Hieno kuva (Juuso Koponen) siteerattu osoitteesta
Sama kartta ilman nykyistä rantaviivaa finna.fi
Katsoin mitä se Lipponen lehdessä hupeltaa, vanha mies. Asiaa se oli. Helsingin ”hirviömäisistä” rakennussuunnitelmista.
Ovatkohan asianomaiset huomanneet nyt kun kaupungissa käy oikeasti väkeä vierailta mailta, että Helsingissä on paras ilma?
Kaupunki on kolmelta suunnalta meren ympäröimä ja monin paikoin rannasta näkee ihan avomerelle.
Itämeri tosin on tiettävästi maailman pienin meri, ja sen kunto on tunnetuista syistä kehnonlainen. Mutta ympäristön suojelussa juuri vesistöissä on edistytty aidosti.
Olin itse jo nuori lakimies, kun keskipolvi oli vakaumuksellisesti sitä mieltä, että ajatus järvien ja jokien säästämisestä oli tyypillinen kommunistien salahanke, Moskovasta johdettu. Ettei lipeää saisi laskea Päijänteeseen ja Saimaaseen! Sitä vartenhan joku – huhun mukaan Jumala – oli kaiken luonut, että ihminen niitä vallitsisi.
Vielä Haanpää kirjoitti, että enempi sitä on maailmassa vettä kuin paskaa, mutta väärässäpä oli.
Makeaa vettä on vähän ja siitä tulee seuraavaksi iso riita. Itämeri on iso murtoveden allas. Termi tarkoittaa vähäistä suolaisuutta. Itämerellä silliäkin sanotaan silakaksi ja herkkuna se on miltei muikun veroista. Pidämme sitä vain itsestään selvänä kuin Helsinkiä. Nyt puhutaan hirveitä: selvä silakkakin olisi väistymässä rannoiltamme.
Kaverini Hessu Kukkonen, arkkitehti, ehdotti Helsinkiin autoille keskustatunnelia vuonna 1973. Ajatukselle ei vaivauduttu silloin edes hymähtämään. Yritin varoittaa, että on epäisänmaallista olla fiksu.
Lappeenrannassa toimiessani ihastelin, kun kollegalla oli moottorivene parvekkeen kaiteessa kiinni. Taisi hän kehua käyvänsä välillä motskarilla yliopistollakin.
Vasta myöhemmin totesin, että niinpä niin. Meiltä Kirkkonummelta käytiin ennen vanhaan valtion virastoissa töissä höyrypurrella, jollainen liikennöi muun muassa Luomasta, ja pitkin Espoon rantoja on tänäkin päivänä huviloita, joilla käytiin veneellä kotoa Kruunuhaasta. Tässä korostetaan, että ilman erikoisempaa varustelua eli kravatti kaulassa ja lierihattu päässä, ja vailla kehuttavia merenkulkutaitoja.
Ja moottorivene ja parvekkeen kaide Helsingissä – mikä ettei. Ainakin jos on tarpeeksi pitkä köysi.
Huvilaliikenne oli varmaan enemmän juuri niiden höyrypursien kuin omien "motorivenheiden" varassa. Ennen Porvoontien ja Jorvaksentien valmistumista ainoa tapa päästä maitse rannikolle oli ajaa junalla, idässä vaikkapa Nikkilään, lännessä nykyisille asemille, ja hankkia sitten vielä pitkä hevoskyyti. Siksi vuorolaivaliikennettä oli lähes yhtä paljon kuin vielä nykyäänkin Tukholmassa. Villinki taitaa olla vieläkin vakituisen vuoroveneliikenteen piirissä mutta muuten touhu on kuihtunut. Runeberg-laiva ei enää poikkeile laitureissa.
VastaaPoistaEdesmennyt esimieheni Paasin Jyrki joka asui suht lähellä blogistia Långvikissa elvytti perinnettä 80/90-luvulla ja ajoi kesäisin veneellä töihin Hakaniemeen kotoa tai sitten itäpuolen saaristossa sijaitsevalta sukumökiltä.
Kyllä sitä paskaa saa pumpata tulevaisuudessakin suoraan Kallaveteen, kun sellutehdasta aletaankin sanoa biotuotetehtaaksi. Ja maailman suurimmaksi tai jotain.
VastaaPoistaYläjuoksulta sitten lirutellaan vielä Ex-Talvivaaran vesiä sekaan. Jotka tosin ovat hyvin pieni lisä siihen turveliejuun mitä isännät itse soita ojittaessaan järvien pohjaan tuottavat.
Itämerelle sieltä kyllä on aika pitkä matka. Ravinteet sinne taitaa olla tuotettu enemmän rintamailla.
"Enempi sitä on maailmassa vettä kuin paskaa" oli tarkkaan ottaen Pussisen akan, kunnianarvoisen naishenkilön kokemusperäinen lausunto, joka perustui kuitenkin kovin suppeaan paikalliseen havinnointiin.
VastaaPoista