Kukaan ei väitä varsinaisesti vastaan. Keskusta ja ehkä perussuomalaiset sanovat: pidä koko Suomi asuttuna.
Olen jopa pahoillani, mutta mielestäni tuo on tyhjää puhetta. Vain muutaman vuoden kuluessa jopa muinaiset kirkkopitäjät, joiden ympärille kokonaiset maakunnat kertyivät, ovat romahtaneet.
Hain esimerkkejä ajatukseni tueksi. En käy luettelemaan niitä. Tyypillisesti väkiluku ouluaikoinani 10 000, nyt 3 000. Asukkaista 2/3 yli 65-vuotiaita. Se ainoa joustavin askelein raitilla kulkeva keski-ikäinen lienee parempaa työpaikkaa tähyilevä kunnanjohtaja.
Sitä seurasin tarkoin, kun suomi pusikoitui. Siitä on monta vuosikymmentä. Hyväksi havaittuihin menetelmiin perustunut maa- ja metsätalous kuoli ja pikkutilallisten lisäksi isompienkin talojen pojat muuttivat Göteborgin seudulle. Tyttöjen taitojen koko kirjoa ei ehkä käsitetty. Muuan taidonnäyte olisi ollut havaittavissa jo silloin: he suorivat kotikunnistaan väljemmille vesille heti. Ja aloittivat kohta työelämän kainaloossaan esimerkiksi kauppaopiston tutkintopaperit.
Jotkut tämän päivän pimeähenkisimmistä ilmiöistä toteutuivat jo 50 vuotta sitten.
Ilmiö ei lyö suoraan silmille, koska maisemamme jäsentyy nyt autoteiden ympärille. Taitavien toimihenkilöiden ansiosta valtateiden tuntumasta löytyy S-markettia ja K-kauppaa, joiden taso ja valikoima yllättävät, ainakin kesäaikaan. Sitä vastoin esimerkiksi pankit, joita oli ennen viisi joka kirkonkylässä, ovat kadonneet kaikki, ja jopa pankkiautomaatit ovat menossa, koska kaupan kassa antaa kortilla käteistä 200 euroon asti.
Tunnustan: muutin mieleni. Toinen asunto maalla – ennen sanottiin ”kesähuvila” ja sitä ennen ”kesämökki” ei ehkä olekaan outo ajatus. Entisellä Savon paikallani viihtyy nyt seuraava ja sitä seuraava polvi. Eilen jättämällemme paikalle tulevat kohta neljännen sukupolven edustajat.
Minua itseäni tämä ei enää koske, koska minusta ei ole pitämään asumusta yllä; talot kuolevat hyvin nopeasti. Mutta tarjolla oli suuri ylellisyys. Jo kotini taitaa olla pohjoisen pallonpuoliskon hienoin. Täällä on nimittäin rauhallista ja turvallista ja kaunista. Vaikka asiaa ei tule niin usein, Helsinkiin on puolen tunnin matka.
Mutta se suuri järvi ja sitäkin suurempi taivas! Nousin yöllä kello neljä valokuvamaan hämyä ja minulla on nyt ilonani 500 valokuvaa, joissa on muun muassa vihreän nopea muuttuminen tulopäiviemme hirrenkorvista täyteläisyyteen, joka on täällä etelärannikossa jo muuttunut yhdentekeväksi, ellei hitusen tympäiseväksikin. Paitsi onhan täällä vieraslaji syreeni ja jo kansanrunouden kehuma pihlaja, pyhillä mailla.
Onni että opettelin sitkäeästi valottamista vanhaan Leica-aikaan. Laiskuuttani en kovin usein ruuvaile kameraa, vaan lukitsen valotuksen ja etäisyyden silmällä katsomaani kohteeseen niin että valkotasapainokin tulee kohdalleen. Ja jo viiden kuvan sarjassa on usein yksi lähes kelvollinen.
Järvenselkä on kuin virus. Silmä ei kerro syytä, mutta vaikutuksen tuntee ruumiissaan. Ja vuodesta toiseen järvi on joka hetki erilainen.
Päivän kuva sopisi kirjoituspöydälle (siis desktop, en tunne virallista suomenkielistä termiä), jos olisi isompi. Kerro, jos julkaiset jossakin.
VastaaPoistaArvoisa nimimerkki, kyllä se toimii aivan mainisti ainakin minun kahden 27 tuumaisen näytönni kuvana, ei siis paha!
