Oletko ollenkaan sama ihminen kuin kymmenen vuotta sitten? Tuskin. Ihminen on metsä. Puut ovat samaa eläintä ja niiden pohjassa maan alla on toinen puu, jota sanotaan juuristoksi.
Gaston Bachelard antoi hyvän neuvon. On kuviteltava. Kuvittelu tulee ennen kuvittelemista, ja sen keinoja on liioittelu pellkistämällä.
Tutustuin itsekin ”Tilan poetiikkaan” sen verran, että näin myöhemmin, miten Foucault, Derrida ja muut olivat samaa heimoa.
Ranskalaisilla on outoja tapoja. Vaikka Bachelard oli kunniallinen postivirkamies ja sähköttäjä ja insinööri, hän mietti miettimistään, kunnes hänestä tuli kaikkien kunnioittama filosofi, professori ja akateemikko.
Ranskassa filosofi voi säilyttää maineensa, vaikka harrastaisi syvällisesti runoutta ja kirjoittaisi ihmeellisiä asioita. Itse painoin mieleeni ”episteemisen ruptuuran” eli tiedon murroksen, joka esitellään yleensä Thomas Kuhnin yhteydessä nimellä ”paradigman muutos”. Siis myös tieteessä vanha varmuus pettää ja pitkän päälle katkokset ja jatkuvuus käyvät sotaa.
Runoja on kirjoitettava ullakolla. Arkihuolet peitetään pohjakerrokseen, ja kellarin portailla istutaan murjottamassa. Velvollisuuksien pakoilemiseen ei parempaa paikkaa olekaan. Tytöt menivät äitejä ja tätejä pakoon ahmimaan tyttökirjoja ullakon rappuun.
Viimeistään tässä kohdin Jung tulee mieleen. Bachelard mainitsi haaveilemisesta kosmisena terapiana. Jos hurskas munkki ymmärtää olla rukoilematta tiimalasinsa edessä, hän saattaa kokea, miten aika räjähtää.
Wallace Stevens, sama runoilija joka kirjoitti, ettei seitsemänkymmenen ikävuoden jälkeen ole niin väliksi, mihin katsoo, koska on katsonut ennenkin, mietti miten eräässä valossa puut muuttuvat aivan kuin niiden nimet olisivat surullisia, mutta sitten aurinko hiipii kuistille kuin naiset, jotka kuiskivat.
Vastoin tottumuksiaan sama Stevens liittää runoon romanialaisen säveltäjän muistiinpanon, ranskaksi. Ehkä se on aito. Luultavasti se on viittaus Bachelardiin.
”Olen käyttänyt liiaksi aikaani viuluni soittamiseen, matkoihin. Mutta säveltäjän töistä keskeisintä, haaveilua, en ole milloinkaan jättänyt.”
”Elän unta, joka ei keskeydy silloinkaan kun nukun, kun uneksin, valppaana, valmiina kaikkeen.”
Kun filosofi oli todellisuudessakin fyysikko, hänen sanoillaan on merkittävää painottomuutta, kun hän runouteen – aikaani – vedoten antaa ymmärtää, että kullekin on oma suhteellisuutensa, yleinen ja erityinen, ja kvanttimekaniikkansa. Kun molemmat ovat vieneet pohjan universaalilta ajalta, lentämällä uneksi voi korvata sen muinaisen ratkaisun, ettei antanut rakentaa kellaria eikä edes pientä ullakkoa, jonka rapistuneet ikkunaluukut paukahtelisivat lauhassa tuulessa.
Sanan ”totta” loppusointupari on ”kirkonrotta”, ja oikea on soikea.
"Olet aivan soikeassa sinä suuripäinen poika." (Juhani Peltonen)
VastaaPoistaLuomistöissä Kunnaksen Ilkka
Ei pysty erottamaan runon muuta sisältöä, mutta sen näkee ensi silmäyksellä, että kirjoittaja on brittiläisen kulttuurin kasvatti.
