Sääntömäärä ja naiset mustissa

Koska kommentissa kysyttiin asiallisesti, vastaan.

Ne parikymmentä lasta ja naista, joiden tuomisesta Suomeen keskustellaan nyt lienevät Suomen kansalaisia. Näin on ilmoitettu.

Niinpä sen asian tähdentäminen on turhaa, miten vaarallisia ja rikollisia nämä naiset saattavat olla. Heidät on tuotava Suomeen tuomittavaksi etenkin siksi, että pieniä lapsia tuskin voi tuoda tänne äideistään erotettuna.

Suomessa ja samoin kaikissa muissa maissa on suurrikollisia etenkin vankiloissa. Suomen tuomioistuinten valta ei ulotu käytännössä  ISIS-sotilaisiin, jotka lienevät sotavankeina. Sotavangit ovat sen sotaväen hallinnassa, joka on ottanut heidät kiinni. Oikeudellisesti on mahdollista, että sotavankeudesta esimerkiksi Lähi-Idässä vapautunut mies otetaan Suomessa tutkittavaksi ja tuomittavaksi. 

Rikoslaissa on kokonainen luku Suomen lainkäyttövallan alueellisesta ulottuvuudesta, ja sen viranomaisemme osaavat.

Keskustelu on hiukan kiusallista, koska kielenkäyttöään parantaneet poliitikotkaan eivät suostu täsmentämään, että ”haitallinen maahanmuutto” on ongelma, joka on todettavissa vain selvittämällä tosiasiat.

Kanadalaisen tai australialaisen kaivosinsinöörin muuttaminen tänne voi olla jonkun mielestä hyvin haitallista, mutta se ei riitä perusteeksi estää tai rajoittaa kanadalaisen tai australialaisten oleskelua täällä kotipaikkansa perusteella.

Tällä vuosikymmenellä koettu turvapaikan hakijoiden aalto oli yllätys kaikille, myös ulkomaalaisasioissa toimiville viranomaisille. 

Osa keskustelijoista hämää vaikenemalla siitä, ettei itse ongelma ole mitenkään uusi. Vuonna 1945 eli siis omana elinaikanani pelkästään nykyisen Saksan alueessa oli ainakin 20 miljoonaa harhailijaa, joista amerikkalaiset käyttivät nimitystä ”displaced personsa” eli kodittomat ihmiset. Mukana oli paljon saksalaisia, jotka olivat menettäneet kaiken sodassa, ja hyvin paljon saksalaisia, jotka Neuvostoliiton armeija oli asein karkottanut kodeistaan sellaisillakin seuduilla, joilla näiden suvut olivat asuneet tuhat vuotta.

Tutkimusmatkailija F. Nansenin mukaan nimettiin 1920 keksitty paperi, joka auttoi hiukan paperittomia maahanpyrkijöitä, joissa oli hyvin paljon esimerkiksi venäläisiä, muun muassa bolshevikkivaltaa pakenevia.

Turkissa on edelleen voimassa ja käytössä laki, joka rankaisee ankarasti puheen vuoden ”etnisistä puhdistuksista” tai kansanmurhasta. Nykyisenkään Turkin mukaan sellaista ei tapahtunut 1915. Kaikki muut ovat sitä mieltä, että ehkä jopa 15 miljoonaa armenialaista marssitettiin hengiltä lopulta juuri samassa Syyrian erämaassa, jota nyt kuvataan suomalaisten lasten yhteydessä.

Tavanomaisissa lähteissä, kuten hakuteoksissa, puhutaan ”järjestelmällisestä surmaamisesta”. Ja eri asia ovat sitten sellaiset vähemmistöt kuin Kiinan uiguurit, puhumattakaan muista joukkomurhista.

Suomessa puhutaan presidentti Niinistön johdolla sääntöpohjaisesta kansainvälisestä toiminnasta. Sitä kannatan sydämestäni. On sääntöjä ja niitä sitten noudatetaan.