Pöytälevyä oli kai tarkoitus lyhentää. Umpipuuksi viilutetun levyn sisällä oli tilava ontelo, joka oli täynnä aaltopahvia. Ei lastulevykään ollut niin ihmeellinen. Se oli myrkyllisillä liima-aineilla kokoon prässättyä sahajauhoa.
Muistelen istuttaneeni tämän talon, mutta talon siemenet ovat kadonneet kaupoista. Verisuonisto (lämpö) ja ravinteen kuljetus (viemäristö) olisi hyvä saada samalaisiksi kuin ihminen. Se kasvaisi ja rappeutuisi. Tunnen nytkin taloja, joilla on syöpä.
Yöllä kello viisi olin aika innostunut. Mielipuolen päiväkirja! Kiireinen laajennus tähän blogiin.
Maate mennessäni oli kuumetta 39,5. Keuhkokuume, tiemmä. Menen huomenna taas terveyskeskukseen syynättäväksi, koska keuhkokuume ja lörpöttelevä sydän (flimmeri. – ”tell-tale heart”) ei ole oikein hyvä yhdistelmä.
Ensi kertaa vuosikymmeniin menin taksilla kirkolle, vaikka oma auto oli pihassa. Sen verran toistaitoinen oli olo.
Ja yöllä näin Suomen kansan seikkailu-unia. Tiedän isästäni, että vanhalla keuhkokuume panee helposti puhumaan pehmeitä. Nyt tiedän, että sama koskee näkemistä.
Meitä oli siis pronssikaudella kaksi joukkoa kilpailemassa pronssimitalista. Sen toisen kansan keskuudessa puhuttiin pelkkää pötyä. Meidän pojat piirustivat hirven, jos onnistuivat nitistämään sellaisen. Se toinen joukko puhui itselleen muuta todellisuutta ja ajatteli, että jos haluaa nähdä hirven tai kuusen, voi mennä metsään. Mitä niistä kuvia raaputtamaan.
Ongelma on toistaiseksi ratkaisematta.
Sumerien, Egyptin ja Intian muinaiskulttuurien kädentyöt eivät ole esittäviä. Ne luovat omaa todellisuutta. (Juuri tämän on Thomas Mann huomannut koskevan myös Raamattua.) Ei: miten asiat ovat, vaan miten asiat voisivat olla.
Joskus sitä sanotaan uskonnoksi, joskus taiteeksi.
Samojedikansa nenetsit ymmärsi asiat. Vielä historiallisena aikana he selittivät, että mammutit elävät vedessä ja kaivavat itselleen käytäviä maan alle. Jos mammutin näkee, se kuolee.
Suomessa niitä on nähty liikaa. Yksi jäänne on Helsingistä Töölöstä.
Vertauskuvallisuus ja kieltäytyminen tukeutumasta havaintoihin oli niin keskeistä Danten Jumalaisesta näytelmästä Ruusuromaaniin ja saman aikakauden Chaucerin Lintujen parlamenttiin, jossa tosin tulevat Brexit-neuvottelut on kuvattu sävyiltään ja sisällöltään sangen uskottavasti.
Kaunis tapa muuten sekin – tulee mieleen keuhkon kuumeessa, että eräissä varhaisissa kaupunkikulttuureissa kuolleet vanhemmat haudattiin olohuoneen lattian alle. Olemmehan eräänlaisia mammutteja.
Teetin itselleni pöydän. Puusepällä, umpitammea, koko 2200x1000. Sellaisen kanssa ihmisen on syyt elää vakiintunutta elämää ja olla muuttamatta jatkuvasti. Painaa nimittäin niin, että sitä saa olla joka jalalle roteva mies kantamassa. Ei tuota viitsi siirrellä edes joka vuosikymmen.
VastaaPoistaTuolla alustuksella; kennolevy on oikein hyvä materiaali.
McEwan kirjoittaa, että Boris Johnson ja tämä Donald riepu ovat entisiä torakoita.
VastaaPoistaPuhe, eleet ja kuvanteko ovat sisäistä todellisuutta kuvattuna ulkoistettuun muotoon, symboleiksi. Kumpi niistä syntyi ensin on samankaltaista miettimistä kuin puheen ja laulun -- ensimmäisen musiikin -- suhteen.
