Eilen tulin kirjoittaneeksi hyvin itsevarmasti, miten porvarillisen epäpoliittinen järjestö partio oli. Olisi ollut hyvä selittää, että ainakin Pohjanmaalla oikeistolaisuus käsitettiin epäpoliittiseksi.
Ensimmäiset jääkärit lähtivät 10-luvulla maailmansodan aikaan Saksaan ”partionjohtajakurssille”. Se oli peitetarina. Partio eli Pfadfinder säilyi muistissa. Osallistujat teettivät itselleen muistosormuksia, sellaisia kuten kuvan esittämä.
Isäni kertoi, ettei hän 30-luvulla halunnut liittyä partioon, ei edes NMKY:tä ja kirkkoa lähellä oleviin sinisiin, vaan suojeluskuntapoikiin. Partio ei ollut tarpeeksi isänmaallinen järjestö.
Ehkä siinä isänmaallisuudessa onkin vikaa, koska Neuvostoliiton valtapiirissä partiota ei suvaittu. Lisäksi liikkeellä oli sellainenkin synti kuin kansainvälisyys, jota korostettiin veljeyden elein.
Liikkeen perustaja, englantilainen aatelismies Baden-Powell oli kenraali myös, ja hän oli keksinyt, että nuoria voi käyttää varsinkin gerillasodassa sanansaattajina.
Minua viehättivät lukemissani kirjoissa komea lierihattu, vaellussauva ja polvihousut. Partiopuukosta en välittänyt, koska tiesin, ettei siitä ole mihinkään ja lisäksi se putoaa tupesta ja menee hukkaan.
Suomen oloissa nämä tunnukset olivat tietysti naurettavia, paitsi polvihousut kesäaikaan. Englannissa ja Ranskassa näki vielä hiljan hienompien koulujen poikia, jotka kärvistelivät pakkasella pilvihousuissa. Siihen liittyy jokin viesti. En vain tiedä mikä.
Keskeinen osa kulttuurihistoriaa on perinteen keksiminen. Asiasta on paljon tutkimusta. Esimerkiksi skotit keksivät ihan tyhjästä kiltin ja tartaanikuviot, jotka muka vanhastaan olivat liittyneet tiettyihin sukuihin tai heimoihin. Tämä tapahtui 1700-luvulla.
Sitä komeaa lierihattua käyttivät Suomessa ruotsinkieliset partiolaiset, ja on se muualla käytössä edelleen. Meillä siirryttiin vaivihkaa suikkaan eli venelakkiin, ja sitten tuli tämä väinämöispäähine, joka voisi hyvinkin olla Gallen-Kallelan keksimä. Ainakin sellainen esiintyy jossain hänen kalevalaisessa maalauksessaan. (Sarjakuvissa viikingeillä on kypärässään sarvet, eikä ajatuksella ole vastinetta todellisuudessa.)
Sitä sauvaa olen miettinyt saamatta selvää. Liittyisikö se jotenkin vuoristoon, alppiseutuihin? Hyötyä sellaisesta olisi vuolasta ja matalaa puroa ylittäessä mutta muuten ei.
Komentosauva saattaa olla samaa sukua kuin valtikka. Marsalkan kapula on komentosauvan pätkä. Kirkko on ottanut tunnuksensa piispansauvan paimenen ideasta. Paimen on latinaksi pastor. Sauvan koukkuinen pää on oikea ja hyödyllinen. Lammas kiskaistiin takajalasta esimerkiksi teurastettavaksi.
Nykymaailmassa etenkin pikkutytöt hallitsevat hyvin taikasauvan käytön. Ja kyllä sellainen olisi kieltämättä joskus hyödyllinen.
Sauva, staff, oli pitkään ainoa rahvaalle sallittu ase. Muistatte munkki Tuckin. Sauvan saattoi aina selittää vaelluksen helpotusvälineeksi.
