Selviä asioita

Olin arvellut M. Turtolan Risto Ryti -elämäkerran ilmaisua liioitelluksi. Hän sanoo, että kaikkien karjalaisten poistuminen luovutetulta alueelta maaliskuussa 1940 Talvisodan jälkeen oli maailmanhistoriassa ainutlaatuinen tapaus. Hän lisää, että Rytille, Paasikivelle ja Tannerille se tuli täydellisenä yllätyksenä. Asia oli asukkaiden valintaoikeutena esillä neuvotteluissa. Onneksi Molotov piti sitä tarpeettomana.

Tulijoita oli 430 000. Käytettävissä olevien tietojen mukaan luovutetulle alueelle jäi 19 henkilöä.

Toivoisin, että kun A. Mainion ehdottamin tavoin Stalinin suomalaisten murhauttaminen – joukossa siis melkoinen määrä isoisäni perhettä ja muita sukulaisia – nyt selvitetään suomalaisten tutkijoiden voimin, tuo toteamus painettaisiin kirjan nimiöön motoksi.

Maahanmuutto on nytkin usein mainittu ongelma.

Saman moton yhteyteen voisi laittaa alaviittauksen. Lapin sodan johdosta Ruotsiin siirtyi 56 500 suomalaista ja Lapin ja Oulun läänin osista etelämmäs 111 500.

Ryti, joka oli Suomen viisain mies, meni sitten vielä ilmoittamaan eduskunnassa, ettei karjalaisilla ole oikeutta vahingonkorvaukseen. Näin oli. Tänäkään päivänä ei ehkä löytyisi kolmea lainoppinutta henkilöä, jotka arvioisivat Suomen valtion aiheuttaneen lainvastaisella tai muutoin moitittavalla menettelyllä Talvisodan. Venäjän puolella tuota ajattelua kuuluu kyllä esiintyvän.

Ryti oli oikeassa ja tuli samalla osoittaneeksi, ettei aina kannata olla asiallisin perustein oikeassa, tai ainakaan sanoa sitä. Korvaussummaksi sovittiin nopeasti 320 000 markkaa (maaomaisuudesta), ja sen inflaatio söi.

Itsekin olen toistellut, että 1300-luvun Pähkinäsaaren rauhan raja jakaa Suomen kahtia tänäkin päivänä. Jopa kysymys Suomen asuttuna pitämisestä näyttää vähän toiselta idässä kuin lännessä. Ja eräässä mielessä Suomea ei ole koskaan olut olemassa, ei ole vieläkään. On vain riitamaa Venäjän ja Ruotsin välissä.

Siksi on aihetta korostaa, että kahden kulttuurin kansana olemme selvinneet. Lueksiessani J. Ahrenbergin muisteloita (Människor som jag känt), jotka eivät ole aivan uusia (1914 jne.) 1800-luvun loppupuolen Viipurista, olen yhä varmempi, että keisarin päähänpisto liittää Vanha Suomi eli Viipurin seutu muun suuriruhtinaskunnan yhteyteen 1812,, oli aivan ratkaiseva. Nopeasti nousi merenkulku, sahateollisuus ja jopa kouluja otettiin käyttöön, vaikkei koulunkäynti tullut Sortavalan seminaarista huolimatta Itä-Suomessa oikein tavaksi.

Silti esimerkiksi sinänsä hyödyllistä lakimiesammattia hallitsivat tuomareina viipurilaiset ja professoreina tamperelaiset melkein viime aikoihin asti.

Rytin todella vahva alue oli yrityskaupat, joita hän teki aluksi A. Kordelinille, ja merioikeus, jota hän opiskeli partnerinsa ja lankonsa E. Serlachiuksen kanssa jo ennen maailmansotaa Englannissa. Hänen toimistonsa, joka muuten oli Langenskiöldeineen kaikkineen hyvin lähellä Erkkoja, yhdistettiin Castrén & Snellmaniin vasta taannoin.