VastaaPoistaNäitä "sisäisen puheen" julkisia ilmiöitä voi itsekin havinnoida paikoissa joissa höperöt, usein vanhat ihmiset liikkuvat höpöttäen itsekseen. Nykyään heitä on hankala erottaa Hands Free -juttelijoista. Harvan on kuultu itsekseen laulavan, paitsi kotitiloissa, siivoamaan laitettuna.
Ajatteleva ihminen lienee syntynyt aikana jolloin puhekin. Silloin idea siitä että tulevan sanomisen saattoi ennakolta kasata päässään esitysvalmiiksi (ja editoida sitä harkiten ennen sitä) lienee synnyttänyt "sisäisen puheen" käsitteen. Siinä ihminen konkretisoi aivomyrskyssä näkemiensä korkeimpien aaltojen merkityksen puheen kielelle, jolloin siitä tuli ulkoistettu esine, jota tarkastella myrskyävällä mielellään. "Järki" on sitten näiden puhekuvien järjestämistä siten, että kohina vähenee.
Mutta siis, me kaikki puhumme itseksemme. Mutta useimmilla se ei puolivalmiina koskaan pääse suustansa.
Kuvanteko on sukua tälle. Ensimmäinen kuvanteko oli ilmeet ja liikkeet, myöhemmin likaisen kämmenen läpsäisy kallioseinään. Sitten joku keksi väriaineet. Tuloksista on sittemmin juttua riittänyt mm. Lascauxsin iltamissa.
Parempaa vointia prof. Kemppiselle toivoo toinen samojen sairauksien uhkaama.
VastaaPoistaHauskan allegorisen parlamentin Chaucer visioikin salaperäiseen puutarhaansa, kaikki viheriöi ja kukoisti ja puut täynnänsä väitteleviä lintuja, kukin laji omalla paikallaan. Lukuharjoitukseksi:
VastaaPoista"That was to sey, the foules of raveyne
Were hyest set; and than the foules smale,
That eten as hem nature wolde enclyne,
As worm or thing of whiche I telle no tale;
And water-foul sat loweste in the dale;
But foul that liveth by seed sat on the greene,
And that so fele, that wonder was to seene."
Ja mitä sitten tapahtuikaan? Sen muistona nykyäänkin St Valentine´s Day.
Pneumokokkirokotus vähentää keuhkokuumeeseen sairastumisriskiä ainakin jonkin verran. Rokotetta saa apteekista lääkärin määräyksestä. Terveyskeskuksessa rokote pistetään ihan viran puolesta. Voimassaolon suhteen viiden vuoden ja lopunikää –versiot on saatavissa. Jälkimmäinen on yli kaksi kertaa kalliimpi, vajaa sata euroa. – Keuhkokuume vailla lämmön nousua se se vasta vaarallinen on, ainakin kuulopuheiden mukaan. – JRi
VastaaPoistaKirkoissa luovuttiin vainajien hautaamisessa kirkon lattian alle jo pari-kolme vuosisataa sitten. Syynä oli hajuhaitta. Sitä ennen esim. Hollolan keskiaikaisen kivikirkon jumalanpalvelukset kesäaikaan pidettiin niin, että kirkkokansa oli kirkon pihalla, koska kirkon sisällä oli niin voimakas mädäntyneen haju, että siellä ei voinut olla.
VastaaPoistaKirkoissa lattian alle on haudattu monia merkkihenkilöitä. Johan Sebastian Bachin viimeinen leposija on nykyään Leipzigin Tuomaskirkossa alttarialueen alle. Aikanaan kuulemani esityksen mukaan tämä hänen hautapaikkansa on hänelle kolmas eli hänet on haudattu aiemmin kahdesti eri hautoihin ja tämän seurauksena hänestä nykyisessä hautapaikassaan puuttuu toinen jalka.
Mutta eikös keuhkokuumeessa pitäisi maata sairaalassa? Ihan oikeasti, ei vain vertauskuvallisesti?
VastaaPoistaSain juuri luetuksi J:n Mammutin ja kiinnitin huomiotani teoksen keskivaiheilla (H)-nimiseen roolihenkilöön ja J:n tässä yhteydessä käyttämään shakespearilaiseen sulkakynään.
VastaaPoistaKeuhkokuume on ajankohtainen asia.
Monella lailla.
Parhainta nyt kolumnistille!
Eikös se Mammutti-Hirsi mennyt viime vuonna konkurssiin? Vointeja!
VastaaPoista