VastaaPoistaMuistaakseni tämän lain antoi saman Ranskan kuningas, joka määräsi että jos esiintyy porvarina ilman mestariskirjaa, pitää häneltä leikata korvat ja nenä, sekä kaupungin kassaan takavarikoidan omaisuuus ja karkottaa kaupungista teilaamisen uhalla,
PoistaMiksi tätäkään kaunista tapaa ei ylläpidetä.
Tuli mieleen kirjallisuudentutkija Paul Fussell ja hänen esseensä "The Boy Scout Handbook" (löytyy samannimisestä kokoelmasta), joka argumentoi nimenomaan poliittisen oikeiston ongelmana olevan, että se on lakannut noudattamasta vanhoja partiolaishyveitä. Tämä oli 1970-luvulla ja puheena olivat Richard Nixon yms., mutta ajatuskulku ei ole sittemminkään menettänyt ajankohtaisuuttaan.
VastaaPoista1960-luvun alussa olimme koko kylän ikäluokka kolkkapoikia. Sininen takki ja väinämöiskalotti.
PoistaLauloimme kajakasti " Taas marssimme vanhaan tahtiin. Rivin suorin, pystyssäpäin. Ja saappaan anturan alla, somer hauskasti haastavi näin..."
Pätö saapasmarssijat... Suuri osa oli paljain jaloin, osalla tennarit.
Parasta olivat merkit, nauhat - urheilumerkki, solmumerkki, ja kyty päästä partiolaiseksi.
Tervehdyksen saimme tehdä vain vetäisemällä kaksi sormea kolkkaan - partiolaiset saivat tervehtiä kolmella sormella.
Partiojutulle - kolkkapoikavartiolle - veti vertoja pyhäkoulu. myös siellä lauloimme kuorossa. Sen vetonaula oli pahvitaulupuu, johon sai joka käynnillä omenan. Ne painivat samassa sarjassa.
Kolkkapoikia veti nuorena sodassa ollut miesopettaja, pyhäkoulua entinen lottatyttö.
Kumpikaan ei tehnyt osallistujista hurraa-isänmaallisiA. Kuorolaulajia kyllä.
Vaellussauvakin toiminee sauvakävelysauvojen tapaan. Lisäksi sillä pystyi hosumaan ylimääräiset irtokoirat kimpustaan.
VastaaPoistaPohjanmaa kuuluu olevan vieläkin niin epäpoliittinen, että esimerkiksi historianopettajan virkaa on turha tavoitella, jos puhuu jostakin muusta kuin "vapaussodasta".
VastaaPoistaMuuten voisi todeta, että poiskottiaatteen innostamat Haavion veljekset toimittelivat sodan aikana uutterasti valkoisten asioita viestinviejinä ja urkkijoina. Kesällä 1918 Martti Haavio, tuore ylioppilas, olikin sitten ylennyt jo Yläneen suojeluskunnan esikunnan jäseneksi, missä ominaisuudessa hän oli suosittelemassa "alaluokan huligaanille" (tai mahdollisesti useammallekin) kuolemantuomiota. Muistelmistaan, "mestarillisesta" Nuoruusvuosista, tämä unohtui.
Olivat meidänkin pojat partiossa, isänsä ruotsinkielisessä lippukunnassa Tampereella, mutta eivät he mitään univormuja käyttäneet eivätkä marssineet lippujen perässä virallisissa tilaisuuksissa, kokouksia kyllä pitivät, oppivat kokoustekniikkaa ja järjestivät monenlaisia leirejä. Huivit heillä sentään oli ja kaksosilla jotkin puserotkin jamboreella, jossa olivat alle kymmenvuotiaina ensimmäisen kerran poissa kotoa viikon ilman vanhempia. Reipasta toimintaa se oli heille lapsena ja murrosiässä mukavien kaverien kanssa. 14-vuotiaana vanhin oli perustamassa kouluun kristillistä kerhoa, johon yksi nuorempikin ehti kuulua, ennen kuin muutettiin tänne pikkukaupunkiin.
