Pyydän anteeksi. ”Kummelin” ikivanha sketsi tietokilpailusta, jossa piti arvata oikein maa, esimerkiksi hakaristin ja koppalakin kanssa marssivaa nahkatakkiväkeä, kilpailijat vastasivat aina ”Kanada”.
En tiedä miksi, mutta edelleen se oli minusta erikoisen huvittava visuaalinen vitsi.
Eilinen EU-äänestyksen tulos ja jääkiekon MM-kisojen lopputulos oli jollain vaikeasti selitettävällä tavalla sama asia.
Joku kommentoija kirjoitti eilenkin, miten kansa vastustaa EU:ta ja me tyhmät eliitin edustajat emme ymmärrä sitä.
Tänään ovat verkot ja muut välineet täynnä tietoa vaalituloksesta. Kansa ei vastusta EU:ta.
Emme me siitä erikoisesti pidäkään, mutta tiedämme, että muut vaihtoehdot ovat Putin, Trump ja Kiina. Tiedämme ettei vaihtoehtoa ”kansallisvaltio” ole ollut olemassa 70 vuoteen. Minä tiedän sen, koska elin lähes 50 vuotta Neuvostoliiton kansallisvaltiossa. Valeautonomisen kotimaamme nimitys oli Suomen tasavalta, koska sodassa Suomen tasa oli saavutettu.
Nuoriso ja yhdessä tekeminen ovat ne riemastuttavat asiat. Hyvin nuoret ihmiset näkevät, kenen kuviteltua etua palvelee holtittomuus maapallolla eli ympäristöasioissa ja kenen henki ja terveys ovat vaarassa.
Siinä jääkiekossa usea urheilija sanoi omilla sanoillaan saman: kun näki, miten uskomattomasti kaveri vetää, tulee sellainen tunne, että vähän vielä lisää minäkin…
Kun katseli näitä hyvin nuoria ja muutamaa ihan harrasteeseensa nähden ikää saanutta tekijää, ei voinut olla näkemättä oikeita Suomen tasavallan kansalaisia. Työn tasavalta, jossa otetaan toisetkin huomioon.
Juuri siksi etten tuota urheilua erikoisemmin jaksa harrastaa, sävähdin niin. Se mitä urheiluna tarjoillaan niin kovin paljon, tuo mieleen freak-show’n, siis kaikki karvaiset naiset, borneolaiset ihmissyöjät ja miekannielijät suoraan Barnuin 1800-luvun sirkuksesta.
Hienoa nähdä silmissään, miten aito lahjakkuus on nimenomaan poikkeuksellinen kyy tehdä työtä – sama kuin kapellimestareilla ja muilla muusikoilla. Samalla tavalla taiteen tekeminen on epätavallinen kyky kestää jatkuvia vastoinkäymisiä. Lukekaa Tshehovin kirjoituksia. Kirjailijoista silmissäni yksi suurimmista ei koskaan lakannut katsomasta ainakin vähän kieroon ”menestyjiä”.
Jos haluaa saada ihmiset lukijat pyörryksiin, on kirjoitettava romaani. Jos haluaa näyttää elämää myös epämiellyttävässä alastomuudessaan ja rasittavuudessaan, on kirjoitettava novelli, mielellään monta novellia.
Ja Tshehov ei julkaissut yhtään romaania. Ja näytelmänsäkin hän täytti ihmisillä, jotka ovat aavistamaisillaan, ettei heidän elkeillään ole oikeastaan mitään merkitystä.
Tämä jääkiekosta ja EU:sta.
Kilpaurheilun idea: olla paras jossakin tyhjänpäiväisessä.
VastaaPoistaMikä on tähdellistä?
PoistaSetäni tarkoitti varmaan tätä samaa. Hänellä ei ollut minkäänlaista kiinnostusta kilpaurheiluun.
PoistaJa kansa, joka tarvitsee toisten saavutuksia oman mitättömyytensä kompensoimiseksi.
PoistaAi Kanada?
PoistaSkeptikko elää yksin leivästä. Muut tarvitsevat sirkushuveja.