PoistaMaaseudun muuttuminen oli arvailtavissa jo 1950-luvulla. Tarkkaa kuvausta aiheesta löytyy erinomaisesta Pentti Linkolan elämäkerrasta jonka Riitta Kylänpää on laatinut. Siitä miehestä saisi huikean elokuvan tai kaksi, olihan hän melkoinen persoonallisuus ja elämänsä oli jotakin muuta kuin tavantallaajan.
VastaaPoistaVieläkin tuntuu olevan lutunen hahmo, kun ei ole persu.
PoistaEhkäpä juuri siksi, turhan ruikuttajat eivät ole kenenkään suosiossa.
PoistaLukiessani alustusta tässä metsänreunan kaupunkikerrostalon parvekkeella katson isolle järvelle ja mietin, kävelisinkö sata metriä uimarantaan vai kilometrin viinakauppaan vai polkisinko peräti puoli tuntia Keskustorin terassille.
VastaaPoistaKauniita ovat Krakova ja Pariisikin, mutta millaista olisi nyt elää maassa, jossa hallintoherrat luulevat pysäyttävänsä maailmankuvaa uhkaavan taudin ulkonaliikkumiskiellolla.
Nii-i! Oma piha kerrostalossa, kakssataa metriä parillekin rannalle, ei järven järveä pelkkä Suomenlahti, kilsakolmesataa handeliin, puolen tunnin sotkeminen Senaatintorille. Vuosaari, Meri-Rastila.
PoistaVoi kunpa Suomi voisi säilyttää edes osan luonnonläheisyydestään. Jopa Helsingissä on yhä luontoa, mutta jopa vihreät haluavat sen hävittää. Ihminen sairastuu ilman luontokontaktia. Ei pelkkä keskuspuisto riitä, varsinkin lapsiperheen tärkein metsä on se kaikkein lähin, pienikin pläntti. Sen sijaan Malmin liito-oravakentän suojelijoita en ymmärrä alkuunkaan, sinne rakentaminen on paljon parempi vaihtoehto kuin puiden kaataminen sieltä täältä. Kaupunkirakenteen tiivistämistä markkinoidaan paremmilla palveluilla, mutta eivätkö vihreätkään kykene näkemään ihmistä muuna kuin kuluttajana? Puut ovat tärkeämpiä kuin latteasemat.
VastaaPoistaMaaseudun epärealistisen tukemisen sijaan Suomessa pitäisi tukea yli sadan tuhannen asukkaan kaupunkien kasvua kohti viittäsataa tuhatta (Espoo ja Vantaa eivät ole kaupunkeja). Niihin voi syntyä myös vaativaa erikoisosaamista vaativia työpaikkoja ja niiden ympärillä myös maaseutu voi pärjätä. Monessa maassa suurimmat kaupungit ovat paisuneet onnettoman suuriksi, ja Suomen olisi hyvä ottaa siitä opiksi.
Kuinka totta! Vantaa jos mikä on epäkaupunki, ei edes ainoatakaan tienviittaa jotka kertoisivat missä sijaitsee sen keskusta. Espoossa se löytyy mutta pidän sitäkin koko lailla epäonnistuneena kaupunkitekeleenä. Edes Helsinki ei ole suurkaupunki vaan aika mitätön kylä verrattuna metropoleihin.
PoistaKaupunkien suuri voima olisi puistoissa ja metsissä jota ei kovin monella suuren maailman kaupungeissa ole lainkaan tarjolla. Keskuspuistoa Helsingin kaupunki nakertaa jatkuvasti ja on nähtävissä että muutaman vuosikymmenen kuluttua se on vain vähäinen tekohengitetty puistonriekale. Jos Helsinki aiotaan kehittää ihmisystävälliseen suuntaan on tähän kiinnitettävä huomiota sen sijaan että rakennetaan tyhjänpäiväisiä monumentteja. Lisää metsiä! Mittarina voisi olla pesivien lintujen määrä.
Eivät sen enempää vantaalaiset kuin espoolaisetkaan tarvitse mitään yhden keskustan kaupunkirakennetta. Kumpikin kaupunki toimii joukkona aluekeskuksia Helsingin ympärillä, ja se on alueen asukkaiden kannalta aivan toimivaa. Pääpoikittaisyhteydet kehäreitä pitkin ja säteittäiset pääväyliä pitkin.
