Isoäitini tyttönimi otsikkona kertoo, että aiheena on pari välihuomautusta ja mielipiteen muutoksen ennakointia Bertrand Russellista.
Menin vipuun. Luin hänen muistokirjoituksensa (obituary), jossa valiteltiin vainajan pintapuolisuutta, jota hänen nokkeluutensa ei useinkaan riittänyt naamioimaan, ja menneistä akateemisista saavutuksista, jotka kalpenevat kaikin puolin verrattuina etenkin Whitheadin aivan toisen tasoisiin, syvälle matematiikan ja logiikan ytimiin purautuvaan työhön.
Kun katsoin kolmannen kerran, käsitin että muistokirjoitus oli vuodelta 1937 eli 33 vuotta ennen muisteltavan kuolemaa, ja että sen oli laatinut Russell itse.
Kirjoitus on lyhyt ja sangen osuva ja korostaa nähdäkseni juuri niitä heikkouksia ja epämääräisyyksiä, jotka on usein mainittu Russellin yhteydessä. Itse kirjoitus on osoitus siitä, että henkilöltä puuttui juhlallisuuden taju ja se suurmiehen olemus, jota hän itse kuvaa niin hienosti esimerkiksi Muotokuvia muistista -kirjoituksessaan pitkäaikaisesta pääministeri Gladstonesta.
Ei se kuitenkaan ole liioin teekkarihuumoria eikä itsensä alentamista, jotta tulisi ylennetyksi.
George Orwell sanoi kenties Russelia tarkoittaen tai lainaten, että kaikkein paras teksti on kuin hyvin pesty ikkuna. Vaikka se on lukijan ja kohteen välissä, sen olemassaoloa ei lainkaan huomaa. Ja suojaahan se myös tuulelta ja pakkaselta.
Olin ajatellut, että Churchill ja Russell olivat Ruotsin akatemian pohjanoteerauksia. Vallitsevissa oloissa ja kansainvälisen luoton tarpeessa piti antaa kirjallisuuden Nobel parille tärkeälle tyypille, jotka eivät olisi ansainneet sitä millään muotoa.
Kun luin uudelleen Sotakronikan, piti vielä varmistaa katselemalla Churchillin muita kirjoja, joita on runsaasti. Kyllä se on ainutlaatuisen hieno ja kyllä siitä muuten huomaa, että tämä tyyppi on lukenut kunnolla Tacitusta samaan aikaan kuin kunnon luokkatoverit tavasivat Cornelius Neposta tai muuta vähemmän vaativaa. Rytmitys ja kiteyttäminen ovat suuria taitoja. Faktat vanhenevat.
Kirjoitin jo eilen, ettei Russellin länsimaisen filosofian historia ole mitään sellaista, mihin nimi viittaisi. Samaan viittasi kommentoija.
Jos joku olisi tosissaan kiinnostunut, esimerkiksi Stanfordin yliopiston laaja hakuteos, joka on verkossa, antaa tarvittavan tiedon filosofiasta hyvin jäsennettynä.
Ja muistattehan vanhan neuvoni: älkää lukeko klassikkoja! Turha luullakaan saavansa esimerkiksi Humesta tai Lockesta kunnon käsitystä lukemalla heidän kuuluisimpia kirjojaan. Puhumattakaan Spinozasta!
Sukupolvessani on väkeä, joka on onnettomuudekseen tankannut Karl Marxia (tietämättä että hänellä olivat pysyvästi pasmat sekaisin), tai jopa Hegeliä, jonka mahdollisia ajatuksia on aivan yhtä vaikea siivilöidä hänen kirjoituksistaan kuin Martin Heideggerin. Mutta molemmilla on hyvin tärkeitä oivalluksia.
Mutta Russellin lyhyet kirjoitukset käyvät sille, joka haluaa oppia lukemaan hyvää englantia hyvin. Se on harvinaistuva taito meilläkin.