PoistaProfessorihan heitti hauskan väitteen: autonomisesta Suomen Suurruhtinaskunnasta tuli siis toisen maailmansodan jälkeen valeautonominen Suomen tasavalta. (Oikeampi nimitys olisi ehkä valeitsenäinen, sillä olihan meillä 1800-luvun tapaan laaja autonomia sisäisissä asioissamme.)
VastaaPoistaJa kaiken kukkuraksi elimme osana Neuvostoliiton kansallisvaltiota... Tämän täytyy olla tsehovilaista huumoria, osuvaakin eipä silti, sillä Neuvostoliittohan oli itse asiassa kansojen vankila.
Suomen mörkömäisen voiton viesti oli se, ettei joukkuepelissä voittoon tarvita suuria tähtipelaajia. Riittävä taitotaso ja luja yritys on menestyksen avain. Sama pätee yhteiskuntaan, elämään ja liike-elämään yleisemminkin.
Leijonat saavuttivat todellisen torjuntavoiton.
Itsekin menisin arvioimaan, että Jukka heitti luun meille riideltäväksi. Tyhmemmän esittämänä tuota kutsuisi trollaukseksi sanan 2000-lukulaisessa merkityksessä: riidanhaastoksi esittämällä älytön väite, johon esittäjä ei itsekään usko.
PoistaJos väitettä kuitenkin vakavissaan analysoi, niin kyllähän siinä on totta juuri riittävästi, että se loukkaa. Suomen ulkopoliittinen liikkumavara oli rajallinen. Vaikkapa Max Jakobsonin muistelmateokset ja Tiilikaisen "Kylmän sodan kujanjuoksu" valottavat hyvin niitä rajoja, joiden sisällä politiikkaa tehtiin. Sen sijaan on myös selvää, että meillä oli myös todellista liikkumavaraa ja vapautta: ennen kaikkea vapaat vaalit ja itsenäinen puolustuspolitiikka. Alueellinen puolustusjärjestelmämme oli suunnattu nimenomaan idän uhkaa vastaan ja jo 1950-luvun puolustussuunnitelmat "Matkakertomus" ja "Polttoaineenhankinta" kirjoitettiin Neuvostoliiton hyökkäystä torjumaan, vaikka lähtökohdat olivat epätoivoiset.
Erona puolustuspolitiikassa on nykypäivänä ennen kaikkea se, että nyt uhkakuvat lausutaan ääneen. 1960-luvun alussa neuvostoliittolaisen mekanisoidun joukon taktiikkaa kuvaava perusteksti annettiin sotilasläänin kassakaapista luettavaksi vain joukko-osastojen komentajille ja operaatiopäälliköille. Nyt samantasoista kuvauksen sisältävää puolivirallista opasta "Reservin kenttäjohtaja" jaetaan puolustusvoimien ja MPK:n messuosastoilla jokaiselle kiinnostuneelle. (Tai melkein. Itse olen tuollaisessa hommassa ollessani antanut sen lähinnä varusmiespalvelukseen menossa oleville sekä sa-sijoitusiässä oleville, mutta en lapsille tai vanhuksille, jotka eivät sillä mitään tee. Niitä kirjoja ei ole ihan niin paljon, että niitä voisi työntää jokaiselle käteen.)
Torjuntavoitto olisi ollut se jos Leijonat (Jukka Jalosen jalot Jalopeurat?) olisivat saaneet hopeaa, kuten aikoinaan kesällä 1944 Suomi sai. Eli mitä Bratislavassa tapahtui keväällä 2019, oli Voitto. Eli Pobeda. - Jos jompi kumpi herroista silti on eri mieltä kuin minä, jota suunnattomasti itseksenikin ihmettelisin, kallistun kyllä hra Tapsan puolelle. Vaikka tiedän, totta kai tiedän, että oikea vastaus tähän on tietysti Kanada.
PoistaLukekaa Tshehovin kirjoituksia. Kirjailijoista silmissäni yksi suurimmista ei koskaan lakannut katsomasta ainakin vähän kieroon ”menestyjiä”.
VastaaPoistaja sitä kautta jotain jota voisi luonnehtia myös länsimaisen sosiaalisen takakireyden perustaksi, kasvualustaksi.
Kiitos tästä tekstistä!
VastaaPoistaIhanaa Kemppinen, ihanaa!
VastaaPoistaJoo just ja joopajoo..