VastaaPoistaKerran kaksoset kyllä "puhuivat politiikkaa", olivat olleet viikonloppuleirillä paikassa, jossa paikalliset pioneerit olivat kokoontuneet, ja siellä oli ollut värityskirjoja, joissa piti värittää "Lenin-setä" sekä piirtää rauhanaatetta kuvaava kuva. Pikku pioneeri oli piirtänyt sotilaan kivääri kädessä. Se heitä vähän huvitti.
Itse säästyin punapesulta, kun 60-luku oli perheessä niin kiireistä aikaa ja 70-luvulla oli kaikenlaisia harrastuksia. Kollegat olivat enimmäkseen 10 - 35 vuotta vanhempia, varmaankin vankasti oikeistolaisia suurin osa. Itse en tuntenut kuuluvani oikein mihinkään poliittisesti, eikä ystävien kesken puoluepolitiikasta puhuttukaan. Rentouduttiin, ja kun aikaa alkoi olla, opeteltiin laittamaan kolmen ruokalajin illallisia, syötiin, juotiin ja joskus tanssittiinkin, usein laulettiin. Kirjoista saatettiin puhua, teatterista tietysti Tampereella, ja joidenkin kanssa elokuvista, ruotsinkielisten kanssa kuunneltiin jazzia. Ei siis oltu ollenkaan "tiedostavia", tai yksi lapsista sentään ahdistui Vietnamin sodasta 8-vuotiaana. Me vanhemmat vaan huviteltiin. Nyt kyllä vähän ahdistaa tämä maailman tila. Eija G
https://en.m.wikipedia.org/wiki/Scout_staff
VastaaPoistaSotien jälkeen partio oli tietysti isänmaallisin mahdollinen vaihtoehto. Demokratian pioneerit vasemmalla äärilaidalla käsittääkseni hakivat mallin ja tunnuksen partiosta - joko suoraan tai nuorten neuvostopioneerien rekvisiitan kautta, en ole varma. Vain värit vaihdettiin, mutta mustavalkokuvissa olivat ihan partiolaisia.
VastaaPoistaMonissa kaupungeissa muuten oli useita partiolippukuntia, ja ne saivat kukin omanlaistaan viitekehystä ja väriä, muutenkin kuin tunnuskaulahuiveissa. Mikä oli lähempänä seurakuntaa, mikä varuskuntaa, mikä tiettyjä kouluja, mikä taas ilmensi kaupunginosaidentiteettiä.
Jatkosodassa rintamalla oli myös jonkin verran sotapoikia jotka siis olivat lapsia. He toimivat lähetteinä ja muissa vastaavissa tehtävissä jotta isot miehet pääsisivät tekemään sitä varsinaista hommaa. Pienikokoisina ja ketterinä he vilistivät hevosella hurjaa vauhtia, kerrotaan. En tiedä oliko heillä joko suojeluskunnan sotilaspoikakoulutus vai partiolaisia. Jollakulla saattaa olla tarkempaa tästä.
VastaaPoistaIsäsi toiminta lippukunnanjohtajana herätti Lakeuden haukat varsinaiseen lentoon.
VastaaPoistaMuistan hyvin miten kahdestaan pyöräilimme kevätsohjoisella tiellä Mäenpään koululle hakemaan sen vintille jääneen lippukunnan lipun.
Partiotaidosta oli iso hyöty varusmiespalveluksessa.
Sen verran partioaate jäi veriin, että ajauduin muilla paikkakunnilla lippukunnan johtajaksi ja vielä lopuksi vanhempain neuvoston puheenjohtajaksi. En ollut aikaa suorittaa mitään muita virallisia partiojohtajalle kuuluvia kursseja kuin ne mitä koulupoikina Kauhavalla teimme.
Muistelen isääsi suurella kunnioituksella enkä pelkästään partiojohtajana.