Kemppisen kommentissa Churchillistä tuli mieleen, olisiko jossain vaihtoehtoisessa historiankulussa voinut Adolf H. saada kirjallisuuden Nobelin Taistelustaan? Entä Stalin, nimissään julksistusta Suuren isänmaallisen sodan historiasta?
VastaaPoistaKuinka paljon politiikka yleensäkään on vaikuttanut Ruotsin Akatemian ratkaisuihin?
Riippumatta poliittisista mieltymyksistä on syytä myöntää että Chuchill oli korkealuokkainen kirjallinen kyky. Hitler ei ollut, vaan oli tylsä diletanttinen jankuttaja-besserwisser. Stalinia en ole lukenut.
PoistaMonet ovat olleet sitä mieltä että aatu jäi vaille rauhanpalkintoa.
PoistaTuli mutkia matkaan eikä sitä voitu myöntää syksyllä 1939.
Sinänsä aatu olisi mahtunut hyvin joukkoon joka saa jonkin palkinnoista, mm. sosialismiin vivahtavia ajatuksia omaava henkilö (hyvillä perusteilla voi pitää jopa kommunistina ja hän sitä ilmeisesti olikin).
Eugeniikkaa sivunneet tutkimukset ja niitä tehneet saivat palkintoja, aatun paratiisi "edisti" omalla tavallaan kemian tutkimusta josta ehkä oli(si) ollut hyötyä palkinnoista päätettäessä.
Mm. lobotomiasta annettiin palkinto...
Taloustieteen palkintoa ei vielä jaettu ja ehkä sitä ei olisi voinut edes antaa tai saada, koska aatun "talousihme" perustui liikaa mm. setelipainoon (mifo-bills jne) sekä militarismiin ja toisaalta "etniseen puhdistukseen" talouselämässä.
Toisaalta anglo-amerikkalaisten korporaatioiden asema vahvistui ehkä liikaa ruotsalaisiin nähden tai joidenkin ruotsalaisten yhtiöiden tai yksilöiden etuja tai tavoitteita ei otettu "riittävästi" huomioon.
Elvytys ja jopa setelien painaminen rajatussa määrin sekä "suhdannepolitiikka" sinällään ovat saaneet taloustieteen palkinnon jakajat syttymään.
+
Politiikka on vaikuttanut suhteellisen paljon palkintojen jakoihin.
Jotkut on palkittu jo ennen kuin olivat saaneet mitään "suurta" aikaan. Oli parempikin koska jälkikäteen näitä suurien tekojen palkitsemisia olisi saatettu vastustaa kun esim. arviot kuolleiden määristä tai käytettyjen räjähteiden määristä olisi saatu valmiiksi.
+
Ylipäätään ne on palkittu jotka eivät keikuttaneet venettä ja joista oli etua korporatismille ja jotka ovat mm. edistäneet eri tavoin Yhdistyneiden Kansakuntien eri tavoitteita.
+
Varhempi Weimarin Saksan sotilaallinen yhteistyö Neuvosto-Venäjän ja Neuvostoliiton kanssa ei olisi ollut ongelma koska se oli alkuperäisesssä mielessään historiaa vähän ennen vuotta 1939.
Tikulla silmäön jos vanhoja muistaa...
Neukkulalla oli omat varakkaat tukijansa Ruotsissakin.
Ja natseilla omansa.
Göring oli hyvä ystävä monille.
Leninin lippahattu kesältä 1917 oli tiettävästi kotoisin NK:lta - Nordiska Kompaniet.
Karl Marxia (tietämättä että hänellä olivat pysyvästi pasmat sekaisin)
VastaaPoistatai sitten just päinvastoin,
mutta toki pysäkää te vain niissä Lutherin katekismuksissanne.
Nykyään kannattaa tankata ennemminkin Pikettyä - oheislukemistoina Kantola & co:n Suamer rikkair romille sekä J.Austenin Järki & tunteet
PoistaBloginpitäjästä itsestään on pakko sanoa "ettei hän itseään alenna että tulisi ylennetyksi". Enemmän on toisin päin.
