Tunneharja

Aiheellisesti tuodaan esiin aivojen hyvinvointia. Muistin harjoittaminen jo varhain edistää hyvinvointia ja vähentää vanhuuden hoitokustannuksia. Ravinnosta ja liikunnasta on todellisuudessakin tehty selviä asioita. Emme enää näe lihavia miehiä, jotka ajavat autollaan torin toiselle puolelle porilainen kädessä ja sinappia rinnuksilla. Hiukan vanhemmissa elokuvissa ja kirjoissa ihmettelee, miten niissä tupakoidaan ja juodaan jatkuvasti.

Amerikkalaisessa elokuvassa isä tulee töistä sisään palava tupakka suussa ja hattu päässä, kävelee ulkokengissä baarikaapille ja sekoittaa itselleen viskigrogin. Kotirouva kohottaa cocktail-lasiaan tervehdykseksi. Fritz Langin ennakollinen ruumiinavaus Keski-Euroopan tai ainakin Saksan tulevasta tuhosta on kertomus lasten raiskaajasta, ”M – kaupunki etsii murhaajaa”. Siinä poltetaan tupakkaa koko ajan niin että huoneet ovat sakeina. Murhaaja itse on raitis ja kunnollinen.

Tuon suuren klassikkoelokuvan yhteydessä ei koskaan mainita, että ohjaaja Lang ja pääosan unohtumaton psykopaatti Peter Lorre olivat juutalaisia, ja Lorren roolihahmo oli perikuvallisen juutalainen. Musikaalisuus on namusetä-murhaajan tuho. Hän suhisee Griegin Vuorenpeikkoa, ja sen sokea ilmapallokauppias tuntee, kun ajojahti on meneillään.

Ei ole tullut vastaan kirjaa eikä ehkä kirjoitusta, jonka aiheena olisi tunteiden historia. Mielenlaatua eli mentaliteettia olen itsekin tutkinut ja pitänyt mahdollisena ottaa sen selitykseksi, kun käsillä ovat yhteiskunnalliset rakenteet.

Se on kuitenkin eri asiaa. Nyt kysyisin, ovatko ne opinkappaleet ollenkaan tosia, että musiikki olisi ainakin joiltakin osin ”absoluuttista”, siis mihinkään viittaamatonta niin kuin puhdas matematiikka, ja että tunteet olisivat toissijaisia.

Vanhemman musiikin affektioppi on aika hyvin selvillä. Paikka paikoin jopa sävellajeilla ja niiden vaihdoksilla oli selkeä, kaikkien käsittämä tunnevastine. Tämä on itsestään selvää tansseissa ja iskelmissä. Joihinkin intervalleihin kuten mollisekstiin tuntuu liittyvän aivan aikakausi. Doctorow ja hänen romanistaan Milos Forman nosti USA:n aikakauden vertauskuvaksi ragtimen, joka oli alkujaan pianoviihteen laji. Tuosta tuli myös musikaali, joka puolestaan osoittautui erittäin kestäväksi tavaksi esittää musiikkia monille. Jokainen televisiotoimittaja tietää myös, että kapinat ja vallankumoukset kuuluvat musiikissa. Ja meillä oli Suomessa erittäin vahva ja tavallaan vieläkin jatkuva laululiike.

Joskus puhuimme Veikko Litzenin kanssa, että olisi mahdollista pitää sarja kulttuurihistorian luentoja puhumatta sanaakaan. Minulla on muutama ajatus, miten sen voisi tehdä Suomesta käyttämällä pelkkää soitinmusiikkia, siis esimerkiksi hanuria ja kitaraa. Litzen tavallaan toteutti sen liittämällä luentoon kuvaa. ”Tahdon voitto” on johdatus natsismiin. Eisenstein ja Prokofjev kertoisi keskeisiä asioita Venäjästä. Ja miten taitavasti Bergman kuvasi Ruotsiaan käyttämällä Fannyssa ja Alexanderissa (ja muualla) Mozartia. Taikahuilu ja Don Giovanni yhdessä ovat kai tyhjentävä kuvaelma tunteista, tunnetiloista.

Tämäkin on nykyisen tarjonnan ja hyvien äänentoistolaitteiden siunaus. Jos on pitänyt korviaan yllä, löytää kulloiseenkin omaan tunnetilaansa joko lääkkeen tai piristeen. Kysymyksessä on addiktio ja kieltämättä doping, mutta ei myrkky.