Muuallakin oikealla väitetään oltavan niin maan perusteellisen epäpoliittista. Kun alkaa kuulua puhetta tulonjaon tasoituksesta tms ihmisten oikeuksista, ruvetaan ihmettelemään, että mitenkäs sitä nyt noin poliittisiksi ryhdyttiin.
VastaaPoistaPolvihousuthan olivat pikkupoikien asuste, kun pituutta kasvoi lisàà oli riskinà ettà pàà pilkahti lahkeesta ja siirryttiin golffareihin jolloin samalla tiedoitettiin saavutetun riittàvà pituus, joka tietenkin oli kàtkettàvà. Saksalaisten nahkahousujen olemassaolon oikeutusta en tunne. Polvihousuista brittilàssà vielà jài epàselvàksi miehen pituus yliopstoilla joissa polvihousut olivat muodissa pitkààn.
VastaaPoista
VastaaPoistaErkki Tuomioja ilmoittautui uusimmalle lasten toivioretkelle tälle ilmastonmuutokselle. Sopisihan sitä siivommin ihmisten maailmaa elää, mutta sietäisi äkkinäisen joulusiivousinnon iskiessä pitää järki päässä. Ehkä pitääkin, tämä Tuomioja vain tietää millä kiihkolla pennut kuin maon punaisen kirjan heiluttajat iskevät kiinni toistakin ajatustuumaa funtsailevan liiveihin, tai maripaitaan hänen tapauksessaan. Paras peesata ja surffata tällä aallolla puhevaltansa puolesta. No sitä hän sitten käyttikin.
Kansankoti Pekka Kuusi universaali rikkaita erottelematon sosiaalipolitiikkka vastaan köyhät tikun nokkaan nostava, josta ihan englanniksikin jo rohkenee lausua että services for poor are poor. Eli hyvät palvelut kaikille mutta veromaksuvahvimmat maksakoot. Ja peräkaneetiksi taas kansankoti.
Noinhan se menee kaiken järjen mukaan että verotetaan progressiolla ja pääomatulot myös, ja työosingot ja muut surkunokkeluudet pyyhitään pöydältä. Argumentoimatta mokomaa lakikirjan lisäosa skolastiikkaa.
Timo Harakkakin oli paikalla ja hänhän on juuttunut näiden KPMG ja Rochier junttien kanssa suunsoittoon agressiivisesta verosuunnittelusta ja noista Paratiiseista ja rahakuorista. No mies puhuu ja kokee näytää sopimuskikkatohtorit säälittäviksi. Oikeasti tietysti Harakka ymmärtää että vanhan koulun himoverottajat olivat oikeassa. Olisi vain pitänyt jättää liioittelematta tuonkin ristiretken käännyttyä "lisää lisää" huuteluksi.
Överiksi meni täällä vast´ikään esillä olleen Leo Lokari Laineenkin osalta. Tulovero + omaisuusvero > 100 %. Ihan olen omin korvin kuullut miehen kertovan ja ilkikurisesti lisänneen että homma hoitui kuin puukolla livahuttaen. Hän hommasi repullisen verovapaita valtionobligaatioita velkarahalla ja niiden koron vähensi veroistaan. Siinä olisi nyt fiksuille laskemista kuinka paljon jäi kotiin. Kai sentään jäi ja järkikin periytyi. Tytär hoittaa firmaa. Nyt jotenkin eritysmuoveihin ja -muotteihin keskittyvää.
Leo Laineen duunaritkin tienasivat hyvin firman menestyksestä ja mikäs oli yrittäjän maksaa kunnon liksoja kun verovähennyskelpoista eli alensivat sitä yli 100 menevää riistoa. Taisivat olla vielä voitonjakokelpoisiakin nämä duunarit.
Koko porukka Leo ja miehensä saivat kimppuunsa verottajan ja ammattiyhdistysliikkeen. Tämä yksi pienyritys selvisi voittajana hyvinvointivaltiomme koulutetuista tasaaja-kiusaajista. Kuinka se oli mahdollista ? Leo Laine oli Rauma Oy johtajien autonkuljettaja ja sorateillä hoksannut tämän ruosteen eston. Hänellä oli konsultti takapenkillä ja Rauman porvarisperinteiden klubi. Hän aikansa limusiin ovea avattuaan tarttui Killan ripaan -ja tarina vailla vertaahan se on.