VastaaPoistajos alentaa, rivien välissä ylentää - ei edes erityisen peitellysti.
Poista
VastaaPoistaJopas jotakin. Tai oikeammin Taas vaikka mitä. Huikaisevaa -ja suomeksi.
Niin surullisestihan on, että juhlallisuuden taju tai ylevöityneisyyden tuntu -asioista- alkaa olla poissa. Noista vieraskielisistä ja arkihuolen taakseen jättäneistä sanomisista tai teksteistä tätä kemppisläisyyttä tapaa. Tänään ihan tyrmäävin sortein tai ryhdistävin.
Itsekin korottuneena katsottuani eilen tv-sovituksen 3x1tuntia yhdeltä nykyLontoon asuinkadulta, joka romaanina Capital oli ilmestynyt 2012 ja leffa 2015.
Olin valmiiksi koholla. Kirjaa oli kehuttu. Mutta meikälle John Lanchester on mies London Review of Booksista, alkaen Northern Rock patologiasta ja jatkuen -välillä edeltäkin näkien ja profetoiden kuinka finanssikriisi 2007-9 myrskysi.
Ja yhä uusista suunnista vihurioi. Ja ehkä vielä isompaa hirmumyrskyä kehräten. Ennenhän kapitalismipaikkakunnat kärsivät perikatonsa itsekseen ja vain satamasta toiseen loiskuen. Nyt kun muuta seutua ei olekaan kuin kauppakaupunkia, asiaa ei voi jättää syynkantajille kärsittäviksi ja hoitautuvaksi. Siksi se 2008 jatkuu ja jatkuu. Järjestyssääntö-tabupinttymät murtuvat yhdestä säröttymästä seuraavaan kompastumiseen. Linnarauha-sotaraha. Wallensteinin. Koskaan kuullutkaan, sivistynyt äänestäjä ? Kun yksi kuilu sillotetaan, toinen aukeaa. Astu tv-etäopetusjonossa partaan yli.
Mistäkö selvimmin näkisi ? Numeroista ja varsinkin nollarihmoista perässä. Eikä mitään desimaalin takaista vaan ihan ihteään, ostovoimaa ja mahtia. Vanhanaikaista noissa € juoksetuksissa on sen verran että kukin € yksinään ostaisi kesäjätskin. Ja myyjän tuntiliksa on tusina tuuttia. Kuten aina, hintavakausjankutuksen tunkeutuessa korviin kuin marsalkan päiväkäsky silmiin kirkonseiniltä. Mihin siis ne biljoonat ?
Jatk.
Jatk.
VastaaPoistaTämän piilokuvaa Capital. Mitä se on tämä capital John Lanchesterin näkemänä. Mitä nämä isonevat numerot kun leipä tai auto yhä vaan eilishintaisia. Mihin se 000 ja taas 000 perään menee ?
Sehän menee operaatiohin Haluamme omasi. We want what you have. Sanoi todellisuuden tutkimuslaitoksen raportti. Kuvissa on toistuvasti yläviistosta Lontoo. Ja elämästä 1000 vuotta valmiissa kaupungissa. Nyt säätyjen kauppatapojen kaupunginisien vaihduttua osaajatoimenkuviksi ja korvattua ylevämmän ja kunniataisteluetiikan. Ja Maaherran.
Omanvoitonpyynnin salliminen, eikun tilan ja sijan tekeminen vartavasten lakitulkinnoin kapeimmin ahneille, €elon valheeseen kahliutuneille surkuosaajille. Elä sitten näiden keskellä ja ui virran mukana katiskoihinsa.