VastaaPoistaEmmää tiä.
Puutu muutaku rosvoo koneeseen.
Koittaasia ny vähär rauhottua ittek kuki. Se on se statsi, tänhän sano mestari Remu. Hande on kans Dumari.
Mikko Perkoila Säästön hinta,, tai oikeestansa ei sitteskäs. Tätähän kait vissiin Kemppinen meinas että mikä muu maa melkisteen vaan ois pannu kansallisen ma-vapaan tollasen pommin jälkeen mut meillä skulataan duuniin päin et tota. Köh. Vatta vähän kipiä. Joo. Mä tiän et tää on ainaski kolmas kerta mut jos.. tai no. Mä tuun puolenpäivän maissa, onks okei?
Pennitön uneksija. Suosin Korsuorkesteria. Muitakin on.
Hus ny siittä.
I. H.
Harvoin olen viime aikoina lukenut kirjoitusta, jonka pääsisällöstä olisin näin samaa mieltä.
VastaaPoistaTuleville Tsehovin ystäville kuitenkin vielä yksi herkku: Kyllä hän julkaisi yhden romaanin, vaikka sen alkukielisessä nimessä "kohtaus" taisi olla "drama".
Kyseessä on dekkari Kohtaus metsästysretkellä. Agatha Christie kopioi sen perusidean läpimurtoteokseensa Roger Ackroydin murha, 40 vuotta myöhemmin.
"Työn tasavalta, jossa otetaan toisetkin huomioon," hienosti kiteytetty. Eikä pelkästään toisten huomioiminen vaan myös yhdessä tekeminen, itseensä ja toisiin luottaminen niin joukkuepeleissä kuin työpaikoillakin. Siinä jääkiekkojoukkueen valmentaja(tiimi) oli onnistunut erinomaisesti. Ilmapiiri ja yhteishenki. Kova työ ja intohimo, sanoi joukkueen kapteeni. Lahjakkuus ja luovuus pohjana, jos haluaa päästä pitkälle, oli ala mikä tahansa.
VastaaPoistaPerhe on tärkeä lasten harrastuksissa, lätkämutsit ja iskät ovat käyttäneet valtavasti aikaa ja rahaa lasten kuskaamiseen, kentän laidalla odotteluun, maksuihin ja varusteiden hankkimiseen. Parhaat aloittavat saman ikäisinä kuin huippuviulistit. Eniten pisteitä kasanneen Mannisen äiti kertoi jossakin, että poika aloitti 4-vuotiaana, paita viisti silloin melkein maata ja valmentaja nosti hänet aina vaihtoaitioon, kunnes tämä oppi konttaamaan sinne itse! Pituuskaan, 170 cm ei ollut nyt esteenä nuorelle miehelle, kaapin kokoisten kanadalaisten joukossa mahtui hyvin puikkelehtimaan.
Onko tuo kaikki siis tyhjänpäiväistä? Onko tärkeää olla paras jossain ja mikä elämässä on tärkeää? Eri asiat eri ihmisille, mutta viime päivät ovat ainakin tuottaneet iloa ja jännitystä suurelle osalle suomalaisia ja saaneet mielikuvituksenkin pulppuamaan. Tarinoita ja meemejä on syntynyt.
Minä ainakin nautin. On kunnioitettavaa, kun jotkut onnistuvat asioissa, jotka ovat vaatineet intohimoista ponnistelua. Ja sitten se lämmin joukkuehenki. Olisi tarpeen EU:ssakin.
Arvostan EU:ta vapaakauppa-alueena, teknisten standardien, kemian ja ruokaturvallisuuden standardien, yms. tekjänä.
VastaaPoistaMutta en näe pienintäkän mieltä "alati syvenevässä" liittovaltiokehityksessä, vaatimuksessa siitä, että rajalla ei sovi katsoa tulijan passia, taloudellisissa yhteisvastuissa (Yhteisvastuu = ei kenenkään vastuu/ moraalinen hasardi) enkä kaikkiin paikallisiin pikkuasioihin ronkkimisessa. Meille isojen asioiden - kuten vaikka Suomen metsäpolitiikka tai sosiaalipolitiikka- ronkkimisesta puhumattakaan.
