Jokaista lajiinsa

Hulluudesta eli siis mielen ongelmista kotikunnassani aprikoitiin, että jokaista fiiraa lajiinsa. Murresana tarkoittaa samaa kuin kuivakiskoisen lääketieteen ”huippaa”. Hilja-mummo valitti joskus, että ”minnuu niin päästä huippajaa”. Ja suuta kuivajaa.

Kuulemani kansanviisaus vihjaisi, että ivan täysijärkinen ei ole edes Lapuan kirkkoherra. Eikä varsinkaan hän…

Kun kurkistin aamulla kuistille, kaiteella istui gorilla. Se nyökkäsi, rapsutti rintaansa ja katsoi, oliko sormen kynsi kunnossa. 

Hallusinaatioissa eli siis mahdollisesti psykoottisissa harhoissa ei ole mitään erikoista. Monet näkevät unia. Minulla sattuu olemaan epäluonnollinen muisti, joten muistan unennäköjäni nyt yli 60 vuoden takaa. Osaan toistaa unen repliikkejä ja jos harjoittelisin piirtämistä, voisin tehdä aivan uskottavan kuvan lyijykynällä ja väriliiduilla. Eräässä unessa enoni Akun (oikeastaan Eino, mutta ei sitä nimeä käytetty kuin ajokortissa) polvi muuttui vihreäksi ja paisui. Juna oli tulossa ja puomien kello kalkatti. Takamaan Ville meni vaihdekoppiin.

Usein näin unta Aku Ankan veljenpojista. Vuosi 1952 mullisti elämäni, koska tuo lehti tuli oikein meille kotiin ja takasivulla vihreällä pohjalla oli minun nimeni ja osoite, Kauhava Kp 2. Se Kp oli kantopiiri. Ei siellä mitään katuja ollut eikä teillä nimiä. Turha muuten lukijan mainita vanhojen Akujen arvosta antikvariaatissa. Mikko söi ne. Lisäksi ne Barksit, joihin hurmaannuin, ovat käytännössä kaikki myynnissä sidottuina kirjoina, jotka ovat huomattavasti miellyttävämpiä lukea. Minulla on jatkuvasti jokin niistä klassisen kreikan sanakirjan ja loistavan hyvän uusimman Ruotsin historian välissä.

Pystyn aika hyvin valokuvaamaan menneisyyttä, myös ajalta ennen syntymääni ja vanhempieni syntymää. Videointi ei onnistu. Harhakuvat, joita nostelen mieleeni, ovat siis liikkumattomia mutta värillisiä. 

Sellainen mielenvikaisuus, josta olen kärsinyt, on todellisuuden ja luulotellun lomittumista. Tiedän – ja lääkärit tietävät – että ’todellisuus’ ja ’tietoisuus’ eivät ole sanoja, joilla olisi jokin hyödyllinen merkitys kuten vaikkapa sanoilla ’hengittää’ tai ’varvas’.

Edward O. Wilson on suunnilleen sitä mieltä, että myös tietoisuus on kemikaalien lorinaa. Kuolema ei ole lorun loppu, koska kemikaalit ovat luonnon kierrätystä, ja lukija ymmärtää, että kemikaalilla tarkoitan myös ainetta, koska kaikella on atomirakenne ja ne neljä tai ehkä viisi voimaa, joilla homma pyörii. Ja teoreettinen fysiikka osoitti, että aine ja energia ovat sama asia. Paitsi että sitä tiedä ei tiedä, mitä painovoima on.

Hullun ihmisen kannalta aistittu todellisuus on sopimus, joka rakoilee. Naapurin kissan, muurahaisen tai bakteerin mielestä tuo todellisuus, jossa luulen liikkuvani, on aivan toinen. Keskushermoston toimintaa ei oikeastaan tunneta. Selvästi hermosto syöttää esimerkiksi näkyjä olemattomista.

Ja tauti nimeltään ahdistus on pelon pelkoa. Sillä ei ole kohdetta. Se tulee joka suunnasta. Suuren kirjailijan Akutagawan itsemurhakirjeessä luki ”epämääräinen peko”. Ja tuon tilan kuvaili ja nimesi Kierkegaard 200 vuotta sitten ja sanoi sitä myös kuolemansairaudeksi. Se on totta. Siihen voi kuolla.

Sangen kuuluisa kuvaus tuosta kemiallisesta oikosulusta on ”Inho” (La nausée). Kirjoitti Sartre. Quel con, ce mec!