Taseisto luokan kutoma rysä vartoo ja nielee kaiken ihmisarvoisen. Maistapa vaikka mansikoita. Tai jalostegenetiikan logistiikaehdoilla konstruoimia aprikooseja. Ja jotta ei ruotoja kurkuun ja "kukas siitä vastaa", niin samaa ravinneallas kalaa ja olisiko Kamputsean kampuksella perattua, vaatii Sampo ja hygienia ja standardi hyllykelpoisilta. Asiaa vahtii naisitettu miehitysbyrokratia kautta maan laki, konsultti ja tilinpitotoimistoissa. Ja laskuttaa. Tai pelistä pois, kirittäjinä demokratiaPulmunen PiraattiAnttirinne ja muut SAKiais duunari-edustajat ; OsakepapruTalonpojat, viljelijät pääteopaste-taluttimissa. Ja meikän on noita sietäminen !!
Eihän tähän ilkeä Kemppisen blogeja innoittajiksi ilmiantaa, vaan panenpa riivaajakseni itsensä Janne Saarikiven. Hänen nykyvuosikymmeninä ylittämätön kirjansa Mielestä ja Kielestä Suomessa. Asian ja ilmaisun osalta, ja tiiviskin kuin Senaca vai Ciceroko se oli. Tai Russell. Luin tuon filosofian historian ja ajattelin Yliopistoa. No ei siellä ollut Russellia. Trasselia sitäkin enemmän.
Capital ojentautuu ottamaan kuin loiseläin itselleen muiden työn hedelmät. Taselonkeroa tunkeutuu syöpänä ylt´ympäriinsä. Hedelmäpelin, yksikätisen rosvon numerorullat pitävät kirjaa. Tytär kauppaa äitinsä alta asuintalon. Rempalla rahaksi hengessä.
Capital tulee uudeksi universumiksi. Aluksi Cityn irtiotosta Thatcher. Labor ja sen työpaikat privatisoitiin uudelle eliitille, Blair-Lipponen jatkoi. Sumat suorittiin lisäämällä taseistoon uusi kerros, kivijalaksi uskoteltuna vakuutena edellisen kerroksen velat, nyt saataviksi tulkittuina. CDO ja jos et muuten usko luottotappiovakuuttajana työkansan eläkeyhtiöistä SWAP. Itse korkamanni ilmaantui EU taivaalta keskellemme selittämään uutta sijoitusmaailmaa ja eläkepotittamista, et muista.
Paasasi kuin ruuneperi ja Matti Vanhanen hiihti Cityn latua. Eilen Kulmuni vihjasi tietävänä eläkerahojen loppuunpalamisesta ja sai Saarikon viskaamaan itsensä seinälle.
Meidän jälkeemme aina ilmestymätön vedenpaisumus? Joo, noin voi mennä. Rahaa tehtailee 000 potenssiin reaaliluku, tällä erää Keisarit husaareineen. Pyssyineen.Tähtäintukena saajat itse.Osaajat.Jukka Sjöstedt
Natsien olisi pitänyt valloittaa Ruotsi ja nimittää jäsenet Akatemiaan. Luultavasti joku olisi tehnyt itsemurhan silloinkin ennen Adolf H:n hyväkymistä. Luin alkuosan ko. teoksesta v.1965 vuokraemäntäni kirjahyllystä. Se on toinen aloittamistani kirjoista, jonka olen lopettanut kesken lukemisen, tolkutonta jankutusta. Stalinista en osaa sanoa, NKDV ja puna-armeija olivat kai aika tehokkaita toimijoita aikanaan.
VastaaPoistaOnkohan tämä jossittelu ja "olisi pitänyt" -spekulointi nyt diletanttien uudesti keksimä fillari?
PoistaHistoria on tiede, se ei turhanpäiten jossittele, se tutkii tapahtunutta.
Länsimaisen filosofian historia on niin koukuttavasti kirjoitettu, että se sietikin saada kirjallisuuden nobelin. Kunnon teoksen tuntee aina siitä, että heti alkuun rätkitään kirmonmiehiä korville. Teoksessa on jotain samaa Friedellin kanssa. Jotain muutakin kuin "uusi aika".
VastaaPoista