Talouden tuntijat sanovat, että teollisten yksinoikeuksien luvaton käyttö on vaikea ongelma Kiinan ja USA:n suhteissa. Puhe on meneillään olevasta kauppasodasta.
Analyysi on virheellinen. Kilpailussa on aina kysymys myös yksinoikeuksista. USA on tehnyt parhaansa sekoittaakseen ne. Kiina puolestaan toimii perinteiseen tapaan. Saksan valtiot keräsivät huolellisesti tietoja Englannista ja saatuaan pyörimään etenkin suurisuuntaisen kemian teollisuuden säätivät, nyt Saksan keisarikuntana, patenttilain. Se oli suunnattu etenkin Englantia vastaan.
Rinnalla kulki merkitykseltään vähäinen tekijänoikeus, joka oli kauan ja etenkin Ranskassa sensuurin muoto: voit saada rahaa, jos näytät etukäteen paperisi. Ja suuret nimet, kuten Rousseau ja Hugo, julkaisivat sitten Sveitsissä tai Belgiassa.
Englanti oli myöntänyt perinteisiä yksinoikeuksia 1700-luvun alusta. Monissa kirjoissa sanotaan, että tuo käytäntö olisi oivallettu Venetsiassa 1400-luvun lopulla, mutta todellisuudessa monopoleja myönnettiin Böömissä jo sata vuotta aikaisemmin, etenkin tykin valajille.
Saksan perinteen toteutti 1800-luvun lopun Japani, joka omaksui raivokkaasti länsimaista tekniikkaa, toteutti ja sivuutti sen. Kun siellä oli opittu tekemään parempia kelloa kuin Sveitsissä, he keksivät kvartsikidekellon ja romauttivat hinnat.
Eri hallintojen aikana USA noudatti myös hyvin järkevää politiikkaa. Kun armeija maksoi toimivan tietokoneen, transistorin ja integroidun mikropiirin, valmistajat pakotettiin löysiin lisensseihin. Keksinnät levisivät ja maailma hyötyi. Mahtavin tällainen kaikille kansoilla annettu armeijan keksintö oli Internet, alkujaan Arpanet.
Olen työskennellyt 50 vuotta alalla, jonka ylimalkainen nimitys on ”technlogy transfer”, teknologian luovutus. Kerrankin kun rakennettiin 4 G -standardia matkapuhelimille. Nokialla oli 10 000 patenttia. USA ja Japani eivät lähteneet oikein mukaan.
Patentti- ja tekijänoikeusjärjestelmä on lohduttoman sekaisin, ja kytkentä tietosuojaan teki kuviosta aidosti mahdottoman käsitellä.
Mutta yhteenvedon voi esittää. Patentit ja eräissä asioissa tekijänoikeudet saattoivat toimia hyvinkin yritysten välisissä suhteissa. Kun valtiot alkoivat pelata niiden kanssa, siirryttiin holtittomuuden aikakauteen. On syytä muistaa, että tuo siirtymä tapahtui noin 1911 ja että I maailmansota aiheutui osittain kauppasodasta. Silloin keskiössä oli laivasto kaikkine uusine keksintöineen. Saksan kemian teollisuus (IG Farben) tuotti taistelukenttien myrkkykaasut, kuten seuraavassa sodassa tuhoamisleirien patentoidun Zyklon B:n (vetysyanidi).
Ja teknologian hankkijoista taitavin oli Stalin. Ydinaseen teoria ja teknologia saatiin Neuvostoliitossa hyvin nopeasti tehokäyttöön.
IPR eli yksinoikeudet (Intellectual Property) ei ole erilliskysymys, vaan osa kilpailua maailman markkinoista. Eivätkä sitä kilpailua ratkaise lakimiehet eivätkä tuomioistuimet.
Euroopan historian eräänä pienenä onnena on se, että Saksan sotakemistit yliarvioivat viholliskollegansa. Saksa ei ottanut hermokaasuja taistelukäyttöön, sillä vihollisellakin oletettiin olevan niitä. Päätös lyhensi sotaa varmaan useita kuukausia ja säästi varmaan muutaman miljoonan ihmishenkeä.
VastaaPoistaZyklon B myrkkyä, eli sinihappoa tai taidettu juurikaan kayttää taistelukentillä; tuhoamisleireillä sitäkin innokkaammin. Vetysyanidi on vähän outo nimitys tuolle aineelle (HCN), vaikkakin kemiallisesti oikein. Eihän nk suolahappoakaan (HCl) kutsuta vetykloridiksi, typpihappoa (HNO3) vetynitraatiksi tai rikkihappoa (H2SO4) (di)vetysulfaatiksi.