Tämän ay-terrorin ja himoverottajan torjumiseksi koko Reaganilais Thatcherilainen uusorientaatio tuli sen entisen menon älyttömyyden ilmiselvyydestä. On tämä tarina neoliberalismista paremminkin kirjoitettuna. Harakka lupasi tehdä väitöskirjan. Hyvä, jatkan hupilukujani ja sorminäppäin-nettinätti-harjoitelmia.
Poikkesin eilen -taas- kirjakauppaan. Michael Lewisiä oli esillä. Otin Panic ! The story of modern financial insanity. 16,90 ja pussin kanssa tasaraha 17 €. Ei tähän juuri toimeentulotukia tarvita. llmaista ja sen arvoista perusjatkokouluakaan ei tarvita. Kielen noukkii biiseistä ja baareista Helsingissä. Kylätietkin ovat hiljaiset kuunnella globaalia biisivirtaa. Monitoimikoneen ergonomiassa eivät kämppäkaveritkaan häiritse.Jukka Sjöstedt
Ja tapahtui niinä päivinä, että Puolueelta kävi käsky, että karjalanpaisti oli verolle pantava.
PoistaKummissaan Kunnaksen Ilkka
Partiomuonaako tuo, vai miten liittyy aiheeseen?
PoistaKerran lapisssa patikoidessa, Muotkatuntureilla tarkalleen, vasen polvi alkoi oireilla. Niinpä väkersin itselleni vaellussauvan kävelykepiksi. Näppäränä poikana tein siitä tietysti laavun etukepin mittaisen, laavulla kun oltiin liikenteessä. Olipahan yksi laavukeppi valmiina!
VastaaPoistaHarakoille nauretaan kun ne ovat niin kovasti kaiken kiiltävän perään, mutta onkohan aihetta kun tarkastelee niille nauravan lajin pukeutumista rimuihin, ramuihin, prenikoihin, kultareunuksellisiin koppalakkeihin, marsalkan- ja piispansauvoihin...(luettelo näistä loputon).
VastaaPoistaKun kimalluksiin pukeutujien edessä vielä aletaan alamaiseksi ja itse "prenikoitaviksi" palveluksista ties mille, niin mihin kaikkeen se on maailmanmenoa eri aikakausina johtanutkaan?
Eikä niitä kullitettuja pellinpalasia voi edes syödä.
Todistusaineisto ei tue tätä ilmiötä nimeltä harakoiden kiiltävänhimo. Varislinnut ovat yleensäkin varsin järkeviä. Ihminen taas on milloin Trump, milloin Hawking.
PoistaVarislinnut ovat älykkäitä ja uteliaita. Leikkisiä myös. Järkevyys taas on vähän ongelmallisempi käsite, kun sen määrittely riippuu yhtä paljon määrittelijästä kuin kohteesta. Niin ihmisten kuin lintujenkin suhteen.
PoistaLinnunpesien pohjalta olen löytänyt kaikenlaista pikkusälää. Hopealusikoita tai sormuksia en sentään.
Vielä yksi sauva esiintyy mainoksessa:
VastaaPoista"Henkivakuutus on kodin turva. Vaikkei se voikaan kuolemalta ovia sulkea, niin voipi se kuitenkin lyödä sen luisesta kädestä kerjäläissauvan jota se leskille ja orvoille säälimättömästi ojentaa."
MInä en ole sen jälkeen, kun olen omilleni vanhempien luota lähtenyt, poistunut kotoani ilman keppiä tahi sauvaa. Niitä on eteisen telineessä liki 40 kappaletta.
VastaaPoistaMites oltermanninsauvat ja kylänsauvat?
VastaaPoista