Rosa Liksom

Sen te tiedätte, että Flinkkilä & Tastula on aivan erikoislaatuisen hyvä televisio-ohjelma. Tekijät ovat niin hyviä ammattilaisia, etteivät he häiritse haastateltavaa eivätkä katsojia välikuvilla tai muilla leikkeleillä. Ja taustatyöt on tehty viimeisen päälle.

Rosa Liksomin kanssa olen joskus päässyt puhumaan rauhassa. Tiedän että hän on erittäin viisas ihminen. Hänen kirjansa olen lukenut ja uskon, ettei kukaan kuvittele, että hän taiteilisi muuten vain muodin vuoksi. 

Nytkin, tässä ohjelmassa jonka voisitte katsoa areenasta, hän korostaa tekemisen himoa. Samaa kuulee silloin tällöin muualtakin. Eräskin hyvin kuuluisa kapellimestari mainitsi, että kun hän oli nelivuotias, tarvittiin isä’ äiti ja talonmiehen vaimo kiskomaan häneltä suihkuun menon ajaksi viulu kädestä.

Tässä ohjelmassa miellyin erikoisesti hän ajatukseensa ihmisen karismasta. Hän sanoi suhtautuvansa epäluuloisesti tai kielteisesti vahvan karismaattisiin ihmisiin. Puhe oi aluksi lestadiolaisista saarnamiehistä, mutta myös Trumpiin päädyttiin.

Rosa sanoi matkusteltuaan junalla USA:n reunasta reunaan, että ihmiset pitävät Trumpin puheita aiheettomina ja asiattomina, mutta uskovat häntä. Sitä on karisma. ”Everstinna” -romaanin kautta tultiin Hitleriin. Se on täysin totta, että kaikki järkevät ihmiset ja puolet järjettömistä nauroivat Hitlerille yli kymmenen vuotta, koska hän oli selvä pelle ja lateli mielettömyyksiä. Kunnes hymy hyytyi vuonna 1934. 

Varoituksen sana on paikallaan. Mutta yllättävä ja tavallaan vielä kiinnostavampi oli paljastus, että Halonen oli järjestänyt Liksomin virallisille päivällisille, kun Putin vieraili ensimmäistä kertaa valtion päämiehenä maassamme. Liksomin kuvaus oli: harvoin tapaa vähemmän karismaattista ihmistä.

Äkkiä muistan kuulleeni muualtakin (kirkon suunnalta), että nuorena miehenä Turun aikoinaan Putin oli ollut nössö, sellainen kengännauhoihinsa kompastuja.

Viisaasti Liksom korosti, ettei hän tiedä mitään miehestä nykyisellään, koska ei ole tavannut eikä osaa päätellä.

Se taisi olla Hannah Arndt tai sitten psykiatri Martti Siirala, joka mainitsi, että Adolf Eichmann oli oikeudenkäynnissään Jerusalemissa osoittanut yhden kerran tunteita. Se oli tilanne, jossa oikeuden puheenjohtaja kehotti häntä nousemaan seisaalleen puhutellessaan tuomioistuinta.

Eichmann oli punastunut ja varmaan häpesi asiaa vielä hirttolavalla. Miljoonien ihmisten murhan suunnittelemin ei näyttänyt painavan hänen mieltään millään tavalla.

Ihminen on lajityypiltään hymyilevä palkkamurhaaja. Tai eivät kaikki siis ole, mutta olen nyt sattunut tapaamaan sellaisia ja sitten näitä karisman eli manipulointikyvyn karistamia.

Kerran esittelin rikosasian, jossa sisar oli tansseihin lähtiessään prässänyt hamettaan ja liikkunut huoneessa sukkahoususillaan. Veli pani tämän niin pahakseen, että ampu sisarensa ja lisäksi isänsä ja äitinsä. Mielentilan tutkimuksessa selitettiin jotain seksuaalisista häiriöistä, mutta ei se mielestäni ollut asian ydin.