En näe ideaa siinä, että delegoimme itseämme koskevat päätökset Saksalle ja Ranskalle ja muodostamme yhteisen kassan Italian kanssa. Isot maat tekevät "yhteiset" päätökset oman etunsa mukaan. On melko naiivia ajatella, että "mehän olemme mukana päättämässä" (yhdellä prosentilla ei paljon pyristellä).
Minulle siis hyvin kelpaa EU, mutta ei tällainen EU eikä varsinkaan sellainen EU, joksi "eurooppamieliset" sitä ovat vänkäämässä kuin käärmettä pyssyyn.
Keskustelussa harmittaa se, että asiaa pystytään käsittelemään vain tasolla EU vs. ei EU:ta.
Jo pelkkä kysymys siitä, että mitäs, jos tehtäsiin vähän toisenlainen ja kevyempi EU, kuin mitä federalistit vääntävät, on tabu ja sen esittäminen on vähintäänkin Putinin juoksupoikana toimimista - ja tietenkin myös syvästi paheksuttavaa "oikeistopopulistista" rasismifasisminatsismia.
Elämme kovin köyhiä aikoja hengen riennon alueella ;)
Jaettaisko Suomikin pieniin ITSENÄISIIN osiin, joita ei mikään keskushallinto komentelisi.
PoistaJoo ajat on enemmän psyykkiset kuin henkiset.
PoistaJaetaan vaan niin saamme runsaasti lisàà komentajia, jotka nekààn tuskin komentaisivat siten kuin ME haluaisimme. Naapurin Kalle kuitenkin tykkàisi erillailla kuin toispuoline Mikko. Joten jaettaisiinko nuo pienet itsenàiset palaset vielà itsenàisiin palasiin jotka "varmasti" olisivat itsenàisesti itsenàisempià joita kuitenki joku tai jotkut komemtelisivat oman mielensà mukaan
Poista"Jaettaisko Suomikin pieniin ITSENÄISIIN osiin,..."
PoistaEi kannata moista. Minusta kunnat ovat turhia. Jos yleensä jokin aluehallinto tarvitaan näinkin vähäväkisessä maassa, jossa kaikkiaan asuu vähemmän tai saman verran porukkaa kuin Lontoossa tai Pietarissa, puolitusinaa aluetta riittää vallan hyvin. Mutta niidenkin tarpeellisuutta siis epäilen.
Onko tämä asetelma tosiaan niin köyhä, että meidän on ilman mitään mutinoita hyväksyttävä yhteinen kassa Italian ja Kreikan kanssa ja toisaalta hyväksyttävä se, että Saksa ja Ranska päättävät kaiken puolestamme? Myös ne asiat, jotka noille maille ovat yhdentekeviä, mutta meille elinehto?
Eikö ole mitään mahdollisuutta säätää EU:ta hieman nykyistä pienemmälle?
Ja ennen kaikkea se asia, jota yritin aiemmassa kysyä: onko EU:n roolista ja sen vallan laajuudesta yli kansallisvaltioiden edes lupa keskustella vai onko "alati syvenevyys" tabu ja jokin luonnolaki, jota ei passaa yhtään kyseenalaistaa.
Minusta anonyymien "... ITSENÄISIIN ..." ja "...psyykkiset..." analyysi jäi tuolta osin puutteelliseksi, mutta tuo johtunee vain vallinaisesta käsityskyvystäni.
Idiksenä ihan ookka mut jää kesken jos ei viedä tappiin. Kaikki kansalaiset eri kansalaisiksi, eiks vaan.
PoistaMitä tällä saavutetaan?
Itsenäisyys non plus ultra, murtamaton vaalisalaisuus, köyhien kuntien avustukset voidaan unohtaa, jokamiehenoikeuksien merkittävä laajeneminen.
Kilpailun loppu, yksilöllisyyden loppu, kohteliaisuuden ja valistuksen aika.
Vapaa aseenkanto-oikeus ja kaksintaistelujen jalo henki, kuulkaas ei silloin enää olla suvaitsemattomia eikä vähimmässäkään määrin kenekään vasalleja.
Googlesta Jumalan synonyymi: Alphabet joka olet taivasalla ja peräkomeroissa Mountain View Californiassa, anna lisää, lisää ja joka päivä lisää...