VastaaPoistaKyllä niitä niilläkin nimityksillä kutsutaan; riippuu kontekstista.
PoistaHyvin monet yritykset Suomessa ja muuallakin ovat alkaneet ymmärtää ettei patentointi ole kovin arvokasta. Se itse asiassa maksaa aika paljon, suhteellisesti eniten pienille yrityksille. Lisäksi se ei anna todellisuudessa mitään suojaa kilpailijoilta, ainoastaan kuvitelman siitä. Todellisuudessa teollisuudessa on liikkeellä häikäilemättömiä tahoja jotka kopioivat kaiken minkä pystyvät jos se heille on eduksi. Ja sitä tehdään tänä päivänä laajasti, mutta ei kovin paljoa Suomessa.
VastaaPoistaPieni yritys ei, eikä aina edes iso, kykene valvomaan patenttiensa loukkaamattomuutta voimassaoloalueillaan. Jos vaikka kykenisikin, ei enää riitä muskelia haastamaan riidaksi havaittua loukkausta. Lisäksi, jos patentti on erittäin hyödyllinen mutta vaatii raskata osaamista ja teknologiaa tuotteen saamiseksi valmiiksi asti markinoille, on patentin laatija takamatkalla koska kilpailijat saavat patentista oleelliset tiedot heti kun se tulee julkiseksi ja voivat vapaasti kehittää teknologioita. Kun patentin voimassaolo alkaa olla lopuillaan, ovat kilpailijoiden tuotteet jo tulossa. Patentoinut yritys saattaa puolestaan olla jo heikossa hapessa kun voimat ovat menneet edellämainittuun ja kehityskulutkin alusta asti odottavat palautumista.
Jotkut vahvat yritykset ovat kehittäneet tai hankkineet patentteja ja pystyvät niitä jonkin verran hyödyntämään myymällä ne tai lisensoimaan. Se onkin sitten oma liiketoiminnan alueensa jonka tekijöillä ei tarvitse olla edes työkaluja. Joukko asiantuntevia lakimiehiä ja insinöörejä riittää.
Patenttien suurin ongelma on kuitenkin se että teknologia menee eteenpäin ja itse patentit vanhetessaan joko menettävät teknistaloudellisen merkityksensä tai vanhenevat ja patentoitu teknologia tulee vapaaksi kaikkien käyttöön. Patentin ostaminen edellyttää nopean aikataulun toimintaa ostohetkestä.
Siksi monet ovat päätyneet salaamaan omat keksintönsä ja pitävät omat asiansa ominaan. Sekin on vaativaa koska salattu tieto on uhanalaista monessa suhteessa.
VastaaPoistaLaivan sähkömies (yksi heistä useammasta) nimeltään Eino Pansio -vai onko taiteilijanimi vrt. Pansion telakka, oli kuvannut kaitafilmille tanssit Pauligin veronkiertotankkerin Paolan kannelta. Löysin YouTubesta. Pantu sinne 10.10. 2012. Kivaa menoa. Nimi Paola on tietysti liian lähellä Paula tyttöä jotta ei muistutus kahvista.
Miksi etsin ? No kun luin Big Bangistä. Sosiaalisen maailmamme luomisesta oliko jumalan havahduttua kahdeksas päivä että antaapa ihmisten jatkaa. Ja keksintöä pukkasi kuten blogista näkyy. Pelkäksi kekkaamis kisailuksi ei homma jäänyt vaan raha tuli mukaan ja sorto. Pakko ja tiesmitä. Ja Sibeliuksen perikunnalle ne rojaltit.
Mikäköhän olisi tänään reilu summa millä Nordea voisi ostaa tulevat tulot sukukokoukselta ? Summa tulisi KPMGjne ja Poor´sjne leimoilla omaisuudeksi Nordealle ja vastakirjoiksi virkkusillejne se panisi numeroita talletustileille. Bittiä pukkaa ja pelit soi, Finlandiakin.
Nordea siirtäisi Siben pankkitaseesta hankeyhtiö rahastoonsa ja möisi hankkeen osuuksia perikunnalle juuri tilitettyjä talletuksia vastaan. Tai muille jos ei näille heti maistuisi saada samaa takaisin. Näin se finanssi loiskiehuu. Ja vaikka miten. Pysyisi nyt vaan pytyssään. Ja miksi se pursuisi ulos kun vain alkeishiukkasten leikkiä ja kamreerien tilinpitoa.
