Artikkeli

Tämä kirjoitus ja tämän kirjoittaja ovat molemmat epämääräisiä artikkeleita. Aamusella eli kohta viiden jälkeen katsoin kylpyhuoneen peiliin. Tuttu mies se siellä, vaikka nii ei nyt tule mieleen.

Aamukahvia kuistilla. Lintu käy toteamassa minut vaarattomaksi.  Olen varaton, vaaraton, vakavan vanha mies. Katsoessani sitä kertakaikkisuutta, jolla puut puhkeavat sammaleiseen metsään mietin aiheetonta ajattelua todellisuuden luonteesta, koska minua se ei itseäni huoleta. 

Merkittävät henkilöt – heidät voisi merkitä pilkalla tai punaisella maalilla – ovat luoneet uran miettimällä, ettei todellisuutta voi kuvata eikä käsittää, ja painuneet sitten, kukin vuorollaan, maan rakoon takaisin.

Jospa keinoistani olisi apua. Kuulen miellyttävänä humuna kuorma-autot, jotka ovat menossa Vantaalle ja tulossa Hangon vapaasatamasta, mutta mielessäni kuulostelen, josko Kaarle-herttualla olisi ollut vaskikulkuset ratsunsa kaulassa, kun hän matkusteli hirttämässä Suomen herroja 1597. Hän rupesi sitten kuninkaaksi.

”Me Carlei se yhdeksäs sillä nimellä, Jumalan armosta Rodzin, Göthin, Wendin, Somalaisten, Karialaisten, Lappalaisten Pohian maalla, Kainulaisten ja Wirolaisten etc. Kuningas.”

Olisin muistavinani, että herttua tuli, kuten tapana oli, suoraan tänne meille Pikkalan satamaan, joka on syvä, mutta en viitsi näin sopivana kesäaamuna ryhtyä tarkastamaan asiaa lähteistä. Lisäksi Kaarle XI on minusta kiinnostavampi henkilö kuin tämä, joka siis rupesi Kaarle yhdeksänneksi. Ja Kirkkonummi on vanha keksintö, 1300-luvulta, ja tuo minun maantieni on ollut ahkerassa käytössä pakanuuden aikana, koska se oli järkevä reitti kiertää Porkkalan niemi, jossa vaanivat salakarit ja rantarosvot.

Kun kuuntelen tarkkaan, pitkäveneen kiskojat kiroilevat ruotsiksi, Roslagenin murteella, matkallaan perustamaan Novgorodia noin vuonna 862. Siellä mellasti taipaleentakaisia tsuudeja ja muita esi-isiämme. Kumma elleivät Rurikin veneet menneet juuri tästä. Paitsi ettei Rurikia olut olemassa. Mutta jopa DNA-ihmiset sanovat löytäneensä vahvaa näyttöä ruotsalaisten perimästä tuolta idäntien seudulta.

Toinen keino mielikuvittaa todellisuutta on poiketa mittakaavasta 1 : 1. Jo tuhatkertainen suurennus paljastaisi metsänpohjan tietoverkot. Kysymyksessä on nimenomaan viestintäjärjestelmä, jota ilman mikään ei eläisi. Se pystyy myös siihen, mihin Internet ei kykene eli siirtämään nesteitä ja ravinteita.

Maintsen asiasta tänään, koska ennen pitkää olen saanut tolkun Tim Flannerystä, jonka pikkupikku kirjaa Euroopan historiasta viimeksi kuluneiden 55 miljoonan vuoden ajalta olen juuri lukemassa.  Tämä lievästi sanoen värikäs mutta erittäin hyvin koulutettu henkilö julkaisi juuri kirjan maan alta.

Olen pitänyt aihetta hiukan omanani saatuani ratkaisevat virikkeet yli 10 vuoden takaisesta Jules Vernen kirjasta, jossa kylmän rauhallisesti käydään maan keskipisteessä.

Flannery näyttää olevan ainakin pätevä ja osaava paleontologi, mutta vaikka sellainen on omiaan herättämään epäilyjä, hän näyttää kirjoittavan milloin mistäkin. Meitä on moneksi.