Ollaaks siellä vähän hiljaisella hevosella liikkeellä? Kai tämän verran hoksaavat kaikki ettei tämä ole huomista, tulevaisuutta tai kuvitelmaa vaan aivan arkinen uskonasia.
Joutukaa sielut on aikamme kallis.
Joskus, jossain tilanteessa, sanon täydellisen lauseellisen asiaa puhumisen edetessä ja useinmiten ajatus ja lause unohtuu samoin tein kuten kävi eilenkin lausumalleni lauseelle ja sen ajatukselle. Vain sanelimessa ON näppäin. Mutta pään sisällä tai pinnassa on OFF.
VastaaPoistaLauseet kaikki niiden ajatukset täyttävät päät sillä lauseista ihmisen maailma on rakennettu ja jokainen kirjailija kirjoittaa elämänsä yhtä ja samaa lausetta päästäkseen siitä lapamadosta mutta pääsemättömissä hän alkulauseensa kanssa on ja vaikka sen edessä ei ole pistettä niin lopussa on ja sitä kirjoittaja etsii päästäkseen seuraavaan lauseeseen.
Lause "Eilinen EU-äänestyksen tulos ja jääkiekon MM-kisojen lopputulos oli jollain vaikeasti selitettävällä tavalla sama asia." on alkulause jonka kirjoittamisen jatkaminen voisi viedä mukanaan vaikeasti selitettävän asian maailman ytimeen sen pisteeseen asti.
(Blogivaeltaja)
Tietenkin globaalin eliitin puolella oleva media ovat täynnä samaa propagandaa myös vaalien jälkeen kuin ennen vaaleja, tarkoituksena vähätellä äänestystuloksia.
VastaaPoistaHS:n EU-myönteisyys kuluneella viikolla meni pahasti överiksi.
Kansalaiset eivät ole tyhmiä. He propagandan läpi paljon paremmin kuin tajuatte.
Kontrollinne narratiivista on murentunut jo aikaa sitten.
https://www.dailymail.co.uk/news/article-7073827/Furious-viewers-slam-BBCs-biased-election-coverage.html
Koska selvästikään et kannata Edistyspuoluetta etkä siis usko mitään mitä Hesarissa kirjoitetaan, mikset siirry kokonaan Mailin lukijaksi? Eikös siinä ole tytönkuviakin?
PoistaOokkohan sä kuule ihan väsyny? Jos iltasatu ja hampipesu nin ja noin?
PoistaMitä tarkoitat kun sanot että miksen siirry Daily Mailin lukijaksi? Etkö ole ymmärtänyt yhtään mitä minä sanon?
PoistaEn minä halua että kukaan alkaa uskomaan kritiikittömästi yhtään mitään, varsinkaan Daily Mailia, vaan että alkaa pikkuhiljaa ottamaan itse asioista selvää sen sijaan että uskoo kritiikittömästi siihen mitä Hesarissa sanotaan -- ja kuvittelee itsensä hirveänkin kriittiseksi.
Halpoja heittoja tyttökuvista voi tehdä -- mutta se mikä on totta voidaan näköjään painaa tyttökuvien keskellä paremmin kuin muualla.
Tässä ote Mel Gibsonin haastattelusta Playboyssa. Hänet on syrjäytetty, koska ei halunnut lähteä Hollywoodin pedofiliarinkeihin mukaan vaan on puhunut suhteellisen avoimesti kokemastaan ja näkemästään.
https://files.catbox.moe/jopmug.png
Jos sinusta Mail, Playboy ja Mel Gibson edustavat "totuutta" ja ne jotka lukevat Hesaria ovat lähtökohtaisesti "kritiikittömiä" on keskustelu mahdotonta. Miten olet tarkastanut, että Gibson puhuu totta?
PoistaKyllä MM-peleistä tuli talvisota mieleen. Ulkovalloista (USA:n NHL) ei tullut kuin ns. lämmintä kättä ja pienen Suomen piti pärjätä yksin omin vaatimattomin voimin. Muut maat luuli "voi voi heitä" ettemme pärjää yksin jääkiekon suurvaltoja vastaan. Loppuminuuteilla Suomea piti pystyssä uhrautuvat pelaajat kuten Savinainen jotka otti kiekon iskuja vastaan jäällä maaten. Mutta pieni sisukas uhrautuvasti puolustautuva Suomi voitti!!!