VastaaPoistaTunnen tunteen. Mikä muu toivottaa ihmisen tervetulleeksi kotiinsa?
VastaaPoistaVintillä kannattaa välillä tuulettaa, ettei ummehdu.
VastaaPoistaOn yleinen myopia, että historia on loppunut. Kun ottaa vähän pidemmän tarkasteluvälin, huomaa että ei näin olisi kannattanut ajatella minään historian hetkenä, vaikka niin on usein tehtykin.
On arroganssin huipentuma ajatella että ymmärryksen lakipiste on saavutettu juuri minussa ja mitään kehitystä ei voi enää tapahtua minun jälkeeni.
Kun arroganssista päästää orti, voi huomata että ympärillä on paljon asioita jotka eivät ole ihan niin kauniisti kuin haluaa itselleen uskotella.
Relativismin ote filosofian kautta koko yhteiskunnasta on tiukempi kuin koskaan. Kun asiaa tarkastelee tarkemmin, huomaa että se on
kuolinkouristus.
Kuhn, Derrida ja kumppanit keittivät hienon sopan, mutta yksinkertainen kysymys riittää: onko se mitä he sanovat totta? Jos on, totuus on olemassa. Jos ei ole, no, totuus on olemassa. Viime kädessä painovoimaan uskovat lähes kaikki, ellei halua kuulua litteän maan puolustajiin jotka uskovst sen selittyvän maan suurella kohoamisella avaruudessa.
Meillä on vain muutama paon viiva. Henkisyys on niistä yksi. Runoilijalla tai hebgenmiehellä voi olla siitä paljon sanottavaa. Sellainen joka mollaa henkisyyttä, yrittäen häivyttää paon viivan muiden näköpiiristä ei edusta samaa. Taitava kielenkäyttö ei ole henkisyyden tae.
Wallace Stevens ja Jung olivat paon viivan asialla. Joistain asioista ei voi puhua, siksi niistä on vaiettava. Siksi Stevens piilotti asiansa runoihin ja Jung hautasi löytönsä kirjoihiin jotka olivat piilossa viime päiviin saakka.
Yhtäkaikki, viisastelu hengen asioista ei ole sama kuin henkisyys. Henkisyys huokuu tekstistä, sitä ei tarvitse erikseen pönkittää lainaamalla muiden ajatuksia.
Kun henkisyys on kohdallaan, toimimme ja puhumme myös maallisten asioiden tasolla järkevästi. Meidän ei ole tarpeen pilkata asioita jotka ovat ihmisille omakohtaisesti koettuja. Maallisten asioiden osalta ei ole tarvetta salailuun ja mannipulointiin.
Relativismi on suosittua, koska elämme narsismin aikaa ja relativismi on narsistin filosofia. Voimme perustella minkä tahansa vääryyden. Mutta sen aika on jo ohi.
Historian lopusta ja monesta muustakin olen suunnilleen samaa mieltä, mutta tähän haluaisin tehdä pienen tarkennuksen.
PoistaM: "Viime kädessä painovoimaan uskovat lähes kaikki, ellei halua kuulua litteän maan puolustajiin jotka uskovst sen selittyvän maan suurella kohoamisella avaruudessa."
Painovoimaa "voimana" voi epäillä muutenkin. Suhteellisuusteorian mukaan kun se, minkä koemme painovoimana ei ole voima lainkaan.
Massan vetovaikutus johtuisi siitä, että massakeskittymä - kuten vaikkapa Aurinko, Maa tai pimeän aineen pilvi - kaareuttaa aika-avaruutta. Eli kyse ei olisi "voimasta" vaan aika-avaruuden geometriasta.
Pakeneminen käy seuraavasti:
VastaaPoista"Onneksi olkoon! Olet päässyt seinän läpi. Mitä aiot tehdä täällä naapurisellissä?" (Stanislaw Jerzy Lech)
Raahaa täältä vainaja omaan selliisi, asetu vainajalle varattuun ruumispussiin, ja niin sinut heitetään mereen ja vapauteen. (Alexandre Dumas vanhempi)
Puut paljastavat meille sen yleisen totuuden että elämä syntyy rajapinnoissa. Juuristo kurkottaa pimeyteen ja imee sieltä voimaa nostaa lehtensä elämään valossa. Epäilen että sama koskee kaikkea universumissa.
