Kehrää

Tutkijat ovat hajamielisiä ajatellessaan pyörän keksimistä vain kuorman kuljetuksena.

Yhtä tärkeä kuin vankkurin tai sotavaunun pyörä on savenvalajan pyörä eli dreija ja lankaa punottaessa käytetty väline, aluksi värttinä, aikanaan rukki.

Tarina, jollaisia kehrätään esimerkiksi illalla tulilla, on keino siirtää kuormia. Tarinat ovat tosia tai valheita, toiveita tai pelkoja, mutta ne liikkuvat.

Saa arvailla, onko ihmisen lapsen alttius tarinoille – esimerkiksi saduille – synnynnäinen lajiominaisuutemme.  Saa hymyillä, että tutkijat kirjoittavat nyt otsanahka mutkalla esimerkiksi politiikan tarinallistumisesta. 

Mietin päivällä, voisinko kirjoittaa tähän, että Sarvamaa on pätevä tyyppi, samoin kuin esimerkiksi Hautala ja Pietikäinen. Sitten sattui lehdestä silmään tarina. Joku oli kysynyt torilla Sarvamaalta uhkaavasti:” Oletko jutku.” Viesti lienee ollut sellainen, että keinot on. 

Satun tietämään, että tämä euroehdokas on hämmästyttävällä tavalla samaa perua kuin olen itse isäni puolelta, Pietarin seudun suomalaisia, muistaakseni ortodoksi kun taas meillä ollaan, sikäli kuin muistetaan, luterilaisia. Mutta esi-isän syntymäpaikka on Toksova.

Olisi minulla Hautalastakin tarinan ainesta. Mielestäni kysyin häneltä kerran, onko hän todella vuoden 1944 IV armeijan esikuntapäällikön tytär. Kuuluu olevan.  Puhe on eversti Yrjö Hautalasta ja tilanteesta, jossa Suomi oli tosi lujilla.

Some-viesti, kerrottu tarina, kuultu kasku, luettu novelli ja kirjoitettu kirja ovat samoja asioita.

Ihmistä pitää liikuttaa, mutta ihminen ei liikutu ilman elämystä.

Pohjaltaan tästä syystä pidän tässä paljon esillä kirjallisuutta – jota satun omista syistäni tuntemaan – ja suhtaudun joskus hiukan karheasti liikuntaan. 

Liikutus on päämäärä, liikunta on väline. 

Ja tarina on tapa luoda verkostoa, joka pitää ihmisiä kiinni toisissaan.

Lankaa ommellaan, kudotaan. Jos kudos on tiivis, verkkoa sanotaan kankaaksi.

Arviot laadusta eli hienoudesta ovat aika yhdentekeviä. Niin kauan on toivoa kuin on roskakirjallisuutta. Hienot tarinat ovat harvinaisia aarteita, jotka on pantava kiireesti kiertoon. Ne eivät kulu eivätkä ne kuormita ympäristöä, vaan jakavat kuormaa.

Ja jos pääsisin kuulustelemaan päättäjiä, kysyisin heiltä, osaatko lukea. 

Tiedän että useimmat osaavat.