VastaaPoistaMM
Melkein kaikki iänikuiset kliseet samassa paketissa.
PoistaAlkuperäinen anonyymi sisäisti täydellisesti sen, mitä tarkoitin kuvatessani Leijonien saavuttaneen "todellisen torjuntavoiton".
PoistaPS. Tietysti viittasin myös siihen, että jatkosodan torjuntavoitto oli itse asiassa tasapeli.
Minulla on yleensä niin jumaluskomusten kuten urheilusaavutusten suhteen sama tila pääkopassa: "Mikään rele ei räpsähdä päälle niistä mainittaessa."
VastaaPoistaTällä kertaa kun uusimmasta voitosta massat ja eliitit hurmostelevat, suren kyllä sitä, ettei yksikään sivuääni pääse muunlaisia "releitä" räpsäyttelemään sen tosiseikan suhteen, että itse elämälle (hengittämiselle ym.) minkäänlaisella kilpaurheilulla ei ole merkitystä, mutta kuinka paljon sen edellytyksille, areenoille jne. uhrataankaan maapallon niukkoja resursseja.
Kuinka helppoa (teknisesti) olisikaan aloittaa yksi, radikaali ilmastonmuutokseen vaikuttava teko ajamalla alas koko mieletön urheiluteollisuus. Planeetan sadattuhannet jäähallit voisi aivan hyvin (kertaheitolla) purkaa ja jo se tekisi suuremman muutoksen kuin yksikään, kulutusta vain kasvattava tuulivoimalapuisto tai hiekkaerämaiden lakeuksille viriteltävät aurinkokennokentät.
Suomessa ilmaston muutokseen myònteisesti vaikuttava, mielestàni, muutos on kyllà itse ilmastonmuutos. Sen johdosta ei suomalaisten tarvitsisi jokaisen ruman ilman johdosta làhteà saastuttavilla kulkupeleillà etelàn aurinkoon kylmàà Suomea pakoon. Ilman muuta esimerkiksi Afrikassa on tilanne toinen kun on làmmintà jo omasta takaa.
VastaaPoistaJääkiekkopoika lukee paksuja kirjoja! Sitä maalivahtiahan pitäisi haastatella enemmän mielikirjoistaan, saattaisi jopa vaikuttaa muutamaan nuoreen ihmiseen. Kirjastoissa on todettu, että Yanagiharan kirjaa on nyt pienen tauon jälkeen taas varattu paljon, ja kustantajaltakin se on loppumassa.
VastaaPoistaOlen täysin samaa mieltä Valto Ension kanssa . Elämän laadusta ei häviäisi mitään, jos jää- ja uimahallit sekä formularadat poistettaisiin. Tilalle murto-osan energiaa syöviä valaistuja hiihtolatu-pururatareittejä lähtöpisteissään olevine pukuhuoneineen ja avovesi-uimarantoja rantapallokenttineen. Ylipäätänsä (kunto)ulkoilmaurheilua sisätila(kunto)urheilun sijaan. Vähän lämmintä tilaa vaativat lajit voitaisiin ehkä sallia, esimerkiksi kuntonyrkkeily. Miksi ekologisen urheilun seuraa ole jo perustettu? Toivottavasti seuraavien kunnallisvaalien vaaliohjelmissa on liikuntapaikkapoliittiset tavoitteet ulkoilmaurheilullisia.
VastaaPoistaApropos euroopan uni(oni), herkkänä erroristina ilman teetä kysyn kenen, minkä tahon eduissa on vahvempi ja kaikinpuolin parempi eurooppa?
VastaaPoistaNo tietysi, mea culpa, mea culpa, mea maxima culpa. Olipa tyhmä juttu. Anteeksi se.
Mentäisiinkö sellaiseen maailmoja syleilevämpään aiheeseen kuin. Mitä uskotte etelänavan jäätkkömantereen pigviinien olevan mieltä jääkiekon peluusta?