On aika kummaksi mennyt. Ytimen jos keisistä sanoisi, ja hyppäisi sotaväen poliisin tuomarilaitoksen takuisiin? Kyse on rahanlisäämis etuoikeuden modernista käyttämisestä. Ja post-modernia kornia että nämä wahlroosit ja vonkoskulit osuivat vain sattumalta paikalle. Siihen Big Bangiin.
Sen nosti käsilaukustaan Margaret Thatcher 1986. Cityyn tulvahti Wall Street ja Jaakko Lassilakin lensi suomimedian palvoessa Lontooseen charterilla, oliko ihan jumbo.
Joo noilla Paola laivoilla ylpisteltiin Eteläsatamassa Palacen edessä. -70 lukuiset vielä mahtuivat. Näitä veronpyyhkimis-kulukirjaus laivoja oli Pauligin lisäksi muillakin. Oli Palkilla. Iskulla. Saloralla. Eli että siis veroparatiisi tekosaari konstruoitiin meillekin.
No jos vielä sen että tämä intellektuaalinen property laatia näitä oli asianajotoimiston omaisuutta. Mutta sitä ei kai voi patentilla suojata ja siksipä tulee pikkupakko keksiä uutta. Kun just luen parasta suomenhistoriaa mitä käsiini olen saanut Pat Thane: Divided Kingdom 1900 to the present, niin en malta jättää kertomatta kuinka Lloyd George elokuun alussa 1914 keksi painattaa omassa ministeriössään valtiolle rahoja. Ne otettiin sotailolla vastaan.
Tämäkin on kuin Suomesta kun supervarustelukierre 30-luvun lopulla Tannerin johdatuksella ulottui jopa -tai kun juuri ennenkaikkea Fagerholmin sosiaaliministeriöön saakka -ja ruustinna Salpakarin soppatykkiin kyliltä toimitettuine seitsemine kaloineen.Jukka Sjöstedt
Mitä tarkoittaa supervarustelukierre 1930-luvulla? Suomi oli tunnetusti heikosti aseistautunut kun 1939 NL hyökkäsi Suomeen. Aseita ei hankittu etukäteen vaikka tiedettiin tilanne uhkaavaksi. Ainoa asia millä puolustusvoimat kykenivät asiaa auttamaan oli joukkojen harjoitus ja joidenkin suojavarustusten rakentelu rajalinjoille. Suomessa oli muuten muutama ranskalainen panssarivaunukin siihen aikaan, muistaakseni vuosimallia 1916. Tykit olivat osin 1800-luvulta ja täysin vanhentuneita ja lukumäärä täysin tilanteen ulkopuolella.
PoistaMinulla lyö tyhjää tuon yllämainitun sanan kohdalla. Ehkä joku selventää.
Pienellä penkomisella internetistä löytyi tieto Suomen puolustusmenoista esimerkiksi vuodelta 1938. Silloin käytettiin 25% valtion budjettimenoista puolustukseen. Puolustusmenojen osuus BKT:stä oli 4%. Ehkä vähän myöhään havahduttiin siihen, mitä oli tulossa. Hinnat olivat nousseet ja vapaa tarjonta oli niukkaa. Ajan merkit ymmärtävistä johtajista taisi olla pulaa silloinkin.
PoistaPT.
Niin, mutta hankinnat jäivät useasta syystä todella heikonlaisiksi ja sodan syttyessä asevoimat olivat erittäin heikossa tilassa. Muut kansakunnat haalivat kaikki tarjolla olevat modernit aseet. Kaikille rintamamiehille ei ollut tarjota edes asepukua ja muita varusteita, ei edes asetta ja patruunoita kaikille. Lentokoneita ei juuri ollut, ei ollut ilmatorjuntakalustoa, ei kunnollisia tykkejä, ei panssarivaunuja, ei panssarintorjuntakalustoa jne.
PoistaAinoa mikä oli edes kohtalaisella tolalla oli Helsingin kohdalla rannikkotykistö joka suoriutui joulukuussa 1939 venläisen laivaston vaarallisesta hyökkäyksestä tehokkaalla torjunnalla. Jos se olisi epäonnistunut, olisi Suomen kohtalo ollut toisenlainen.
Olisikohan Hitler tullut hengittäneeksi kohtalokkaan annoksen hermokaasua.
VastaaPoista