Haeskelin

Etsin löysiä ja perättömiä puheita. Ajatus oli varmistaa, onko julkinen valehteleminen oman aikamme keksintö.

Ei se ole.

Ymmärrettävästä syystä on tyydyttävä muistiin merkittyihin tietoihin. Mutta ketäpä kiinnostaisi, että Julius Caesarin ”Gallian sota” on hyvin myönteinen kirjoittajaansa eli sotaa johtanutta Julius Caesaria kohtaan. Eikä moni ihmettele, että kuuluisien miesten elämäkerrat ja Rooman keisarien elämän kuvaukset poikkeavat toisistaan sekä sävyltään että tiedoiltaan.

Toissa iltana A-Studiossa muuan puolueen puheenjohtaja sanoi aika suoraan, että postin lakko johtuu maahanmuuttajista. Postiin on hankkiutumassa töihin maahanmuuttajia, joille riittää miten huono palkka tahansa, koska he hankkivat vain Suomen sosiaaliturvaa.

Tämäpä oivallus, ajattelin. Jos siis posti on mukana tässä huijauksessa, voi tulla mieleen, että kukahan niitä paketteja aikanaan lajittelee, lakon jälkeen.  Ja tarvittavat luvat postin työläisiksi ryhtymiseksi lienee tavalla tai toisella järjestetty?

Kyllä poliitikot ja heidän käskyläisensä taas pettävät kansaa, joka on työttömyyden kiroissa.

Caesarista hyppäsin suoraan Mannerheimiin selattuani hiukan Troijan sodan taistelijoita.

Mannerheim näyttäisi puhuneen läpiä päähänsä vuodesta 1918 kuolemaansa asti siinä kuin alan mestarit Paasikivi ja Kekkonen. Mitä Mannerheim sanoi Pietarissa vaimolleen jättäessään vaimon mutta tarvitessaan tämän rahat, se ei ole jälkimaailman tiedossa.

Se miten sukulaismies von Julin reagoi nähdessään puheen olevan viiksimiehen Helsingin kaupunkikuvassa, kyllä arvaa. Hän tunsi tuskallista suonenvetoa lompakon kohdalla lihaksistossaan. Rahojen hävittäminen on joillakin suvussa. Marsalkkamme isä ainakin menetti kartanonsa ja muun omaisuutensa pelipöydässä. Seurauksena oli konkurssi. Siitä päätellen rysäys oli merkittävä, koska isoisä ei Venäjän keisarin luottomiehenä kärsinyt pienen rahan puutteesta. Isoisän erikoitehtävä oli seurata muun muassa Viipurim hovioikeuden toimintaa.

Suuriruhtinaanmaassamme on aina ollut virkamiehiä, jotka ryhtyvät soveltamaan omia, omituisia päähänpistojaan. ”Hyvä Kustaa-kuningas”, kuten Topelius muotoili tarkoittaessaan Kustaa II Aadolfia, kumminkin lähetti Turun hovioikeudelle kirjeen, jossa uhkasi leikkauttaa herroilta hovioikeudennevoksilta korvat ja antaa naulata ne tuomarinpöytään (oikeastaan päiväpulkkaan – karvstock) kiinni, jos nämä vielä soveltavat lakia oman ymmärryksensä ”eivätkä Meidän korkean tahtomme mukaan”.

Käsky meni perille. Tänäkin päivänä kuulee kuuliaisen virkamiehen huokaavan, että päivä on pulkassa. Se tarkoittaa, että velvollisuudet on täytetty ja virkapalkka ansaittu.

Tuota eriskummallista kapinetta, jollaisia on museoissa, käytettiin veronkannon yhteydessä. Keppiin veistettyä lovea ei ole aivan helppo väärentää.