Apropos jääkiekko, vaikea uskoa etta se oli viime sunnuntaina! Saa nähdä mikä seikka seuraavaksi saavuttaa yhtä suuren sulamisnopeuden. Tulovero se ei tule olemaan. Tämän uskon helpottavan montaa suurta ja vauraudella siunattua sielua.
Tuntuu välillä siltä, että jotkut asettavat vastapooleiksi (pelkän) tulliunionin ja nykytilan, jota he ryhtyvät epä-älyllisesti kutsumaan federalismiksi. Tulliunionihan se vasta kammottava olisikin. Loppuisi raskaan teollisuuden päästökauppa ja kaikki muu ilmastonsuojelu, vapaa oma liikkumisemme, tutkintojen keskinäinen tunnustaminen, yhteinen elintarvike- ja eläintautiturvallisuus ja vaikka mikä. Mitään nykyistäkään vastapainoa ei maailmassa enää olisi veroparatiiseille eikä itse unioakin mahtavammille globaaleille nettijättiläisille. Valtion ja kuntien hankinnoissa saisi taas kukin vapaasti kähmiä ja suosia omiaan. Ja tuo "kyllä me täällä paikan päällä osaamme itse paremmin" on hyvin usein peitettä jollekin, joka ei kestä päivänvaloa. Kuten nyt vaikkapa se, että ranskalaiset, italialaiset ja maltalaiset tietävät "paikan päällä", että heillä pitäisi olla oikeus syödä suihinsa meillä pesivät peltosirkut ja mustapääkertut ja muut sellaiset. Ilman lintudirektiiviä näin olisi jo käynytkin, peltosirkku silti on jo hyvin vähissä.
VastaaPoista"Tuntuu välillä siltä, että jotkut asettavat vastapooleiksi (pelkän) tulliunionin ja nykytilan, ..."
PoistaTämä väite vivahtaa ns. olkiukon suuntaan ainakin minun kohdallani. Asian pitäisi selvitä, jos lukee yllä olevat kommenttini - siis ne molemmat.
Krtiikkini koskee sitä, että on jotenkin tabu se keskusteluteema, että
1) mitäs jos peruutettaisiin hieman joissakin asioissa EU:ssa takaisin kansallisen päätösvallan suuntaan - osassa regulaatiota on jo menty liian pitkälle, ei kaikessa
2) ja mikä olennaisinta, mitäs jos aivan reippaasti kyseenalaistettaisiin se uskonkapple, että EU on "alati syvenevä", "ever closer", jne. - tuon tien päässä nimittäin on se liittovaltio, jota vielä meillä jumalankiitos ei ole. Se teksi Suomesta hyväksikäytetyn siirtomaan.
On sitä talousunionia muuten ennekin hahmoteltu mm. Saksassa jo vuonna 1943: Die Entwicklung zur europäischen Wirtschaftsgemeinschaft (1943)
Yhdenmukaisuus jo nyky EU:hunkin on muuten hämmästyttävä. Suomellekin on paikka annettu tuossa paperissa. Ei vain mennyt suur-Sakasa putkeen vielä sillä kerta.
https://www.cvce.eu/content/publication/2004/3/23/24757bc0-73c5-4b06-907f-24fb57024b5d/publishable_de.pdf
https://www.worldcat.org/title/europaische-wirtschaftsgemeinschaft/oclc/31002821
Mikä nykyään missään on enää "tabu"?
PoistaKatsokaa ja kuunnelkaa tätä mölyapinoiden säksätystä niin huomaatte, kuinka "puihin" (=virtuaaliviidakko linkkiliaaneineen) on takaisin tämäkin apinalaji kiipeämässä.
Aitoa keskustelua harvoin enää syntyy. Sellaiselta on viety mahdollisuudet antamalla kaikille suunvuoro yhtäaikaa jolloin on rakentunut harha, että kaikki ovat oikeassa. Silloin elää myös luulo, ettei keskustelua edes tarvitse yrittää.
Sellaisia oikeita keskusteluja kyllä kaipaa, joiden teemana oli aiheen aito tabumaisuus joka vaati ensiksi tarkastelua ja mahdollista purkamista, että aiheeseen itseensä pääsi lopulta käsiksi. Mieluummin vielä niin, että keskustelijat olisivat naamat vastakkain ja ilman taustalla ohjeita jakelevia "mestareita".