VastaaPoistaBlogisti eivätkä "miljoonat" lukijansakaan näe metsää puilta kun niitä ei enää totaalisen amputaation jälkeen ole. Aavesäryistä kipuilevat korkeintaan.
VastaaPoistaPäin kännykkämastoja metaforat jossa ihmistä verrataan metsään; tätä robotin kylkiluuksi pyrkivää!
Ihminen ei ole pitänyt omasta juuristostaankaan huolta. Samalla huolimattomuudella se on käsitellyt myös oikeaa luontoa ja jo menetettyä metsää. Tuhonnut kateuksissaan senkin juuristot. Myllännyt, möyrinyt, kalunnut. Säteilyttänyt cesiumilla kynnöksensä.
Ja kaikki nämä viisaaksi itse kehumansa biljoonat sanat ja miljardit lauseet ovat vain hautajaispuheita ja pahoittelunruusuja elonkehämme hautakummulla.
Haaveiluun kykenemisemme (sen siirtämistä teoiksi) tulosta kaikki tämä nopea tuho.
Sielun messu (Kurt Vonnegut, Maaton mies 2005):
"Jos ristiinnaulittu Maa-planeetta,
saisi äänen
ja ironiantajun,
se saattaisi hyvinkin sanoa
meidän huonosta kohtelustamme,
`Isä, anna heille anteeksi,
he eivät tiedä mitä tekevät.´
Ironiaa olisi se
että me tiedämme
mitä teemme.
Kun viimeinenkin elävä olento
on meidän takiamme kuollut,
miten runollista olisi
jos Maa voisi sanoa
äänellä
ehkä Grand Canyonin
pohjalta kohoavalla,
`Se on täytetty.´
Ihmiset eivät pitäneet
täällä olemisesta.
PoistaSuurkiitos.
"Metsän korkokannalla tarkoitetaan metsän arvon muutosta." Ei siis volyymin tai rumemmin sanoen puusolukon tai kuituvolyymin ja varmuuden vuoksi vielä, ei siis kakkosnelosen kilometri mittaan montako kertaan ylös alas Suomea. Ei miljardeja litranmittoja sellua, vaan rahaa eli näiden mittojen ja yksikköhintojen sekasikiötä. Sillä hoidetaan ilmastoasiaa eliitin käsiin apoliittisena asiantuntija operaaationa.
Hiilinielusta olisi kyse. Sekään ei ole fysiikkaa eli hiilen määrää, vaan hiilinielukaupan Pörssin pohjaksi konstruoitu määrä x hinta. Sille on EU panemassa maakohtaisia kiintiöitä. Jos metsän arvon -siis ei pelkän määrän- kasvuksi pannaan iso luku saadaan hakata paljon. Ilman että hiilinielua menetetään.
Jos näet menetetään pitäsi ostaa toiselta EU maalta. Tai maan sisäisesti jos hiilinielua on paljon metsäsektorilla, pääsee muu talous vähemmällä hiilijalanjälki maksulla.
Isoa korkoa eli arvon nousua esittää valtio ja teollisuus koska se sallii isot hakkuut joilla siis olisi EU rajoite tämän hiilinieluasian vuoksi. Ei mitään Osaran aikaista suvereniteettia tässäkään asiassa toimia oman pään mukaan vaikka sitten männynkylkeen hakaten.
Vaikeata. Mutta sikäli iisiä että kyse on euroista, ei hiilestä eikä hiilinielusta viime kädessä. Suomelle asia on hankala kun toivotaan arvon nousua mutta juuri se tässä eurologiikassa "taloudessa" johtaa isompiin hakkuisiin.
