Joukon tyhmyys

Jokainen, jonka etunimi on Jouko, on kyllästynyt puujalkavitsin ”Joukossa tyhmyys tiivistyy”. Tiedossani ei ole, mistä sanota on peräisin. Epäilisin varhaista sosiaalipsykologiaa. Ajatus ei ole tuulesta temmattu. Minua kauhistuttavat kuvat ja kertomukset eurooppalaisista, jotka heinäkuussa 1914 hurrasivat hulluina ajatukselle pikaisesta sodasta, jolla pantaisiin asiat uuteen kuntoon. Sota kesti ja kesti lähelle joulua 1918, aiheutti loputonta kärsimystä ja seuraavan sodan, joka alkoi 1939.

Suomi oli syyllinen. Menimme asettumaan suurten herrojen etupiirin jaon tielle ja lopulta olimme saada ”apua” Englannilta ja Ranskalta, jotka eivät todellisuudessa hallinneet edes omia tonttejaan..

Mutta nytpä ei ole puhe historiasta vaan tulevaisuudesta.

Sana ”joukko” on muuttanut merkitystään. Asian vaikutukset ovat syvät.

Esimerkiksi vaikeasti lausuttava sana ”globalisaatio” ei kerro eikä vihjaa, että ”joukkoistuminen” on muuttanut ratkaisevasti luonnettaan.

Näen korona-pandemian symbolina. Virustautia ja sen tehoja ja tuhoja ei olisi olemassa ilman Internetiä, ja Internet oli se keksintö, joka teki ”globalisaatiosta” totta. Se mikä näyttää tapahtuvan maailman toisella laidalla, on välittömästi totta esimerkiksi Kirkkonummella. Se voi olla hyvää tai pahaa, mieluisaa tai mieltä kääntävää.

Esimerkkitapauksessa kysymyksessä on kulkutauti, jonka liikkeisiin vaikuttaa hyvin vahvasti valtavasti kasvanut matkailu ja samalla osaamattomuus sähköisten yhteyksien käyttämisessä. Yksi esimerkki oli pääministerien istuttaminen Brysselissä neljä vuorokautta putkeen juuri kun heillä olisi kaikilla ollut parempaakin tekemistä. Mutta olemme oppineet vasta käymään teknisesti heikkotasoisia videoneuvotteluja. EU:n rakenteellisesti surkean huono hallintorakenne näytti pahimpia puoliaan. 

Viikon neuvottelut – joiden lopputulos oli minustakin hyvä – olisi tietenkin pitänyt käydä Arkadianmäeltä ja Senaatintorilta. Mutta vanha perinne jyllää. Päivät kerätään tietoja ja yöt neuvotellaan eli vängätään niistä. Tilanne on sama kuin Talvisodan syttyessä. Lähetetäänpä juoksupoika ottamaan selvää, mikähän tässä nyt on kun taivaalta tuntuu tipahtelevan pommeja.

Uudempi tapa on esitelty usein jopa Kansa taisteli -lehdessä: Korkeavuorenkadun eli Paloaseman ja entisen puhelinlaitoksen välissä kalliossa ollut tulenjohtokeskus, jossa hyvin koulutetut ihmiset tappelivat tuhatta punantähtistä pommikonetta vastaan tosiaikaisesti.  Kun saksalaisten toimittamat tutkat, yksi iso ja pari pienempää, antoivat vihiä siitä, että Minskistä asti ollaan tulossa tosi isolla porukalla, Helsinki lähetti ensin kaikki kuorma-autot hakemaan Kotkasta ammustäydennystä, vaikka kaikki varastot olivat täynnä. Ja sitten ruvettiin ampumaan peltikattoa eli sulkuja kaupungin ympärille ja ylle. Menestys oli hyvä, ja Neuvostoliiton menestys kovin huono.

Internet on adaptiivinen ja skaalautuva. Hallinto ei ole. ”Joukko” ei ole enää torillinen kiljuvia ihmisiä, vaan verkko. Vaarana on kybersota, joka ehkä on jo käynnissä. Joka tapauksessa Suomessa on kyberrauha, jota emme toistaiseksi hallitse lainkaan. Mutta arvatkaa huviksenne, millaista on rokotteen kehittäminen nykyisin. Jopa julkaistuissa artikkeleissa keskimäärin 40 kirjoittajaa…