(Anteeksi kaukaiset serkkumme möly- ja muut apinat halvasta ja huonosta vertauksesta. Teillä sentään on mölyllenne ja jokaiselle äännähdykellenne tarkoitus.)
Mitähän konkreettisia ehdotuksia sinulla on EU:n päätösvallan rajoittamiseksi? On nimittäin todella helppoa sanoa: "Mitähän jos pikkuisen peruutettaisiin?" Eri asia on konkreettisesti tarjota esimerkki sääntelyalasta, jonka pitäisi olla jäsenmaiden vallassa nykyistä laajemmin. On näet niin, että tällöin huomataan EU-politiikan olevan unionitasoista sisäpolitiikkaa, jossa pätevät normaalit liittovaltiopolitiikan säännöt: kukaan ei ole periaatteesta federalisti.
PoistaTosiasiassa ihmiset kannattavat EU-tasoista säätelyä, jos uskovat sen ajavan omia tavoitteitaan ja päinvastoin. Oikeistolaiset vihaavat ajatusta verounionista, sillä tämä tiukentaisi verotusta sulkeissaan Irlannin ja Luxemburgin veroparatiisit. Toisaalta oikeisto on perinteisesti kannattanut liittovaltiokehitystä, sillä EU:n komission byrokratia on tuottanut teknokraattisia, liberalistisia ehdotuksia eli lisännyt liberalistien valtaa. Aivan samalla tavalla myös vasemmisto pyrkii rajaamaan EU:n toimialuetta taktisin perustein.
Eli en usko sinunkaan vilpittömyyteesi, kun ehdotat regulaation menneen "joiltain osin" liian pitkälle. Tarkoitat juuri joitain tiettyjä sääntöjä, ja niitä vastustaisit, vaikka ne olisivat kotimaisiakin lakeja.
Viimeinen anonyymi: Jää kyllä täysin avoimeksi, mikä tässä nyt sitten muka on tabu. Ja mihin nämä apinajutut oikein liittyvät. En saa kiinni.
PoistaErastotenes
PoistaVapaakauppa ja tekninen standardointi ovat aivan hyvä juttu jo Euroopassa ja tietenkin paljon isompi juttu maailmanlaajuisesti. Niitä kannattaa kohtuuden rajoissa edistää.
Mutta en näe mitään syytä siihen, että siirtäisimme oman päätösvaltamme totaalisesti muille intressitahoille esim. sosiaali-, vero-, finanssi-, puolustus-, ympäristö-, metsä-, maahanmuutto-, ulko- ja talouspolitiikassamme. Vain muutamia mainitakseni. Edes pakottavaa kalkkunankuljetusdirektiiviä en pidä täysin välttämättömänä.
1 %:n äänivallalla Suomella ei ole mitään vaikutusta silloin, kun isot puhuvat. "Kokoamme suurempi" -puheet ovat lapsellista höpötystä kovan paikan tullen.
Direktiivit voisivat olla suosituksia ja vapaaehtoisen sopimisen pohja - ei yksin Euroopassa, vaan laajemminkin.
Ainakaan minulla ei ole pienintäkään tarvetta pakottaa portugalilaisia sen enempää kun uusseelantilaisiakaan yhtään mihinkään. Itse saavat päättää, mitä tekevät, ja kantaa vastuun päätöksistään.
Lopuksi viittaan siihen, että ei elämä EU:n ulkopuolella ole käynyt mitenkään mahdottomaksi, vaikka tätä heti tarjotaan. Itse asiassa elämä, kansakunnat ja ihmiset ovat lähinnä ja pääsääntöisesti EU:n ulkopuolella.
Tshehovin ensimmäinen romaaniksi kutsuttu teos oli Turha voitto (1882), venäläisittäin rasskaz; suomeksi se on julkaistu 183-sivuisena kirjana. Vanha käännös toimii yhä. Kysessä on parodia Mor Jókain viihderomaaneista, mutta mukana on mieleenpainuva huutokauppakohtaus ja yhteiskunnallisen vajoamisen kuvaus on voimakasta, samoin kuvaus paronin kaksoisluonteesta riippuen siitä onko hän humalassa vai selvin päin (vrt. Chaplin, Brecht).
VastaaPoista