PoistaKaupungit ovat muotoutuneet sellaisiksi kuin niitä tarvitaan, ei se sen ihmeellisempi asia ole.
Molemmista kaupungeista muuten löytyy keskiaikainen kivikirkkokin, hieman syrjässä kaikesta muusta hajanaisuudesta.
Se hyöty siitä coronasta ainakin oli, on ollut, että ihmiset alkoivat taas arvostaa kesämökkejään. Missäs sen parempi on ollut viettää virusvapaata elämää kuin kesäpaikan raikkaassa ilmassa. Etätyötkin sieltä käsin on voinut tehdä tarvittaessa. Eikös se ollut niin päin, että ensin oli huviloita, joskus 1900-luvun alussa, puolen vuosisadan kuluttua niitä mökkejä alkoi olla joka niemen nokassa, sitten jo osa rakensi talviasuttavia vapaa-ajan asuntoja, ja mitä ovatkaan ne nyt valkoisiksi lasipalatseiksi disainatut rakennelmat tontin täyttävine terasseineen ja portaineen?
VastaaPoistaEnää ei voi sanoa, että on Suomi köyhä jne. Pari päivää sitten joku naisihminen soitti, esittäytyikin, ja kysyi, uskonko tulevaisuuteen. Tietenkin, vastasin, omaan, Suomen vai maailman, jatkoin. No hän esitteli Raamatun sanomaa siitä, miten jo ihan pian voimme päästä paratiisiin pois näistä ankeista ajoista. Sanoin, että minusta me jo olemme paratiisissa, josta voimme nauttia joka päivä. Vähän happamasti hän sitten lopetti, että onhan se hyvä, jos on optimistinen. Todellakin, "joka päivä on armo uus", kun saa jatkaa olemassaoloaaan tässä kauniissa maailmassa.
"Koko Suomi asuttuna". Maalaiskuntia on monenlaisia. Katsoin vähän synnyinpitäjäni Lapinlahden lukuja, ja yli 64-vuotiaiden osuus näytti olleen 2017 noin 25%, 11% vuonna 1970 (nyt eletäänkin vanhammiksi), 15-64 -vuotiaita suunnilleen saman verran, 60 - 65%, lasten määrä sen sijaan laskenut 24:stä kuuteentoista. Ehkä näin siksi, että siellä on alkutuottajia vielä parikymmentä prosenttia, mutta jossainhan sitä maitoakin on tuotettava.
Hiilijalanjälki oli hämmästyttävästi Pohjois-Savon korkein, 19.100 CO2-ekv/asukas, muualla Suomessa keskimäärin 13.900. Mihinkähän ne oikein tuhlaavat? Maatalous tietysti nielee paljon energiaa ja matkat on pitkät. Ehkä tämä virus lisää maaseudun arvostusta?
Saavuin juuri Espooseen vietettyäni viikon mökillä Keskisessä Suomessa ja olen häkeltynyt millä voimalla kesä puhkesi kuudessa päivässä tuomien kukinnasta pihlajiin...jotain erikoista on nyt tässä koronan jälkeisessä keväässä ja kesän alussa vai tuntuuko se vain nyt aistivoimaisemmalta kuin ennen....vehreys oli suorastaan tainnuttavaa.
VastaaPoistaMaalaisliitto muutti nimensä Keskustapuolueeksi vuonna 1965, ja pian sen jälkeen Veikko Vennamo vaihtoi omalle puoluelleen nimeksi Suomen Maaseudun Puolue. Sen seuraaja on Perussuomalaiset. Eilen Imatran keskustassa seurasin Perussuomalaisten tapaamispistettä kahvitarjoiluineen. Liikenne oli vilkasta ja hyväntuulista. Mahtaako Perussuomalaiset olla ainoa puolue, joka tekee näin hyvää koko maan kattavaa kenttätyötä?
VastaaPoistaKannatan alueellista tasapainoisuutta ja koko Suomen pitämistä asuttuna. Eräs syy on turvallisuuspolitiikka. Kehityksessä lähiruoalle ja lähituotannolle suosiolliset virtaukset saattavat voimistua.
Maaseudulla asuu ihmisiä, kasvukeskuksissa kuluttajia.
VastaaPoistaTuo pilvi on maaginen, vielä häivähdys siitä vedessäkin. Minnehän se on matkalla?
VastaaPoista