Eurolla tehdään asiat ja maat ja taloussektorit vertailukelpoisiksi Bryssel-Strasburg junassa, ja siksi tämä koko kiista. Paha kiista. Simppelöidään rahan logiikan ja sen numeroiden laskuoppi"varmuudella". Haetaan ja muka rinnakkain vertailukelpoisiksi pannaan. Eriluontoisia asioita. Autojen pakokaasupäästöt ja Suomen metsien hiilisidontakyky. Näiden € yhdennäköisyys ja -arvoisuusluku on tätä samaa idiotiikkaa, liika tiedettä, "tiedettä". Tämä on eliitin erottautumista takkaa poltavasta, saunaa lämmittävästä ja maasta ja sen metsäturkista elävästä taviskansasta.
He puhuvat tästä itselleen, paremmistollensa, omimastaan metsäasiastakin siten ettei ylläkirjoittamaani perustotuutta tahdo puheesta erottua. Saatikka kirjoituksista, Suomessakin engelskaa ja grafikkaa on metsätalous, entinen hankintahakkuu+uitto+tanssit.
Tämä on jatkoa sille busineksen shareholder value maksimoinnille. Valtausta ja alistamista. Lumilinnaleikkejä, olisivatkin. Mutta kun ne korruptoi bonuksella ja julistautuu virkatieksi, meritoitumiskujanjuoksuksi. Imaisevat hapen toisilta poluilta. Eksy ajoissa.Jukka Sjöstedt
Juurista tuli mieleen että Aristoteleen mielestä kasvit ovat suullaan olevia eläimiä. Vanhenevaa ihmistä havainto kuvaa hyvin. Oksat lakkaavat kurkottelemasta ja lahoavat. Ydinmehu imetään sieltä juurista, taustasta, lapsuudesta.
VastaaPoistaEn revanche cher Monsieur, ei niinkään, että "r]unoja o[lisi] kirjoitettava ullakolla", vaan en effet missä vain, kuten hyvin ymmärrätte itse runoilijana, jalosukuisuutenne. Koskenniemi, rauha ja kunnia tomulleen, todisti usein impressionnistis-romanttisesti samaa, samoin Goethe,"[e]rgreifen dich die Wellen sclaukelnd, trüb / Und bang verkennest du die Welt und Dich" (vapaasti, keille eivät lukisi alkutekstiä: Aaltoin ovelain huomaan kun joudut, sameassa, peloissasi, et enää tunne maailmaa, itseäsi, Ifigeneia Tauriissa, 4. näytös, 3:nnen kohtauksen loppu), tai ensinmainittu Runottaren voimasta: "sinun kanssas täysi on tyhjyyskin" (Elegia Runottarelle). Elikkä, runous, vastineena polemiikkiinne, on universaali ja kaikkialla, valmiina kulloinkin kirjoittautumaan vastaanottavaiseen mieleen, tai jollei ole, maailma goetheläisittäin vyöryy yli ja samenee, kun ei runous sitä jäsennä, runouden antiikkisessa ja yleispätevässä mielessä, maailman rakentavana ja selittävänä voimana.
VastaaPoistaJuuri tähän liittyen, jos vielä sallitaan, kommentaattorille, joka lausumahan "onko se mitä [Derrida] sano[o] totta", pittee huomauttaa, että tämä itse lausuu: "La non-vérité est la vérité" (Epätotuus on totuus, La pharmacie de Platon), koskapa totuus tulee nähdä, hänen rakkahin ajatuksensa, muuna kuin läsnäolevaisten, todennettavien ilmentyminä, vaan sinä, mitä jäljet siitä mitä on sen takana, mitä ei ilmaista, antavat ymmärtää, (sama kohta: "La disparition de la vérité comme présence […] est la condition de toute (manifestation de) vérité", Totuuden erkaneminen läsnäolosta on kaiken totuuden (ilmenemisen) edellytys), Juuri siksi runous enemmän kuin moni filosofia niin kykenee maailmaa ja meidän in-der-Welt-Sein:ia, siellä olemista selittämään.
Kunnioittavasti,
Iiro Liukkonne