulija oman hermoston virittämiä harhoja eli täynnä odottamattomia takaisinkytkentöjä.

 

Sherlock Holmesin lukija ei viitsi kysyä itseltään, mistä tämä mielenkiinto murhiin joukkomurhien maailmassa. Vuosisadan hirvittävimpiin rikoksiin kuului tarpeeton I maailmansota. Ilman sitä meillä olisi nyt kunnollinen biologia-tiede eli ei koronaa eikä hallitsematonta ympäristöongelmaa. Pyssyjen sijasta olisi jo kehitetty hiilidioksidia syöviä viruksia. 

 

Laurie R. Kingin keino on luoda sangen hyviä akvarelleja kiinnostavista henkilöistä ja maustaa ja lisäksi höystää tarinat huvittavan kiinnostavalla kulttuurihistorialla. Yhdessä niteessä vilahtelevat Palestiinassa sekä Gertrud Bell että T.E. Lawrence, toisessa tulkkina häärii Lissabonissa Fernando Pessoa eli yksi hyvin suurista runoilijoista. Lisäksi viktoriaanisen kulttuurin vääristymistä on paljon hyviä kohtauksia. Juuri niihin perustuvat poliittisten järjestelmiemme pahat viat, kuten edustuksellisen demokratian toimimattomuus ja nyrkkivallan helppous. 

 

Paras puoli Kingin kirjoissa on että niistä tulee mukava olo. Toteutus on hieno ja taustatyö tehty hyvin. Holmes säilyy mysteerinä. Hän on kuuluisampi kuin Beatles, jotka olivat kuuluisampia kuin Jeesus. King on uusimpia hyvin pitkässä rivissä. Dekkari on pohjimmaltaan keino ymmärtää ihmisiä. Ristisanatehtävä ei ole. Ikuinen häpeä Ruotsin akatemialle, joka ei antanut Doylelle nobelia.